Kuvia yht. 74 kpl.
Ei mennyt kauankaan aikaa kun Halleylle piti hommata piano kotiin sillä tyttö oli alkanut saada musiikinopettajaltaan yksityistunteja sekä kotiläksyt olivat väistämättä tulleet vastaan.
”Onko jotain
tapahtunut Halley ettet vietä Nathanin kanssa aikaa?”
”Mitä
tarkoitat äiti?”
”No sitä
vain että, ennen teitte kaiken yhdessä ja nyt emme ole isäsi kanssa nähneet sinun
viettävän Nathnanin kanssa aikaa.”
”Hänellä on
tulossa tärkeä ottelu joten hän harjoittelee siihen, ja minulla on omat
harrastukset. Aikataulut on vain mennyt ristiin.. Menen nyt maalaamaan.”
”Oletko
menossa Willin luokse treenaamaan?”
”Jep, Will
kaipaa kuulemma kaveria kun harjoittelee juoksemistaan, kuis?”
”Viititkö
ottaa Halleyn mukaan? Tekisi tytölle hyvää nähdä Nathania..”
”Tottahan
toki.. Halley! Alahan tulla, mennään naapuriin! Eikä se ollut kehotus!”
Siellä
kaksikko oli päättänyt ruveta lukemaan seuraavan viikon tenttiä varten.
”puuh,
puuh.. En ole.. nähnyt Briaa vähään aikaan.. onko hän… puuh… kunnossa?”
”En tiedä
Will, en tosiaan tiedä.. ennen olimme niin avoimia mutta nykyään, tyttö salaa
jotain.. Olemme Anabelin kanssa siitä täysin varmoja.”
Se vain
tarkoitti, ettei minulla jäänyt niin paljoa aikaa omaan puutarhanhoitoon ja
jälleen yksi paprika oli mädäntynyt!
”Olenko
tehnyt jotain jotta oot noin kaukana Greta?”
”Täh? Et..
minä vain.. kun..”
”Ketään ei
oo kotona just nyt, alahan tulla tänne sieltä”
”Olet kaunis
kun hymyilet”
Gretan
posket lähtivät punehtumaan Brian sanoista.
”Tiedätkö
miten onnelliseksi teet minut Bria? En voisi elää ilman sinua.”
”Mitä
ihmettä täällä tapahtuu!?”
”Voisiko
jompikumpi teistä selittää mitä juuri näin!?”
Greta
vilkaisi paniikissa Briaa joka taas sivuttain katsoi tyttöä ja sen jälkeen
siirsi katseensa minuun.
”Kaipa tämä
olisi tullut ennemmin tai myöhemmin julki.. me seurustelemme.”
”Greta,
Bria..”
”Minä
rakastan häntä äiti..”
Sekä minä
että Greta jähmetyimme katsomaan Brian suoraa vastausta minulle hänen tunteista
Gretaa kohtaan.
”Me
juttelemme, heti huomenna.. kaikki, sinä, Greta, Halley, isä ja minä.. pöydän
ääressä illalla. Nyt Gretan on aika mennä.. minun täytyy.. jutella isäsi
kanssa.”
”Täällähän
sinä! Nouse sieltä, meidän täytyy tavoittaa tyttö ennen kuin..”
”Illalla
rakas..”
Kun Bria oli
noussut kyytiin, Greta siirtyi tämän viereen.
”Sanoiko he
mitään?”
”Voit toki
katsoakin minuun kun puhut minulle Greta.. noin on parempi.. eivät sanoneet kun
olen vältellyt heitä.. illalla sitten..”
Halley oli
jälleen saanut osansa Chloen käsittelystä joka näkyi tytössä jo hiljalleen ulospäin.
”Oletko
Halley kunnossa? Olit kovin hiljainen kotimatkalla?”
”O-olen
minä… minä vain.. pitää mennä..”
”Odota!
Saanko tulla luoksesi? En näe sinua kahteen viikkoon joten olisi kiva viettää
vähän aikaa..?”
”K-kai se
käy.. ethän kerro siitä kenellekkään?”
”Miksi
kertoisin?”
”Olenko
tehnyt jotain ja olet minulle vihainen?”
Halley
katsoi parasta ystäväänsä tämän esittämän kysymyksen jälkeen itku kurkussa,
tämän teki niin mieli kertoa mitä koulussa tapahtui Nathanin ympärillä.
”Et ole,
olen kai vain… surullinen..”
”Surullinen
mistä Halley? Kerro niin voin auttaa!”
”Siitä että
menet sinne kisoihin eikä nähdä kahteen viikkoon..”
Nathan
hymyili ystävällisesti hänelle joka sai Halleyn huokaisemaan syvään.
Nathan
nappasi ystävänsä syvään halaukseen.
”2 viikkoa
menee nopeasti, usko pois!”
Hitaasti
Halley irtaantui pojasta, tosin vastahakoisesti sillä halauksessa oli ollut
hyvä olla.
”Tiedäthän
Halley että oli mitä vain, mitä ikinä.. voit aina kertoa siitä minulle?”
”Halley,
Nathanin on aika mennä pakkaamaan ja sinun pitäisi tulla keittiöön, tahtoisimme
äitisi kanssa jutella!”
”Selvä!”
”No niin,
nyt kun kaikki ovat paikalla niin voimme jutella siitä mitä eilen näin
olohuoneessa ja miten se koskettaa koko perhettä..”
Max pääsi
lopulta tarinassa siihen pisteeseen että kertoi merkistä minun niskassa ja
siitä miten Munron klaani vainosi meitä mahdollisesti vieläkin.
Bria kysyi miksi ei saanut nähdä kirjaa, Max selitti ettei ollut turvallista klaanin takia tuoda sitä päivän valoon.
”Miksi
kerrotte tämän kaiken?”
”Sitä Halley
että jompikumpi meistä tulee saamaan tuon merkin, siksi äiti ja isä kertoo
tästä meille nyt koska rakastan Gretaa ja en aio luopua hänestä koskaan. Jos
tapahtuu niin että minusta tulee perillinen, minuun tulee merkki.. jatkan sukua
mutta omin menetelmin. En aio mennä naimisiin miehen kanssa vain siksi että
perimyys jatkuisi, ei.. jatkan sukua Gretan kanssa niin että saamme apua
sairaalasta, minä jatkan sukua jos se vaatii mutta aika näyttää kumpi meistä
saa merkin itseensä.”
”Rakastamme
sinua juuri sellaisena kuin olet Bria ja jos sydämesi tuntee näin, niin emme
voi sitä kieltää, keksitään ratkaisu yhdessä jos merkki sinulle tulee. Mutta
varoitan sinua, se yleensä tulee esikoiselle tai sille joka on ainoana elossa..
tai niin ovat tarinat kertoneet..”
Halley
halasi isosiskoaan myös jonka jälkeen huikkasi lähtevänsä tekemään läksyjään.
Kisa oli poikkeuksellisen kaukana ja kisa viikko oli muutettu kahdeksi viikoksi ison osallistuja määrän takia. Kisoihin piti järjestää karsinnat jotka veivät oman aikansa sekä välipäiviä pelaajilla täytyi olla.
Ensimmäinen viikko oli mennyt kuin sumussa Halleyn mielestä. Koulussa, musiikkitunneilla käyntiä ja lisäksi vielä maalausharrastuksen parissa. Halley huomasi pistäneensä aivonsa ja sydämensä jonkinlaiseen tunteettomaan tilaan niin ettei hän välittänyt tai kuullut mitä koulussa Chloe ja muut tyttö joukko yritti hänelle tehdä suullisesti.
Sillä kertaa
rouva Popoulus ei ollut paikalla ja heillä oli nuori opettajaharjoittelija
vetämässä tuntia.
"Hihi.. jopa paviaani osaisi paremmin vai mitä Chloe?"
" Hahhahah! Niin totta...!"
”Kato Chloe!
Sehän menee….”
”Menkööt..”
”Mikäli
huhut pitävät paikkansa niin..”
”Niin emme
näe Halley Quintiä tämän jälkeen..”
Aikansa
mietittyään hän tajusi minne oli oikeastaan juossut!
Nathan oli kertonut hänelle metsästä. Sen huhuttiin olevan noiduttu, se joka sinne meni, ei palannut normaalina enää takaisin vaan päätyi hullujen huoneelle.
Varovasti
hän kohotti katseensa ylöspäin ja alkoi hymyillä. Huhut taisivat olla vain
pelote, ettei kukaan löytäisi jonkun entisen oppilaan piilopaikkaa.. ja siitä
piilopaikasta saisi tulla nyt hänen piilopaikkansa!
Ja mikä parhainta, se näytti olevan hyvin lähellä koulua vaikka sitä ulkoapäin ei nähnytkään!
Viikonloppuna
Halleyn ollessa huoneessa hänen tablettinsa pirahti viestin merkiksi. Hymyillen
hän nosti päänsä huomaten Nathanin olevan oman pöytänsä edessä tabletti
kädessä.
”Lupasit
olla puuttumatta juhlapukeutumiseeni..”
”Niin
lupasin ja niin myös teen. Tärkeintä että olet oma itsesi ja olet onnellinen.”
”Vau!”
”Bria..”
”Unohditko
jotain? Käyn hakemassa..”
”Aaa! Kiitos
äiti”
”Olet
kaunis”
”Kiitos,
mmm.. komea kenties?”
Molemmat
purskahti nauruun samalla kun ojensin Brian käteen kimpun jonka tämä oli
unohtaa.
”Voi kiitos
Bria! Ne ovat kauniit!”
”Auto tuli
tytöt..”
Olimme Maxin
kanssa hommanneet autonvuokrauksen jotta tyttöjen ei tarvinnut kävellä. Mutta
sitä nämä eivät tienneet millaisen auton olimme hankkineet heille.
”K-kyllä
kai.. toivottavasti kaikki jättää meidät tänään rauhaan”
”Jos ei jätä
niin minä..”
”Et tee
mitään jooko?”
”huoh, hyvä
on. Tule mennään”
Tytöt olivat olleet hämmentyneinä oven juurella kun olivat nähneet limusiinin talon edessä.
”Onko tuo
meille?!”
Halauksen
saattelemana tytöt kiipesivät sisälle ja lähtivät kohti juhlia.
”Kattokaa!
Kuka on saanu noin hehkeän kyydin juhliin!?”
”Terve..”
Se oli
saanut Gretan purskahtamaan nauruun sillä muut olivat punehtuneet Brian tervehdykseen.
Kun kaksikko
lähti kävelemään kohti sisätiloja muutkin tekivät niin.
John kääntyi
Briaa irvistäen kunnes vakavoitui.
”Yritä itse
tehdä pukupäällä kaikki valmistelut, itsestäänkö luulit juhlatilojen valmistuvan?
Meen just vaihtamaan liikuntasalin pukukoppiin vaatteet, nähdään kohta!”
”Jännittääkö?”
Greta kääntyi
katsomaa Briaa tämän kysymyksen takia.
”Ihan
hirveesti!”
Nina ja
Paula nyökkäsivät kohti hissin ovia jolloin Heather vilkaisi olkansa yli.
”Etkö
kuullut Heather! Bria ja Greta tuli pilaamaan juhlat! Ne täytyy hävittää
täältä..”
”Älä
kuuntele heitä, kuuntele minua. Nyt pidetään tänä iltana hauskaa ja unohdetaan
toi diivalauma kokonaan, onko selvä?”
”Joo..”
”Mitä? en
oikein kuullut?”
”On selvä”
Samassa
kaksikko alkoi katsomaan ketä muita oli jo tullut kun näkivät ettei Tanner
ollut Heatherin ja muiden luona.
”Onpa outo
näky..”
Bria
nyökkäsi Jeevesille tervehdykseksi ja sai miehen nyökkäämään hymyillen takasin.
Kaikkien
yllätykseksi Heather alkoi hymyillä Brialle.
”On, en vain
jaksa enää välittää.. koulu loppuu kohta ja on aika kasvaa nuoreksi aikuiseksi.
Sain tänään tietää että pääsen opiskelemaan englannin parhaaseen yliopistoon
joten samapa tuo vaikka joutuisinkin katsomaan noiden kahden kasvoja tänään..”
Silti
kaikkien vihaama ja odottama tapahtuman kuulutus tuli seuraavaksi.
”Aika valita
vuoden kuningas ja kuningatar! Saanko pyytää kaikkia kokoontumaan tuolien
eteen!”
”Ja
kuningattareksi on valittu tänä vuonna Heather Donner! Saanko pyytää Heather,
mene istumaan kuningattaren tuolille.”
Greta otti
taaksepäin askeleita kuin varoen ettei tulisi huomatuksi.Bria siirtyi tämän vierelle ottaen rauhoittavasti samalla tämän kädestä kiinni kun Tanner Farleyn nimi sanottiin kuninkaaksi ja pyydettiin istumaan Heatherin vierelle.
”Voisit edes
vilkuttaa! Mehän sovimme että näemme kun tulen aina käymään!”
Heatherin
sihahdus sai Tannerin hymyilemään teennäisesti ja vilkuttamaan
kuninkaallisesti.
Kuvien
jälkeen koko juhlia joukko siirtyi kuka minnekin mutta osa siirtyi suoraan
tanssilattialle, Leon aloittaessa jälleen soittamaan tanssimusiikkia.
Gretalla ei
jäänyt mikään asia huomaamatta eikä myöskään se että Heather ja Tanner
tappelivat tanssilattian sivustalla, joka sai tämän vain hymyilemään ja viimein
nauttimaan Brian kanssa juhlasta täysin siemauksin.
Ehkä tosiaan
viimein olivat sotakirveet ja sanalliset että fyysiset teot jääneet taaksepäin
ja oli aikaa kääntää elämässä uusi sivu ja lähteä katsomaan kohti tulevaa,
Brian kanssa.
Tämmöinen osanen.. pitkä oli mutta nämä asiat piti nivottaa tähän osaan sillä... rumpujen pärinää... seuraavassa osassa Bria kasvaa nuoreksi aikuiseksi ja Halley.... teiniksi! Kyllä vain! Mutta ennen sitä saatte kauan kaivattuun kysymykseen vastauksia.. miksi Chloe käyttäytyy kuten käyttäytyy eli pääsemme hiukan pureutumaan tämän taustoihin sekä tämä extra tulee pohjustamaan hyvin kasvua teiniksi sillä nyt alkaa elämissä tapahtumaan!
Joulunodotusta kaikille ja toivottavasti saisin puhumani extran jouluviikolla tehtyä että julkaistua!
<3
Phoenix
Ohoh, aikamoinen osa! Oli iloa lukea vaihteeksi Briasta ja Gretasta (olenko jo sanonut että Greta on kaunis? <3) kun viime osassa heitä ei tainnut näkyäkään.
VastaaPoistaTuo kakkoskuva oli jotenkin ihana ja tykkään Anabelin uudesta lookista (onhan se muuttunut, sano että on enkä muista väärin :D).
Olen natsi tän asian kanssa, tiedän, mutta kymmentä pienemmät numerot kirjoitetaan kirjaimin ja mä vaan joka kerta kiinnitän liikaa huomiota tähän, anteeksi :'D Viitaten tuohon ”2 viikkoa menee nopeasti, usko pois!”-kohtaan.
Ja sitten tästä:
"Halley huomasi pistäneensä aivonsa ja sydämensä jonkinlaiseen tunteettomaan tilaan niin ettei hän välittänyt tai kuullut mitä koulussa Chloe ja muut tyttö joukko yritti hänelle tehdä suullisesti."
Jotenkin niin aito kuvaus siitä, mitä monelle kiusatulle (allekirjoittanut mukaan lukien...) monesti tapahtuu, sitä vain muuttuu tunteettomaksi. Loistava yksityiskohta!
Nathan on ihana, aww :)
Odotan innolla hahmojen kasvamista ja sitä mitä Chloesta saamme kuulla!
Tännekin on ilmestynyt osanen ja pitkä osa olikin :D Pidät kyllä jännityksessä, kumpi näistä neidistä sukua jatkaa. Olen itse niin kahden vaiheilla, kumman _toivoisin_ jatkavan. Bea on jollain tavalla hirmu suloinen, kun puolustaa Gretaa aina ja kypsä, kun kuuntelin suvun jatkamisen idean ja suvun tarinan. Halley taas on nätti, hiljainen ja syvällisempi kuin isosiskonsa. Rehellisesti sanoen Bea ei ole kovin "kaunis", perinyt hyvin voimmakaat piirteet, joita lyhyet hiusket korostavat, mutta Bea on persoonallisempi ja omalla tavallaan komea(?) sim. Pidän Bea silti enemmän jollain tavalla, kuin Halleystä. Ei Halleyssä vikaa ole päinvastoin, mutta olisi mielenkiintoista nähdä miten Bea saisi asiat toimimaa ei niin perinteisin keinoin ja onhan se erilainen ratkaisu :)
VastaaPoistaAnabel, hänen muuttunut tyylinsä. Hän näyttää vähän vanhalta, verrattuna nuorekkaaseen Maxiin (ei pahalla :`D). Mutta olet jättänyt aikuiset todella luontevasti pikkuhiljaa taaemmaksi, että uusi sukupolvi pääsee valloilleen (kuulostaa joltain keskiaikaiselta maailmanvalloitus suunnitelmalta). Silti on hienoa etteivät he ole vielä ihan täysin unohdettuja, kun Halleykin on vasta lapsi ja seuraavassa osassa teini. Muutenkin pidän tästä ettei simit vanhene ihan joka osassa. Vaan, että elämän vaiheisiin paneudutaan ja näytetään normi arkea ja samalla kuitenkin pidetään mielessä ne vampyyrit(?).
Jotenkin Nathan on vain edelleen suloinen sinisilmäinen poika. Mitenköhän Halley pärjää ilman häntä vähän aikaa ja tuleeko kiusaaminen loppumaan :`( Käy niin sääliksi ressukkaa, kun ei ole vanhemmillekaa kertonut jne. Muutenkin Halley tilanne on inhottava koulussa, miksi kaikki vain hyväksyy kiusaamisen. Palan halusta tietää Chloen motiiveja, jos niitä edes on.
Mutta osa oli valaiseva, vaikka myöskin uusia kysymyksiä herättävä. Minulla on tunne ettei mene kauan niin alkaa taas tapahtua ja paljon ;)
T: R.H
Greta on nätti ja tykkään Briasta ja Gretasta pariskuntana. Odotan myös innolla sitä että Chloen motiivit selviävät ja sitä että Halley kasvaa teiniksi. Uskon että Halley tulee olemaan nätti teini.
VastaaPoistaLinkitin blogisi omaani, joten kävisikö vastalinkitys? :) Osoite on mimlostory.blogspot.fi. Ja jos vaan viitsit/jaksat/ehdit niin voisit ilmoitella minulle uusista osista aina kun niitä ilmestyy!