Extra- Komennus (spin off)

Päätin nyt tehdä tästä komennus ajasta Nathanin osalta tämän spin offin vaikka kaikki eivät varmaan ole edes osaa lukeneet mutta tämä tarvitaan jotta ymmärrätte seuraavassa osassa jotain juttuja.. joten lukuiloa jälleen! =)

Nathanin kertomana

”Olen vain yhden puhelun päässä, soita jos tarvitset minua. Soitan heti kun vain pystyn.”

Iskin silmääni Halleylle ja kohotin käteni isälle joka oli ikkunassa.

Nyökkäsi surumielisesti hymyillen, pala kurkussa ei tuntunut hellittävän. Olinkohan tehnyt sittenkään oikeaa ratkaisua?

Istuuduin autoon katsomatta taakseni sillä en enää kestänyt katsoa ketään silmiin. Olin ensimmäistä kertaa nähnyt jotain muutakin Halleyssa kuin vain sen kuoren jonka tämä oli pystyttänyt itsensä ympärille. Kuinka voisin olla hänestä tämän ajan erossa, en tiennyt mutta velvollisuuteni oli käydä armeija kuten muutkin.

Kun auto ajoi tutusta pihasta pois, käännyin kerran vielä vilkaisemaan taakseni, en ollut varma mutta kuvittelin nähneeni että Halley seisoi kädet silmillään itkien. Huokaisin syvään ja käännyin oikein päin niin että silmiini osui kuskin katse taustapeilin kautta.

   ”Vasta menossa palvelukseen?”

Nyökkäsin koska en luottanut ääneeni.

   ”Se helpottuu parin kerran jälkeen, usko pois, se helpottuu..”

Katsoin ikkunasta ulos sillä en uskonut että niin tapahtuisi. Se johon minut oli määrätty palveluksen aikana, ei päässyt ulos kuin vasta sitten kun koko palvelusaika oli ohi. Se etten sitä kertonut isälle ja Halleylle oli siksi että tiesin, etteivät nämä olisi päästäneet minua komennukselle.

Olin joutunut valehtelemaan Halleylle mutta tein sen vain hänen vuokseen.

**

Ensimmäisen aamun herätys iski muihin kuin salama, itse en ollut nukkunut silmäystäkään joten kun kuulin käytävältä puhetta kouluttajiltamme tiesin että fiksuinta olisi nousta ja pukea vaatteet valmiiksi päälle.

   ”Ylös joka iikka! Tämä ei ole loma koti! Tämä on teidän painajainen ja sen tulette.. Alokas..”

   ”Barrel.. Alokas Barrel herra aliupseeri!”

   ”No johan.. Jones, tulehan tänne.. tällä on jollain jopa järkeä!”

   ”Mitä? Oho! Mikäs alokkaan nimi on?”

Katsoin hämilläni molempia ja oletin nopeasti että Jonesiksi kutsuttu aliupseeri puhutteli minua.

   ”Alokas Barrel herra aliupseeri”

Molempien kulmat nousivat hetkeksi ja kääntyivät muiden puoleen.

   ”Jospa sitten nämä maan matoset ottaisivat mallia tupakaveristaan alokas Barrelista ja nousevat tai Barrel saa mennä syömään yksin kun muut menee kentälle tekemään kuupperia tyhjillä vatsoilla!”

Huoneeseen oli tullut eloa, mutta aamutoimien johdosta aamiaiseen oli aikaa vajaa minuutti joten jokainen vain nappasi nopeasti jotain käteensä samalla syöden kun liikkui kohti ovea.

Sen jälkeen kouluttajat olivatkin jo viemässä meitä eri paikkoihin. Se että menimme eri kohteisiin, ei olisi hämännyt niin paljoa, jos en olisi tiennyt paremmin. Yleensä koko joukkueena aloitettiin aloituspäivät.

Juoksin jo toistaa kertaa ohitse tupatoveriani jolla tuntui selkeästi olevan vaikeuksia edes toisessa kierroksessaan.

   ”Eihän tälläistä saisi kenellekkään tehdä heti ruoan jälkeen.. puuh… sehän on vaarallista.. ja eikö yleensä alokkaat aloita joukkueena näitä treenauksia?!”

En vastannut vaan jatkoin matkaa sillä näin että kouluttajat kuulivat tupatoverini valitukset.

   ”Ja mitä se alokas Munters täällä kitisee?! Eikö pikku äitin kulta nuppu jaksa edes puolta tuntia juosta!? Ala mennä äläkä valita! Miten luulet pääseväsi täällä ikinä eteenpäin jos et tätä vertaa kestä edes ensimmäisenä päivänä!”

   ”Alokas Barrel, sivuun!”

Pysähdyin ja siirryin nurmikon reunalle katsoen hämillään aliupseeri Jonesia joka käveli rauhallisen oloisesti kohti minua kun kersantti Thongder huusi vielä Muntersille.

   ”Miten voit jaksaa juosta vaikka olet juuri syönyt?”

   ”Urheilulaji jota harrastin, antoi siihen hyvät opit, syöt sen verran mitä maha tarvitsee ja loput jätät syömättä niin että pystyt vielä juoksemaan.”

   ”Ja mikähän laji se semmoinen on joka antaa sellaiset opit?”

Hymy vääntyi väkisin huulille ajatellessani rakasta lajia sekä kaikki niitä juoksu kertoja Halleyn valmentamana.

   ”Jalkapallo herra aliupseeri, jalkapallo ja pitkät ajomatkat.”

Jonesin huulille muodostui hetkeksi myös hymy jonka laski perusilmeeseen hyvin nopeasti.

   ”Jatka saa rataa Barrel niin saatat päästä jo tosi toimiin aiemmin kuin luulitkaan.”

   ”Selvä se herra alikersantti!”

**

Kolme kuukautta.. kolmen kuukauden intensiivinen alokasleiri, ilman mitään kontaktia ulkomaailmaan. Puhelimet oli viety meiltä ja yleisissä puhelimissa oli koodit joiden kautta pääsi soittamaan ulos kasarmialueelta.

Monille tuntui olevan äärimmäisen vaikeaa mutta koska tiesin, mikä komppania oli kyseessä, osasin itse ottaa asian aivan eri tavalla.

   ”Barrel! Komentajalla on asiaa, hopi hopi!”

Hiki valui otsalta ja pitkin selkää kun kävelin kohti ovea, jättäen muut ähkimään ja puhkimaan leuanvetojaan.

Koputin varovasti oveen josta tuli heti sisälle käsky.

   ”Käskitte tulla herra komentaja?”

   ”Niin käskin, suljehan ovi Barrel ja lepo..”

Tein työtä käskettyä ja komentajan ohjaamana istuin tätä vasta päätä.

   ”Olet tehnyt vaikutuksen koko komppaniaan toimillasi Barrel, sinusta puhuu koko kasarmi alue.”

   ”Niinkö? tai siis..”

   ”Unohda etiketit hetkeksi ja kuuntele. Olen tehnyt päätöksen joka koskee sinun jatkoasi täällä. Menet hukkaan rivimiehenä Barrel joten ylennän sinut aliupseeriksi jo nyt ja siirryt koulutuksen neljänteen vaiheeseen.”

   ”Herra komentaja, olen vasta ensimmäisellä ja neljännellähän jo-”

   ”Tiedän että olet vasta ensimmäisellä mutta olet ohittanut kahden vaiheen mennen tullen tietämykselläsi ja kunnollasi. Se mistä tietämyksesi tulee on suorastaan hämmästyttävän tarkkaa, jopa parempaa kuin omilla kouluttajillasi, joten siitä syystä siirryt neljänteen ja kun olet ollut siellä kuukauden siirryt jo tosi toimiin. Sopiiko tätä sinulle?”

Katson komentajaa silmät suurina, olin kuvitellut joutuvani korkeintaan kolmannelle ja sitten pääseväni kotiutukseen.

   ”Kaikella kunnioituksella herra komentaja mutta en voi mennä kuin kolmannelle asteelle. Katsos kun..”

   ”Arvostan suoraa puhetta Barrel mutta kaltaisesi miehet ovat vähissä tällä hetkellä, jostain syystä paranormaalit olennot ovat saamassa yliotteen ja tulemassa julkiseksi tiedoksi, meillä ei ole varaa menettää yhtään hyvää miestä vain sen takia ettei tämä itse vain halua siirtyä urallaan armeijassa. Määrään sinut ilmoittautumaan neljännen asteen kouluttajalle ja kun olet kuukauden ollut siellä, siirryt kentälle. Me saamme paranormaalit olennot siirtymään takaisin piiloihinsa tai sitten me otamme heidät talteen.”

Nousin tuolilta tein kunnioituksen arvoltaan ylempään komentajaan ja poistuin huoneesta paniikin omaisin tuntein, olin luvannut Halleylle että tulisin takaisin vuoden sisällä. 

Ja nyt olin kenties pettämässä sen lupauksen..

 Tähän jätetään nyt Nathanin armeija vaihe sillä en tahdo paljastaa liikaa, tarkoitus olikin vain hiukan pohjustaa teitä siihen mitä seuraavassa osassa käydään läpi ja miksi jotain kohtauksia siellä on, joten seuraavassa osassa taas mennään Halleyn ajatusmaailmaan ja yliopistoon.