Osa 34- Enkeli ja Auttaja

Nöyrimmät pahoittelut kaikille osan odottajille! On ollut sellainen hei haloo viikko takana ettei ole toista! =P Nytkin tätä osaa ruskaan silmät ristissä mutta kun tällä viikolla lupasin niin tällä viikolla se piti saada ulos! Ja onhan tässä vielä tunti 37 minuuttia vielä aikaa tätä tehdä joten tässä tämä tulee!

Kuvia 39




 4 vuotta eteenpäin..

Katselin olohuoneen ikkunasta kaukaisuuteen, näkemättä yhtään mitään.
   "Penni ajatuksesta.."
Havahduin Willin tuloon säpsähtäen. Käännyin katsomaan tätä pieni virne naamalla.
   "Sitä että päihitän sinut tänään korttipelissä.."
   "hah! Niin ei tule käymään!"
   "Jaa miten olet noin varma?"
   "Koska taktiikkani ei koskaan petä, ensin hämätään ja sitten pelataan.."
Willin ilme kertoi sen joka täytti minut naurun tuomalla ilolla.
   "Et voisi.. älä!"

 Ennenkuin huomasinkaan tämä oli jo lähtenyt tulemaan kohti minua ja seuraaksi huomasinkin jo juoksevani olohuoneesta tätä karkuun, siinä kumminkaan onnistumatta.

 Will oli saavuttanut minut ja nyt tämä kaappasi minut takaapäin.
   "hihihi... lopeta! antaudun.. hyvä on.."

    "Vai sillä tavalla..."
Kylmäkiskoinen mutta hyvin tuttu ääni neljän vuoden takaa kuului takanamme joka sai meidät molemmat ensin jähmettymään, mutta lopulta kääntymään.
Siinä tämä oli, lähestyi hyvin kylmästi meitä molempia katsoen.

 Max oli tullut kaikkien näiden vuosien jälkeen takaisin ja nyt kohdisti kaiken huomion Williin. Nostin käteni rinnalle peläten pahinta, Max näytti nimittäin todella vihaiselta!
   "Mitä hittoa tämä meinaa?! Sanoin että lohduta! Ei se tarkoita että...!"
   "Rauhoitu Max, pienennä ääntäsi. Et tiedä mistä puhut.."
   "En tiedä!? En tiedä! Onhan minulla silmät päässä!"

 Siinä vaiheessa tunsin kuinka kaikkien näiden vuosien aikainen ahdistunut viha nousi sanoiksi. Laitoin käteni ristiin eteeni suojamuuriksi, että lauseitteni tehosteeksi.
   "Mikä sinä olet sanomaan mitä Will saa tai ei saa tehdä! Sinä lähdit! Jos et muista, se olit sinä joka lähti ja jätti kaiken taakseen Max. Neljä vuotta! Luuletko että odottelen vain täällä pelkästään sinua?"

Will vilkaisi minua sivusilmällä, johon vastaukseksi mulkaisin tätä. Olimme monesti tästä asiasta puhuneet ja nyt se oli tässä.

    "Minähän selitin sinulle.."
   "Epämääräinen paperilappu ei ole selitämistä Max.."
   "No onhan! Minähän sanoin että tulen takaisin ja sitten me juttelemme asiat läpi! Willin piti vain katsoa sinun perään ja olla tukena! Siitä voidaan olla kyllä hyvin erimieltä että mitä se tukeminen ystävä hyvä on! Piru teidät perikön!"

 Nyt Will kääntyi katsomaan kunnolla minua kun olin Maxin lauseen johdosta säpsähtänyt suoristaen samalla käteni, samalla tämä puhui hiljaisella äänellä, yrittäen rauhoitella Maxia.
   "Shh.. puhu hiljempaa, ei tarvitse huutaa.."
   "No enhän minä huuda! On siinä ystävä! Ala Will selittää !"
Max korotti käsiään samalla kun tämän ääni alkoi raikua pitkin käytävää.

    "ääääää!"
Kiva.. Tämä se vielä puuttuikin..
Max jähmettyi paikoilleen katsoen hämillään meitä molempia.
   "Mikä tuo oli?"

 Käänsin päätäni Williin päin, jolloin molemmilla ärsytys vain nousi. Will kääntyi minuun päin.
   "Vie Max olohuoneeseen.. minä menen.."
   "Menee minne?! Will? Et mene minnekkään! Alkakaa selittää!"

    "Tule.. Anna Willin mennä.. tämä tulee kohta takaisin, mennään olohuoneeseen.."
En jäänyt odottamaan Maxia vaan suunnistin olohuoneeseen.

 Yhtäkkiä kaikki näiden vuosien raskastaakka alkoi painaa olkapäitäni, niin että tuntui kuin olohuone olisi kutistunut puoleen. En tiennyt johtuiko se olotilastani, olin niin väsynyt.. vai johtuiko se vain Maxin kohtaamisesta, olin pelännyt tätä päivää niin pitkään.

 Olohuoneeseen viimein päästyään Max pysäytti minut.
   "Anabel, kerro mitä tämä on!"
Ennenkuin kerkisin sanoa mitään, Will tuli olohuoneeseen.
   "Max.."

 Max kääntyi ystävänsä puoleen jähmettyen paikoilleen.
   "Olette saaneet lapsen... olette nykyään... pari... enhän minä ollut niin kauaa... miten.. tai siis.."
Will hymyili Maxin änkytykselle..
   "Ensiksi jätit aika moisen sotkun perääsi, toiseksi olit neljä vuotta poissa.. kolmenneksi.. katsohan uudestaan.."

 Max kääntyi hämillään minua päin katsoen kysyvästi minua.
   "Tottele Williä, katso häntä.. Mitä näet?"
Max kääntyi uudestaan Williin päin, samassa kävelin Willin luokse, tämän vierelle kun lapsi tämän sylissä hymyili minulle silmät rakkautta täynnä.

 Max vain tuijotti hetken meitä, mutta erityisesti lasta, joka tuijotti uteliaana kasvoja joita oli nähnyt vain kuvista.
   "Taivas! Hänhän on... hän on..."
Otin yhden askeleen lähemmäs miestä samalla katsoen tätä suoraan silmiin kun jatkoin hänen lausettaan.
   "Sinun.."

 Max valahti kalpeaksi kuin lakana, jonka aikana tämän jalat alkoivat näyttää siltä että ne pettäisivät hetkenä minä hyvänsä.
   "Ehkä yritän nukuttaa neidin uudestaan niin saatte te kaksi jutella rauhassa.."
Will ei odottanut vastausta vaan kääntyi kohti portaita.
   "Sano äitillä hyvää yötä.."
Portaissa kuului hyvin vaimea haukoitteleva hyvää yötä pienen tytön suusta.

 Max oli mennyt istumaan sohvalle, kyynerpäät nojaten reisiään, sormet painautuen hitaasti otsaa vasten.

 Istuiduin tämän vierelle, mutta en sanonut mitään. Annoin Maxin työstää tietoaan rauhassa, hitaasti tämä siirteli sormiaan otsalta hiusrajaansa ja takaisin otsaan.
   "Mutta.. miten... emmehän.. olimme... en voinut... kaikki nämä vuodet... Anabel...?"
En ollut koskaan nähnyt Maxia sellaisena, tämä oli aina niin sanavalmis ja naljaileva. Nyt tämä ei saanut kuin yhden sanan sieltä ja toisen täältä sanottua. Tämä oli niin hukassa!

   "Ei se tarvitse kuin yhden kerran Max.. Kun tajusin olevani raskaana, Will yritti soittaa sinulle.. Puhelimesi oli katkaistu, emme saaneet sinuun yhteyttä. Ja tosiaan kaikki nämä vuodet. Hänen nimensä on Bria Angelina Quint."
Max katsoi nyt minua vielä enemmän hämillään mutta samalla jokin muu tunne pilkahti miehen silmissä, liikutus?
   "Nimesit hänet... annoit hänelle.."
   "Will kertoi äitisi ja siskosi nimet.. tahdoin antaa hänelle heidän nimet."
   "Anabel, minä... huoh... kiitos.."
   "Mistä?"
   "No, hänestä.. siitä ettet tehnyt aborttia, siitä että annoit hänelle äitini nimen että siskoni.. se..se merkitsee minulle todella paljon!"
   "Tämä ei muuta sitä asiaa että olet menettänyt todella paljon kun olit poissa! Tyttö on hiukan yli kolme vuotta.. Olet menettänyt ajan jota ei voi tuoda takaisin.."

 Will saapui sillä hetkellä olohuoneen ovelle niin että Max vaikeni vaikka oli selvästi juuri sanomassa jotain.
   "Bria nukku kuin enkeli. Teillä on paljon asioita juteltavana, joten menen hotelliin yöksi.. Ollaan yhteydessä.."

 Nyökäytin miehelle, sillä olimme monesti jutelleet tästä asiasta ja vaikka olin monesti yrittänyt muuttaa Willin mielen niin tämä oli ollut ehdoton.

 Pieni surun tapainen haikeus käväisi sydämmessäni, sillä tästä oli ollut kaikki nämä vuodet niin paljon apua.
Tiesin että Will rupeaisi seuraavana päivänä etsimään itselleen omaa asuntoaan, koska oli kolme vuotta sitten myynyt asuntonsa johon nämä olivat vieneet minut karneborien hyökkäyksen jälkeen. Nyt tämä meinasi etsiä uuden majapaikan, vain sen takia että tämä oli sitä mieltä että meidän pitäisi yrittää kokeilla tulisiko minusta ja Maxista mitään.. Mitä epäilin hyvin paljon.
Mennyttä kun ei voinut tuoda takaisin..

 Max otti jälleen uuden asennon, vaikutti ettei mies osannut olla juuri sillä hetkellä yhtään paikoillaan.
   "Miksi Will menee hotelliin yöksi? Eikö täällä ole huoneita tarpeeksi?"
   "On mutta toisin kuin epäilet, nukut yösi yksin.. en tule viereesi jos niin epäilet.. neljä vuotta Max.. et voi luulla että kaikkien näiden vuosien jälkeen jatkamme siihen mihin jäimme.. nyt.. olen väsynyt, hyvin väsynyt joten menen nukkumaan.. vanha huoneesi on sinun käytössäsi, nukun omassa huoneessani ja siskosi vanha huone on muutettu Brian huoneeksi.. älä huoli.. tyttö ei tunne sinua vielä, joten jos tämä herää menen itse tämän luokse, hyvää yötä.."

 Max ei noussut lähteäkseen perääni, tai nukkumaan.. Olohuoneen ovella pysähdyin vilkaisten olkani yli samalla huikaten.
   "Jos olet kiinnostunut tietämään mitä tapahtui silloin kun lähdit, odotusaikani tapahtuneita asioita, niin tuolla sivuhyllyllä on albumi jossa on kuvia ja tekstiä.. tein sen sinua varten.. hyvää yötä."
   "Hyvää yötä.. Anabel.. k-kiitos.."

 Nyökkäsin sanomatta enään mitään, jättäen miehen olohuoneeseen. Portaissa kumminkin kuulin kuinka tämä hetkellisesti nousi tuolilta ja kuulin kuinka tämä palasi sinne istumaan, avaten ja sulkien samalla albumia jonka olin tätä varten tehnyt.

Vilkaisin vielä Brian huoneeseen jossa tyttö nukkui hyvin tyytyväisenä tuhisten. Varovasti suljin huoneen oven ja menin nukkumaan omaan huoneeseeni, vasta kun laskin pääni tyynyyn huomasin kuinka väsynyt oikeasti olinkaan!

 Alhaalla Max oli ottanut mukavan asennon ja avasi syvään huokaisten  albumin...

Max,
En tiedä miten pitkään tämän pitää kaapissa olla, mutta kun luet tätä niin meidän lapsi, Bria Angelina Quint on paljon isompi mitä olisin tämän toivonut olevan, kun kohtaat tämän ensimmäistä kertaa.

 Kaikki epäilys alkoi Willistä kun tein liian läheistä tuttavuutta vessanpöntön kanssa, ja usein. 
Toisin kuin olin toivonut että oven toisella puolella olisi ollut sinä, niin se oli kumminkin onneksi hyvin tärkeä ja läheinen ystävämme Will.

 Se joka lopulta haki testinkin oli myös Will, en halunnut itse myöntää sitä mahdollisuutta että olisin ollut raskaana. 
Mutta niin siinä oltiin, vessan lavuaarin reunalla.. tikku joka näytti kahtaviivaa. Purskahdin silloin itkuun, itkin niin että Will lopulta rikkoi vessan oven päästäkseen luokseni tukemaan minua. 
En tiedä mitä silloin teit mutta silloin Will yritti saada sinua ensimmäistä kertaa kiinni, et voi tietääkään kuinka vihainen mies tämä oli! En ole koskaan enkä varmasti tule koskaan näkemäänkään Williä niin vihaisena kuin silloin näin.

 Raskauteni eteni normaalisti.. 
Kun mahani alkoi näkyä.. silloin toivoin että olisit ollut kokemassa ne raskauden ihanuudet. 
Joka päivä Will tarkisti miten maha-asukas pärjäili ja vaikka niin toivoin että se olisi ollut sinä joka puheli mahalleni niin ei.. se oli Will.. 
Tämä tuli jopa neuvolaan kanssani sillä en vain pystynyt käydä siellä yksin.. nämä jopa ensimmäisinä kertoina luulivat että Will oli lapsen isä.

 Mahani kasvoi ja Willistä paljastui varsinainen kanaemo!
Hermot meinasi mennä kun tämä tuli jopa puutarhaan häiritsemään, marisi ettei minun tilassani kuuluisi tehdä sellaisia hommia, johon lopulta kyllästyneenä tokaisin että herra on hyvä ja ottaa lapion käteen. Voitko uskoa että tämän luonteeseen kuuluu viherpeukalo? 
Tämä tykkää kuin tykkääkin tehdä puutarhatöitä.. niinpä minä jäin yleensä vain päällysmieheksi loppuraskaudeksi, maha kun alkoi olemaan tiellä.

 Iltaisin kun menin nukkumaan.. silloin yleensä iski paniikkikohtaukseni.. paniikki siitä että meidän rakas tytär ei koskaan tuntisi isäänsä, sinä et ilmoittanut itsestäsi mitään! 
Kolme kuukautta on mennyt monta kertaa kun tämän albumin tein..

 Eräänä iltana se sitten lopulta tapahtui.. olimme olohuoneessa lukemassa Willin kanssa kirjaa, kun lapsiveteni meni.
Silloin paniikki iski minuun, olisin niin toivonut että olisit ollut silloin tukenani! Panikoin todella paljon, mutta Will.. tämä oli itse rauhallisuus.. Parempaa ystävää saamme hakea!

 Tämä lähti hakemaan auton oven eteen ja rauhallisesti ohjasi minut autoon.
Synnytys kesti lapsiveden mentyä viisitoista tuntia, jonka jälkeen sain pidellä rakasta pientä Briaamme sylissäni ensimmäistä kertaa. Se tunne on korvaamaton, hän on niin sinun näköinen!

 Olimme sairaalassa kolme päivää jonka jälkeen pääsimme kotiin.
Olimme Willin kanssa hommailleet huonekaluja vauvahuoneeseen mutta Will oli kolmen päivän aikana laittanut uudet tapetit seinille ja sisustanut huoneen huonekaluilla. 
Bria kun syntyi kahta viikkoa etuajassa.

 En tiennyt sitä silloin, mutta sillä hetkellä kun laskin Brian sänkyynsä, ahdistus iski ja purskahdin itkuun. Onnekseni Will oli paikalla tukemassa, kerroin huolen siitä kuinka yksinäni pärjäisin johon tämä totesi, että en ollut yksin.. Minulla oli hänet.

 Niinpä sain toisen aikuisen auttamaan minua Briian hoidossa! 
Will oli ja on ollut koko tämän ajan korvaamaton apu, mutta olemme kaikki nämä vuodet tehneet tyttärellemme selväksi että Will on tämän setä, isä olet sinä Max ja tulet aina olemaan vaikka et haluaisi olla meidän elämässä. 

 Bria on nyt kolme ja tyttö kehittyy päivä päivältä todella paljon, joka päivä tämä oppii uusia asioita ja toivonkin että tulisit mahdollisimman pian jotta menettäisit mahdollisimman vähän ja oppisitte tuntemaan toisenne.

Tyttö tarvitsee myös isää, minä tiedän sen paremmin kuin kukaan. 
Toivon että uutinen ei tule liian pahana järkytyksenä ja olisit isä lapsellemme. Tiedän että sinusta tulisi hyvä isä..

Max sulki albumin hitaasti, pyyhkäisten samalla poskeltaan karanneen kyyneleen pois.
   *Olen menettänyt niin paljon! Ja miksi? Että sain kostettua siskoni kuoleman.. Olen vain hävinnyt, en ole voittanut mitään!*





Miten Brian ja Maxin tutustuminen lähtee etenemään ja miten Anabelin ja Maxin välien käy kun neljä vuotta on ollut väliä? Selviää aikanaan!


Semmoinen osa..
Toivottavasti ei tullut liian kovana järkytyksenä pienen Brian tulo! Neljäs sukupolvi siis on täällä!
Ja en, enhän minä voinut ihanaa Maxia tappaa! Ei kun olen itsekkin herran kova fani! Yksi lemppareistani! =D <3

Käsi ylös ne jotka luulivat että Anabelilla ja Willillä olisi ollut jotain säpinää kuvien ja tekstien perusteella!? Sekä käsi ylös ne jotka ensimmäisestä kuvasta jossa Bria näkyy luuli että Anabel ja Will on saaneet lapsen! =D
Olen hiukan ilkeä mutta olin suunnitellut tätä kohtausta ties miten pitkään! Muistelisin että se tuli ensimmäistä kertaa mieleeni silloin kun Max pelasti Anabelin teininä siellä bileissä! Eli kauan on ollut tuolla pääkopassa ja nyt sain sen ulos! =D




Se miten tästä eteenpäin... se onkin sitten aivan toinen tilanne ja se selviää kun saatte seuraavan osan!


Phoenix kiittää ja kuittaa, sekä toivottaa hyvää alkavaa viikkoa! <3