Alkaa selvästi olemaan vaikea keksiä nimiä näille osille.. =D
Mutta nehän ei ole ne tärkein vaan mitä sieltä osasta sitten paljastuukaan.. nyt innostuin tauon jälkeen kuvaamaan oikein urakalla ne puuttuvat kuvat ja kirjoittamaankin.. ja kuinka yllättäen huomasinkin jo oikolukeneeni osan omasta mielestäni ihan suht luettavaan kuntoon.. mutta kun intoa on tuoda teille lukijoille näitä osia niin kovana nyt niin miksi sitä nyt sitten hillitsisi vain sen takia että saattaisi muutama kirjoitus virhe löytyä.. joten pidemmittä puheitta.. lukuiloa!
Toby ei
tehnyt liikettäkään ensin mennäkseen veteen vaan aukaili suutaan kuin kala
kuivalla maalla. Lopulta tämä laski kätensä ja kääntyi uima-altaan portaille.
Otin itse
saman asennon jossa olin nähnyt Fyldridin olevan kaikki ne vuodet. Samassa
tajusin miksi tämä oli ollut siinä. Asemani korostui opettajana siinä paremmin.
”Tää on
kylmää!”
Tobylla oli
vasta toinen jalka vedessä ja toista nosteli ylös ettei se vain koskettaisi
veteen.
”Lakkaa
ruikuttamasta ja veteen siitä! Kymmenen päästä päähän uintia.”
”Tää on
lapsi rääkkäystä! Minä-”
”Sinä mitä?
Olen isäsi ja tämä on sinun parhaaksesi, Toby- saatan olla kova mutta tämä on
sinun omaksi parhaaksesi.”
Poika näytti
että hangoittelisi vastaan mutta vilkaistuaan ilmettäni tämä ei selvästi enää
uskaltanut.
** ** **
Päivät
menivät eteenpäin ja joka päivä vietimme aamupalan jälkeen ensin mietiskely
tyynyillä, jonka jälkeen menimme lounaaseen asti uima-altaalle.
Päästä
päähän uintien jälkeen käskin Tobyn hengen pidätysharjoituksiin. Harjoitus
toisi voimaa lihaksiin sekä harjoitusta keuhkoille.
Joka kerta
kun tämä nousi pintaan, Toby yski dramaattisesti.
”Mä hukun
tänne!”
”Etkä huku,
uudestaan!”
Tobyn ilme
oli paniikkia täynnä. Olimme ottaneet jo muutaman kerran kunnolla yhteen ja
tämä oli edellisenä päivänä sanonut että vihasi minua. Vihatkoon vain, kunhan
tämä pysyisi turvassa ja osaisi tarpeen tullen puolustaa itseään klaanilta.
Kiitos saisi tulla myöhemmin.
”Äiti!?”
Tobyn ääni
oli aneleva mutta olin keskustellut Charloten kanssa asiasta niin että tämä ei
kääntänyt päätään vaan teeskenteli keskittyvänsä shakin peluunsa.
Ӏitisi ei
tästä sinua pelasta. Uudestaan Toby.”
** ** **
Viikot
menivät eteenpäin, Tobyn koulun käynti oli siirretty kotiopetukseen joka soi
sen että pystyimme harjoittelemaan niiden rinnalla miten tahdoimme.
Tästä myös
hiljalleen alkoi hävitä vastaan väittäminen ja tämä teki, kuten tätä pyysin.
Pojan uinti
alkoi silmin nähden parantua ja lihakset alkoivat hiljalleen tehdä tuloaan.
Tiesin että kestäisi vielä pari vuotta ennen kuin voisin tämän kanssa alkaa
kunnolla harjoittelemaan taistelulajeja, kuten olin itse oppinut mutta suunta
oli kokoajan parempi.
Yksi
epäilykseni oli että Charlotte oli tainnut puhua pojalle siitä että tein tätä
tämän omaksi edukseen.
Samassa kun
Charlotte käveli viereeni, vilkaisin tätä sivusilmällä mutta en kääntänyt
katsetta.
Pidin perusilmeeni jämäkkänä jotta Toby ei käyttäisi sitä hyödykseen,
kuten oli edellisellä kerralla käyttänyt kun Charlotte oli tullut juttelemaan.
”Taisit
joutua valvomaan pitkään?”
Charlotte
haukotteli syvään sulkien silmiään samalla.
”Valitettavasti,
pomo tahtoi pitää palaverin kiinalaisen yhtiön kanssa ja se hiukan venyi.”
”On varmasti
vaikeaa yrittää tehdä tätä kautta töitä yhtä hyvin kuin kotoa käsin. Oletko
vielä lehden työntekijänä vai oletko jo vaihtanut paikkaa? En ole koskaan
kysynyt asiaa.”
Charlotte
katsahti minua pitkään ennen kuin vastasi.
”Et
olekkaan, ei, en ole enää siellä. Olen myyntipäällikkönä Consure Tecnologyllä.”
”Olen
iloinen puolestasi, ja pahoillani että olet joutunut kasvattamaan poikaamme
yksin samalla yrittäen luoda uraasi. Tiedän miten tärkeä se on sinulle”
”Siitä
haluaisinkin jutella kanssasi jos vain sopii. Mahdollisimman pian itseasiassa.
Mutta en Tobyn kuullen”
Kurtistin
kulmiani hiukan sillä kaikkien näiden viikkojen aikana olin tullut siihen
tulokseen että Charlotella ja Tobylla ei ollut salaisuuksia ja kaikesta pystyi
puhumaan avoimesti vaikka toinen olisi huoneessa.
”Selvä
juttu, annan Tobylle vielä ohjeet mitä tehdä kun olen poissa. Jutellaanko
vaikka keittiössä?”
Charloten
maha murahti samassa kun puhuin keittiöstä jolloin nainen naurahti hiukan
myönteisen lauseen saattelemana.
”Sopii
hyvin, voinkin sitten tehdä samalla lounasta.”
Kun olin
antanut Tobylle ohjeet mitä tehdä saavuin keittiöön jossa nykyään leijaili mitä
parhaimmat ruoan tuoksut. Charlotesta oli vuosien saatossa tullut mainio kokki,
parempi mitä itse voisin ikinä olla.
”Kerkiätkö
jutella nyt?”
Charlotte
kääntyi uunin luota jonne juuri oli laittanut vuoan.
”Kyllä,
meidän pitäisi jutella sellaisesta asiasta että minun pitäisi lähteä käymään
kotona. Työpaikallani kaivataan minua ja tahtoisin ottaa Tobyn mukaan.”
Ristin
käteni selän taakse, olin osannut odottaa jotain sellaista kun Charlotte oli
minut kutsunut juttelemaan.
”Se ei kyllä
vielä käy, poika on vasta nyt alkanut tottelemaan antamiani ohjeita ilman
mutinoita. Olethan sinäkin huomannut muutokset etkö vain, mitä luulet
tapahtuvan jos nyt viet pojan ja tulette muutaman kuukauden päästä?”
”Mutta tämä
ei ole nähnyt ystäviään ja-”
Charlotte
hiljeni vilkaistuaan olkani yli eteiseen päin.
Käännyin
katsomaan naisen katsomaan suuntaan nähden Tobyn seisovan jähmettyneenä. Tämä
ei sanonut mitään, katsoi vain. Tämä ei ollut tainnut kuulla kaikkea mitä
olimme jutelleet.
”Saitko
kaiken tehtyä?”
Poika
nyökkäsi vaitonaisena.
”Hyvä,
voitkin mennä sitten vaihtamaan vaatteesi ja ota loppu iltapäivä vapaata, olet
sen ansainnut.”
Tobyn kulmat
kohottuivat hämmennyksestä, sillä en ollut antanut tälle vielä iltapäiviä
vapaaksi, mutta hämmennys ei näyttänyt kauan kestävän, sillä tämä ilomielin sen
näytti ottavan.
Toby oli ripeästi pukenut arkivaatteensa päälle ja huikannut lähtiessään. Hypättyään pyörän selkään jonka olin tälle hommannut tämä kiiti vauhdilla kylän keskustaan.
Aikansa etsittyään ja kyseltyään kaupan tiskiltä missä hänen ikäisensä pyörivät tämä otti suunnaksi sen minne kassatyöntekijä, sekin teini oli tämän ohjannut.
Saavuttuaan
kesä uimalan edustalle Toby värähti, tämä oli saanut niin paljon uidakseen
viimeisien viikkojen aikana että vaikka aurinko porotti kuumana taivaalla,
tämän ei tehnyt mielikään pulahtaa uimaan.
Asteltuaan
sisemmäs Toby huomasi hyvin nopeasti hänen ikäisen kolmikon norkoilevan sisempänä
uimalaa, pöytien juurella. Tytöt kihertelivät pojan letkautuksille kun poika
taasen näytti tylsistyneen kaksikon lirkutteluihin
Tobyn
otettua askeleita sen verran lisää että kuuli kolmikon puheet tämä pysähtyi
kuin naulittuna. Tämä nimittäin tunnisti pojan.
Ulkonäkö tällä oli muuttunut
radikaalisti mutta ääni oli pysynyt vuoden takaisesta.
Ennen kuin
Toby kerkesi kääntyä ja juosta pois, poika, Gregor nimeltään äkkäsi tämän.
Tobyn pahin pelko kävi toteen, hän oli kuin olikin jälleen kohdannut pahimman
kiusaajansa uudelleen.
**
Olin juuri
nousemassa pöydästä kun ovi avautui ja Toby asteli sisälle.
”Toby? Miten
sinä näin aikaisin tu- Charlotte tule heti tänne!”
Toby oli
selvästi vaistomaisesti kääntänyt päätään äänen suuntaan vaikka kaikin voimin
oli yrittänyt peitellä kasvojaan.
”Hyvänen
aika! mitä sinulle on tapahtunut?!”
Charlotte
oli kiiruhtanut yläkerrasta alas kun olin tätä huutanut ja nyt seisoimme Tobyn
edessä tämän tukkeena, niin ettei poika pääsisi karkuun.
”Minä- minä-”
”Päästän
sinut ensimmäistä kertaa ulos ja tämän näköisenä tulet takaisin? Mitä siellä
tapahtui? Kuka tämän teki sinulle?”
Toby laski
katseensa alas ja näytti siltä että ei alkaisi puhua.
Lopulta tämä
rynnisti meidän ohitse mutta sain tämän kädestä kiinni.
”Toby! Et
lähde minnekään ennen kuin kerrot mitä tapahtui?!”
Tämä
mulkaisi minua vihaisesti, jolloin irrotin otteeni tästä.
Ensin tämä
vain vilkuili kulmien alta minua hiljaa kunnes lopulta aloitti puhua mutta niin
jäätävällä äänellä etten ollut aiemmin tämän äänessä kuullut niin kylmää
pintaa.
”Olen
kuulemma liian nörtti että pitää opettaa mua kovemmaks.. Kiitos sun erakkoutes
koko kylän teinit on sitä mieltä et oon luuseri.”
Jäimme
jähmettyneinä ja sanattomina seisomaan paikallemme ja katsomaan kun Toby lähti
juoksemaan portaita yläkertaan. Vasta kun tämä paiskasi oman ovensa kiinni
heräsimme järkytyksestä.
”Ei hyvänen
aika Jared! Hän ei ole näyttänyt tuolta pitkään aikaan! Viimeeksi silloin kun
saimme Gregorin muuttamaan vanhempineen pois kaupungista!”
”Mitä?! Onko
Toby ollut kiusattu?! Ja nyt vasta kerroit sen minulle! Charlotte kerro kaikki.”
** ** **
Emme olleet
ottaneet Tobyn kanssa asiaa enää puheeksi sillä näytti siltä että asia oli
arka, mutta tämä näytti ottaneen uuden asenteen opetuksieni kanssa.
Charloten
kanssa tämän lähtö asiaa emme olleet ottaneet myöskään uudelleen puheeksi ja
kun pari viikkoa oli mennyt, tämä kuiskasi samalla kun oli nousemassa tuolilta
sermin takana mennäkseen vastaamaan olohuoneen pöydälle jättämäänsä puhelimeen.
”Tahdon
jutella kanssasi, Jared- tänään.”
Nyökkäsin
niin huomaamattomasti, että en tiennyt näkikö nainen sen, vaiko ei, mutta
sisälle tämä lähti vastaamaan puhelimeensa. Pian kuulinkin tämän kirkkaan äänen
sisältä.
Tobyn uitua
päästä päähän loppuun käskin tätä nousemaan altaasta.
”Hienosti
suoritettu, noudatit ohjeita ja et hangannut vastaan. Tätä kun jatkat, saat
enemmän ja enemmän vapauksia. Saat ottaa loppu päivän vapaaksi ja käydä vaikka
kaupungilla, keittiön pöydällä on sinulle rahaa varattuna, mikäli siis olet
siihen valmis?”
Katsoin
poikaa hiukan arvioiden että miten tämä ottaisi ehdotukseni sillä tämän edellinen
kerta ei ollut mennyt niin kovin hyvin.
”Oikeasti?!
Kiitos!”
Olin
näköjään turhaan varovainen, seinät näyttivät kaatuvan liikaa pojan päälle kun
tämä otti ideani noin hyvin vastaan.
Toby tiesi
että en voinut sietää juoksemista, kiitos kaiken ajan jonka olin viettänyt
Fyldridin seurassa. Tämä kun oli aina tehnyt rauhallisesti ja harkiten
liikkeensä.
Suuntasin
itse alakerran kylpyhuoneeseen jossa vaihdoin vaatteeni mukavimpiin. Olihan se
sinänsä hassua pukea itsekin uimahousut, kun en itse uinut mutta jos jotain
tulisi Tobylle altaassa, niin ei tarvitsisi ensimmäisenä rupea riisumaan mitään
vaan voisin heti mennä pelastamaan tätä.
Charlotte
oli lopettanut puhelunsa sillä aikaa kun olin ollut vaihtamassa vaatteita ja tiesin,
etten voisi enää viivytellä keskustelua. Toivoin silti että en joutuisi siihen.
Olin jo
alkanut tottua että molemmat olivat talossa ja tuntuisi kurjalta jos kumpikaan
tai kumpikin lähtisi.
Huokasin
syvään ja kävelin naisen luokse.
”Tiedän,
näen naamastasi ettet tahdo jutella asiasta ja olen miettinyt tässä näiden
päivien aikana asiaa. Olet oikeassa siinä että en voi ottaa Tobya mukaan, tämä
tarvitsee kaiken opin mitä sinulla on hänelle tarjota. Tämän täytyy jäädä.”
Kävelin
naisen ohitse pidemmälle olohuoneeseen jolloin Charlotte kääntyi katsoen minua
varautuneesti.
”Kiitos että
ymmärrät. Tietysti on ikävää että joudut menemään ja anteeksi että joudut
tällaisen päätöksen tekemään. Mutta olen iloinen että ymmärrät että tämä on
Tobyn omaksi parhaaksi. Tämä ymmärtää kyllä kun alku järkytyksestä selviää.”
”Niin uskon
minäkin. Enkä ole kuin vähän aikaa poissa, tulen toki takaisin.”
Juttelimme
niin keskittyneinä tulevasta että emme kuulleet kun Toby laskeutui portaita
alas, ensin innoissaan siitä että pääsisi kaupungille. Mutta hiljalleen tämän
askeleet hidastuivat ja lopulta viimeiselle askelmalle pysähtyivät.
”Uskon että
osaat opettaa hänelle koulutehtävien kanssa jos tämä niitä tarvitsee? Tällä on
lukujärjestys jonka olen luonut joten hänen tulisi noudattaa sitä ja sinun
tehtäväsi poissa ollessani on katsoa että ne tulee tehdyksi, samalla-”
”OLETKO
LÄHDÖSSÄ?!?!”
Jätämme tähän Tobyn hämmennykseen osan jotta saatte vähän maiskutella asioita joita osassa tapahtui.. tuota kaupungilla oloa ei alun perin ollut mutta en ollut tyytyväinen miten vesipainotteinen ja jäykähkö osasta olisi muuten tullut joten idea kun juolahti mieleeni ajattelin toteuttaa sen ja omasta mielestäni toimi oikein hyvin.. nyt saatiin vähän osviittaa siitä millainen luonne Tobylla oikeasti on.. tämä on the nörtti vailla vertaa mutta tämän pinnan alla kytee..
Se miten tästä eteenpäin niin se jääpi teille nähtäväksi.. seuraava osa alkaisi olla viittä vaille valmiina myös, kuten alussa sanoin.. olen ollut tehokas, kuvasin eilen senkin puuttuvat kuvat nimittäin joten katsotaan milloin nyt sen intoudun laittamaan tänne.. ;)
Kertokaahan mitä piditte.. tämä nyt pyöri aika paljon treeni syövereissä ja hyppi mutta eiköhän me myös parin osan jälkeen päästä kunnolla vauhtiin.. en haluaisi liikaa hypellä joten yrittäkää kestää.. pian taas alkaa tapahtumaan..
-Phoenix