Osa 7. Elämää, ei sen enempää

Olikin hiukan pidempi väli osien julkaisun kanssa, päivät meni hujahtamalla kun oli niin paljon tekemistä.. nyt jälleen flunssassa (en taida siitä päästä varmaan tänä vuonna eroon..) joten sen turvin voikin ajanvietoksi julkaista uuden osasen, hyviä lukuhetkiä!
Kuvia osassa 28.. minun tekemänä siis normaalin verran..

Heräsin aikaisin seuraavana aamuna hölmö hymy kasvoilla. Pedatessani omaa puoltani kuulin kuinka etupihan eteen ajoi auto jossa kuului seuraavaksi kopsetta ja hevosen hirnahduksia.

Katsoessani makuuhuoneen ikkunasta huomasin kuinka Greg kuljetti Freebirdin juomakaukalon luokse ja otti riimut tämän päästä pois. Sen tehtyä tämä taputti hevosen kaulaa surullinen ilme kasvoilla ja poistui paikalta. Greg oli näköjään päättänyt tuoda Freebirdin meidän luoksemme asumaan vaikka tällä olisi ollut paljon isommat tilat hevosen ylläpitoon.

Päätin antaa miesten itse selvittää asian ja painuin suihkuun. Ensimmäinen kunnollinen suihku sen jälkeen kun olin lähtenyt turvakodilta! 

Suihkun jälkeen vilkaisin makuuhuoneen ovelta, joko Johnny olisi herännyt mutta sängystä kuului tyytyväistä tuhinaa joten päätin yllättää miehen ja aloin tekemään ruokaa. Se jos mikä varmasti herättäisi tämän.

Vaikka keittiö ei ollut paljoa edellistä keittiötä suurempi, jouduin silti hiukan etsimään tavaroita kuten puukauhaa. Kuka olisi uskonut että joku laittaisi puukauhat tiskialtaan alle.

Kahdeksalta kuulin kuinka kello pirahti makuuhuoneessa soimaan, miehellä ilmeisesti oli jälleen iltavuoro tulossa kun nukkui näinkin pitkään.

Kun kuulin miehen sulkevan kellon, oli aika alkaa paistaa viinirypäle-lettuja, jotta tuoksu saavuttaisi miehen ennen tämän nousua. Lettujen paistaessa huomasin kuinka erilaista oli paistaa täysin tuliterällä paistinpannulta kuin sillä minkä olin mökkini kaapista muuttaessani löytänyt. Pannu oli niin kevyt että pystyin heittämään lettua ilmassa sitä kääntäessäni.

Vaikka sänky oli täysin uusi, tämä silti oli takorautainen, joten siitä pääsi pieni narina kun Johnny lopulta kohottautui istumaan reunalle.

Kuullessani oven avautuvan hymyilin itsekseni, nautin täydellä sydämellä että sain olla ”kotihengetär” ja tehdä miehelleni aamiaista. Kunpa vain voisin vielä joku päivä sanoa Johnnya miehekseni sen suuressa merkityksessä, mutta sen aika tulisi jos oli tullakseen.

Miehen käytyä suihkussa, tämä tuli istumaan aamiaispöytään johon olin jo valmiiksi kattanut molemmille lautaset.

”Näyttää todella hyvältä! Kiitos rakas, olet nähnyt hurjasti vaivaa!”

Tiesin että en voisi välttää Gregistä tulevaa keskustelua joten tartuin härkää sarvista.

”Greg muuten piipahti kun vielä nukuit..”

”Aijaa.. mitä tällä oli? Olinko unohtanut jotain?”

”Tavallaan, tämä toi Freebirdin..”

”Toi Freebirdin? Mutta me olimme sopineet että se saisi olla siellä kun siellä oli isommat tilat ja seuraa Thunderista!”

Näin kuinka miestä vaivasi tämä tieto. Samalla syöden, yritin kysyä vaivattomasti vaikka sydän hakkasi tuhatta ja sataa rinnassani.

”Mitä meinasit nyt sitten tehdä? Onko meillä mahdollisuutta pitää Freebird täällä?”

Katsoin sivusilmällä kun Johnny nosti kätensä leualleen asiaa puntaroiden.

”Tilaa meillä kyllä on, mutta en tiedä rahallisesti onko meillä varaa. Gregin luona oli paljon edullisempaa pitää hevosta. Nyt joudumme kustantamaan kaiken itse, remontti vei todella ison loven säästöistä joita oli, joten varmaan pitää myydä se pois..”

Johnny oli koko tuntemamme ajan puhunut lämmöllä tästä hevosesta joten tunsin kouristuksen sisälläni. Laskin hitaasti haarukan kädestäni ja käännyin mieheen päin.

”Sitä et tee! Tiedän kuinka paljon tuo hevonen merkkaa sinulle joten kyllä me jotenkin tämä asia saadaan toimimaan. Nyt jos olet syönyt niin mene hoitamaan hevosesi.”

Mies nousi tuolilta ja antoi otsalleni suukon.

”Sinua parempaa naista saa hakea. Se on sitten meidän hevonen.. opetan vielä jonain päivänä sinut ratsastamaan.”

Siirryin kirjoittamaan romaaniani joka oli remontin takia pahasti jo jäljessä, samalla mietin miehen sanoja kun tämä oli todennut että minä ratsastaisin vielä jonain päivänä tuolla uljaalla olennolla. Sitähän päivää saisi mies sitten hakea!

Johnny selvästi välitti enemmän Freebirdinstä kuin olin arvannutkaan, sillä tämä vietti monta tuntia hevosen seurassa. Ikkunasta huomasin jonkin ajan kuluttua kun olin asiaa miettinyt, että mies lähti vielä ratsastamaan hevosella lenkin. Olin täysin tietämätön miten paljon hoitoa ja muuta hevosen ylläpito vaatikaan!

Ratsastuksen jälkeen Freebird riensi suoraan juomaan, kun taas Johnny vei autoonsa hevosen varusteet, jotka Greg oli jättänyt aidan reunalle. Talossa kun ei ollut tilaa moisille varusteille, onneksi mieskin tajusi sen ilman sanomista. 

Harjauksen jälkeen mies vielä helli hevosta porkkanoilla ja rapsutuksilla. Mahtaisinko itse saada koskaan tuollaista yhteenkuuluvuuden tunnetta mihinkään eläimeen..

Päivät menivät aika paljon samalla painolla, sillä Johnnyllä oli enää hyvin harvoin aamuvuoroja. Mies hoiti hevosen aamusta ja vietti aikaa minun kanssani sen jälkeen. Sitten olikin jo miehen aika lähteä töihin.

Kun Johnny lähti töihin, suuntasin itse tietokoneen luokse. Onneksi olin ollut super tehokas, sillä olin kuronut aikataulun kiinni ja kustantaja oli jälkeen jälleen todella tyytyväinen.

Arkeakin oli myös pyöritettävä, mutta koska Johnnyllä oli iltavuorot ja Freebirdin hoitaminen, jäi minun kontolleni kotityöt. Tosin en siitä valittanut, sillä en vieläkään saanut kunnon tuloja kirjoittamisesta, joten Johnnyn tulot olivat taloutemme tulonlähde.

Eräänä iltana kun olin jälleen yksin, puhelimeni soi. Katsoin näyttöä, mutta siinä ei ollut numeroa. Miettiessäni tuntematonta numeroa painoin vihreää luuria ja laitoin puhelimen korvalle. Ennen kuin kerkisin sanoa nimeäni kuulin kuinka kiivas mutta tuttu naisääni.

”Et sitten jättänyt Johnnyä rauhaan?! Tiedätkö mitä olet tehnyt!”

Ennen kuin kerkisin naisäänelle vastaamaan, tämä oli jo laittanut luurin kiinni. Olin shokissa loppu illan, enkä voinut enää kirjoittaa. Kun Johnny tuli illalla töistä tämä yritti kysyä hiljaisuudelleni syytä, väitin vain väsymystä ja menin nukkumaan.

Aamulla olo oli yhtä kurja eikä se jäänyt mieheltä huomaamatta. Kerroin päällisin puolin puhelusta, johon mies tuhahti, ettei tuollaisia puheluita pitänyt ottaa vakavasti. Johnny epäili että kyseessä oli hänen kaverinsa ex-naisystävä joka oli kauan yrittänyt päästä miehen suosioon. 

Päivä oli erilainen sillä huomasin että miehellä oli työvaatteet aamupala pöydässä. Syönnin jälkeen tämä jo lähtikin töihin, joten minulle jäi myös Freebirdin hoitaminen. Muut asiat vielä osasin mutta ratsastusta en, joten sen sain jättää Johnnyn luvalla väliin.

Hoidettuani Freebirdin, päätin lähteä kaupungille tuulettumaan. Kiinteistövälitys toimiston edessä huomasin turvakodin yhden työntekijän joka tuli kyselemään kuulumisia. 

Regina Wonderwright oli yksi niistä jotka olivat päättäneet että erakko Wendellin tontti annettiin minulle. Kiitin naista ja pyysin välittämään muillekin isot kiitokset päätöksestä. Kerroin naiselle Johnnysta, sekä siitä mitä mies oli tontille suostumuksellani tehnyt.

”Tuo kuulostaa todella hienolta Abigail, välitän kiitoksesi muillekin. Valitettavasti minulla on kiireitä turvakodin asioiden takia, joten jos et loukkaannu niin..”

”Tietenkin! Anna anteeksi, tietty sinun täytyy mennä. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa!”

Nainen ojensi kätensä toivottaen kaikkea hyvää jatkolle ja lisäsi että tontin antaminen minulle oli kuin olikin joidenkin epäilyksistä huolimatta oikea ratkaisu, olin saamassa tontin entiseen loistoonsa.

Illalla kun olimme molemmat viimein kotiutuneet ja tehneet kotityöt pitkästä aikaan yhdessä, kääriydyimme sängylle hellimään toisiamme.

”Ihana nähdä sinun taas hymyilevän, ilmeisemmin oli hyvä päivä?”

Kerroin Reginan tapaamisesta ja tämän sanomisista.

Ennen kuin kerkisin kertomisen loppuun, mahassani muljahti todella pahasti. Sekunnin murto-osan jälkeen juoksin kylpyhuoneeseemme oksentamaan.

”Abs?! Mitä ihmettä? Ethän sinä ole koskaan huonona!”

”Tiedän… taisin syödä ulkona jotain h….”

Ennen kuin pääsin lauseen loppuun, minun oli jälleen ”halattava” pönttöä. Johnny tuli silittämään selkääni huonon oloni aikana, kun lopulta sain pahan olon loppumaan, jäin nojaamaan pöntön reunaan. Mies laski kätensä otsalleni.

”Olet ihan kylmän hien peitossa! Nyt sänkyyn!” 

En hanakoinut vastaan, vaan annoin miehen nostaa itseni tämän käsivarsille ja kantaa sänkyyn. Annoin jopa tämän riisua itseni, sillä voimani oli ihan kadonnut.

Seuraavana aamuna oloni oli hiukan parempi joten nousin tavalliseen tapaan ylös. Vasta kun olin keittiössä nostamassa roskista, viedäkseni sen ulos, paha olo palasi ja kouristus vatsassa enteili ”halailua” pönttöä vasten taas.

Johnnylta tämä ei jäänyt näkemättä, tiesin että miehen piti juuri sinä päivänä lähteä päivän pituiselle keikalle toiseen kaupunkiin. Vasta kun mies näki ja kuuli vierestä että varasin itselleni lääkäri ajan, tämä suostui lähtemään työmatkalleen.

 Vilkutin hikikarpaloiden virratessa otsallani ikkunasta kun tämä huikkasi olkansa yli että voisin aina soittaa miehelle jos jotain ilmenisi. Niiden lupausten jälkeen mies lopulta suostui ajamaan autollaan työpaikalleen josta tämä lähti bändin kanssa kaupunkiin.

Tunsin oloni lääkärikäynnin jälkeen todella typeräksi! Olisi se pitänyt tietää että ei mitään hätää ollut. Lääkäri oli antanut pahoinvointiin inkivääri-tabletteja jotka olin käynyt samalla reissulla hakemassa.

Ohjeissa luki että lääke pitäisi ottaa ruoan yhteydessä joten vaihtoehtoa ei ollut. Kuvotuksen vallassa katsoin vadelmalettujani. Letut olivat sen aamuisesta jääneet, mutta en voinut ajatellakaan niiden syömistä.

Oloni oli surkea, mutta koska halusin olla hereillä Johnnyn saapuessa päädyin istumaan sohvalle. Aikani istuttuani päädyin kumminkin katsomaan tv:tä makuuasennossa, ei mennyt kuin hetki kun olin jo sikeässä unessa. En edes herännyt siihen kuinka auto pysähtyi tonttimme eteen ja ikkunasta katsoi mies kulmia kurtistaen sohvaa jossa makasin.

Kuka on tuo outo naisääni joka soittelee ja selviääkö soittojen todellinen syy? Pitäkää hatuistanne kiinni kun seuraavat neljä osaa ilmestyy... ;)

 Sellainen osa tällä kertaa..Toivottavasti piditte! 

Tosiaan seuraavissa osissa sitten alkaa rytinällä tapahtua joten käykäähän vilkuilemassa tällä viikolla, voipi olla että osia ilmestyy kun olen itse niin tohkeissani niistä! =D