Osa 8. Rakkaus pakkaus

Se olisikin jo sitten kahdeksas osa! Piristi kummasti saada ensimmäinen virallinen kommentti ihan suoraan osaan (kiitos Arya siitä!) =) Joten muutkin jotka siellä tätä lukevat, laittakaa vain kommenttia tulemaan!
No niin.. sitten turhat löpinät pois ja osaan.. kuvia on vain 25.. mutta kun pääsette osan loppuun ymmärrätte miksi jätin näin vähiin nämä kuvat.. Lukuiloa!

Olin todella syvässä unessa, en nähnyt kuinka tämä mystinen mies kääntyi ikkunassa katsomaan autotielle, hyppäsi autoonsa ja kaasutti tiehensä. Hetken päästä toinen paljon tutumpi auto parkkeerasi tismalleen samaan paikkaan oman autonsa, jossa edellinen oli äsken seissyt.

Vasta kun ovi aukesi ja meni kiinni, havahduin unestani niin että säikähdin. Kuinka kauan olinkaan nukkunut?!

”Abs? ”

Tulija oli Johnny.

”Herranen aika, mitä sinä siinä sohvalla teet? Sängyssähän sinun kuuluisi levätä! Mikä sinun vointisi on? Sanoiko lääkäri mistä on kyse?”

Tämä otti minut halaukseensa samalla kun selitin että olin nukahtanut katsoessani Simlock Tolmesia tv:stä. Seuraavaksi totesin Johnnylle että lääkäri väitti minun olevan täysin ruumiini ja sieluni voimissa.

”Ihana olla kotona, ja että sinulla on kaikki hyvin.”

Irtauduin Johnnysta vakava ilme kasvoilla, ei auttaisi muu kuin kertoa miehelle mitä lääkäri oli sanonut oikeasti..

Kosketin varovaisesti tätä niskasta kun aloin kertomaan päivästäni.

”Lääkäri tosiaan totesi minun olevan kunnossa, mutta tässä on pieni mutta..”

”Mitä oikein tarkoitat? Mitä ikinä lääkäri löysikin me selviämme siitä yhdessä!”

Tunsin kuinka kyyneleet olivat tulossa sillä en voinut toivoa parempia sanoja Johnnyn suusta, mutta pelkäsin silti mitä tämä sanoisi kun nyt kuulisi loput..

Rutistin miestä pidätellen kyyneliäni.

”Et tiedäkään miten paljon nuo sanat merkkaavat, mutta seuraavien sanojeni jälkeen pelkään että olet toista mieltä.. Johnny, olen raskaana..”

Johnny irtautui katsoen suurilla silmillä minua hetken, mutta sen jälkeen veti minut jälleen lujempaan halaukseen mitä olin itse tehnyt miehelle, tunsin kuinka kehoni rutistui tämän käsien välissä.

”Abigail, tuohan on ihana uutinen! Teit minut juuri maailman onnellisimmaksi mieheksi maanpäällä!”

Huokaisin helpotuksesta sillä asiaa mietittyäni, en olisi voinut edes Johnnyn pyynnöstä lopettaa tätä raskautta, rakastin tätä syntymätöntä lasta jo nyt!

Johnny vetäytyi minusta sen verran että sai huulensa, huuliani vastaan. Lopulta tämä veti minut makuuhuoneeseen, mutta vastoin toiveitani tämä ei tullut viereeni vaan laittoi minut nukkumaan, kun itse meni vielä olohuoneeseen harjoittelemaan soittamista.

Kuukaudet vierivät eteenpäin, kunnes eräänä iltana nukkumaan mennessämme tunsin mahassani selvän potkun suoraan kylkiluihini. Säikähdin niin asiaa että kiljahdin. Johnny tuli saman tien viereeni kysymään mikä oli hätänä.

”Tunsin… tunsin Johnny potkun!”

Käteni meni vaistomaisesti mahani päälle. Saatoin näyttää huvittavalta sillä mahani ei ollut mitenkään iso joten jos ei tiennyt että olin raskaana ei varmasti olisi uskonut että silitin maha-asukkaan takia mahaani.

Johnny tuli viereeni jolloin otin miehen pään käsieni väliin.

”Voitko uskoa tätä, sisälläni kasvaa meistä kahdesta yksi kokonainen ihminen, pala sinua ja pala minua!”

Johnny ei hetkeen sanonut mitään, sillä tämä oli selvästi asiasta liikuttunut.

Kun tämä lopulta sai äänensä takaisin, Johnny otti käteni omiinsa katsoen suoraan silmiini.

”Abigail.. olin suunnitellut tämän aivan toisella tavalla ja minulla oli tarkoitus hommata sormuskin.. mutta en kerinnyt tänään sitä hakea, se odottaa valmiina kaupassa, mutta kauppa oli jo kiinni kun pääsin.. tämä on todella korutonta! Olin suunnitellut kaiken niin valmiiksi.. tulisitko vaimokseni?”

Kiljahdin onnesta ja hyppäsin miehen kaulalle.

”Tietenkin tulen!”

Johnny otti minut halaukseen sanoen että ei voisi olla tämän onnellisempi!

Päivät muuttuivat viikoiksi, meille ne olivat ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen muuttuneet raskausviikoiksi. Johnny auttoi entistä enemmän kotitöissä, josta olin erittäin otettu.

Lapsi muuttui päivä päivältä liikkuvaisemmaksi, tai sitten vain tunsin ne oudosti paljon selvemmin. Useasti minun piti rauhoitella maha-asukkia rauhoittumaan silittelemällä mahaani ja juttelemalla mahalle. 

Silläkin kerralla en päässyt liikkeelle vaatteiden vaihdon jälkeen kun pikkuinen potki kylkiluitani ensin toiselle puolelle ja heti perään toiselle. En ollut koskaan kuullut että niillä olisi niin ketterää pyöriä mahassa jotta liikkeet pystyi tuntemaan molemmilla puolilla.

”Rauhoituhan pikkuinen, shhh.. annahan äitin nyt laittaa itsensä valmiiksi, en minä nyt ilman sukkia voi täällä liikkua..”

Samaan aikaan keittiönpuolelle Johnny valmisti aamiaista, mutta koska rauhoittelin maha-asukkia, en kuullut että miehen puhelin soi..

”Mitä asiaa?! Tiedät että olen nyt kotona! En voi puhua kanssasi täällä…”

”Ihan sama, joko sinä kerrot hänelle tai sitten minä!”

”Sitähän sinä et tee, onko selvä!? Nyt lopetan, älä soita enää minulle!”

”Johnny? Kuka siellä oli? En ole koskaan kuullut sinun puhuvan noin kenellekään..”

Olin juuri samaan aikaan tullut keittiöön kun Johnny oli lopettamassa puheluaan.

”Lehtimyyjä.. kuvittele, tämä ei ymmärtänyt kieltävää vastausta, vaan oli siitä huolimatta pistämässä meille SimCity- lehteä väkisin! Oli pakko murahtaa sille että emme ole kiinnostuneita.. Mitäs pikkuiselle tänä aamuna kuuluu?”

Johnny siirsi kätensä mahalleni puhellen mahalleni samalla. Näky oli todella hellyttävä!

Koska minun piti kirjoittaa kustantajalle jälleen uusi osa kirjaani, Johnny päätti mennä itse harjoittelemaan soittoa ulos. 

Samalla mies pystyi seuraamaan Freebirdiä joka oli alkanut käyttäytymään todella oudosti viime päivien aikana.

Hetken päästä mies sai käytökseen vastauksen, sillä Freebird nousi takajaloilleen ja alkoi välkehtiä. Johnny katsoi hiukan haikeana hevosensa vanhenemista, mutta samalla rauhoitteli tätä.

Vaikka turpa ja jalkojen sukat saikin kauniin vaalean karvoituksen, hevonen silti pysyä takajaloillaan iloisesti korskuen.

Kun Johnny lopulta tuli sisälle, olin samalla avaamassa juuri tullutta sähköpostia.

”Mitä ihmettä?!”

Johnny tuli taakseni, kysyen mikä oli vialla.

”Sinuna lukisin tämän… tämä alkaa Johnny olla jo liian paksua..”

Mies tuli selkäni taakse lukemaan viestiä, tunsin kuinka mies vetäisi kiivaasti henkeä mutta ei sanonut sanaakaan..

Että tälläinen osa tällä kertaa.. Jännään kohtaan jäi, vaikka itse sanonkin... Tuon viimeisen kuvan takia tahdoin jättää tämän osan tähän, olin niin innoissani sitä suunnitellessani!

Huomatkaa tuo etusivun avun pyyntö! Tarvitsen oikeasti teidän lukijoiden apua ja siitä on luvassa myös "palkinto", mikäli juuri sinun neuvosi on sen ongelman ratkaisija!

Hyvää viikonloppua!