41- Koulua ja kotielämää osa 2

No niin! Mmm.. viides yritys? ja sitä myöten viides aloitusteksti... enpä jaksa sitten tässä muuta siis höpistä kuin että osa on pitkä! Joten ottakaa mukava asento missä ikinä olettekin ja toivottavasti tykkäätte, lukuiloa!

Kuvia yht. 74 kpl.

 Ei mennyt kauankaan aikaa kun Halleylle piti hommata piano kotiin sillä tyttö oli alkanut saada musiikinopettajaltaan yksityistunteja sekä kotiläksyt olivat väistämättä tulleet vastaan.

 Emme voineet Maxin kanssa olla yhtään ylpeämpiä tytöstä, sillä tällä oli selvästi lahjoja soittamiseen. Vietimme usein Maxin kanssa sohvalla kahden keskistä aikaa sillä välin kun Halley harjoitteli nurkassa kotiläksyjään.

 Ainoa ehto tytön harrastukseen oli, kumminkin ettei muu koulunkäynti kärsisi. Vaikka olimme pelänneet asiaa koska tämän maalausharrastuskin vei suuren osan tytön ajasta, pelkomme oli turhaa. Tämän numerot olivat todella hyviä.

 Viikkojen vieriessä olimme Maxin kanssa huomanneet, ettei Halley viettänyt enää niin paljon aikaa Nathanin kanssa kuin aiemmin. Siksi olin päättänyt ottaa asian puheeksi tytön kanssa.

   ”Onko jotain tapahtunut Halley ettet vietä Nathanin kanssa aikaa?”

   ”Mitä tarkoitat äiti?”

   ”No sitä vain että, ennen teitte kaiken yhdessä ja nyt emme ole isäsi kanssa nähneet sinun viettävän Nathnanin kanssa aikaa.”

   ”Hänellä on tulossa tärkeä ottelu joten hän harjoittelee siihen, ja minulla on omat harrastukset. Aikataulut on vain mennyt ristiin.. Menen nyt maalaamaan.”

 Päästin tytön harrastuksensa pariin miettien silti asiaa pitkään. Maxin kerätessä treenivaatteita käännyin mieheni puoleen.

   ”Oletko menossa Willin luokse treenaamaan?”

   ”Jep, Will kaipaa kuulemma kaveria kun harjoittelee juoksemistaan, kuis?”

   ”Viititkö ottaa Halleyn mukaan? Tekisi tytölle hyvää nähdä Nathania..”

   ”Tottahan toki.. Halley! Alahan tulla, mennään naapuriin! Eikä se ollut kehotus!”

 Halley oli tullut vastahakoisesti alakertaan, mutta oli mukisematta lähtenyt isänsä mukaan naapuritaloon.

Siellä kaksikko oli päättänyt ruveta lukemaan seuraavan viikon tenttiä varten.

 Vastapäätä yläkerran sohvaa jossa kaksikko luki tenttiin, isät treenasivat minkä kerkesivät.

   ”puuh, puuh.. En ole.. nähnyt Briaa vähään aikaan.. onko hän… puuh… kunnossa?”

 Max päästi punteista irti ja jäi katsomaan kaukaisuuteen.

   ”En tiedä Will, en tosiaan tiedä.. ennen olimme niin avoimia mutta nykyään, tyttö salaa jotain.. Olemme Anabelin kanssa siitä täysin varmoja.”

 Olin jättänyt puutarhan todella pahasti heitteille enkä voinut antaa itselleni sitä anteeksi. Olin aloittanut puutarhakurssin paikallisessa koulutuskeskuksessa kun keskuksen lehtori oli kuullut että minun tuotteet olivat paikkakunnan mehukkaimmat. Kurssin vetäminen oli mukavaa, sitä ei ollut kieltäminen mutta..

   ”Pihkura!”

Se vain tarkoitti, ettei minulla jäänyt niin paljoa aikaa omaan puutarhanhoitoon ja jälleen yksi paprika oli mädäntynyt!

 Sillä välillä kun olin hoitamassa puutarhaa, Greta oli tullut meille. Kaksikko istuutui sohvalle ja aluksi puhuivat niitä näitä.

   ”Olenko tehnyt jotain jotta oot noin kaukana Greta?”

   ”Täh? Et.. minä vain.. kun..”

   ”Ketään ei oo kotona just nyt, alahan tulla tänne sieltä”

 Bria kiskaisi Gretan kainaloonsa jolloin toisen huulille nousi onnellinen hymy.

   ”Olet kaunis kun hymyilet”

Gretan posket lähtivät punehtumaan Brian sanoista.

 Varovasti Bria laski toisen kätensä Gretan olalle ja toisen laski tämän kädelle joka lepäsi heidän jalkojensa päällä.

   ”Tiedätkö miten onnelliseksi teet minut Bria? En voisi elää ilman sinua.”

 Bria ei sanonut toisen lauseeseen mitään vaan laski päätään alas ja suuteli Gretaa.

 Juuri samassa kun Bria ja Greta näyttivät toisillensa tunteitaan saavuin sisälle tietämättä mitä siellä olisi vastassa.

   ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu!?”

 Kaksikko pomppasi sohvalta ylös järkyttyneillä ilmeillä kun minä otin muutamat askeleet ovelta sohvan vierelle.

   ”Voisiko jompikumpi teistä selittää mitä juuri näin!?”

Greta vilkaisi paniikissa Briaa joka taas sivuttain katsoi tyttöä ja sen jälkeen siirsi katseensa minuun.

   ”Kaipa tämä olisi tullut ennemmin tai myöhemmin julki.. me seurustelemme.”

   ”Greta, Bria..”

   ”Minä rakastan häntä äiti..”

Sekä minä että Greta jähmetyimme katsomaan Brian suoraa vastausta minulle hänen tunteista Gretaa kohtaan.

   ”Me juttelemme, heti huomenna.. kaikki, sinä, Greta, Halley, isä ja minä.. pöydän ääressä illalla. Nyt Gretan on aika mennä.. minun täytyy.. jutella isäsi kanssa.”

 Aamu tuli ja en ollut Brian huoneeseen mentyä nähnyt tyttöä sen koomin.

   ”Täällähän sinä! Nouse sieltä, meidän täytyy tavoittaa tyttö ennen kuin..”

 Koulubussin töötti kertoi että Brian koulukyyti tuli ja oli liian myöhäistä jutella tytölle kolmisin ennen tämän kouluun menoa.

   ”Illalla rakas..”

Kun Bria oli noussut kyytiin, Greta siirtyi tämän viereen.

   ”Sanoiko he mitään?”

   ”Voit toki katsoakin minuun kun puhut minulle Greta.. noin on parempi.. eivät sanoneet kun olen vältellyt heitä.. illalla sitten..”

 Halleyn ja Nathanin koulupäivä oli siltä päivää lyhyempi koska osan luokasta täytyi valmistautua kisamatkaa varten.

Halley oli jälleen saanut osansa Chloen käsittelystä joka näkyi tytössä jo hiljalleen ulospäin.

   ”Oletko Halley kunnossa? Olit kovin hiljainen kotimatkalla?”

   ”O-olen minä… minä vain.. pitää mennä..”

   ”Odota! Saanko tulla luoksesi? En näe sinua kahteen viikkoon joten olisi kiva viettää vähän aikaa..?”

   ”K-kai se käy.. ethän kerro siitä kenellekkään?”

   ”Miksi kertoisin?”

 Halley oli kireä kuin viulunkieli koko sen ajan kun kaksikko oli Halleyn huoneessa, vaikka tämä hymyili Nathan huomasi ettei se ollut sitä hymyä jonka oli tottunut näkemään.

   ”Olenko tehnyt jotain ja olet minulle vihainen?”

Halley katsoi parasta ystäväänsä tämän esittämän kysymyksen jälkeen itku kurkussa, tämän teki niin mieli kertoa mitä koulussa tapahtui Nathanin ympärillä.

   ”Et ole, olen kai vain… surullinen..”

 Nathan nousi jolloin Halley nousi hitaasti sängyltään myös.

   ”Surullinen mistä Halley? Kerro niin voin auttaa!”

   ”Siitä että menet sinne kisoihin eikä nähdä kahteen viikkoon..”

Nathan hymyili ystävällisesti hänelle joka sai Halleyn huokaisemaan syvään.

    ”Tulehan tänne!”

Nathan nappasi ystävänsä syvään halaukseen.

   ”2 viikkoa menee nopeasti, usko pois!”

Hitaasti Halley irtaantui pojasta, tosin vastahakoisesti sillä halauksessa oli ollut hyvä olla.

 Nathan tosin vakavoitui nopeasti.

   ”Tiedäthän Halley että oli mitä vain, mitä ikinä.. voit aina kertoa siitä minulle?”

 Halley vakavoitui nyökäten vaitonaisena kun kuuli alakerrasta itseään kutsuttavan.

   ”Halley, Nathanin on aika mennä pakkaamaan ja sinun pitäisi tulla keittiöön, tahtoisimme äitisi kanssa jutella!”

   ”Selvä!”

 Halley ja Nathan hyvästelivät toisensa, jonka jälkeen tämä vaihtoi vaatteet ja suuntasi keittiöön jossa muut jo odottivat.

   ”No niin, nyt kun kaikki ovat paikalla niin voimme jutella siitä mitä eilen näin olohuoneessa ja miten se koskettaa koko perhettä..”

 Minulla oli vaikeuksia aloittaa jolloin Max katsoi kysyvästi minua pyytäen äänetöntä lupaa jatkaa kertomusta minun puolesta. Nyökkäsin miehelleni ja kohdistin katseeni Briaan.

 Max aloitti kirjasta ja eteni eteenpäin. Bria katsoi tarinan edetessä isäänsä tiiviisti kun minun oli vaikeata katsoa juuri ketään joten kohdistin katseeni pöydälle nostamiini auringonkukkiin.

Max pääsi lopulta tarinassa siihen pisteeseen että kertoi merkistä minun niskassa ja siitä miten Munron klaani vainosi meitä mahdollisesti vieläkin. 

Bria kysyi miksi ei saanut nähdä kirjaa, Max selitti ettei ollut turvallista klaanin takia tuoda sitä päivän valoon.

 Halley oli ollut hiljaa koko tämän ajan ja katsonut Gretaan päin.

   ”Miksi kerrotte tämän kaiken?”

 Käänsin katseeni Briaan joka selvästi ymmärsi mistä oli kyse. En kerinnyt avata suutani Maxin kanssa kun Bria avasi omansa.

   ”Sitä Halley että jompikumpi meistä tulee saamaan tuon merkin, siksi äiti ja isä kertoo tästä meille nyt koska rakastan Gretaa ja en aio luopua hänestä koskaan. Jos tapahtuu niin että minusta tulee perillinen, minuun tulee merkki.. jatkan sukua mutta omin menetelmin. En aio mennä naimisiin miehen kanssa vain siksi että perimyys jatkuisi, ei.. jatkan sukua Gretan kanssa niin että saamme apua sairaalasta, minä jatkan sukua jos se vaatii mutta aika näyttää kumpi meistä saa merkin itseensä.”

 Nousimme Maxin kanssa yhtä aikaa ja halasimme vanhempaa tytärtämme, milloin tästä oli tullut niinkin viisas, niin sitä en tiennyt.

   ”Rakastamme sinua juuri sellaisena kuin olet Bria ja jos sydämesi tuntee näin, niin emme voi sitä kieltää, keksitään ratkaisu yhdessä jos merkki sinulle tulee. Mutta varoitan sinua, se yleensä tulee esikoiselle tai sille joka on ainoana elossa.. tai niin ovat tarinat kertoneet..”

Halley halasi isosiskoaan myös jonka jälkeen huikkasi lähtevänsä tekemään läksyjään.

 Halley istuutui pöytänsä äärelle miettien juuri kuulemaansa ja sitä miten hän kestäisi kaksi viikkoa ilman Nathania koulussa.
Kisa oli poikkeuksellisen kaukana ja kisa viikko oli muutettu kahdeksi viikoksi ison osallistuja määrän takia. Kisoihin piti järjestää karsinnat jotka veivät oman aikansa sekä välipäiviä pelaajilla täytyi olla.

 Ensimmäinen viikko oli mennyt kuin sumussa Halleyn mielestä. Koulussa, musiikkitunneilla käyntiä ja lisäksi vielä maalausharrastuksen parissa. Halley huomasi pistäneensä aivonsa ja sydämensä jonkinlaiseen tunteettomaan tilaan niin ettei hän välittänyt tai kuullut mitä koulussa Chloe ja muut tyttö joukko yritti hänelle tehdä suullisesti.

 Se päivä kumminkin oli poikkeus. Liikuntatunnin alku ja Halley vihasi liikuntaa.

Sillä kertaa rouva Popoulus ei ollut paikalla ja heillä oli nuori opettajaharjoittelija vetämässä tuntia.

 Päivät olivat muuttuneet lyhyemmiksi ja koska tunnit olivat viimeisiä siltä päivältä, kuu jo alkoi nousemaan kohti taivasta ennen kuin he pääsivät aloittamaan liikuntatuntia.

 Jalkapalloa.. Laji jota kaikki muut tytöt vihasivat paitsi, Halley. Halley oli saanut Nathanilta opetusta koska tämä halusi useasti harjoitella kotona potkujaan.

 Muiden tyttöjen valitusten jälkeen, opettajaharjoittelija Jonas Von Grekson antoi näiden mennä pomppimaan trampoliineilla.

    ”Katsokaa nyt tuotakin, yrittää niin olla kuin pojat ja silti hänet eristetään niistäkin.. eihän tuosta ole mihinkään! Täys luuseri, pieni mitätön ötökkä jonka voisi liiskata yhdellä jalalla!”
   "Hihi.. jopa paviaani osaisi paremmin vai mitä Chloe?"
  " Hahhahah! Niin totta...!"

 Solvaukset jatkuivat ja jatkuivat ja joka kerta kun Halley potkaisi ohi maalista trampoliineilla, purskahti vahingoniloinen naururämäkkä.

 Se oli lopulta liikaa Halleylle ja tämä lähti itkien kohti metsiä välittämättä opettaja Jonaksen huudoista.

   ”Kato Chloe! Sehän menee….”

   ”Menkööt..”

 Muut tytöt jäivät katsomaan kauhulla Halleyn perään kun Chloella nousi pieni hymy huulille.

   ”Mikäli huhut pitävät paikkansa niin..”

   ”Niin emme näe Halley Quintiä tämän jälkeen..”

 Halley juoksi minkä jaksoi ja kun tämä oli juossut aikansa hän törmäsi auringonkukkaaitaan.. missä hän oli?!

Aikansa mietittyään hän tajusi minne oli oikeastaan juossut!

 Kauhun lamaantunein tuntein hän kääntyi katsomaan taaksepäin ja katsoi ympärilleen.
Nathan oli kertonut hänelle metsästä. Sen huhuttiin olevan noiduttu, se joka sinne meni, ei palannut normaalina enää takaisin vaan päätyi hullujen huoneelle.

 Halley otti tukea ison puun rungosta kun kuuli yläpuoleltaan narinaa..

Varovasti hän kohotti katseensa ylöspäin ja alkoi hymyillä. Huhut taisivat olla vain pelote, ettei kukaan löytäisi jonkun entisen oppilaan piilopaikkaa.. ja siitä piilopaikasta saisi tulla nyt hänen piilopaikkansa! 

Ja mikä parhainta, se näytti olevan hyvin lähellä koulua vaikka sitä ulkoapäin ei nähnytkään!

 Toinen viikko oli mennyt silmissä sillä joka välitunnin aikana Halley juoksi piilopaikkaansa karkuun tyttöjä, sillä nämä eivät olleet uskaltaneet seurata häntä vieläkään metsänsiimekseen.

Viikonloppuna Halleyn ollessa huoneessa hänen tablettinsa pirahti viestin merkiksi. Hymyillen hän nosti päänsä huomaten Nathanin olevan oman pöytänsä edessä tabletti kädessä.

 Viikot muuttuivat kuukausiksi ja Brian sekä Gretan valmistuminen lähestyi kovaa vauhtia. Näiden läksymäärät olivat tuplaantuneet sekä tenttien määrä triplaantuneet.

 Kun kevät saapui lopulta oli Brian ja Gretan sekä heidän koko ikäluokkansa aika juhlia päätösjuhlaa sekä odotella valmistumispäiväänsä.

 Katsoin haikeana Brian pukeutumista. Omien juhlieni väliin jättäminen oli luonut tietyt odotukset omien lapsieni juhlaan mutta tässä sitä oltiin, Bria puku päällä odottamassa Gretaa kavaljeeriksi.

   ”Lupasit olla puuttumatta juhlapukeutumiseeni..”

 Kaappasin tyttäreni halaukseen itkua pidätellen.

   ”Niin lupasin ja niin myös teen. Tärkeintä että olet oma itsesi ja olet onnellinen.”

 Ulko-ovi aukesi ja Greta astui sisään ovesta.

   ”Vau!”

   ”Bria..”

 Bria kääntyi katsomaan minua ihmetellen äänensävyäni.

   ”Unohditko jotain? Käyn hakemassa..”

   ”Aaa! Kiitos äiti”

 Sillä välillä Bria otti harppausaskeleet Gretan luokse ja kaappasi tämän syleilyynsä.

   ”Olet kaunis”

   ”Kiitos, mmm.. komea kenties?”

Molemmat purskahti nauruun samalla kun ojensin Brian käteen kimpun jonka tämä oli unohtaa.

    ”Nämä ovat sinulle. Tiedän että et halunnut kukkaviehettä käteen joten ostin kimpun. Äiti lupasi laittaa ne maljakkoon siksi aikaa kun olemme juhlissa joten sinun ei tarvitse kantaa niitä juhlissa”

   ”Voi kiitos Bria! Ne ovat kauniit!”

    ”Auto tuli tytöt..”

Olimme Maxin kanssa hommanneet autonvuokrauksen jotta tyttöjen ei tarvinnut kävellä. Mutta sitä nämä eivät tienneet millaisen auton olimme hankkineet heille.

   ”Valmis?”

   ”K-kyllä kai.. toivottavasti kaikki jättää meidät tänään rauhaan”

   ”Jos ei jätä niin minä..”

   ”Et tee mitään jooko?”

   ”huoh, hyvä on. Tule mennään”

 Tytöt olivat olleet hämmentyneinä oven juurella kun olivat nähneet limusiinin talon edessä.

   ”Onko tuo meille?!”

Halauksen saattelemana tytöt kiipesivät sisälle ja lähtivät kohti juhlia.

 Koulun edusta oli täynnä autoja ja sieltä nousevia nuoria, mutta kun limusiini ajoi oven eteen muiden suut oli loksahtaa auki.

   ”Kattokaa! Kuka on saanu noin hehkeän kyydin juhliin!?”

 Brian ja Gretan noustua ulos autosta muiden suut olivat jääneet auki ja silmät suurentuneet isoiksi.

   ”Terve..”

Se oli saanut Gretan purskahtamaan nauruun sillä muut olivat punehtuneet Brian tervehdykseen.

Kun kaksikko lähti kävelemään kohti sisätiloja muutkin tekivät niin.

    ”Eikö John täällä ollut pukupakko?”

John kääntyi Briaa irvistäen kunnes vakavoitui.

   ”Yritä itse tehdä pukupäällä kaikki valmistelut, itsestäänkö luulit juhlatilojen valmistuvan? Meen just vaihtamaan liikuntasalin pukukoppiin vaatteet, nähdään kohta!”

 Bria ja Greta nousivat hissillä ylimpään kerrokseen joka oli tarkoitettu juhlatilaksi, siellä kahden viikon kuluttua jaettaisi myös todistukset.

   ”Jännittääkö?”

Greta kääntyi katsomaa Briaa tämän kysymyksen takia.

   ”Ihan hirveesti!”

    ”Ei ole todellista! Ne tuli kuin tulikin!”

Nina ja Paula nyökkäsivät kohti hissin ovia jolloin Heather vilkaisi olkansa yli.

 Kuin ei olisi nähnytkään kaksikkoa tämä jatkoi siihen mihin oli jäänyt

   ”Etkö kuullut Heather! Bria ja Greta tuli pilaamaan juhlat! Ne täytyy hävittää täältä..”

 Greta selvästi kuuli Paulan sanat sillä tämä kääntyi katsomaan muualle.

   ”Älä kuuntele heitä, kuuntele minua. Nyt pidetään tänä iltana hauskaa ja unohdetaan toi diivalauma kokonaan, onko selvä?”

   ”Joo..”

   ”Mitä? en oikein kuullut?”

 Greta alkoi hymyilemään samalla kun vastasi Brialle.

   ”On selvä”

Samassa kaksikko alkoi katsomaan ketä muita oli jo tullut kun näkivät ettei Tanner ollut Heatherin ja muiden luona.

   ”Onpa outo näky..”

 Olkia kohottaen Bria veti Gretan kohti tanssilattiaa samalla kun näki heidän luokanopettajan seisomassa seinää vasten hyvin vakavan oloisesti.

Bria nyökkäsi Jeevesille tervehdykseksi ja sai miehen nyökkäämään hymyillen takasin.

    ”Et kai anna noiden tulla peremmälle Heather?! Miten voit katsoa vain vierestä kun ovat.. taivas! nehän menee tanssimaan?!”

 Heather kääntyi katsomaan kohti Briaa jolloin tämä kääntyi Heatheriä kohti kysyvä mutta varoittava ilme kasvoilla.

Kaikkien yllätykseksi Heather alkoi hymyillä Brialle.

    ”Onko Heather kaikki kunnossa?” Kysyjä oli Nina sillä kertaa.

    ”On, en vain jaksa enää välittää.. koulu loppuu kohta ja on aika kasvaa nuoreksi aikuiseksi. Sain tänään tietää että pääsen opiskelemaan englannin parhaaseen yliopistoon joten samapa tuo vaikka joutuisinkin katsomaan noiden kahden kasvoja tänään..”

 Greta kääntyi katsomaan Briaa kuultuaan Heatherin sanat, kun taas Bria käänsi katseensa hymyillen kohti takaseinän tähteä. Se ilta tulisi olemaan tähtiä täynnä!

 Leo oli kaikkien yllätykseksi erinomainen dj ja pian juhlasali alkoi täyttyä oppilaista ja opettajista.

Silti kaikkien vihaama ja odottama tapahtuman kuulutus tuli seuraavaksi.

   ”Aika valita vuoden kuningas ja kuningatar! Saanko pyytää kaikkia kokoontumaan tuolien eteen!”

 Kuninkaan ja kuningattaren tuolien edusta täyttyi ja kohta oli hyvin ahdasta. Kaikki odottivat jännittyneinä ja pieni supina taustamusiikin lisäksi oli ainoa joka täytti salin äänillä.

   ”Ja kuningattareksi on valittu tänä vuonna Heather Donner! Saanko pyytää Heather, mene istumaan kuningattaren tuolille.”

 Greta otti taaksepäin askeleita kuin varoen ettei tulisi huomatuksi.
Bria siirtyi tämän vierelle ottaen rauhoittavasti samalla tämän kädestä kiinni kun Tanner Farleyn nimi sanottiin kuninkaaksi ja pyydettiin istumaan Heatherin vierelle.

 Bria ei voinut tunteiden sekamelska olla naurattamatta, sillä salissa puhkesi osa hurraamaan mutta osalta tuli nyrpeätä vastalausetta koulun suosikkiparille.

 Sitä kumminkaan muut eivät tienneet että Heather oli katkaissut Tannerin kanssa seurustelusuhteensa, saatuaan tietää pääsemisestä englantiin opiskelemaan.

   ”Voisit edes vilkuttaa! Mehän sovimme että näemme kun tulen aina käymään!”

Heatherin sihahdus sai Tannerin hymyilemään teennäisesti ja vilkuttamaan kuninkaallisesti.

Kuvien jälkeen koko juhlia joukko siirtyi kuka minnekin mutta osa siirtyi suoraan tanssilattialle, Leon aloittaessa jälleen soittamaan tanssimusiikkia.

Gretalla ei jäänyt mikään asia huomaamatta eikä myöskään se että Heather ja Tanner tappelivat tanssilattian sivustalla, joka sai tämän vain hymyilemään ja viimein nauttimaan Brian kanssa juhlasta täysin siemauksin.

Ehkä tosiaan viimein olivat sotakirveet ja sanalliset että fyysiset teot jääneet taaksepäin ja oli aikaa kääntää elämässä uusi sivu ja lähteä katsomaan kohti tulevaa, Brian kanssa.

Tämmöinen osanen.. pitkä oli mutta nämä asiat piti nivottaa tähän osaan sillä... rumpujen pärinää... seuraavassa osassa Bria kasvaa nuoreksi aikuiseksi ja Halley.... teiniksi! Kyllä vain! Mutta ennen sitä saatte kauan kaivattuun kysymykseen vastauksia.. miksi Chloe käyttäytyy kuten käyttäytyy eli pääsemme hiukan pureutumaan tämän taustoihin sekä tämä extra tulee pohjustamaan hyvin kasvua teiniksi sillä nyt alkaa elämissä tapahtumaan! 

Joulunodotusta kaikille ja toivottavasti saisin puhumani extran jouluviikolla tehtyä että julkaistua!

<3

Phoenix