lauantai 6. tammikuuta 2018

Osa 70- Jotain muuta mitä odotin



 Olin istumassa luokassa yksin, sillä oli ollut minun arvosana palaveri tulevan luokanvalvojani kanssa.
Olin edellisenä päivänä reputtanut biologian välikokeen kesäkoulusta. Mutta mitä muutakaan voi edes odottaa kun on paria päivää aiemmin kuullut oman isän kuolemasta ja veljensä uhrauksesta.

    ”Herra Quint”
Olin säpsähtänyt käheätä ääntä joka oli lähtenyt opettajani, Giselle Stonen suusta. Tämän tupakan käheyttämä ääni oli selkäpiirtä puistattavaa. Tämän ääni oli varmasti ollut aiemmin todella pehmeän samettinen mutta nyt ääni oli painunut ja käheä.

    ”Olet todella pahasti muita jäljessä, eikä eilinen koe parantanut asemianne. Sinulla on tämä kesä aikaa kuroa muut kiinni, jotta pysyt muiden mukana lukukaudella. Olet lahjakas, opit selvästi nopeasti. Käytä vahvuuksiasi. En voi käsittää miksi olette olleet kotiopetuksella kaikki nämä vuodet. Tämä on vakava asia.”

 Olin ahdistunut, turhautunut ja ennen kaikkea tylsistynyt juuri silloin. Tiesinhän minä että minusta olisi enemmän mutta mitä järkeä. Lupaukseni oli olla siellä, ei olla hikipinko.
Puristin kämmenet nyrkkiin reisilläni niin ettei opettaja Stone sitä näkisi.
Mutta tämän puheet kyllä hiukan jopa pelotti. Olisiko mahdollista että minut potkittaisi pihalle jos en saisikaan kurottua ikäryhmääni ja tulevia luokkalaisiani kiinni kesän aikana?!

 Katsoin naista suoraan silmiin kysyessäni ahdistusta äänessäni.
   ”Mitä minun tulee tehdä? Teen mitä vain ettei minua potkita pihalle.”

 Giselle Stone laski sormensa pulpetin pintaan samalla kun liikkui niin että tämän sormet hivelivät pulpetin pintaa.
Kaikki isän opit olivat saaneet minut valpistumaan erilaisiin eleisiin ja liikkeisiin eikä tämä ollut poikkeus.
   ”Eiköhän me jotain keksitä yhdessä.”



** **

 Keskustelu palveri oli ollut kuukausi sitten. Giselle keksimä ”kotiopetus” oli osoittautunut aivan muuksi mitä olin luullut.
Samapa kai tuo, kunhan vain arvosanat nousisi.

    ”Ensi viikkoon siis.. Lukutehtäväsi oppikirjasta ovat luvut viisitoista ja kuusitoista, sekä siitä toisesta kirjasta tutustu kirjan toiseen osioon.”
En sanonut tälle mitään, kiskaisin housut jalkaani ja vetäisin vetoketjun kiinni.

    ”Nuori mies, kohteliasta on vastata kun sinulle annetaan läksysi. Muistahan käytöstavat sillä niistä on apua koulun alkaessa, muut opettajat eivät ole näin myötämielisiä.”
Giselle äänen käheyden takia tämän lirkutukset olivat enemmänkin puistattavia kuin kiihottavia.

 Saatuani repun olalle otin askeleet ovelle sen avatessani, samalla vastaten tälle.
   ”Kyllä neiti Stone. Ensi viikkoon.”
En kyennyt katsomaan tätä silmiin sanoessani sanani.
   ”Ensi viikkoon.”

 Asuntolalle päästyäni, viskaisin repun pöydän juurelle inhoa tuntien. Kylpyhuone houkutteli aivan liikaa että olisin välittänyt kolahduksesta joka kuului repun tuomasta iskusta lattiaan mennessään.

 En tiedä kauan olin siinä seissyt, en välittänyt. Annoin veden valua ja samalla huuhtoa Gisellen kosketukset kehostani. Selkää taas kirveli, tämä oli taas raapinut sitä.
Veden valuessa pitkin kehoa, tunsin miten hiljalleen kehoni rentoutui sen tuomasta lämmöstä. Onneksi tässä oli viikko väliä.

 Suljin suihkun mutta jäin nojaamaan kyynärpäiden varaan suihkun alle. En voinut sille mitään että se sama kireys, joka oli ollut ennen suihkua palasi.
Kaikki mitä oli tänne tulon jälkeen tapahtunut, ahdisti ihan helvetisti, enkä nähnyt niistä pois pääsyä. Tunsin olevani loukossa.

 Huoneeseen päästyäni tyhjensin repun sisällön pöydälle löytäen repun pohjalta sen joka oli kolahtanut lattialle repun heittäessäni. Koulun tabletti oli onneksi ehjä. Laitoin sen takaisin reppuun ja laskin repun takaisin lattialle.
Päivä oli ollut pitkä.
Tiesin että pitäisi varmaan alkaa hiljalleen opettelemaan pukemaan kylpyhuonetiloissa, mutta kesäasuntolassa kun ei ollut muita. Pystyin ihan hyvin vielä kävelemään pelkkä pyyhe ympärilläni.

 Samalla kun puin päälle toiset vaatteet jotka olivat olleet Giselle luona, en voinut olla huomaamatta toista kirjaa joka oli auennut reppua tyhjentäessäni.
Tiesin jo katsomattakin mikä kirja se oli. Samassa Giselle käheät sanat kaikui korvissani.
   ”-Sekä siitä toisesta, tutustu kirjan toiseen osioon.”

 Vaikka aivoni kielsi suoraa huutoa olla nostamatta kirjaa, huomasin piteleväni sitä kädessäni. No kun kerta otin sen jo käteeni..
Selasin kirjan kohtaan jossa luki toinen kirja.
Vaihdoin sivua jossa oli toisen osion sisältö. Toinen kirja, miehille: Kuinka hiot taitosi täydelliseksi.

 Viskasin kirjan vihaisesti päin seinään josta se painovoiman saattelemana mätkähti kova äänisesti lattialle jääden jostain epämääräisestä kohtaa auki.
Viha sisälläni oli niin korkealla että minun teki todella vaikeaa olla hajottamatta koko huonetta Jaredin oppeja käyttäen.

 Huomioni kiukusta silti laski, sillä samassa käytävältä alkoi kuulua kova äänistä puhetta joka kaikui pitkin käytäviä.
Koulu virallisesti ei alkaisi vielä puoleentoista kuukauteen joten se voisi tarkoittaa vain yhtä-

    ”Älkää jättäkö! En olisi tiellä! En häiritsisi! Voin vaikka mennä täti Estherille, mutta älkää tuoko minua tänne!”
Tytön ääni oli yhtä kauhua täynnä, sen pystyi kuulemaan tämän äänestä hyvin selvästi.
   ”Esther-tädillä on muita menoja, ei ole muuta paikka Allison, älä ole noin lapsellinen! Olet seitsemäntoista, hyvänen aika!”
Puhuja taisi olla tämän Allisonin äiti.
   ”Voin tulla mukaanne! ISKÄ?!”
   ”Ei Allison, matka on työmatka, eikä meillä ole aikaa vahtia ja pitää seuraa. Täällä olet turvassa, voit samalla korottaa viime vuotisia numeroitasi ja kuka ties, vaikka vähän.. urheillakin.”
   ”En jää tänne! Minä-minä vaikka karkaan!”
Tytön puheista ei olisi uskonut oven takaa kuunnellessani että olimme saman ikäisiä.

 Tiesin että tämä Allisoniksi kutsuttu tyttö olisi vanhempiensa kanssa vielä käytävässä, katsoin kelloa, kiva. Jos en kohta menisi, en saisi ruokaa ruokalasta ollenkaan.
   ”Älä ole naurettava Allison! No niin, anan halaus äidillesi ja minulle.”
Päätin ottaa riskin ja mennä siitä huolimatta ovesta.

 Astuin huoneesta käytävälle. Toisin kuin olin luullut, tämä Allisoniksi kutsuttu seisoikin yksin. Tämä katsoi ulko-ovelle joka kolahti samassa kun olin laittanut oveni äänettömästi kiinni.

 Katsahdin tätä. Allisoniksi kutsutulla ikäiselläni isokokoisella tytöllä hytkyi hartiat. Perkele! Tämä itki.
Kävellessäni lähemmäs tämä taisi vaistota, ettei ollut yksin.

 Hän kääntyi niin nopeasti ympäri että otin askeleen taaksepäin yllätyksestä. Tämän itkun kostuttamat posket lehahtivat punaisiksi. Samalla kun tämä pyyhki poskiaan, hän suorastaan juoksi takanaan olevalle asuntolan ovelle, aukaisi ja paukautti sen kiinni.

 Pudistin päätäni oven ohittaessani, no sentään joku tuntee suunnilleen samoin kuin minä. Ei olisi halunnut olla täällä, mutta pakon sanelemana joutuisi silti siellä olemaan.


** **

 Viikot menivät eteenpäin, niin ettei perässä meinannut pysyä, mutta jotenkin olin alkanut saamaan muita kuulemma kiinni.
Olisi enää viikko kuin virallinen koulu alkaisi, koulussa oli täysi tohina työmiehillä päällä kun nämä yrittivät korjata paikkoja ja maalata käytävän seiniä uuteen maaliin. Hiljalleen olivat myös koulun oppilaat palaamassa kesälomiltaan.
Se päivä ei ollut poikkeus mutta kiitos Gisellen ”opetusten”, tappelin juuri sillä hetkellä keittiön henkilökunnan kanssa, etten huomannut ikäistäni kolmikkoa.

   ”Mutta minulla oli lautanen edessäni vielä kesken! En voi sille mitään jos opettaja pitää opetustaan niin pitkään että pääsen hitusen myöhemmin syömään, ei se silti oikeuta teitä ottamaan lautasta suoraan edestäni kesken!”
   ”Herra Quint, tiedän kyllä että opettajat ovat välillä sellaisia, mutta ruokailuajat ovat ruokailuajat ja meillä on muitakin tehtäviä, niin ettemme voi yhden oppilaan takia venyttää aikoja miten itse haluatte, olemme keskustelleet tästä ennenkin, eikä tilanne ole muuttunut siitä.”
   ”Martin, katso! Uusi tulokas!”

 Ennen kuin huomasinkaan, kolmikko oli piirittänyt minut niin että keittiötyöntekijä livisti paikalta.
   ”Hei! Nimeni on Jane, tämä ruskea hiuksinen on Martin ja tuo punapää on Glive, taidat olla uusi?”
Katsoin Janeen päin samalla kun pojat katsoivat minua arvioiden.
   ”Olen Devon.”

    ”Oletko ollut kesäkoulussa? Se tarkoittaa että tulet luokallemme!”
    ”Jane, et voi olla varma siitä.”
Martin oli kääntynyt Janen suuntaan moittien tätä arvuutteluistaan.
   ”No jos olette G-luokalla, niin sitten ollaan samalla.”
Katseeni kohdistui Gliven takana seisoneeseen Allisoniin joka oli jähmettynyt jäykäksi patsaaksi kuultuaan kolmikon äänet.

Kolmikko kääntyi katsomaan katseeni suuntaan samalla naurahtaen.
   ”Ai iso Alli on jo tullut? Et kai ole joutunu olemaan ton kanssa paljoa tekemisissä? Usko meitä, tuut meidän jengiin, Ziva pitää siitä huolen ettei toi tuu lähelles.”
   ”Ziva?”
   ”Jep, näät sitten.”
Kolmikko naureskeli samalla kun Jane tarttui käsivarrestani vetäen minua suuntaan jonne Martin ja Glive olivat menossa. Ehkä koulu ei ehkä sittenkään ollut niin paha jos oikeasti saisin nyt seuraakin.



Toivottavasti ei ollut liikaa nieltävää osassa.. Tätä oli kyllä mielenkiintoista kirjoittaa.. En vieläkään osaa oikein tuoda Devonin luonnetta esille omasta mielestäni.. Mutta jos se avautuu teille niin olen jotenkin sitten onnistunut.. toivottavasti.
Joillekin tuo viimeinen nimi saattaa olla tuttu (ainakin hahmon tekijälle.. ;) <3 Kiitos hänelle hahmosta!)
Sama tekijä, eli thero on tehnyt myös Allisonin joten iso kiitos hänelle näistä kahdesta mahtavasta hahmosta!
Zivan tulette siis näkemään ensi osassa.. se mitä mieltä olette Allisonista niin kertokaahan.. toki tyttöhän ei paljoa saatu esille vielä mutta jotain kumminkin..
Niin ja anteeksi therolle että lihotin neitiä, mutta se oli välttämätön pahe.. näette kyllä miksi seuraavissa osissa..
Devon on siis aikamoisessa suossa mutta miten nyt tämän ”jengiin” pääseminen vaikuttaa jatkossa pojan oloon oppilaitoksessa, sen näette jatkossa.. toki spekulaatiot on aina mukavaa luettavaa joten antakaa vain niiden tulla.. :)
Toivottavasti tykkäsitte ja kommentit tervetulleita. <3