Homero Folderton, Mystinen maailma meidän ympärillämme

Mystinen maailma meidän ympärillämme,

Kirjoittanut, Homero Folderton

Maailma elää kaunistellussa pilvilinnassa. Sokeana kävelemme kaduilla, näkemättä sitä todellisuutta joka ympärillämme on. 

Mitä tapahtuisi jos nämä kaksi maailmaa kohtaisi? Epäusko? Pelko? Rotujen tuhoamista?

Vai pelkästään se että oppisimme elämään harmoniassa keskenämme eikä kenenkään tarvitsisi piilotella oikeaa itseään keneltäkään?

Sitä nimittäin se tällä hetkellä on.

Me ihmiset olemme ”normaaliudella” luokitelleet kaiken paranormaalia viittaavankin epänormaaliksi ja tästä syystä ei suotavaksi.

Viha, katkeruus, kateus ja pelko. Nämä aikoinaan ajoivat mystiset olennot piiloutumaan, pois ihmisten silmistä. Tieto muuttui huhuksi, huhu muuttui saduiksi ja osa näistä saduista on muuttunut jopa myyteiksi.

Olen tutkinut vuosi kymmenten ajan näitä mahtavia ja ei niin mahtavia myyttisiä olentoja, etsinyt heitä. Seurannut heitä, kirjoittanut muistiinpanojani heistä ja heidän mahdollisista tavoista.

Näiden tietojen varjolla olenkin koonnut tämän opuksen jotta sinun ei tarvitse arpoa ketä sinä mahdollisesti kohtaat. 

Kohtaamispaikkoja en näiden olentojen suojelemiseksi ole kirjoittanut näihin kansiin sillä ihmiset eivät ole vielä valmiita.

He eivät ole valmiita elämään sovussa näiden mystisten olentojen kanssa.

Osa meistä ihmisistä haluaisi jopa lukita heidät ”turvaan”, tästä syystä olen vain kirjoittanut tämän yhden kirjan jonka annan hyvän ystäväni hoiviin.

Toivoin että sitä tarvitsevat voivat vielä jonain päivänä lukea tämän ja ottavat tarvittavat tiedon muruset näistä kansista itselleen.

Mystinen maailma meidän ympärillämme, kaikki ei tosiaankaan ole sitä miltä näyttää.

Yksisarvinen:

Tarumainen olento jonka koko olemus on puhdasta ja hyvää. Näitä jaloja olentoja on olemassa tiedettävästi ainakin kahta väriä, puhtaan valkoinen ja synkän musta. Tiedettävästi ei tiedetä onko mustalla yksisarvisella puhdas luonne kuin valkoisella. Valkoinen yksisarvinen saattaa siunata välittämänsä olennon oli se sitten eläin tai ihminen.

Yksisarvista ei voi omistaa, mikäli tämä tahtoo tulla perheeseen tämä itse sen päättää, tätä mystistä olentoa ei voi pyydystää!

Vampyyri:

Tämä synkkäolento voi tulla joko puremasta tai sitten tämä voi myös syntyä vampyyriperheeseen. Vampyyri elää ja kuolee kuten ihminen, mutta hyvin paljon hitaammin! Tämän ruokavalio koostuu perinteitä käyttäen imien ihmisestä veret, tai sitten hurmemarjalla jolla voi olla maagisia vaikutuksia vampyyriin, mikäli tämä omaa erikoiskyvyn!

Myytti kulkee vampyyrien kesken että ilman erikoiskykyä, vampyyri on pelkkä peto joka ei ajattele mitään muuta kuin juomista. 

Se ei pidä paikkansa! Nämä ovat tismalleen samanlaisia kuin erikoiskykyiset ilman vain maagisia voimia. 

Nämä jopa osittain ovat hiukan fiksumpia mitä erikoiskykyiset, sillä voimien omistajat ovat yleensä klaaneissa, ilman voimia olevat vampyyrit ovat hyvin yleensä yksilöitä.

Vampyyrit voivat saada tavallisia kuolevaisia lapsia! Mutta vain jos toinen vanhemmista on kuolevainen.

Tavallisella kuolevaisella voi olla erikoiskyky vaikka tämä ei sitä tiedä, tämän ihoon tulee merkki kun tämä saavuttaa aikuisuuden ikänsä. Jos tällainen tavallinen ihminen käännetään vampyyriksi, puhkeaa tämän erikoiskyky jota tämä voi käyttää.

Tiedettäviä kykyjä on:

Hurmaaminen

Kidutus

Savun muodostaminen

Sähköiskut

Sukulaistensa kutsuminen

Sukeltaminen ilman hukkumista (muodostuu kidukset korvan taakse)

Kivettäminen (Kosketus ja olet kiveä!)

Metallin muuttaminen kullaksi

Paikantaminen

Teleporttaus

Telepaattiset kyvyt (montaa eri versiota)

Totuuden muokkaaminen tahtomaansa (toinen luulee asian olevan niin kuin voiman omistaja sanelee)

*

*

*

Haamu:

On kuolleen ihmisen/eläimen sielu. Yleensä sielut pääsevät rauhaan, mutta ihmisien riesaksi jäävät rauhattomat sielut jotka joko eivät halua mennä eteenpäin/ tai heillä on täällä jokin asia kesken, tai sitten näiden rauhaa häiritään niin että niistä tulee rauhattomia sieluja.

Rauhaton sielu elää rauhassa niin kauan kunnes johtajahaamu saavuttaa nämä. Silloin ei kannata olla lähellä sillä nämä johtajahaamut/"pomot" ovat ylempänä muita haamuja, nämä ovat poltergeistejä. Näillä on näkymätön voima ottaa muut haamut "pesäänsä" kuten mehiläisten kuningatar kuhnurinsa. Joka kerta kun portergeistin haamujohtaja kerää pesään haamuja, näillä ei ole hyvät mielessä. Yleisesti ottaen nämä pakottavat muut haamut nappaamaan naisihmiset lisääntymismielessä (toivoen uusia haamuja vauvoina, nämä kasvavat normaalisti mutta on paljon tottelevaisempia mitä muuten kerätyt haamut), haamujen pitää kaapata tavallisen miesihmisen keho jotta voivat kaapata naiset johtajalleen. Miehet vaipuu horrokseen ja haamu muuttaa muotoaan. Mikäli kaapattu keho haamu sisällä ruokkii itseään, syöden miespuolisia ihmisiä, näiden muutos on lopullinen ja näistä tulee karneboreja, pahimpia mahdollisia olentoja.

Karneborit:

 Ihmisiä jonka henki on vallannut ja syötyään ihmislihaa tämän valtaus jää pysyväksi. Humaltuu appelsiinimehusta josta samalla saa yliluonnollisia voimia! Karneborin tunnistaa mustista silmistä. Näiden tehtävä on viedä johtajahaamulle pesään naispuoleiset ihmiset lisääntymis tarkoitusella ja miehet karneboreiksi muuttumis tarkoituksessa. Jos mies ei kelpaa johtajalle antaa tämä kyseisen ihmisen ateriaksi karneboreille. Haamujen hierarkian pohjimmaisena ja kaikkein pelottavimpana. Viha, katkeruus ja nälkä tekevät tästä lajista yhden pelottavimmista. Haamujohtaja saa voimia mitä enemmän tällä on karneboreja ympärillä!

Filius spiritus:

Haamusta syntynyt lapsi. Tämä lapsi voi joko syntyä haamuksi tai sitten tavalliseksi ihmiseksi. Molemmista haamuvanhemmista ei ole tietoa voiko tällaista lasta edes olla olemassa. Tutkitusti on näytetty että ihminen ja haamu voivat saada lapsia mutta haamu ja haamu vanhemmista ei. Tämä lapsi kasvaa ja kehittyy sekä vanhenee normaalisti.

Lisäys:

Ihminen jolla on vampyyrin erikoiskyky mutta ei ole vampyyri saa lapsen haamun kanssa tulee lapsi saamaan ehdottoman varmasti oman erikoiskyvyn jo heti synnyttyään. Yleisesti ottaen on uskomus että erikoiskyky puhkeaa siinä vaiheessa kun lapsi on taapero.

Kasvissim

Tämä olento on suuri mysteeri sillä tämän taru on harvinaisen erikoinen.

Kerrotaan että faraon haudasta löydetyt vuonna 1810 olevat oudon näköiset siemenet istutettiin, kaikki muut paitsi kolme. Yhdeksän vuoden kuluttua istutuksesta nämä siemenet alkoivat itää ja pian huomattiin että kokonainen hehtaarin kokoinen alue oli täynnä liikkuvia ja heiluvia viherkasveja.

Yksi toisensa jälkeen kasvit kiskottiin maasta ja pian alueen hoitajilla oli käsissään 125 pientä vihreätä vauvaa. Vauvat kuljetettiin erikoistuneeseen hoitolaitokseen jossa nämä kasvoivat ihmisten tavoin mutta nämä eivät tarvinneet ruokaa. Ruoan tilalla nämä kaipasivat paljon vettä ja auringonvaloa.

Aikuisiksi päästyään nämä olennot karkasivat hoitolaitoksesta eikä näitä ole sen koomin näkynyt.

Se mitä kolmelle siemenelle tapahtui, on vieläkin tänä päivänä suuri mysteeri. Näille oli annettu nimeksi kielletty hedelmä, siitä syystä että valtio ei halua että näitä siemeniä tullaan koskaan istuttamaan.

Sanotaan että ne olisivat jonkun yliopisto kampuksen holvikätköissä ja niitä testaavat kampuksen tiedepuolen väki. Mutta tämä on vain kuulopuheita sekä huhuja.

Täysin ei ole varmaa tästä asiasta, sillä valtio on armeijan avustuksella tehnyt ratsioita yliopistoihin mutta tuloksetta.

Sanotaan että näillä karanneilla kasvissimeillä oli jokin erityinen yhteys kasveihin sillä nämä tuottivat erityisen hyvin hedelmiä ja marjoja sekä itse olennoilla oli jokin ”yhteyttämis” voima josta ei ole tarkempaa tietoa.

Nämä kasvissimeiksi kutsutut olennot tunnistavat kauniin vihertävästä ihosta sekä yleisesti ottaen keltaisista silmistä.

Pullonhenki/ lampun henki eli Jinni:

 Jinnejä on useita eri tyyppejä, joita kutsutaan myös suvuiksi. Tarinoiden mukaan niitä on mahdollista maagisesti orjuuttaa ja vangita erilaisiin esineisiin. Tuhannen ja yhden yön tarinoissa jinni on suljettu esimerkiksi lamppuun ja sinetöityyn ruukkuun, joka on heitetty mereen. Mutta näin ei tapahdu pelkästään pakolla, vaan jinni voi mennä ruukkuun tai vaikkapa muovipulloon omasta halustaan. Kyseisessä kertomuskokoelmassa henki nousee lampusta, kun sitä hierotaan, tai ruukusta, kun se avataan, ja se joutuu täyttämään vapauttajansa toiveita — lähes poikkeuksetta kolme kappaletta. Jinnit eivät ole enkeleitä eivätkä demoneita. Joissakin tarinoissa heidät esitetään maapallon onnen vartijoiksi. Hyvät jinnit tekevät onnettaren työtä ja pahat tietenkin vastakkaista.

Kirjoittajan muistiinpano: Kohtasin pahan Jinnin. Ei hyvä! Vain yksisarvisen siunaus pelasti minut! Pahan Jinnin tunnistaa siitä että tämän silmät ovat kirkkaan keltaiset!

Hyvällä Jinnillä ei ilmeisesti kirkkaan keltaisia silmiä ole.

 Hell Hound:

Musta turkki, punaiset silmät, super voimat ja nopeus, kyky puhua,

jos katsoo kolmesti silmiin, kuolee. (haastattelemani suvun kertomana.)

Fenilim (jättiläinen):

Ihmistä muistuttava mutta huomattavasti suurempi ja vahvempi. On olemassa kahdenlaisia jättiläisiä; älykkäitä ja ystävällisiä, sekä sitten typerät ja väkivaltaiset jotka syövät ihmisiä (erityisesti lapsia).

Tietäjä ja Ennustaja:

Ylivoimaisia voimia käyttävä ihminen, jonka taikavoimat perustuvat tietoon. Tiedon avulla tämä voi hallita olentoja ja ilmiöitä, mikäli tämä tietää/tuntee alkuperän läpikotaisin.

Tärkeää tietäjän tietoa ovat loitsun erityiset sanat, joissa on loitsun voima. Tietäjä varjelee näitä "taikasanoja" kuolemaansa asti, ellei joku saa tämän toista puoliskoa, ennustajaa kiinni! Silloin paljastaa kaiken tietonsa, sen tehtyään tietäjyys siirtyy kyseiselle ihmiselle joka on saanut tietoonsa nämä sanat.

Ennustaja on tietäjän toinen puolisko. Välttämättä eivät ole pari!

Ennustajia on monenlaisia, on tulevan ennustajia, taivaallisia asioita ennustavia, elementtiennustajia, ihmiskuntaan vaikuttavia ennustajia, eläinennustajia, kasvien ennustajia (nämä voivat päätellä kasvien kautta esim. rakastaako vai eikö rakasta joku ihminen jotakuta toista..), metallien ja kivien ennustaja (voi metallin kautta esim ennustaa tuleeko kenelle rikkauksia ja milloin), henkien ja demonein ennustaja (tätä ennustajaa ei kannata suututtaa! Tämä voi manata henkiä luokseen ja ohjata niitä hetken aikaa!)

Oraakkeli

Oraakkeli voi olla mies että nainen, tämä eroaa tietäjästä ja ennustajasta siten että tämä näkee tulevaisuuden näkyjä ennen kuin ne ovat edes tapahtuneet, sekä menneisyyden tilanteita. Tämä voi kertoa ihmisten kohtalon mutta oraakkeli on siitä ovela että antaa aina portin ihmiselle mutta ihmisen itse pitää päättää meneekö siitä portista vaiko eikö. (Oraakkelin omia sanoja voimistaan)

Vanhenee ja kuolee samalla tavalla kuin muutkin.

Peikko

Ruma, ilkeä ja ihmismäinen

Haltija

hallitsee/suojelee jotain paikkaa tai olentoa, ei yleensä näyttäydy ihmisille, mutta toisinaan voivat näyttäytyä jos näin haluavat (Äärimmäisen vaikea pyydystää!)

Ajattara

Paha naispuolinen metsänolento, joka johtaa/ajattaa ihmiset harhaan metsässä.

(Vietin kolme viikkoa samoilemassa viidakossa. Ajattara lopulta kyllästyi minuun sillä selvisin viidakon antimilla koko sen ajan. Hyvä puolustuskeino, tylsistytä tämä, harhaan johdattaminen on näille ajanvietettä.)

Apuolento/henki

Ihmisen, varsinkin shamaanin apuna toimiva henkiolento tai eläin. Voi esiintyä monessa erimuodossa ja erittäin uskollinen, kuolee vuoksesi jos sellaisen saat. Apuolento ja sen isäntä ihminen kuulevat toistensa ajatukset, voivat kommunikoida keskenään.

Balrog

Tulenhenki, ihmisenkaltainen jota ympäröi tuli ja varjot, siivet selässä jotka saa halutessaan tulen ja varjon tavoin piiloon. Vain ihon puna paljastaa vaarallisuutensa!

Barishee

Ihmismäinen,

itkien ja valittaen kovaäänisesti ennustaa omaisen/läheisen kuoleman. Henkilö joka kuulee ulvonnan, tämän läheinen tulee kuolemaan. Barishee ulvoo kolme kertaa, jos Barishee näkee tai kuulee tämän itkun, on itse tuomittu kuolemaan. Jos Barisheita on enemmän kuin yksi, ne saattavat varoittaa vaarasta.

Baba Jaga

Noita, auttaa kilttejä ja puhdas sydämisiä, mutta syö pahoja aikeita hautovia. Tämän talo ei paljasta sisäänkäyntiä ennen kuin sille sanoo: "Käännä selkä metsään, kasvot minuun päin". Sanotaan vartioivat elämän veden lähdettä! (Ei näyttänyt sitä minulle)

Vita Agva:

Elämän vedestä juonut ihminen. Aluksi täysin normaali ihminen, mutta tämä ei vanhene enää koskaan siitä mitä oli vedestä juodessaan. Lihota ja laihtua voi mutta vanheta ei. Vuosien saatossa hiukset muuttuvat vitivalkoisiksi, iho lumen valkoiseksi ja silmät sokeutuvat sekä muuttuvat myös täysin valkoisiksi!

Ainoa toivo estää muuttuminen vaaleaksi aaveeksi on saada liekkihedelmästä tehtyä elämän eliksiiria jota vain Dryadit osaavat valmistaa.

Dryadi

Puiden suojelija, elävät joko itse puissa tai sen lähettyvillä. Yksi Dryadi kuolee aina kun puu kaadetaan. Puiden henki, jos Dryadi kuolee, puu kuolee ja toisinpäin.

Kappa

Peikkomainen ja vihreä. Iho muistuttaa kilpikonnamaista. Elää järvissä, syö ihmislihaa mutta tämän ääreltä voi pelastautua jos antaa kurkkua tai vesimelonia jota ne rakastavat enemmän kuin ihmislihaa. Arvaamaton, mutta eivät ole pahoja henkiä. Oikeudentuntoisia ja hirviömäisyydestään huolimatta kunniallisia. Rakastuvat helposti kauniisiin nuoriin ihmisiin!

 Keijukainen

Keijukaisten suhde ihmisiin on ohut. Keijukaiset vain lentelevät ja tanssivat onnellisina omilla asioillaan, joita ihmiset voi lähinnä vain häiritä läsnäolollaan. Joskus keijukaiset pilailevat ihmisten kustannuksella- ne saattavat esim vaihtaa oman lapsensa ihmisvauvan tilalle.

Rakastuessaan ihmiseen muuttavat pienestä keijukaisesta isoksi siivekkääksi keijuksi. Pystyvät piilottamaan voimiensa avulla siivet piiloon ja elää joukossamme tietämättämme!

Keiju

Ihmisen kokoon muuttunut Keijukainen. Voi myös syntyä ihmisen ja keijukaisen lapseksi, mutta lapsi ei pysty menemään pieneen keijukaismuotoon vaan on iso aina mutta pystyy halutessaan piilottamaan siipensä.

Luonnonhenki

henkiolento, joka asuu luonnossa tai on osa luontoa ja vaikuttaa luontoon. Erittäin arkoja eikä päästä lähelle.

Metsänneito

Ilmaantuu joskus metsässä liikkuville tai yöpyville miehille. Hän saattaa tulla tanssimaan nuotiolle tai kävellä vastaan. Metsänneito on edestäpäin ihastuttavan kaunis neito, harsopukuinen ja pitkähiuksinen, mutta olennon selkäpuoli on ontto, tai puupökkelö. Metsänneidon selkää ei saa ruveta katsomaan sillä tällöin se pelästyy ja lähtee.

Nereidi

Sinitukkainen merenneito. Erittäin ystävällisiä myrskyihin joutuneille merimiehille.

Merenneito

Merenneito eroaa Nereidistä hyvin ohuella vertauksella sillä kun Nereidin hiukset ovat aina siniset, merenneidon hiukset voivat olla minkä väriset tahansa. Merenneidot ovat hyvin arvaamattomia ja voivat laulullaan saada merimiehet jopa pulaan.

Joskus kuultu myös huhuja että merenneidot olisivat tahallisesti saaneet veneet karille ja vieneet merimiehet pinnan alle. Syytä ei tiedetä.

Katolebla

Iho kalpean sävyinen, hidas kuin mikä, kasvissyöjä ja syömiensä myrkkykasviensa takia hengitys myrkyllinen, ihmismäinen, kapeat verestävät silmät, paksut hiukset ja tuuheat kulmakarvat.

Parannuskeino Katoleblan myrkylle on liekehtivä hedelmä.

Monsun

Taianomaiset taisteluvoimat joita käyttää vain hyvään. Sielun pitää olla puhdas ja hyvä että Monsun opettaa oppinsa sitä haluaville. Monsunin kohdatessa ensimmäistä kertaa kuuluu tämän toimittaa Monsunin edessä rituaali jota kukaan ei tiedä. Rituaaliin on menehtynyt monta ihmistä kun on osoittautunut olevansa tummasieluinen. Vain harvat ja taidolle arvoiset saavat käydä Monsun opit. Tiedettävästi on vain kaksi ihmistä jotka ovat päässeet viimeiseen oppituntiin asti, muut ovat joutuneet lopettamaan Monsunin määräyksestä oppinsa kesken.

Dake (Dark Elf)

Tunnetaan myös nimellä Benemoth.

Nämä varjoihmiset ovat kuolevaisia joilla ei syki sydän. Ovat underground väkeä ja sieltä nämä hyvin yleensä löytää. Tunnistuksessa helpottaa se että näillä kaikilla on kuulaan valkoinen iho ja pikimustat kiiltävät hiukset.

Ei tunnettavasti ole mitään erityisiä erikoiskykyjä.

Drowi

Tumma iho ja valkoiset tai hopeiset hiukset.

Nämä rauhaa rakastavat ihmismäiset olennot eivät murehdi turhista ja usein nämä löytää villieläinten joukosta, hoitaen loukkaantuneita.

ZiZ

Nämä kotkan näköiset, sarvelliset neljän linnun jalan olennot tiedettävästi ovat kuolleet sukupuuttoon. Mutta jos tällaisen näkee, tämän jalkoihin ei pidä kuulemma katsoa. Takajalat isommat kuin etujalat.

(todistettavasti on löydetty ZiZin luuranko, mutta valtio takavarikoinut sen.)

Satyri

Toisella nimellä myös Succubus.

Nämä vuohen jaloilla, iho punaisella ja sarvet päässä osaavat kuulemma ottaa myös ihmismuodon mutta jos näin tekevät eivät voi enää saada entisiä jalkojaan takaisin. Ihon väri on ainoa joka tämän entisestä olomuodosta jää jäljelle.

Osalla on myös siivet selässä sekä demonin häntä.

Nymfit

Ovat sidoksissa johonkin tiettyyn paikkaan tai maanmuotoon. He liikkuvat usein jumalien ja jumalattarien seurassa, näiden seuralaisena. Satyyrit pitävät nymfeistä ja haluaisivat usein tyydyttää halunsa näiden kanssa.

Nymfejä kutsuttiin aikoinaan asuttamaan luonnonosia sekä maantieteellisiä sijantien mukaan tärkeisiin paikkoihin, heitä on nykyäänkin lukematon määrä kaikkialla.

Niitä on maalla, meressä ja makeissa vesissä, puissa sekä manalassa.

Nymfeiksi lasketaan myös klassiset muusat.

Nymfit eivät ole kuolemattomia, he ovat vain pitkäikäisiä. Tavallinen ihminen jos joutuu kasvoista kasvoihin tämän olennon kanssa, joutuu tämän pauloihin.

Muusat

Muusat ovat joko hyvää tarkoittavia tai sitten pahaa aikovia. Hyvää aikovat tuovat onnea ja inspiraatiota ympärillään oleville ihmisille, tunnetuin on kaiketi musiikin ja taiteen muusat.

Pahaa tarkoittavat muusat aiheuttavat ongelmia ja kaaosta.

Nuckelavee

Taruhirviö. 

Miehen ihmismuodossa kulkeva olento jonka ruumis on mädäntynyt. Iho myrkyllisen vihreä, pää suhteellisen iso ruumiiseen.

Hyvin pelätty olento niillä mailla jossa tätä on tavattu, sillä sen hengitys saastuttaa vihannoivat vainiot joista muodostuu suo-alueita. 

Yksi hyvä esimerkki on Twinbrooksin pieni kaupunki. Tämä ennen niin kaunis vihannoiva maan saastutti Nuckelavee siitä syystä, ettei saanut kaunista pormestarin tytärtä.

Hyvin usein tämä olento kuristaa ihmisiä pitkillä sormillaan ja hukuttaa nämä lopulta. 

Jos Nuckelavee hyökkää kannattaa yrittää ehtiä juosta järveen tai jokeen, olento ei voi sietää makeaa vettä.

(kirjailijan oma kokemus, uima-allas on myös yksi erittäin hyvä paikka suojautua! Kloori tappaa olennon.)

Feenix

Tarujen mukaan tämä olento on linnunmuotoinen uudesti tuhkasta syntyvä olento jonka kyyneleet parantavat ja laulu rauhoittaa.

Todellisuudessa tämä on ihmisennäköinen punaisesta- pinkkiin ihoon ja kirkkaan keltaisilla silmillä. Tällä on parantavia voimia mutta ei kyyneleissä. Laulu tällä vaivuttaa kuulijansa sikeään uneen, koomamaiseen tilaan josta on hyvin vaikea herätä.

Uudesti syntyvyys tapahtuu tulen ja tuhkan kautta mikä pitää totta. Tietty hetki elämässä kun tämä olento saavuttaa tämä roihahtaa liekkeihin ja syntyy uudestaan vauvana tuhkasta.

Muodon muuttaja

Pirulainen olento sillä voi muuttaa muotoaan aivan keneksi tahtoo. Tällä ei ole mitään kunnioitusta mihinkään tai keneenkään. Ajattelee vain omaa etuaan ja hyvin usein ottaa varakkaan henkilön identiteetin saadakseen vaurautta ja mammonaa. Muuta tästä olennosta ei ole tietoa koska tällaista ei ole saatu kiinni.

Animaagi

Tämä olento on kuin muodon muuttaja, mutta toisin kuin muodon muuttaja, animaagi ei muutu ihmisestä ihmiseksi. Vaan omasta ihmisolomuodosta, eläimeksi. Tämä olento voi ottaa vain yhden eläin muodon.

Yleisesti olettamuksena on se että animaagi ei havittele vaurautta eikä mammonaa vaan enemmänkin ovat yksinäisiä susia jotka kaipaavat vain paikka jossa olla rauhassa. Oli se sitten ihmismuotona tai eläimenä. Tämä olento kaihtaa kaikkea väkivaltaa (yleisesti ottaen) ja pakenee hyvin liukkaasti tämmöisistä tilanteista.

Poikkeuksiakin on, sillä yksi tunnetuin Animaagi joka poikkesi tästä kaavasta, on Thyrion Rafrand. Tämä tunnetuin varas maanpäällä on animaagi ja tehnyt poikkeuksellisen monta murtoa, kukaan ei tosin tiedä miten hän on ne tehnyt ja mikä olomuoto tällä on mutta se tekeekin hänestä vaarallisen.

Yksi kaikkien aikojen kiltein Animaagi joka kaihtaa taas kaikkea on Fiona Lombort. Tämän kertomana olen saanut tietää Animaageista kaiken mitä tiedän.

Animaagi voi mielensä voimalla muuttaa olomuotoaan. Ensimmäinen muodonmuutos tapahtuu siinä teini-iän korvilla + - 5-vuotta. Fionan kertomana Animaagiksi voi syntyä ihan missä perheessä tahansa sillä geeniperimä kulkeutuu montakin sukupolvea ilman että se aktivoituu. Suojelumekanismi aktivoi geeniperimän jos kyseiselle ihmiselle tapahtuu jotain. Oli se sitten menetys, murrosiän tunnetilat, suojaus jotain tilannetta varten (esim väkivalta tilanteessa) yms.

Geeni ei katso tilannetta eikä aikaa tähän, se vain aktivoituu.

Suojelusnukke sekä Mielikuvituskaveri

Ei tiedetä mistä nuket ovat peräisin, mutta sanotaan että nämä molemmat taruolennot ovat peräisin egyptin mailta.

Nuket pystyvät siirtymään paikasta toiseen, joten siirtävät itsensä lapsien nukkejen tilalle itsensä. Nämä liikkuvat niin kauan kuin löytävät oikean omistajansa.

Suojelusnukke on nimen mukaisesti nukke. Tämä pysyy nukkena jopa koko ihmisen elinajan mutta tällä ihmisellä on erityinen yhteys kyseiseen nukkeen jota muut eivät ymmärrä. Jos tulee tilanne että ihminen jonka nukke on, tarvitsee pelastusta, syystä tai toisesta. Nukke herää henkiin ja suojelee tätä ihmistä koko tämän elämän ajan.

Mutta, on tullut tietoon että jos suojelusnukke herää eloon, eli ottaa ihmisen muodon. Tällä ja ihmisellä jonka omistama nukke oli, on yhteys. Mikäli ihminen kuolee, suojelusnukke kuolee myös. Mikäli ihminen loukkaa itseään, nukke tuntee kivut myös. Mikäli ihminen humaltuu, humaltuu myös nukke. Monet eivät kestä tätä yhteyttä ja lopulta tappavat hulluuden partaalla nuken, mutta tajuamatta että surmaavat siinä tapauksessa myös itsensä.

Mielikuvituskaveri on täysin erilainen tapaus kuin suojelusnukke, sillä tämä kaveri pysyy nuken hahmossa eikä sitä voi muut nähdä. Vain elämän eliksiiri voi tuoda mielikuvituskaverin eloon muiden nähtäväksi ja muuttaa tämän ihmiseksi.

Jos ihminen ei huomioi mielikuvituskaveriaan tarpeeksi, tämä ei koskaan ”puhkea” eloon ja jos tämä on puhjennut eloon eikä tätä huomioi, tämä palaa takaisin nukke muotoonsa.

Mielikuvituskaverilla ja ihmisellä ei ole samanlaista yhteyttä kuin suojelusnukella ja ihmisellä on. Niinpä hyvin usein lapsilla on mielikuvituskaverinsa lapsuutensa ajan jonka jälkeen kun nämä kasvaa, mielikuvituskaveri palaa takaisin nukke muotoonsa ja lähtee etsimään uutta ystävää maailmalta. Suojelusnukke pysyy yhden ihmisen rinnalla koko elämänsä ajan kunnes lopulta kuolee ihmisen mukana. Jos suojelusnukke ei tunne yhteyttä lapseen, tämä jatkaa matkaansa etsien sitä oikeaa.

Elf

Tunnetaan myös nimeltä haltija mutta ei ole kuten edellä mainittu.

Tämä suippokorvainen laiha olento on hyvin arvaamaton tapaus. Siitä tiedetään hyvin vähän sillä nämä osaavat naamioitua ihmisiltä eivätkä näyttäydy kuin äärimmäisessä pakossa. Näitä on erikokoisia ja näköisiä eikä heillä ole mitään muuta yhteistä kuin suipot korvat. Nämä ylväät olennot käyttäytyvät hyvin koreasti ja hallitusti eikä heidän seurassa parane puhua mitä sattuu, sillä nämä loukkaantuvat helposti vaikka et sitä tarkoittaisi sekä nämä eivät ymmärrä samalla tavalla vitsejä kuin ihmiset.

Velhot/noidat

Nämä olennot eivät pahemmin kaipaa esittelyitä, taikavoimia sekä hyvään että pahaan käyttäviä ihmisiä. Käyttävät hyvin usein taikasauvaa mutta osan voimakkaan velhon ja noidan tiedetään käyttäneen käsiäänkin. Tarvitsevat loitsukirjoja ja loitsuja taikojensa toimivuuteen.

Serpent (puhuva käärme)

Tämä kiemurteleva veijari on sangen outo tapaus. Tästä ei oikein tiedetä muuta kuin se, että tämä puhuu ja jos tämä puhuu ihmiselle, tämä hautoo jotain juonia.

Huhut kertovat että tämä olento osaisi muuttaa pariksi tunniksi olemuksensa ihmiseksi mutta siitä ei ole saatu varmuutta.

Demoni

Tämä pimeyden olento on manalasta noussut murrettu henki, tai sen jäänteet. Tämän koko olemus on muutettu eikä tämä ole enää se sama jonka joskus joku mahdollisesti tunsi. Demonissa ei ole mitään hyvää eikä tämän puheisiin pidä koskaan luottaa.

Nämä ovat todella kovia tekemään kauppaa, annat sielusi niin he antavat mitä ikinä sillä hetkellä halajat. Sopimuksen kanssa pitää olla todella tarkka sillä muuten elämästäsi tulee hyvin lyhyt.

Demonin voi tappaa vain polttamalla tämän luut. Demoniksi ei voi tulla mikäli luut ovat tuhkattu.

Kitsune

Henkikettu joka polveutuu suvussa vanhemmalta lapselle. Ei vielä tietoa miten ja miksi sekä milloin mutta aina silloin tällöin Kitsune ilmestyy jolloin suvun jäsenen jolle se ilmestyy pitää ottaa henki kiitollisena vastaan.

Vetehinen

Vedenhaltija, väitetty houkuttelevan eläviä hukkumaan (ei todistettu) ja että tämä olisi hukkuneiden sieluja. Hyviä että pahoja. Luultavasti on veden väkeä. Virallista todistetta ei ole miksi vetehinen haluaa maan asukkaita veteen mutta spekulaatioita on. Vetehinen kykenee kävelemään maan pinnalla.

Vetehisellä on myös vetehishevonen, tämän kohdatessa pysy kaukana vedestä! Tällä on taipumus hukuttaa maan asukkaat vedessä innostuttuaan liikaa leikkimään veden alla, todella leikkisiä kavereita!

Ramandana

Ramandana, hyvin harvinainen naispuoleinen olento joka seuraa sukua pidellen suvun salaisuuksia visusti itsellään.

Ramandana paljastaa salaisuudet vain ja ainoastaan suvun viimeisimmälle jälkeläiselle jotta suvun salaisuudet olisivat aina turvassa. Ramandanaa on turha kiduttaa sillä puhtaista puhtain taika estää paljastamasta niitä.

Ramandana hyvin usein rakastuu suvun miespuolisiin ja on tiedossa että tämä olento yrittää pariutua suvun jäsenen kanssa jotta saisi itse jälkeläisen.

Ramandana kun kulkee sinne minne suvun pää tätä käskee, ovat hyvin yksinäisiä hakien huomiota ja seuraa. Eivät voi saada lapsia muiden kuin suvun jäsenten kanssa.

Jos tämä olento eroaa suvun jäsenistä, tämä ei voi liittyä muuhun sukuun kun liitos on aikoinaan tehty. Ikääntymätön olento, ikääntyminen pysähtyy siihen ikään kun Ramandanan liitos johonkin sukuun tapahtuu. Ramandanat ovat nykyään harvinaisia olentoja, sillä näitä on metsästetty ja tapettu tiedon keruu mielessä.

Kirjani loppuun olen jättänyt sivuja tyhjäksi siitä syystä että en ole vielä edes puolta olennoista käynyt läpi joita olen kuullut joten joko minä tai kirjan suojelija tulee täyttämään sitä, sitä mukaan kun löydämme jotain konkreettista näyttöä siitä että jokin olento on oikeasti tässä meidän mystisellä maapallollamme.

Teidän Homero Folderton

Oraakkelin muistiinpanoja

Mystisiä/myyttisiä paikkoja

Gtoleabla, 

rauhan pyhättö ja itsepuolustuksen synnyin sijat.

Tämä pyhättö on lähtöisin aikoinaan japanista mutta maagisilla voimilla paikka muuttuu ja siksi sitä on hyvin vaikea löytää jos ei tiedä mistä etsiä.

Vain ne jotka ovat sielultaan hyviä ja mieleltään puhtaita voivat astua tähän paikkaan. 

Paha sieluset ja likaisilla ajatuksilla olevat eivät voi astua, sillä nämä eivät näe koko paikkaa. Taika suojaamassa näiltä ihmisiltä ja olennoilta jotta itsepuolustus opit päätyisi juuri oikeille ihmisille. Gtoleablassa täytyy aina olla yksi oraakkeli. Jos oraakkeli menehtyy, Gtoleabla vaihtaa paikkaa sille paikkakunnalle josta uusi oraakkeli löytyy.

Osa 62- Mystinen maailma meidän ympärillämme

Heipä hei, ja anteeksi!
Ne jotka ovat simstassa tietävät että minulla oli suuri tarkoitus laittaa tämä teille jo viime viikonloppuun mennessä mutta nyt oli kyllä niin hyvä syy että en mahtanut asialle mitään!
Nimittäin kuvankäsittely ohjelmani Picasa, lakkasi toimimasta! Kyllä vain!
Ja kun uutta yritin ladata koneelle niin ei kone suostunut ottamaan sitä herjaten että on haittaohjelmia täynnä!
Niinpä koko viikonlopun metsästin uutta ohjelmaa ja vasta eilen tajusin että windows 10:nen tultua koneeseen tämän oma kuvien katseluohjelmassa on ns. "pika"muokkaus mahdollista!
Niinpä minä joudun nyt sitten jatkossa käyttämään sitä ja toisin kuin aiemmissa osissa tässä ei ole niitä hienoja valkoisia raameja jotka kertovat siitä että olemme vielä menneessä..
Mutta siellä vielä olemme ja kun se loppuu lopulta niin kerron sen teille.. Näillä näkymin tämän ja seuraavan osan jälkeen.

Mutta se niistä uutisista, päästän teidät pitkältä tuntuneen tauon jälkeen lukemaan osaa, ja lupaan että saatte vielä tämän viikon aikana toisen osan sillä se on täysin valmiina myös odottamassa julkaisuaan, koska tarkoitukseni oli ensin tehdä pitkä osa, mutta koska ne eivät ole ikinä toimineet minulla päätin katkaista osan suurinpiirtein keskeltä koska siinä on sopiva kohtakin katkaista se.

Mutta...pidemmittä puheitta..
Lukuiloa!

 Heräsin auton takapenkiltä kun auto oli pysähtynyt jonkin oudon näköisen portin juurella. Monsun oli noussut autosta ja piteli portin ovea auki viittoillen minulle. Toinen olento hyvin kalpealla iholla ojensi hitaasti reppuni jonka otin tältä.

Mennessäni monsunin luokse tämä viittoili kädellään etenemään.

    ”Tervetuloa Gtoleablaan, rauhan pyhättöön ja itsepuolustuksen synnyin sijoille.”

Katsoin ympärilleni jonka aikana katseeni pysähtyi taloon joka oli lammen toisella puolella.

   ”Olemmeko japanissa?”

   ”Miksi niin päättelet?”

 Käännyin monsuniin päin samalla nyökäten päälläni taloa kohti.

   ”Ei pidä antaa ulkonäön hämätä hyvä Quint.”

Säpsähdin tämän sanoessa sukunimeni. Miten tämä saattoi tietää kuka olin vaikka en ollut edes kertonut nimeäni?!

   ”Tule”

 Seurasin monsunia mutta hyvin hitaasti, sillä joka puolella oli jotain nähtävää. Ilta alkoi jo painua vuoren huipun toiselle puolelle.

   ”Pian nyt, ripeys on ensimmäinen oppituntisi. Kun minä sanon, sinä tottelet.”

   ”Mikä oli se testi? Minkä minä läpäisin?”

Monsun pysähtyi portaiden juurelle ja kääntyi minuun päin.

   ”Täytyy olla puhdas mieli ja hyvä sielu jotta voi astua Gtoleablaan. Pyysin sinulta apua, sinulta jolla itselläsi juuri sillä hetkellä ei ollut paljoa. Olit väsynyt ja nälkäinen, silti olit valmis jakamaan sen vähäisenkin joka sinulla oli kanssani, sinä siis läpäisit testin. Ei kysymyksiä, tule.”

 Seurasin vaitonaisena tämän perässä, mihin olinkaan oikein joutunut? Tietenkin olin halunnut tarjota, ei luontooni kuulunut se että jättäisin muita pulaan, ei vaikka se tarkoittikin joskus sitä että riistäisin vapauden siltä toiselta tehdäkseni mielestäni oikein. Mutta mitä tämä oli tarkoittanut oppitunnilla?

Monsun meni ovelle ja teki japanialaisen rituaalin oven edessä ennen kuin avasi oven.

   ”Sinun ei tarvitse muuta kuin kumartaa oven edessä. Ole hyvä, kädet sivulle ja selkä suorana. Siitä sitten suorana kumarrus. Hyvä.”

 Monsun otti reppuni olaltani ja laittoi sen oven juurelle. Vaikka tilat olivat tyhjät joka paikassa kuului puhetta. Seinät näyttivät olevan paperista.

   ”Tässä on keittiö, ja ruokailutilat. Täällä on kellontarkat ruokailuajat. Jos myöhästyt, sinä myöhästyt ja jäät ilman ruokaa, ymmärretty?”

Nyökkäsin vaitonaisena.

   ”Nyt tulehan, sinulla on varmaan nälkä.”

 Monsun opasti miten pöydän ääressä tulisi istua, selkä suorana ja jalat pepun alla. Odottaa että kaikki olisi pöydässä ennen kuin rupeaisimme syömään.

Katsoin katettua pöytää nieleskellen. En ollut syönyt sushia moneen vuoteen, en sen jälkeen kun Charlotte oli juottanut minut humalaan. Samassa kun ajattelin niitä aikoja, Toby nousi mieleeni ja ajatus siitä että tein tämän kaiken hänen vuokseen. Samalla mieleeni nousi toinen muisto, 

epämiellyttävämpi. 

Muisto Trixiestä. En ollut juossut tämän perään, en vaikka mieleni oli huutanut juosta. Mutta miksi olisin kun Tylerilla oli ollut vieläkin tästä ylivalta, en ollut katkaissut sitä sidettä. Se olisi ollut ihan turhaa.

    ”Vaikutat huolestuneelta hyvä Quint. Kerro ja anna rauhan laskeutua yllesi. Poista murheesi mielestäsi tai et saa syötyä.”

Vilkaisin monsuun suuntaan ja hätkähdin, en ollut aiemmin tajunnut että tällä oli erikoisen väriset silmät. En voisi mitenkään kertoa tälle ajatelleeni veljeni pojan äitiä sekä muistoa meistä kahdesta.

    ”Mietin poikaani, teen tämän suojellakseni häntä.”

   ”Tiedän, tiedän myös sen että palat halusta tavata oraakkelin mutta se ei valitettavasti vielä onnistu.”

Hämmennys kasvoillani oli varmasti suuri kun katsoin tätä olentoa suoraan silmiin.

   ”Anna kun selitän..”

 Monsun, tai Fyldrin kuten hän itseään halusi kutsuttavan, oli kertonut että jotta voisin tavata oraakkelin, minun piti osoittaa olevani sen arvoinen.
Mikä tarkoitti että Fyldrin kuulemma valmentaisi minua, opettaisi taistelemaan jonka voisin opettaa jälkipolvelleni aikanaan.

Se miten pitkälle pääsisin opetuksessa, oli kuulemma täysin siitä kiinni miten monsun katsoi sen minulle soveltuvan.

Tämä oli pyytänyt saada puhelimeni. Joten olin kysynyt miten voisin sitten soittaa pojalleni, Fyldrin oli vain todennut että opetuksien aikana ei saisi miettiä milloin voisi soittaa vaan antaa hänen tehdä ratkaisu milloin tarvitsin soittaa. Niinpä olin ojentanut vastahakoisesti puhelimeni hänelle.

Ruokailun jälkeen tämä oli ojentanut reppuni ja ohjannut huoneeseen josta kuulemma tulisi makuukammarini oleskelu aikani ajan.

Joka puolelle minne menin, näkyi japanialaista.

 Olin vieläkin vakuuttunut että olimme japanissa vaikka Fyldrin toisti useamman kerran että ei pitänyt antaa ulkonäön pettää mieltä.

Vilkuilin ympärilleni enkä voinut käsittää missä minun tulisi nukkua.

 Vasta kun pääsin perimmäiseen nurkkaan, silmiini osui makuupussini. Makuupussi jonka olin viimeksi nähnyt telttani luona.

Pitikö minun nukkua lattialla? Ilman patjaa?!

Tästä tulisi pitkä yö.

 En ollut nukkunut kunnolla, olin pyörinyt ja nähnyt levottomia unia.

Olin viimeisen kerran katsonut kello kolmelta aamu yöllä tietäen että Fyldrin oli sanonut aamiaisen olevan puoli viideltä.

Olin siis nukkunut pommiin! Viideltä kävelin tyhjään keittiötilaan jossa ainoastaan oli Fyldrin, jolla ilmeisemmin oli tiskivuoro.

   ”Huomenta.”

    ”Huomenta Jared. Nukuit aamiaisen ohitse.”

   ”Ohi? Enkö siis-”

   ”Mitä sanoin sinulle eilen?”

Suljin silmäni kiroten mielessäni. Olin toivonut että tämä olisi tehnyt poikkeuksen tällä kertaa sillä olinhan sentään vasta edellisenä iltana tullut, mutta ilmeisemmin säännöistä ei joustettu. 
Niinpä nielin ylpeyteni ja vastasin Fyldridille.

   ”Jos myöhästyt ruoka-ajasta niin jäät ilman ruokaa.”

   ”Kyllä, aika aloittaa.”

 Tunsin sydämeni hakkaavan ja kämmenieni hikoavan. Fyldrin seisahtui jonkin näköisen tukin eteen jossa sojotti erimittaisia ja muotoisia oksia. Katsoin hämmentyneenä tukkia ja Fyldriniä vuoron perään. Pitikö minun tietää mitä tehdä?

Fyldrin asettui armeijamaiseen asentoon tukin eteen eikä katsonut minua vaan tukkia.

 Seisahduin tukin eteen vilkaisten Fyldriniä siinä toivossa että tämä kertoisi mitä teimme ulkona siihen aikaan aamusta.

   ”Ensimmäinen oppitunti, mikä se oli?”

Katsoin hämmentyneenä tämän vakavaa katsetta ja yritin miettiä, tämä oli sanonut jotain eilen- hetkinen..

   ”Sinä sanot ja minä tottelen. Minun tulee olla ripeä.”

   ”Juuri niin. Sinulla ei ole omaa mielipidettä, sinulla ei ole omaa tahtoa. Sinä teet, kuten minä sanon ja vain kun minä sanon. Kun olemme kentällä, minun sanani on lakisi, onko selvä?”

Nyökkäsin hämilläni.

 Fyldrin ei tehnyt liikettäkään, puhui pelkästään ja minä vuorostani pelkäsin puhua hänelle.
Tottelin vain, mutta joka kerta kun tein aloitus liikkeen jokin oli tämän mielestä asennossani pielessä.

Olin jo hiestä märkä pelkästään siitä että minun piti pitää ryhti suorana ja laskea kädet nyrkissä eteeni.

   ”Hyvä, tämän asennon haluan nähdä kun sanon shisei! Seuraava asento, lähtöasento kun lähdet liikkeelle mihin liikkeeseen tahansa.”

 Hiki virtasi kun harjoittelin näitä kahta liikettä vuoron perään.
Ensin tuli käsky shisei! Sen jälkeen kuului yhtä terävänä ki o tsuke!

Kun olin tehnyt liikkeet varmaankin parikymmentä kertaa onnistuneesti kuulin Fyldrinin suusta napakan sanan joka sai minut hämmentyneeksi.

   ”Tataku!”

 Samassa kun hämmentyneenä katsoin Fyldriniä, tunsin vihlaisevan iskun poskessani ja seuraavaksi huomasin olevani kyykyssä poski tulessa katsoen maahan.

   ”Mitä h-?!”

   ”Puhut kun annan luvan! Uudestaan!”

**

 Päivästä toiseen, viikosta viikkoon. 

Olin jo seonnut laskuissa kuinka monta viikkoa olin jo ollut siellä. 

Kolmena ensimmäisenä aamuna minulta oli jäänyt aamiainen välistä, kolmena ensimmäisenä viikkona olin ollut pelkillä mustelmilla, kun tukki jota Fyldrin sanoi takigiksi, oli iskenyt minua joka kerta kun tämän suusta oli tullut sana tataku.

Hitaasti mutta varmasti olin edennyt, hitaasti mutta varmasti myös ärsytys, kiukku, viha olivat alkaneet nostaa pintaansa mutta jokainen kerta kun ne tunteet olivat nostamassa pintaansa, olin ajatellut Tobya.

 Tobya jonka suloinen hymy sulatti jokaisen paikalla olijan sydämmen ja sai minut aina hyvälle mielelle. En ollut saanut soittaa vielä kertaakaan pojalle.

    ”Keru!”

Olin epäonnistunut potkussani jo viikon ajan, tunsin kuinka sydämeni lähti villisti laukkaamaan rinnassani kun kohottauduin asentoon ja ponkaisin ilmaan.

Edellisenä iltana Dake oli ruokapöydässä kertonut miten voisin kanavoida kaiken siihen liikkeeseen, miten tulisin onnistumaan liikkeessä jos vain kanavoisin sen kaiken tunteen yhteen hetkeen, yhteen ajatukseen.

 Mieleni täytti kaikki, menneisyyteni, nykyisyyteni ja tunsin jotain mitä en ollut aiemmin tuntenut. Tunsin tahdon voiman jonka tajusin pystyväni kanavoimaan tuohon iskuun.

Samassa kun olin ilmassa, väsymys, aamun aikaisin nousemisesta, vajaasta aamupalasta ja siitä kiukusta jota tunsin Fyldriniä kohtaan, kun tämä ei ollut antanut yhtään vapaa päivää sen jälkeen kun olimme alkaneet harjoittelemaan, tunsin ottavani voiman heilauttaa jalkaani.

    ”Tataku”

Tukki heilahti samalla kun olin ojentamassa jalkaani. Koukistin hetkellisesti ja annoin kaiken voiman jonka olin kanavoinut kehooni iskeä katseessani olevaan oksaan.

Tunsin reidessäni kovan iskun osuman voimasta samalla kun pyörähdin ilmassa.

 Laskeuduin samalla kun kuulin tukista pienen nirskahduksen.

En uskaltanut hetkeen nousta, hengitin raskaasti. Poikkeuksellisen raskaasti.

   ”Nouse ylös.”

 Käännyin käskystä vaikka mieleni olisi tehnyt vielä vetää henkeä.

Katsahdin Fyldriniä jonka kasvoista ei pystynyt lukemaan mitään.

   ”Tämä riittää, seuraa minua.”

**

 Olisin sittenkin ottanut viisi tukkia sen asennon sijaan johon Fyldrin minut oli asettanut! Siinä olin ollut, miten pitkään sitä en tiennyt.

Kuuntelin karppien hyppelyitä lammessa samalla kun jalka täristen yritin pitää asentoa.

   ”Tyhjennä mielesi, anna mielesi tyhjentyä ja huomaat että kykenet olemaan siinä pidempään mitä uskotkaan.”

    ”Ja vaihto.”

Vaihdoin tyytyväisenä asentoa peilikuvaksi samalla hengittäen syvään.

   *Anna mielesi tyhjentyä? Miten voisin kun huoli tulevasta oli niin suuri?!*

    ”Dokuritsu, tarkoittaa vapaata. Vapauta kehosi asennosta.”

Nousin huojentuneena asennosta katsoen Fyldriniin pieni hymy huulilla. Olin tehnyt kuten tämä oli käskenyt.

Tunsin kuinka nälkä alkoi tehdä voiton tahdostani estää mahaani murisemasta.

   ”Hae omena ja tule shisaku ragulle.”

 Olin totellut Fyldriniä hakiessani omenan ja syödessäni sen samalla kun menin tämän kutsumalle shisaku ragulle. Fyldrin oli eräänä päivänä näyttänyt minulle paikkoja läpi ja tämä jonne nyt oli pitänyt mennä, oli mietiskely alue.

Joka puolella jonne menin, oli lähteitä ja vastaavia enkä voinut sille mitään että niiden äänet alkoivat solista korvissani, liian kova äänisesti.

   ”Istuudu, ota asento ja laita sormesi kuten näit Daken laittaneen kun näytin sinulle tämän paikan. Juuri noin. Kohota kasvosi, hyvä.”

   ”Nyt anna mielesi vaeltaa, kuuntele veden kohinaa. Lehtien havinaa. Anna ajatuksesi liikkua etäämmäs ja etäämmäs.”

Tein työtä käskettyäni, kuuntelin ja tyhjensin mieltäni. Puiden lehdet kahisivat puissa tuulen puhaltaessa niihin vaimeasti. 

Tunsin kevyen tuulen vireen ihollani joka tuntui todella hyvältä.

Hengitin rauhallisesti ja annoin mieleni levähtää, tunsin tutun tunteen jota olin varastoinut ja piilotellut kaikki nämä vuodet. 

Olin antanut ruumiini viimeksi tehdä sen käskystä Charloten edessä mutta kehon omasta voimasta tehtynä olin sen antanut viimeksi lapsena muuttaa minut.

   ”Tämä riittää tältä päivää. Hienoa.”

Samassa kun tiedostin Fyldrinin sanat palautin itseni näkyväksi silmät suurina katsoen tätä.

   ”Tämäkö oli tämän harjoituksen tarkoitus?! Saada minut muuttamaan itseni näkymättömäksi?!”

   ”Kyllä. Liian pitkään olet piilotellut sitä kuka todella olet. Olet Jared Quint, Halley Quintin ja Nathan Barrelin poika, Quintin suvun perillinen joka kantaa merkkiä erikoiskyvystään. Olet neljäs sukupolven perillinen ilman vampyyrin puremaa ihmisenä, poikasi Toby Quint, on viides sukupolven jäsen. Sinun täytyy ottaa kohtalosi vastaan vahvuutena, ei heikkoutena. Kohdata se ja tulla sinuiksi sen kanssa. Palkintosi odottaa, tule.”

 Fyldir ohjasi minut kirjastoon, sieltä tämä oli kassakaapista joka oli kirjojen takana kaivanut puhelimeni jonka ojensi minulle.

   ”Poikasi varmasti kaipaa kuulla isänsä ääntä. Olet sen ansainnut. Puhu rauhassa ja palauta puhelin sen jälkeen minulle.”

 Katsoin tämän poistumista jonka jälkeen selasin nopeasti Charloten numeron esille.

Tämä oli, soittanut ties kuinka monta kertaa.

    ”JARED!? Mitä ihmettä! Neljä kuukautta! Missä ihmeessä sinä olet?! Miksi et ole soittanut!? Oletko kunnossa?”

Huoli kuului Charloten suusta vaikka tiemme olivatkin eronneet. Kerroin suuri piirteisesti missä olin ja mitä olin tehnyt, kerroin mitä minun tulisi tehdä että pääsisin oraakkelin luokse. Aikamme juteltuamme Charlotte laittoi kaiuttimen päälle.

   ”Toby?”

Puhelimesta hetken kuului vain kahinaa ja Charloten iloista lepertelyä pojalle kertoen että puhelimessa oli tämän isä.

    ”Iti?”

Sydämeni oli sulaa siihen paikkaan.

**

Huips haips.. jätämme osan tähän! :P

Mitäs piditte tauon jälkeen? Ei tainnut olla ihan sitä mitä odotitte? Vai oliko? Kertokaahan se itse niin tiedän, toivottavasti kumminkin tykkäsitte! =)
Näitte nyt vihdoin myös Tobyn taaperon muodossa, toivottavasti toiveenne täyttyi sillä siitä kuulin jonkin verran =D
Jätin siis pojan tarkoituksella viime osassa näyttämättä jotta sain sen laitettua tällä tavoin mukaan tarinaan.. anteeksi, itse tykkäsin tästä niin ei auttanut kuin tehdä mitä mieli halaji.. :P

Seuraava osa tulee olemaan nimeltään Oraakkeli.. kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kyllä, näemme vihdoin tämän paljon puhutun oraakkelinkin.. :)
Kuten alku löpinöissä kerroin niin osa on tosiaan valmis, joten julkaisen sen vielä tässä tämän viikon aikana. =)
Eipäs tässä kait sitten muuta kuin aurinkoista keskiviikkoa ja kommentit tervetulleita! <3

-Phoenix