Juhlistaminen 50-osaa

Hei hei! Ja hyvää juhannusta!

Kuten lupasin niin juhannuksen aikaan tämä tulee ja no.. en varmaan kerkiä muina hetkinä tätä laittamaan joten laitan sen nyt.

Tein tämän haastattelu muodossa joten, kuvat pitävät myö siis tekstiä! Jatkakaamme tätä keskustelua siis kuvien ja tekstien jälkeen.. Hope u like it! <3

 Lähestymme tapaamispaikkaamme.. Tulkaa, tulkaa ovesta sisään.. siellä saatte yksin oikeudella haastattelunne.

****

    ”No mutta hei vaan. Tervetuloa, tervetuloa. Olenkin odotellut teitä. Tunnistatteko lavasteet? Teidän kuuluisi, tämähän on Anabelin ensimmäinen koti Roaring Heightsissa. Muistatteko? Osassa kolmekymmentä. No jos ette muista niin palatkaa sinne sitten tämän jälkeen. Tulkaa, olkaa hyvä. Varasin teille istumapaikan.”

    ”Täytyy myöntää että kovin tämä haastattelu jännitti, mutta te olette siellä ruudun toisella puolella erittäin hillittyjä tapauksia. Monet teistä taisi kokea varsinaisen mullistuksen siitä että minä- no otin ja kuolin. Niin, eipä tuo kirjoittaja itsekkään olisi halunnut minusta luopua mutta joskus se on vain uhrauksia tehtävä yhteisenhyvän nimissä vai mitä? No en nyt tiedä mitä yhteistä hyvää tappaa minut oli, mutta kaipa se selviää meille muille jatkossa vai mitä? Kirjoittaja kun ei kerro meille muille mitään. heh.”

    ”Jaa, vai pitäs paita jo ottaa pois? No koettakaahan nyt malttaa, tahtoisin sanoa teille rakkaille lukijoille vielä jotain.. Tahdon kiittää teitä itseni ja kaikkien muiden hahmojen sekä kirjoittajan puolesta siitä että olette pysyneet matkassa tämän 50 osan verran. Matka on ollut huikea ja sitä se varmasti vielä onkin, olen kuullut että tarinan tekijällä on salainen tiedosto, jossa jokaisen sukupolven hahmotelmat ovat ylhäällä, se tosin on niin visusti lukkojen takana, ettei sitä pääse vilkaisemaan mutta olen saanut huhuja kuulla että se tulee olemaan hurja matka vielä ennen kuin pääsette kymmenenteen sukupolveen asti. Tietenkään minua ei valitettavasti tämän jälkeen enää siis näy, kyllä. Siirryn tämän jälkeen rakkaan äitini luokse ja en tule enää sieltä takaisin, joten ennen kuin päästän teidät kehoni kimppuun silmillänne tahdon kiittää ja kumartaa teistä siitä tuesta ja kommenteistanne mitä olette laittaneet. Palaute on ollut huikeata ja tarinan tekijäkin on nöyrin kiitoksin tässä mukana. Noh, aloitetaanko?”

    ”Huoh.. tästä se lähtee.. valmiina?”

    ”No, toivottavasti oli odottamisen arvoista katseltavaa.. Kiitos.. ai vielä muutama kuva lisää?? Hyvä on, hyvä on.. Saatte sivusta, kaksi.”

    *muminaa*

    *Muminaa*

    ”No niin, nyt riittää.. häipykäähän siitä. On minulla parempaakin tekemistä kun olla koko päivä teidän kuolattavananne. No niin, kiitokset vielä kerran siitä että olette olleet tämän 50 osan ajan kanssamme ja toivottavasti pysytte mukana aivan sinne kymmeneen sukupolveen asti. Kiitos ja kumarrus. Nyt, hus siitä!”

 Kiitokset myös Phoenixin puolesta tästä jo karttuneesta taipaleesta ja kuten Nathan sanoi, toivon että pysytte aina sinne kymmeneen sukupolveen asti mukana!

Seuraavaan kertaan!

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3