Pidemmittä puheitta, lukuiloa!
Viikot
kuluivat ja tilille oli siunaantunut sen verran rahaa että pääsin käymään
kirjoitus kurssin vihdoin. Osan olin jo oppinut itse kirjoittaessani
romaaniani, josta myös sain kehuja kurssin vetäjältä. Mutta oli niin paljon
asioita joita pystyin nyt hyödyntämään, joita opin kurssilla. Kirjoitustaitoni
varmasti oli parempi tämän jälkeen.
Saapuessani
kotiin kurssilta huomasin että postimies oli käynyt vaikka ei edes ollut
laskupäivä.
Avasin
hiukan epäröiden laatikon sillä eihän minulle kukaan kirjoitellut kun en ollut
kerinnyt kirjoituksien takia tapaamaan ketään.
Laatikossa
oli mainoksia, mutta niiden päällä komeili valkoinen kirjekuori jossa oli
kauniilla käsialalla kirjoitettu nimeni osoitteineen.
Samalla kun
kävelin sisälle, aloin avaamaan kirjettä.
Kirje oli
Johnnyltä
Hei Abigail!
Minua jäi vaivaamaan se kuinka viimeksi
kohtelin sinua puhelimessa, en ole sen jälkeen uskaltanut soittaa sinulle kun
en tiennyt loukkaannuitko siitä, minähän se olin joka ensin pyysin sinua
kahville ja sitten kieltäydyin. Sain osoitteesi Gregiltä joten siksi lähestyn
näin, ethän ole vihainen minulle? Työkiireet painavat välillä todella pahasti
päälle joten en aina tiedä milloin minulle soitetaan.
Jos vielä haluat kanssani kahville niin
soita minulle jooko? Jos et halua soittaa voit laittaa minulle mailiakin:
JJ.simmusic@simmusic.com
Sinun
Johnny Johnson
Oloni oli
häkeltynyt, miten voisin olla miehelle vihainen kun ei tämä ole mitään väärää
tehnyt. Itsekin tiedän kuinka työkiireet voivat painaa päälle, kustantaja kun
oli viimeksi eilen soittanut seuraavaa osaa romaanista.
Yritin
keskittyä kirjoittamiseen mutta kun luin mitä olin kirjoittanut, en voinut kuin
irvistää. Välillä teksti oli juuri oikeaa, mutta välissä komeili ajatuksiani
Johnnystä. Minun varmaan pitäisi soittaa miehelle että saisin ajatukseni
kasaan, eihän mies ollut syypää siihen jos pomo soittaa keikalle.
Juuri hyvän
katkelman kohdalla tunsin värinän taskussa, josta seurasi puhelimen soittoääni.
Numero
näytöllä oli tuntematon joten vastasin asiallisesti.
”Abigail
Quint.”
Puhelimen
toisessa päässä kuului ensin kiivasta hengitystä kunnes sieltä kuului kaunis
naisääni
”Olen
kuullut että olet kiinnostunut Johnny Johnsonista, sinuna jättäisin miehen
rauhaan!”
”Kuka siellä
oikein soittaa? Mitä oikein tarkoitat?!”
En saanut
kysymyksiini vastausta sillä nainen oli sulkenut puhelimensa. Mistä oikein oli
kyse?!
Istuin
tietokoneeni eteen hölmistyneenä, miksi nainen oli soittanut minulle Johnnysta
ja mistä nainen oli saanut numeroni? Katselin hajamielisenä tietokonetta,
kunnes tajusin että mieshän oli antanut mailiosoitteensa. Ei mennyt kuin hetki
kun olin kustantajan antamalla sähköpostiosoitteella kirjoittanut miehelle että
en ollut vihainen tälle, samalla kertoen mysteerisestä soitosta. Laitoin myös
että tahtoisin nähdä miehen kasvotusten, sillä en ymmärtänyt mistä oli kyse.
Ei mennyt
kuin puoli tuntia sähköpostin laitosta kun puhelimeni iltapalaa laittaessani
pirahti soimaan, näytöllä välkehti miehen nimi. Hymy nousi väkisinkin kasvoille
kun vastasin miehelle.
”Johnny!
Ihana kuulla sinusta jo nyt, et tiedäkään kuinka sen naisen puhelin soitto
vaivaa mieltäni!”
”Uskon sen
Abs, en ymmärrä kenellä olisi aihetta varoittaa minusta! Pääsin juuri töistä
joten haittaisiko jos tulisin luonasi käymään juttelemaan asiasta?”
Tunsin
kuinka paniikki iski sisälläni, tulla nyt tänne!? Vaikka mökki oli tyhjää
parempi, niin en todellakaan tahtonut että mies tulisi tänne! Viimeistään
silloin mies tietäisi asioiden todellisen laidan eikä välttämättä tahtoisi olla
enää missään tekemisessä.
”Tuota,
täällä on aika sotkuista, en ole kirjoituksieni johdosta kerinnyt siivoamaan.
Joten sopisiko että näkisimme ulkona? Luin tämän päivän lehdestä että tämän
viikon ajan taidemuseo pitää oviaan auki normaalia pidempään, nähtäisiinkö siellä?”
Sovimme
tapaamisen siellä, joten lähdin saman tien kävelemään paikalle. Matkaa kun ei
ollut kuin kilometrin verran. Mies oli luvannut myös lähteä saman tien mutta en
nähnyt tätä missään.
Hetken
päästä selkäni takaa kuuli miehen kutsuvan minua nimeltä.
Käännyin
katsomaan äänen suuntaan ja siinä hän oli! Tunsin kuinka perhoset lähtivät
lepattamaan vatsan pohjassani ja kuinka koko kehoni kihelmöi.
Johnny pääsi
samalle tasolle kanssani joka jälkeen jäimme ääneti katsomaan hetken ajan vain
toisiamme. Ilmassa selvästi väreili latautunut tunnelma. Ennen kuin kerkisin
avaamaan suutani, mies jo aloitti puhumaan.
”Mukava
nähdä sinua taas Abs! Anna anteeksi etten ole kerinnyt näkemään sinua, tuntuu
että aina on jotain, ettei kerkiä näkemään.”
Mies levitti
käsiään harmistuneena sivuilleen samalla vuolaasti selittäen ja samalla kysyen
siitä oudosta soitosta.
Hymy nousi
väkisin huulilleni kun mies vitsaili mysteerisoitosta.
”Ei sillä
ole väliä, vain sillä on että näemme jos näin molemmat haluamme. Mennäänkö
sisälle?”
”Joo,
mennään vain. Täällä on kuulemma ihan mestareiden tekemiä maalauksia
näytteillä.”
Sisälle
päästyämme meidät ohjattiin istumaan odotustilaan kunnes opas tulisi viemään
meidät kierrokselle. Infonainen oli kutsunut meitä vahingossa pariskunnaksi
joka sai vaivautuneen katseen molempien kasvoille, oliko se niin selvää että
olimme toisistamme kiinnostuneita että meitä luultiin pariskunnaksi?
Onneksi
juuri sillä hetkellä nurkan takaa opas jo tuli joten meidän ei tarvinnut jäädä keskustelemaan
infon erehdyksestä.
Opas ohjasi
meidät käytävillä eteenpäin, mutta en ollut uskoa silmiäni kun saavuimme toisen
kerroksen käytävään. Edessäni oli esillä Wincent Val Simgothin mestariteos
Baphomet ja keijut!
Opas huomasi
kiinnostukseni tuota taulua kohtaan joten pysähdyimme siihen pitkäksi aikaa kun
tämä kertoi taustoja taulusta. Jostain oudosta syystä tunsin tämän taulun
taustat entuudestaan ja jopa paremmin kuin opas itse, tätä en kumminkaan
viitsinyt korjata joissain kohti sillä en ollut varma edes itse mistä tiesin
tämän taulun historiaa.
Kierroksen
loputtua päätimme vielä istua hetkeksi juttelemaan odotustilaan taiteesta ja
Johnny osoittautui varsinaiseksi taiteen tietäjäksi. Tämä selitti suurin
liikkein asioita joistain teoksista joita olimme sinä iltana nähneet.
Viikot
vierivät ja näimme toisiamme entistä enemmän. Milloin kävimme elokuvissa ja
milloin missäkin. Sillä kerralla Johnny oli hommannut teatteri liput. Tämän
työt jälleen olivat illalla joten olimme sopineet että näkisimme tämän töiden
edessä josta menisimme yhdessä teatterille. Istuin ensimmäistä kertaa miehen
autoon, en voinut mitään sille tunteelle että en sopisi miehen seuraksi kun
itselläni ei ollut varaa edes simondaan, joka oli autoista halvimpia.
Mies jätti
minut teatterin eteen kun tämä kävi ajamassa auton parkkiin. Kun mies lopulta
saapui vierelleni minun oli pakko kysyä tältä asiasta.
”Johnny,
sinulla näyttää olevan ihan hyvin asiat… tunnetko häpeää kun olet seurassani?”
”Mitä
ihmettä Abs oikein puhelet!? En tietenkään, älä enää koskaan puhele tuollaista
onko selvä?!”
Niinpä en
enää epäröinyt vaan viikkojen vieriessä eteenpäin, muuttuen kuukausiksi, aloin
näyttämään tunteitani miehelle enemmän ja enemmän..
Mutta mikä
parasta, tämä alkoi näyttää hiljalleen jopa omiaan. Olimme kuin teinit
konsanaan jotka eteni etanan vauhtia.
Eräänä
iltana kun Johnnylla oli ollut taas iltavuoro tämä pyysi minua tulemaan
taidemuseolle. Sinne päästyäni jäin odottamaan miestä, lukien museon esitteitä.
”Abigail?
Mennäänkö istumaan tuonne sohville?”
Mies
kuulosti hyvin vakavalta.. jostain syystä se nosti hälytyskellot soimaan
päässäni.
En kestänyt
odottaa, heti kun istuimme, minun piti aukaista keskustelu.
”Onko Johnny
joku vialla? Kuulostat hurjan vakavalta..”
Miehen ilme
pehmeni, joka sulatti omat sisuskaluni. Kuinka yksi ilme voi tehdä simin
toimintakyvyttömäksi?
”Itse
asiassa, kaikki on enemmän kuin hyvin, mutta on kyllä yksi asia joka minun
pitää kertoa”
Katsoin
kuinka mies vei hitaasti kätensä rintansa päälle ja katsoi suoraan silmiini.
”Minulla on
jo ollut kauan tunne että olen elänyt ilman sydäntä, sillä sinä olet sen Abs
vienyt.”
”Tahtoisin
tietää että tunnetko sinä samoin minua kohtaan?”
Katselin
kuinka mies varovasti liikahti sohvalla lähentyen minua toivon kipinä
silmissään. Pieni hymyn väre värehti huulilleni, en voinut uskoa että mies
saattoi tuntea samoin minua kohtaan. Olin vasta viikko aiemmin joutunut
toteamaan itselleni että rakastin tuota miestä täydestä sydämestäni.
”Kyllä
Johnny, tunnen samoin sinua kohtaan. Minä rakastan sinua!”
Enempää
sanoja ei tarvittu, siinä olimme kaksi rakastavaista ensisuudelmamme vallassa
joka oli hellä ja kosketteleva.
Siinä se oli jälleen.. lupaamani toiminta oli siis tuota rakkauden huumaa, pahoittelen niille jotka toivoivat jo kunnon toimintaa.. hitaasti, mutta varmasti eteenpäin..
Pitäähän sen jostain saada alkunsakin..
jos joku pettyi pahasti niin voin kertoa että peli itse on tuonut sellaisia juonenkäänteitä tarinaan mitä en olisi itse edes osiin ajatellut tai joku juonenkäänne pitää laittaa jo suunnitelmaani aiemmin. Mutta tapahtumat istuvat tuleviin osiin kuin nenä päähän ja tulette varmasti pitämään niistä! Niitä siis odottaessa vai mitä? ;) *hihitellen kihertää tuolissaan...* =P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti