keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Osa 42- Huhut

Heipparallaa! Joulu ohi ja kohta uusi vuosi! Sen kunniaksi onkin siis hyvä pistää teille uutta osaa kun peli-innostuskin on todella iso! Pelailtu ollaan ja lavastuksia tehty kovaa tahtia..
Sitten tulee mieleen että kappas, osa on valmiina, teksti on valmiina ei muuta kuin kuvat pitäisi muokata. Niinpä tartuin toimeen ja kuinkas ollakaan osa olikin valmis! =D

Irvikselle iso sydän ja kiitos joulukalenteriluukuista! Ne tulivat heti käyttöön ja oivaan kohtaan! Näitä juuri tähän osaan kaipasinkin! Ne tipahtivat täydellisenä lahjana ainakin tänne päähän! <3 <3 Luet pelottavasti tarpeitani ja ajatuksiani! <3 =)

No mutta, pidemmittä puheitta.. lukuiloa!

kuvia yht. 49

Hiljainen tie, vaimea tuuli ja lintujen viserrys, sitä jokainen kaipaa, olen ehdottomasti sitä mieltä. Antaa ajatuksien lähteä vaeltaa milloin missäkin ja jalkojen tasainen tahti joka saa korvissa sen kuulostamaan musiikilta.

   ”Oletko varma Halley ettet halua mennä? Ei sinulla kuumetta ole niin en näe syytä miksi et voisi mennä synttäreille.”


Mistäköhän tämäkin putkahti mieleeni? Välittämättä siitä annan muiston palata uudestaan mieleeni ja kiristän tahtia. Ehkä pystyn vihdoin käymään sen synkän ja ahdistavan hetken menneisyydestäni läpi.

   ”Ei äiti, minulla on todella heikko olo. En tahdo tartuttaa ketään jos minulla onkin flunssa. Parempi että katson niitä vain tästä. Sopiiko se?”
   ”Tietty kultaseni, tietty. No minä vien sitten valitseman lahjasi lahjapöytään ja tulen tekemään sinulle lämpimän voileivän, sopiiko?”

 Olin nyökännyt äidille ja lopulta katsonut sisältä käsin kuinka Nathanin synttäreitä oli vietetty takapihalla rantateemalla. En ollut uskaltanut mennä ulos.
Chloe oli kerran katsonut minuun ja hymyn käytyä tämän suulla tämä oli kääntynyt Nathaniin päin antaen tälle suukon suulle.
Tahtini kiristyi vielä lisää muistaen kuinka Nathan oli vastannut siihen enemmän kuin innoissaan.

 Kun omat syntymäpäiväni viimein saapui, en tahtonut juhlia missään. Tahdoin vain olla perheenä mutta äitini käsitys perheestä oli suhteellinen..
Nathan ja Will oli tietty kutsuttu. En ollut nähnyt Nathania pitkään aikaan ja sanat jäivät kurkkuun kun tämä lopulta saapui ulko-ovellemme ja otin Barrelin miehet vastaan.
Nathan oli muuttunut.
Mutta niin olin minäkin.

 Tunsin kuinka sydämeni alkoi takoa rinnassa vaikka olin jo hetkeä aiemmin tasoittanut tahtini hiljaisemmaksi sillä liikenne oli alkanut vilkastumaan kun taivaalle alkoi muodostumaan tähtiä auringon laskiessa horisontin taakse.

 Tottahan pidin Nathania komeana mutta en voisi ajatella häntä minään muuna kuin kaverina.
Tämä oli aivan liian usein satuttanut ja pettänyt luottamukseni.
Olin saapunut mieli paikkaani, kaukana kaupungista.
Annoin vielä hetken ajatuksieni vaeltaa ennen kuin lähdin juoksemaan takaisin kotia, huomenna olisi koulupäivä.

 Juostessa takaisin oli ulkona alkanut liikkua muitakin iltalenkeillään. Vastaan tuli miehiä ja naisia, tyttöjä että poikia. Välillä näin kuinka joidenkin miesten huulille nousi hymy kun olin ohittamassa heitä ja ohitettuani takaani kuului vislausta. Mitä ihmettä ne näkivät minussa kun kouluni pojat pitivät minua kuvottavana?

 Jälleen uusi aamu ja samat vanhat toimet. Nuoremmat oppilaat juoksivat tuttuun tapaan leikkipaikalle, tismalleen samalla tavalla kuin meidän ikäluokka heidän iässä.
Itse menin istumaan koulun edessä oleville penkeille lukemaan koulukirjoja, opettaja oli vihjannut että saattaisi pitää pistokokeen joten halusin vielä kerrata kertaalleen edellisen tunnin aiheet, vaikkakin osasin ne jo ulkoa. Mutta mitä muutakaan minulla olisi, samalla voisin jo selata seuraavaa aluetta rauhassa.

 Hetken kuluttua tunsin tömähdyksen kun jalka nousi penkille, aivan minun viereeni. Ilman vilkaisuakin tiesin kuka tulija oli, eikä aikaakaan kun tämän suusta kuului huomenet. Vastasin nostamatta katsettani.
   ”Huomenta Nathan”

Nostin lopulta kohteliaisuus syistä katseeni tähän.
   ”Et ole tosissasi?! Luetko seuraavaa aluetta? Olet mahdoton tiesitkö sitä?”


    ”Kenties mutta toisin kuin eräät tahdon suoriutua koulusta hyvin jotta pääsen lukemaan yliopistoon sitä mitä haluan.”
Laskin katseeni mutta sivusilmällä näin kuinka Nathan nosti oikean kätensä leukansa alle ja toisen laittoi selkänsä taakse, miettivä ilme kasvoilla.
   ”Ajatteletko jo nyt sellaisia? Sinnehän on vielä.. ööö.”

 Muutin asentoa samalla kun korjasin lasejani.
   ”Kaksi vuotta Nathan.. vain kaksi vuotta.”
   ”Oho! ja ajattelet tuollaisia! Tulisit kerrankin pelaamaan dominoa oleskelu tilaan kanssani! Tahdon revanssin vihdoin ja viimein, olet sen velkaa..”

 Naurahdin samalla kun nousin penkiltä mutta vakavoiduin samalla kun nostin käteni rinnalle epävarmana.
   ”Sillä ehdolla ettet lopeta sitä ennen kuin kello soi tai kunnes peli on pelattu?”

   ”SE on diili! Mennäänkö?”
Vilkaisin sivusilmällä oville jossa näkyi liikettä ja kasvoni vääntyi samalla kun Nathanin huulet olivat yhtä hymyä.
   ”Noh? Mikä tuli?”

    ”Täällähän sinä olet! Olen etsinyt aivan joka paikasta!”
Nathanin olemus kiristyi silmän nähtävästi kun Chloe kietoi kätensä tämän ympärille, Nathan yritti varovasti siirtää Chloen kättä jolloin tämä vain kiristi otettaan.
Ristin käteni eteeni samalla kun otin paremman asennon katsoen Nathania tiiviisti.
   ”Luulin että et halunnut nähdä minua enää koskaan?”

Chloen kimahtava naurahdus särki korvia mutta en antanut tälle sitä nautintoa että olisin näyttänyt sen ulospäin.
   ”Tietenkin haluan! Älä nyt kaikkea ota niin tosissasi! Olin vain hiukan kiivastunut kun et tullutkaan vaikka sovimme niin. Älähän nyt, kaikki odottavat tuolla sisällä, tule. Ou, ai hei Halley.. olit niin hiljaa, etten meinannut huomata sinua, et varmaan pahastu jos vien Nathanin? Meillä kun alkaa sama tunti.”


 Tietenkin se haittaa! Mutta miten voisin sanoa sen Nathanin kuullen? En mitenkään, hän kun on paras kaverini ja.. mikä minä olin sanomaan että tämän tyttöystävä oli kaamea diiva-akka?
   ”Halley! Tahdissa! Keskity!”

 Niinpä niin.. Loppu päivä oli mennyt. No ei niin hyvin.
Nathan oli näköjään antanut Chloelle anteeksi, jälleen..
Äh, ei maalaamisesta tullut mitään!

 Yö oli mennyt todella levottomasti ja kuudelta sain tablettiin ensimmäisen viestin, kun kone piippasi toisen kerran, olin lopulta luovuttanut ja vilkaissut viestit. Kirjoittaja oli Nathan mutta ensimmäinen viesti ei ollut minua varten jonka toinen viesti paljasti jossa tämä pyysi ensimmäistä viestiä anteeksi ja sanoi sen olleen Chloelle.
Tuhahduksen saattelemana päätin ennen koulun alkua käydä juoksulenkin joka saattaisi auttaa mutta turhaan, viesti vain pyöri mielessäni.

*Huomenta pupunen, toivottavasti en herättänyt. Eilen iltanen oli maaginen, kiitos. Sovinto sinun kanssasi on aina niin mukavaa tehdä jos se on noin tehty kuten eilen. Nähdäänkö koululla vai tulenko hakemaan? Voitaisiin jatkaa mihin jäätiin..*

----

*Hups! Sori! Viesti oli tarkoitettu Chloelle! Tabletti hyppäytti viestin saajan jotenki! Sori! Viititkö deletoida ketjun, kiitti.. nähdään koululla! =)*
 Aamu oli muuttunut aamupäivän puolelle ja Bria oli mennyt Gretan mieliksi kirjastoon auttamaan tätä miettimään mitä tämä voisi aloittaa tekemään.
   ”Voisimme toki miettiä toista vaihtoehtoa Greta.”
 Greta katsoi vakavan näköistä Briaa kysyvä ilme kasvoilla.
   ”Mikähän se on?”
   ”Yliopisto.”
Greta naurahti samalla kun nappasi kirjan jonka oli löytänyt ja suunnisti istumaan, Brian seuratessa tätä.

    ”Olin Greta tosissani.”
Greta vilkaisi uudestaan Briaa ja vakavoitui.
   ”Olet oikeasti tosissasi, mutta sinähän sanoit ettet halua mennä sinne! Miksi olet muuttanut mieltäsi?!”

 Bria nosti kirjan Gretan käsistä pois, jonka jälkeen nosti tämän nojatuolista ylös.
   ”Sinä, sinä muutit mieleni. Jos menemme yhdessä, saatan jopa kestää sen ajan jonka me siellä olemme.”

 Greta hyppäsi Brian syliin ja suuteli tätä samalla kiittäen tätä.
   ”Mutta meidänhän pitää tehdä ties mitkä pääsykokeet ja muut! Miten me..”
   ”Shh. eiköhän nyt ensiksi kerrota kaikille vain että olemme päättäneet sittenkin lähteä opiskelemaan?”
   ”Ai, joo, kerrotaan. Hih.”
 Sillä välillä kun Bria oli Gretan kanssa kertomassa muille suunnitelmistaan, olin itse jälleen pianotunneillani.
   ”T-a-h-d-i-s-s-a! Mitä ihmettä Halley?! Mitä oikein sinulle on tapahtunut? Olet ollut tämän viikon aivan toisenlainen soittaja, et pysty edes perus klassista soittamaan ilman että lipsut, onko kaikki kotona hyvin?”
 Laskin päätäni niin ettei opettaja näkisi kostuneita silmiäni. Tuntui kuin kaikki muut ikäiseni olivat tehneet sitä, tai edes saaneet ensisuudelmansa. Jopa shakkikerhon jäsenet, heidän edellisen päivän ruokapöytä keskusteluista, päätellen. Miten siis oli että kukaan ei huolinut minua?
 Opettaja lopetti aika nopeasti päivittelyidensä jälkeen oppitunnin sillä tämä ei kuulemma kestänyt kuunnella minun tasoisen oppilaan soittavan niin huonosti. Laskeuduin mietteissäni portaat alas, kerkeisin käydä hyvin ruokalasta ostamassa omenan ja lukea seuraavan viikon koe alueen läpi. Hyppy tunnit minusta olivat yhtä tyhjän kanssa, mutta niitä yleensä minulla ei ollutkaan.
 Portaiden alapäässä havahduin ajatuksistani kimeähkön naurun ja puheensorinan lävistäessä korvakäytäväni. Kohotin katseeni joka oli selvästi virhe, viimeinen asia jonka olisin halunnut nähdä!
 Etummaisena James ja muodonmuutoksen tehneen Jasminen leikkimielinen hellyttely nosti ajatuksiini saman kysymyksen kuin hetkeä aiemmin pianotunnilla. Näiden kahden romanssi oli ollut vasta hetken, ja näillä oli muiden nimittämä ”kuherruskuukausi” vielä pystyssä.
Susie keskusteli Chloen kanssa hyvin kuuluvasti sen päivän ilmestyneestä Vogue lehdestä kun taas Orwin nojaten Jamesin selkää vasten jutteli Nathanin kanssa.
    ”Mitä oikein puhut Orwin? Kuin voit puhua noin! Puhutaanko me nyt oikeesti samasta henkilöstä?!”
Orwin vilkaisi Chloea joka piti rennon oloisesti kättään Nathanin olkapäällä omistavasti. Chloe käänsi katseensa Susiesta Orwiniin odottaen tämän vastausta myös.
 Orwin laski katseensa viistosti alas ennen kuin nosti, sen takasin ylös katsoen suoraan Nathania silmiin.
Varovasti tämä sanattomasti nyökkäsi Nathanille joka pudisti päätään epäuskoisesti.
 Chloe liittyi kaksikon keskusteluun puhuen Nathanille vaikka katsoikin puhuessaan Orwinia.
   ”Valitettavasti rakas se on totta, olen kuullut siitä myös.”
   ”Raeder pukuhuoneessa ja Simon oli tuolla sivuhuoneessa jossa ei käy kukaan. Pyörittää ties kuinka montaa samaan aikaan.”
 Orwin jatkoi kertomistaan samalla kun Nathanin korvissa surisi epäuskoisena samalla kun Chloe tökkäsi tätä kevyesti terävillä kynsillään.
   ”Tuolla hän menee..”
 Nathan kääntyi katsomaan Chloen esittämään suuntaan jossa Halley käveli. Orwin sen sijan ei katsonut muiden katsomaan suuntaan vaan punehtunein poskin laski katseensa kohti maata.
   ”Olen kuullut teidän todisteet, mutta en voi silti sitä uskoa. Mutta voiko se olla?!”
   ”Saat kuule tietää vain sillä että kysyt.”
 Samalla kun kävelin ruokalaan päin, puheensorina vaimeni. Tunsin katseen niskassani sillä niitä varmasti oli.
Kun olin ostanut omenan ruokalasta, puhelimeni pirahti tekstiviestin merkiksi.
   *Pääsetkö käymään illemmalla? –Nathan-*

Näppäilin kellon ajan samalla kun haukkasin omenasta palan. Miksi ihmeessä Nathan nyt halusi viettää aikaa kanssani kun tällä ei ollut viime kuukausina sitä ole ollut?
 Will oli kertonut että Nathan oli omassa huoneessa eikä minun tarvinnut koputtaa oveen kun tällä oli ollut se auki.
Mennessäni sisään, tämä oli pyytänyt laittaa oven kiinni jonka tein. Nathan istui sängyllään vaiteliaana soittaen kitarallaan tuttua melodiaa jonka tämä oli itse säveltänyt. 
 Rojahdin tämän sängylle kysymättä lupaa sillä olin tehnyt niin ties kuinka monta kertaa aiemminkin. Toisin kuin ennen, tällä kertaa tuntui siltä että minulla ei olisi ollut lupaa tehdä sitä.
   ”Kaikki hyvin?”
 Tabletin pirahdus keskeytti kysymykseni. Katsahdin Nathanin pöydälle samalla kun annoin silmäni vaeltaa tämän huonetta. Nathan oli niin siisti mitä tuli huoneeseensa, toisin kuin minä itse.
   ”Chloe?”

   ”Mm, jep.”
Huokaisin syvään miettien Nathanin vaitonaisuutta. Tämän koko olemus oli hyvin kireä.
    ”Olenko tehnyt jotain? Jotain mistä olet loukkaanut?”
   ”Jaa-a, oletko?”
 Nousin kyynervarsilleni katsoakseni Nathaniin päin.
   ”Mistä nyt tuulee? Olet ihan outo! Pyysit itse minut tänne ja nyt käyttäydyt näin.”
Nathan käänsi päätään hitusen, mutta ei silti katsonut minua päin.
   ”Raeder ja Simon ovat hiukan puhuneet, kertoneet.. sinun kaksinaamaisuudesta.”
   ”Siis niin kuin mistä? En pysy kärryillä.”
Nousin sängystä katsoen Nathania tiiviisti niin että tämä nousi myös sängystä laittaen kitaransa pois.
    ”Siitä miten pyörität miehiä, jopa kahta samaan aikaan. Onko se totta?”
Katsoin silmät suurina Nathania, oliko tämä tosissaan!?
   ”Voisiko sinussa olla edes sen verran ”miestä” että katsoisit minua silmiin kun kysyt minulta tuollaista?! Uskotko todella minusta tuollaista?! Sellaistako minusta puhutaan? Vastaa minulle!”
 Nathan vältteli katsettani mutta kun tämä katsoi minuun lopulta, tämän katse kertoi kaiken.
   ”Taivas! Sinä oikeasti uskot niiden puheiden olevan totta?! Kuka tämän kertoi sinulle? Chloeko?!”
   ”Ei pelkästään hän, Orwin.. Minne sinä nyt?!”

 Se oli ensimmäinen kerta kun olen sulkenut oven niin kauan kuin vain muistan. En ole koskaan sulkenut ovea mutta nyt oli poikkeus.
En kyennyt, en vain pystynyt kuuntelemaan Nathanin puheita loppuun. Minun oli ollut pakko lähteä, tunsin kuinka pahaolo nousi kurkkuuni, mutta en antanut sen tulla ylös.

Nyt selvisi miksi en ole saanut ensisuudelmaani, nyt ymmärsin miksi kaikki pojat karttoivat minua.
Minusta liikkui niin pahoja huhuja, ettei kukaan tahtonut minua.
Olin likainen tiskirätti jota kukaan ei halunnut ”käyttää”.
Pahinta asiassa oli se että Nathan, minun turvani, minun suojamuurini, tämä oli uskonut kaiken mitä minusta oli puhuttu! Voisinko enää ikinä katsoa häntä, voisinko enää ikinä katsoa ikkunastani ulos tuntematta pahaa oloa, näkemällä tämän ikkunan!? Niin pahalta kuin tuntui sisällä, silti kyyneleet joita odotin, niitä ei tullut. Chloe oli käyttänyt ne kaikki niin että tunsin sisällä vain tyhjää.



-------------------


 Näin päästiin tutustumaan Halleyn teinielämään ja Brian nuoren aikuisen elämään.
Bria ja Greta tosiaan päättivät että lähtevät opiskelemaan yliopistoon ja Halley, pieni suloinen Halley, josta muuten paljastui todellinen kaunotar vai mitä!? saa vielä lokaa niskaansa mutta miten jatkon käy, kuinka Nathanin ja hänen ystävyyden käy, se selviää seuraavassa osassa..


 ps. en tiedä huomasitteko mutta päätin vaihtaa Halleyn silmät, en kestänyt katsoa niitä sinapinruskeita ilmeettömiä silmiä enää joten pahoittelut niille jotka eivät tästä muutoksesta pääse yli, mutta minusta silmät sopii tytölle enemmän kuin hyvin! =)


 Kuten aina ennenkin, risut ja ruusut tervetulleita! Nyt olen yrittänyt parantaa huomiota pisteisiin ja numeroihin joten toivottavasti se näkyy tekstissä. 

Erittäin hyvää uutta vuotta kaikille! <3 Vuonna 2016 palataan jälleen uuden osan merkeissä! =)

 -Phoenix <3 


Lähettänyt klo 4 kommenttia:

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulu-extra

Erittäin hyvää joulua kaikille! <3 <3 <3

Huomasin tuossa että sivut ovat saaneet ennätyskävijä määrän! 114! Vau!
Kiitokset edellisen osan kommenteista! <3 Ja jotta niihin ei jää vastaamatta, vastaan tähän alkuun niihin jos sopii? =)

  1. Ohoh, aikamoinen osa! Oli iloa lukea vaihteeksi Briasta ja Gretasta (olenko jo sanonut että Greta on kaunis? <3) kun viime osassa heitä ei tainnut näkyäkään.

    Tuo kakkoskuva oli jotenkin ihana ja tykkään Anabelin uudesta lookista (onhan se muuttunut, sano että on enkä muista väärin :D).

    Olen natsi tän asian kanssa, tiedän, mutta kymmentä pienemmät numerot kirjoitetaan kirjaimin ja mä vaan joka kerta kiinnitän liikaa huomiota tähän, anteeksi :'D Viitaten tuohon ”2 viikkoa menee nopeasti, usko pois!”-kohtaan.

    Ja sitten tästä:
    "Halley huomasi pistäneensä aivonsa ja sydämensä jonkinlaiseen tunteettomaan tilaan niin ettei hän välittänyt tai kuullut mitä koulussa Chloe ja muut tyttö joukko yritti hänelle tehdä suullisesti."

    Jotenkin niin aito kuvaus siitä, mitä monelle kiusatulle (allekirjoittanut mukaan lukien...) monesti tapahtuu, sitä vain muuttuu tunteettomaksi. Loistava yksityiskohta!

    Nathan on ihana, aww :)
    Odotan innolla hahmojen kasvamista ja sitä mitä Chloesta saamme kuulla!

    - Et ole tainnut sitä aiemmin sanoa että Greta on kaunis.. Kiitos! =) Olen kyllä hurjan kovin kiintynyt tyttöön itsekkin ja siksi tämä jäikin roikkumaan perheeseen, tästä kun piti aluksi tulla vain ohimenevä sivuhahmo (taitaa olla minulla aika yleistä että ihastun sivuhahmoihin! =D )

    -Anabelin look on tosiaan muuttunut! Eli et muista väärin. Rouvasta piti saada aikuisen näköinen kun lapsetkin jo kasvaa..

    -Kiitos! Ole vain natsi näissä asioissa! Arvostan suoraa palautetta ja näistä nimenomaan opin jälleen! Tuossa monta kertaa vaihdoin teksimuotoon tuon kakkosen mutta jostain syystä aina palautin sen numeroksi, älä kysy miksi.. en tiedä itsekkään! =P

    -Tuosta Halleyn tunteista.. olen itse ollut myös koulukiusattu joten tästä asiasta on omakohtaista kokemusta joten siksi myös kai osaan myös niistä kirjoittaa. Kiva jos tästä yksityiskohdasta tykättiin koska koen ettei se ole pelkästään vain sitä itkua ja ahdistusta kiusatun elämä koska niitä tunteita on paljon enemmän mitä kiusattu kokeen (jopa pahempiakin mutta niistä ei sitten enempää..)

    -On siis onni etten pistänyt Nathania sisäoppilaitokseen vai mitä? ;) Sen nimittäin alunperin olin tekemässä kun en pitänyt pojan näöstä taaperona.. mutta mutta... aika näyttää mitä kasvussa tapahtuu ja mitä Chloesta.. sen näet kun selaat alaspäin.. ;)

    Kiitos kommentistasi! <3

     

  2. Tännekin on ilmestynyt osanen ja pitkä osa olikin :D Pidät kyllä jännityksessä, kumpi näistä neidistä sukua jatkaa. Olen itse niin kahden vaiheilla, kumman _toivoisin_ jatkavan. Bea on jollain tavalla hirmu suloinen, kun puolustaa Gretaa aina ja kypsä, kun kuuntelin suvun jatkamisen idean ja suvun tarinan. Halley taas on nätti, hiljainen ja syvällisempi kuin isosiskonsa. Rehellisesti sanoen Bea ei ole kovin "kaunis", perinyt hyvin voimmakaat piirteet, joita lyhyet hiusket korostavat, mutta Bea on persoonallisempi ja omalla tavallaan komea(?) sim. Pidän Bea silti enemmän jollain tavalla, kuin Halleystä. Ei Halleyssä vikaa ole päinvastoin, mutta olisi mielenkiintoista nähdä miten Bea saisi asiat toimimaa ei niin perinteisin keinoin ja onhan se erilainen ratkaisu :)

    Anabel, hänen muuttunut tyylinsä. Hän näyttää vähän vanhalta, verrattuna nuorekkaaseen Maxiin (ei pahalla :`D). Mutta olet jättänyt aikuiset todella luontevasti pikkuhiljaa taaemmaksi, että uusi sukupolvi pääsee valloilleen (kuulostaa joltain keskiaikaiselta maailmanvalloitus suunnitelmalta). Silti on hienoa etteivät he ole vielä ihan täysin unohdettuja, kun Halleykin on vasta lapsi ja seuraavassa osassa teini. Muutenkin pidän tästä ettei simit vanhene ihan joka osassa. Vaan, että elämän vaiheisiin paneudutaan ja näytetään normi arkea ja samalla kuitenkin pidetään mielessä ne vampyyrit(?).

    Jotenkin Nathan on vain edelleen suloinen sinisilmäinen poika. Mitenköhän Halley pärjää ilman häntä vähän aikaa ja tuleeko kiusaaminen loppumaan :`( Käy niin sääliksi ressukkaa, kun ei ole vanhemmillekaa kertonut jne. Muutenkin Halley tilanne on inhottava koulussa, miksi kaikki vain hyväksyy kiusaamisen. Palan halusta tietää Chloen motiiveja, jos niitä edes on.

    Mutta osa oli valaiseva, vaikka myöskin uusia kysymyksiä herättävä. Minulla on tunne ettei mene kauan niin alkaa taas tapahtua ja paljon ;)

    T: R.H 

     -Uskoisin että tässä viiden osan sisällä alkaa käydä ilmi kumpi neideistä jatkaa sukua ja tarkoitit varmaan Bealla Briaa? Bria tosiaan on aika suojeleva Gretan suhteen ja syystä. Tämä kun ei kestä että ketään sorretaan (harmi vain ettei isosisko tiedä että pikkusiskoa sorretaan..)
    Aika tosiaan näyttää kumpi tulee suvun jatkajaksi.. ;)

    -Anabel on tosiaan saanut iänmukaiset vanhentumat mutta Max pirulainen ei suostunut vanhentumaan ulkonäöllisesti mitenkään kun kasvoi nuoresta aikuisesta aikuiseksi! Kiukutti mielettömästi itseäni tämä yksityiskohta joten yritin vanhentaa herraa vaatteilla mutta näemmä se ei onnistunut.. pitää katsoa josko saisin hiukan muokattua herran kasvoja seuraavaan osaan jotenkin.. =)
    Ja eihän tosiaan vanhempia pidä unohtaa vaikka osat ovat viime aikoina olleet lapsipainotteisia.. elävät kumminkin siinä sivussa vaikka pääpaino alkaa siirtymään nuorisoon enemmän ja vähemmän.
    Mukavaa lukea että lukijat pitävät siitä ettei simit vanhene joka osassa sillä itse haluan mennä hitaasti ja järkevällä temmolla eteenpäin. Silloin tällöin ollaan hypitty ajassa mutta silloin se on ollut tarpeen.
    Vampyyrit on tosiaan pidettävä mielessä myös kaiken muun ohella vaikka viime aikoina on itse meinannut unohtaa heidät! Hävettää jopa myöntää se mutta suunnitelmien keskeskelle olen merkinnyt punaisella heitäkin joten huoli pois, jos aivot eivät muista niin muistilaput muistuttavat! =D

    -Nathan reppana tosiaan uskoo kaikista pelkkää hyvää, on tullut äitiinsä hyvä sydämmeisyydessään. Chloen motiiveista pystytte lukemaan tässä joulu-extrassa joten selaappa alas päin niin asia selviää.. Toivottavasti selventää hiukan näitä motiiveja..
    Halley valitettavasti joutuu kokemaan paljon koulussa mutta aika näyttää miten jatkossa käy..

    -Viimeiseen lauseeseen en paljasta yhtään mitään =D Kiitos todella paljon kommentista! <3



  3. Greta on nätti ja tykkään Briasta ja Gretasta pariskuntana. Odotan myös innolla sitä että Chloen motiivit selviävät ja sitä että Halley kasvaa teiniksi. Uskon että Halley tulee olemaan nätti teini.

    Linkitin blogisi omaani, joten kävisikö vastalinkitys? :) Osoite on mimlostory.blogspot.fi. Ja jos vaan viitsit/jaksat/ehdit niin voisit ilmoitella minulle uusista osista aina kun niitä ilmestyy!

     -Kiitos =) Olen samaa mieltä että Greta on nätti ja pariskunta sopii mielestäni todella hyvin toisellensa. =) Kuten jo aikaisempaan kommentiin vastasin niin lukemalla alaspäin pystyt selvittämään Chloen motiiveja. Seuraavassa osassa Halley sekä muut ovat kasvaneet teiniksi joten seuraavassa osassa nähdään millaiseksi kaikki kasvavat! =) Myös Bria kasvaa osassa joten häntäkin nähdään hiukan erilaisena.. ;)

    -Vastalinkitys käypi erittäin hyvin! Linkitän sinut heti kun olen saanut tämän julkaistua! Kiitos linkityksestä! =)
    Tottahan sopii että ilmoittelen jos näin haluat! Olen enemmän kuin otettu että joku haluaa kuulla jos uusia osia tarinaan ilmestyy! =) 
    Kiitos sinullekin kommentista! <3


    ***********************************


    No niin! Nyt on kommenteihin vastattu joten päästään extran pariin! Kuten jo kerroinkin niin tämä extra muista poiketen on tarinamuotoinen kuvaton spin-off.. Eipä minulla siten muuta, joten lukuiloa!


    Parin kuukauden kuluttua..

    Nathanin kuullessa eräänä päivänä kuinka hyväksi Halley oli tullut soitossaan, tämä oli pyytänyt isältään lupaa aloittaa myös musiikki harrastus.

    Toisin kuin Halley, Nathan oli päättänyt aloittaa kitaran soiton.
       ”Jaksatko varmasti kaiken jalkapalloharrastuksesi lomassa harjoitella soittamista Nathan?”
    Nathan oli nyökyttänyt kiivaasti päätään ja vaimonsa pois menon jälkeen Willillä oli ollut aina vaikeuksia kieltää pojaltaan yhtään mitään.

    Niinpä he seisoivat ensimmäisen oppitunnin alkuhetkillä pienen yksikerroksisen talon edessä, jonka parhaimmat ajat olivat olleet takanapäin. Hiukan huoltoa ja maalia talo varmasti näyttäisi erilaiselta mutta selvästi talossa ei ollut miestä sitä tekemään.

    Will soitti ovikelloa kun Nathan seisoi jännittyneenä vieressä. Kun ovi lopulta aukesi, Nathan oli järkyttynyt.
       ”CHLOE!? Mitä sinä täällä teet?!”
    Tyttö selvästi oli yhtä järkyttynyt kuin Nathan sillä tämän kasvot muuttuivat järkytyksestä kiukkuisiksi ja sitten pelokkaiksi ja lopulta kirkkaan punaiseksi.
       ”Minä tuota…. mitä sinä täällä teet!?”
       ”Kröhöm..”
    Chloe käänsi katseensa Williin joka oli keskeyttänyt lapsien kiukkuiset sanavaihdokset.
       ”Nathan olisi tulossa Madame Fargelotin oppitunnille, mahdatko olla hänen oppilaansa vai?”
       ”Olen…”
    Tytön pää meni painuksiin mutta sivusta pystyi silti vilkaisemaan Nathania ennekuin vastasi tämän isälle.
       ”Asun täällä.”

       ”Aa! Herra Barrel otaksun? ja tässä on varmaan Nathan? Mitä ihmettä Chloe!? Päästä heidät nyt sisälle! Pahoittelut siskontytöstä herra Barrel, hän osaa joskus olla… no aika.. no niin…”
       ”Ei mitään, mitä jos me teemme paperihommat ja annamme lapsien jutella hetken, näemmä he jo tuntevatkin toisensa..”

    Will ja Madame Fargelot menivät toimiston puolelle niin että Nathan ja Chloe jäi seisomaan keskelle eteistä. Nathan oli lopulta se joka rikkoi hiljaisuuden.
       ”Luulin että asut East Hillissä Chloe? Missä äitisi ja isäsi on?”
       ”Niinhän minä asuin… ja asuisin edelleen ellei isäni..” Tyttö piti hetken tauon ennen kuin puhui uudestaan. ”Tule, mennään sohville niin kerron.”

    Nathan seurasi Chloeta joka vaikutti hyvin heiveröiseltä verrattuna siihen vahvaan tyttöön jonka Nathan tunsi ja tiesi. Tässä näkyi aivan uusi piirre, mukava piirre.
    Tämä antoi tytön koota ajatuksiaan ja aloittaa omaan tahtiin kertomisen.

       ”En tiedä tarkalleen mitä siinä kävi kun kaikki vain sanovat että olen liian nuori ymmärtämään, no sama se… Päällisin puolin tiedän sen että isäni sijoitti johonkin riskialtis hommaan rahaa ja menetimme ne.. siis rahat. Äidilleni tuli hermoromahdus siitä että asemamme on uhattuna ja menetimme hänen unelmatalon. Nyt isäni asuu hiukan halvemmassa asunnossa jotta voin käydä kummikin samaa koulua, heille kun se on todella tärkeätä, mutta asunnossa ei ole huonetta minulle. Tämän takia asun tätini luona joka tienaa elantonsa opettamalla soittamista. Siinä lyhykkäisyydessään tarina…”

       ”Kauan oikein tätä on jatkunut Chloe? Et ole kertonut mitään!”
       ”No tietenkään en! Arvaa kuinka joutuisin syrjityksi! Ei kiitos! Olen koulun suosituimpia tyttöjä ja sellaisena pysyn! Et saa kertoa! et saa Nathan!”
       ”Chloe.. kuinka kauan?”
    Tytön pää painui alas kyyneleen vierähtäessä tämän poskelle.
       ”Kaksi vuotta…”
       ”Mutta mehän olimme vasta silloin aloittaneet koulun!”
       ”Niin… Lupaa minulle Nathan ettet kerro kenellekään! Et edes Halleylle! En halua että kukaan saa tietää!”
       ”Minä lupaan, voit luottaa minuun!”

    Nathan alkoi käydä tunneilla kerran viikossa, samalla paljastui että tällä oli lahjoja. Kun Nathan sai oman kitaran kotiin, tämä soitti vähintään joka ilta puoli tuntia että saisi opittua soittamaan toivomallaan tavalla soitinta.
    Samalla kun tämä kävi soittotunneilla, Nathan jäi vielä toiseksi tunniksi Chloen seuraksi.

    Halley oli huomannut tämän eron joka pojassa oli tapahtunut soittotuntien aloittamisen jälkeen ja eräänä päivänä hän päätti seurata Nathania.
    Nähtyään minne tämä oli mennyt, Halley jäi vastapäiselle leikkipaikalle odottamaan poikaa jotta näkisi missä tämä vietti seuraavan tunnin, sillä Will-sedästä hän ei ollut saanut mitään irti.
    Tunti meni ja meni toinenkin, juuri kun Halley oli luovuttamassa Nathan tuli talosta ulos. Halley oli huutamassa pojalle kun ääni juuttui kurkkuun, tämä oli Chloen kanssa!?
    Nathan otti ja halasi Chloeta joka vastasi yhtä lämpimästi kuin Halley yleensä pojan halaukseen. Tuntui kuin veri olisi paennut kasvoilta ja sydän olisi revitty irti rinnasta.
    Halley jäi tuijottamaan leikkipaikasta kun Nathan lopulta irrottautui ja lähti kävelemään kohti kotia.
    Nathanin jo hävittyä näkyvistä, Halley seisoi paikallaan mutta ei kauaa sillä tuttu kylmä ääni herätti hänet.
       ”Mitä SINÄ täällä teet?! Vakoiletko sinä Nathania!?”
    Halley katsoi Chloeta suoraan silmiin järkyttyneenä.
       ”Mitä… mitä… sinä.. Nathan..”
       ”ET koskaan, kuulitko.. ET koskaan saa kertoa että olin täällä tai saat tuntea sen fyysisenä kipuna! Onko selvä!? Ja nyt ala mennä siitä! Odota! Nathan kertoi että hänen syntymäpäiväjuhlat on tulossa ensi viikolla.. tämä siirtyy kohta yläkouluun, kuten me muutkin mutta hän ensimmäisten joukossa.. kun hän järjestää juhlat… älä vaivaudu tulemaan paikalle niitä pilaamaan onko selvä?! Ja nyt.. HÄIVY!”

    Halley lähti järkyttyneenä juoksemaan kohti kotia katsomatta taakseen. Chloe katsoi tämän perään kiukkua sisällään tuntien.
       *Miksi TUOLLA pitää olla kaikki perheessä kunnossa!? Miksi tuolla saa olla Nathan naapurina ja tukena!? Minun kuuluisi olla se jolla oli kaikki kunnossa eikä tuollaisella rillipää kaikkien "rakastamalla lellipennulla" joka itkee joka asiaan!*
    Kun Halley oli kadonnut näköpiiristä, Chloe käveli hitain askelin vihaamaansa taloon jossa odottaisi vain ylisuojeleva täti, jolla ei ollut mitään tajua kuinka elää jonkun toisen kanssa, varsinkaan lapsen.


    Sellainen tausta Chloella ja sellainen jatko osaan 41, osa kahteen.. siinä oltiin menneessä että nykyisyydessä.. Toivottavasti piditte tälläisestä joululahjastani. 

    Erittäin hyvää ja rauhallista joulua kaikille! <3


    -Phoenix
Lähettänyt klo 5 kommenttia:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)