Greta oli selviytynyt leikkauksesta. Oikosulku, pyh!
Kone oli ollut vuodelta ties mitä ja vedellyt viimeisiään kuulemma viimeiset kymmenenvuotta. Yliopisto oli ollut tästä tietoinen, niinpä nyt olin etsimässä meille kotia jonne voisin tuoda Gretan sairaalasta, yliopiton antamilla rahoilla.
Olikohan
tämä jo numero kahdeskymmenesseitsemäs eikä kiinteistövälittäjä tuntunut
tajuavan että tarvitsimme tilaa kiitos työni ja Gretan tilan.
”Yhä
edelleen liian pieni, enkö ole kertonut teille tarpeeksi selvästi mitä olemme
vailla? Näyttäisi että minun pitää vaihtaa kiinteistövälittäjää, asialla on
kiire kuten jo kerroin.”
”Ei, ei
teidän tarvitse vaihtaa välittäjää. Uskon että kyllä me löydämme, tahdon vain
olla perusteellinen kartoituksessa jos vaikka näistä jo-”
”Olen
ostamassa asuntoa kriteereillä jotka teille annoin joten jos ette seuraavaksi
näytä sellaista asuntoa tämä oli tässä.”
”No?”
”Mennään
tekemään kaupat, se on tämä”
”Asunto on
summaa isompi jonka sanoitte joten tarvitseeko teidän käydä juttelemassa pankin
kanssa vai?”
”Ei
tarvitse, saan rahat vaikka heti, joten menemmekö?”
Greta oli
siirretty lähisairaalaan josta olin sinä päivänä hakemassa häntä. Yritin auttaa
mutta en tiennyt miten, tämä vaikutti niin heiveröiseltä.
”on, on.
Ohjaatko minut ovelle nyt? vai tuijotatko minua tässä huomiseen?”
En kyennyt
käsittämään miten Greta pystyi vitsailemaan kuten ennenkin? En vain käsittänyt.
”Meidän
koti.. yritän vieläkin maiskutella sitä, missä sinä olet? Kuulen hengityksesi mutta
en tunne että olisit lähellä.”
”En ole
lasista”
Naurahdin
kolkosti kun Greta osasi vieläkin lukea ajatukset vaikka tämä ei nähnyt minua.
”Hyvä on,
tee tilaa”
Sillä kertaa löysin hänet sängyltä lepäämästä, vaikka tämä ei myöntänyt sitä näin ettei tämä vieläkään jaksanut paljoa.
”Mitä
meinasit tehdä tänään?”
Tiesin mitä
olin jo yliopistosta tulon jälkeen tahtonut tehdä kokeilu mielessä ja nyt sen
tekisin.
Kohautin
kerran olkiani ja työnsin sen kaivamaani kuoppaan.
”Greta?!
Greta missä olet!?”
”Olohuoneessa”
”Olet
hengästynyt”
”Kai nyt
olisit itsekin jos juoksisit portaat alas huutaen nimeäsi”
Katsoin
toista hämmentyneenä. Miten tämä oikeasti pystyi olemaan noin sinut? Olin
yrittänyt saada Gretaa avautumaan mutta tämä vain oli todennut että ei se ollut
mitään. Asia oli tapahtunut ja nyt oli katsottava tai mentävä eteenpäin kuten
hän oli korjannut puhettaan.
”Hienoa! En
malta odottaa että saan koskea sitä mitä siitä tulee, tiedätkö yhtään mitä
siitä tulee?”
”En yhtään,
aika näyttää”
Joka päivä
kastelin sen työpäivän jälkeen eikä se päivä ollut poikkeus siitä.
Talo oli
täysin hiljainen vaikka yleensä hihkaisuni jälkeen sain jostain päin taloa
vastauksen. Kävin yläkerran huoneet läpi mutta Greta ei ollut siellä.
”Greta
oletko täällä?”
Samassa
mieleeni nousi talvella todistamani näky jossa Greta oli mennyt kokeilemaan keittotaitojaan.
”Jos nyt
löydän sinut keittiöveitsen kanssa Greta Nightingale niin kunnian kukko ei
laula sinulle!”
Se ei ollut
tavallista..
Aloin
lähestymään ovea hiukan varovaisesti vaikka en tiennyt minkä takia oloni oli
levoton.
”Greta?
Greta! Hyvä tavaton!”
”hätänumero,
mikä on hätätapaus?”
”Tyttöystäväni!
Tämä makaa elottomana keittiömme lattialla! Osoite on Wanderroad 6, tulkaa
äkkiä!”
”Ambulanssi
on tulossa jo, hengittääkö tyttöystävänne?”
”Ei! Tulkaa
olkaa kilttejä..”
”Et voi, et
saa. Ole kiltti, tule takaisin! Greta, ei..”
Greta oli kuollut.
”Et voi vain
jäädä tänne, sinulla on vastuusi, työsi”
Pomo oli,
soittanut äidille ja nyt he istuivat siinä. Minä vain halusin olla rauhassa, en
jaksanut ketään. Miksi he eivät tajunneet sitä?! Tahdoin Gretan takaisin,
kaikki ne suunnitelmat, kaikki ne toteuttamatta.
”Et olisi
voinut mitään, se oli valitettavaa mutta vaikka olisit ollut paikalla, et olisi
voinut mitään. Niin lääkärikin kertoi, joten lakkaa syyttämästä itseäsi.”
Mitä
lääkärikin tiesi, sanoi vain että jälkimaininkia onnettomuudesta, jotain
aivoista ja verenvuodosta jota ei ollut huomattu ja jostain tukoksestakin
olivat puhuneet. Eivät ne tiedot tuoneet Gretaa takaisin. Greta oli tahtonut perustaa
perheen, kaikki ne suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta, kaikki poissa.”
”Isäsi on
oikeassa, sinun täytyy jatkaa elämää. Mikään ei tuo Gretaa takasin mutta voit
kunnioittaa hänen muistoaan sillä että alat jälleen elämään. Greta elää
muistoissa ja sydämessäsi, vaali sitä.”
*Mikään ei tuo Gretaa takaisin, kunnioita hänen muistoa..*
Sen myös
tekisin!
Juoksin
työhuoneeseen ja nostin putkilon katseeni korkeudelle. Rikkoisin lakia..
mutta..
niin monta kertaa olin jo monistanut näytteen ja niin monta kertaa olin joutunut aloittamaan alusta, mutta tällä kertaa se johon yleensä koe tyssäsi, ei tyssännytkään. Sain sädetettyä vihdoin viimein viimeisen vaiheen! Nyt oli vain odotettava..
Ovesta
sisälle päästyäni työpäivän jälkeen kuulin että laite piti merkkiääntään.
Jotain oli tapahtunut!
Kävelin
kiireesti työhuoneeseen ja laitoin hiljennyksen päälle koneesta kun silmiini
osui hautomon tila.
Olin onnistunut siinä mitä olin yrittänyt niin monta kuukautta! Sain kloonattua simin!
Greta eläisi
tässä vauvassa sillä dna oli Gretasta.
Tiesin että
lähimmäisille minun pitäisi kertoa jotain, mutta totuutta en voisi kertoa.
He eivät
ymmärtäisi, eivät niin kuin haluaisin.
Käännyin
ympäri katsoen jokeltelevaa tyttövauvaa sylissäni ja ainoa nimi joka nousi
mieleeni, oli Gretan joskus kertoma, Gretalle ainoan tärkeän simin minun lisäkseni.
Lapsi saisi
Gretan isoäidin nimen, Sarah Quint.
Se mistä
tämä tuli, kertoisin vain välttämättömän, se miten hyvin he tyytyisivät
kertomaani ja miten se menisi läpi myöhemmin kun Sarahista tulisi Gretan
näköinen, sitä en tiennyt miten selittäisin sen, mutta juuri nyt ei ollut sen
aika.
Nyt
kertoisin vain että äidistä ja isästä oli tullut isovanhemmat ja Halleysta oli
tullut täti.
Sitten kysymys jota olen jo jonkin ajan pähkäillyt, olisiko teidän mieleen parempi että puhuisin ihmisistä Simien sijasta? Minulla on nimittäin vaikeuksia aina välillä kirjoittaa kun unohdan että puhuttelen näitä simeinä enkä ihmisinä. Kertokaahan mielipiteenne, nyt voitte vaikuttaa tekstin osioon!
Muutkin kommentit kuten aina enemmän kuin tervetulleita! <3
Seuraavan osan ilmestymistä en vielä osaa sanoa sillä en tiedä minne olen kadottanut muutaman kuvan joten näitä pitää nyt varmaan etsiä tai sitten kuvata uudestaan joten palaamme heti asiaan kun kerkiän kuvata ne uudestaan, tähän puoleen nimittäin olen kallistumassa kun en löydä mistään kansiosta näitä hävittämiäni..
-Phoenix-