torstai 19. joulukuuta 2013

Osa 11. Menneisyys

Hyvää joulunodotusta kaikille!
Aluksi kiitos jälleen kommenteista Arya ja uusi lukija Pisara! Oli mukavaa huomata että tarinasta tykätään ja saan uusia lukijoita!
Tässä teille pieni joululahja eli osanen jossa paljastuu Abigailin menneisyys kaikkine kantarautoineen ja sekavine kertomuksineen.. Oli osittain todella vaikea kertoa yhdessä osassa kaikki menneisyydestä, joten sallikaa sekavuus ja yrittäkää saada siitä selvää.. Kuvia tässä osassa on 46 kappaletta joten osa on pitkä! Mutta eiköhän pyhien aikana jokaisella ole aikaa lukea ajatuksen kanssa osa ja saada selvyys kaikesta. Lukuiloa kaikille!



Camberly, Melinda Camberly.. se oli ollut nimeni. Olin syntynyt hyvin vanhaan Camberly klaanin sukuun, josta enää minä olin jäljellä. Miksi? 
Jotta voisin kertoa sen, niin minun suvustani pitää tietää yhtä sun toista. Camberlyn klaani ei ole mikään normaali klaani, tai mikään normaali sukunimi. Sukunimi aiheuttaa tietyissä simeissä kauhun väreitä ja jopa pelkoa, toisille se aiheuttaa vihaa ja raivoa. Olen nimittäin erittäin vanhan vampyyri klaanin viimeinen jälkeläinen. Vuosi satoja vampyyrit ovat olleet sodassa keskenään, klaanit taistelleet toisiansa vastaan ja tuhonneet toisiaan. Välissä on tietty yritetty rauhaakin, tuloksetta. Teidän täytyy ymmärtää että on olemassa vampyyreissä klaaneja ja sitten on olemassa yksilöitä. Vampyyrit joita kutsutaan yksilöiksi, ei ole niin järjestäytynyttä ja eivät asu niin monen vampyyrin kanssa saman katon alla. Minun on hyvin vaikea selittää tätä, miten se toimii mutta näin asia vain on. On olemassa hyvin vanhoja klaaneja ja niiden perillisiä, kyllä.. vampyyrit lisääntyvät ja kuolevat. Kuolema vain ei tule niin nopeasti kuin muille kuolevaisille, vampyyrit elävät huomattavasti pidempää. No miksi en kutsu itseäni vampyyriksi? Koska en ole sellainen, vielä..
Sukuni tapettiin yhdessä historiamme pahimmassa taistelussa melkein kokonaan, vain äitini ja muutama muu kaukainen sukulainen jäi eloon. Äitini oli siis vampyyri, tämä sai minut tavallisen kuolevaisen kanssa jotka molemmat murhattiin kun olin vielä lapsi. Murhauttaja oli klaani nimeltä Munro, jonne minut vietiin. Mariah Valentine ja Spike Toulence määräsi perheeni murhautettavaksi ja minut määrättiin tuoda heidän luokseen, jossa kasvaisin nuoreksi aikuiseksi. Miksi? Syy on täysin se että Mariah ja Spike ovat klaanin pää tätä nykyään kun William Munro kuoli vanhuuden päivillään pois, nämä tahtovat nähdä omaanko erikoiskykyä joka on jokaisen klaanin yhdellä jäsenellä jokaisessa sukupolvessa.
Mikäli minulla ei olisi sitä, joutuisin heidän ruokapöytään ja en todellakaan syömään.

Koska klaanit ovat sodassa keskenään, nämä yrittävät haalia erikoiskyvyillä olevia simejä ympärilleen joita sitten käännyttävät kun näillä se ilmenee, no mistä sen tietää vai? Kun Sim siirtyy teinistä nuoreksi aikuiseksi, tälle tulee jonnekin päin kehoa tatuoinnin näköinen värillinen tai väritön ”kuva”. Erikoiskykyä itsessään ei tiedä ennen kuin on kääntynyt vampyyriksi mutta tästä kuvasta tietää että kyseisellä henkilöllä on joku kyky.
Katselen haikeana Bridgeport cityn hämyistä maisemaa, kohta minun pitäisi mennä olohuoneeseen jossa selviäisi kohtaloni. Mutta palataan ensin aamuun ennen kuin olin vaatteeni pukenut…




Katsoin peiliin tyhjä olo sisälläni, kyyneleet olivat erittäin lähellä tekemässä tuloaan. Olin viettänyt syntymäpäiviäni edellisenä iltana ja näin muutoksen itsessäni jo tänä aamuna.




Secil Hoyt oli myös ryövätty perheeltään kun tämä oli nuori teini tyttö ja tältä myös odotettiin uutisia lähi kuukausien aikana. Vaikka simi kasvaa ja on erikoiskyvyn veressään omaava, tämä ei välttämättä saa ”kuvaansa” heti kehoonsa. Olen kuullut että joillakin meni jopa vuosi sen saamiseen.




Minulla se ei valitettavasti ollut kestänyt niin kauaa.. Olin saanut sen yön aikana ja harmikseni sellaiseen paikkaan vielä että sen varmasti näki jokainen! Olin klaanini viimeinen jälkeläinen ja erikoiskyvyllä kirottu.




Secil katsoi minua surullinen katse silmissään. Pelkäsimme molemmat samaa, emme tahtoneet tulla käännytetyksi. Tahdoimme pysyä normaali simeinä, ilman klaania, ilman sotia. 




”Voi Melinda.. Mitä meinasit tehdä? Jos muutut, et voi lähteä klaanista..”
Minä tiesin sen vallan hyvin, klaaniin kun astut, sieltä et niin vain poistu. Kirous joka tulee jos joku klaanin *Vanhoista* käännyttää sinut.




”En todellakaan tiedä Secil.. en todellakaan tiedä.. mutta voitko pitää tämän omana tietonasi? Ainakin vielä vähän aikaa…”




Juuri sillä hetkellä sisälle tuli Steve, tietenkin tämä tuli juuri silloin.. 
Steve A`nkour oli tullut taloon samoihin aikoihin kun itse olin tullut. Poikkeus meissä kahdessa oli se että Steven vanhemmat olivat antaneet pojan klaanille ja tämä toivoi saavansa erikoiskyvyn. 

Sims jolla ei ollut erikoiskykyä muutettuna oli vain pelkkä janoinen peto. Tai niin ainakin klaani meille oli tiuskaissut kun olimme kysyneet Steven toiveesta mitä jos pojalle ei tulisi erikoiskykyä mutta tahtoi vampyyriksi. 
Mariah oli todennut tälle että tämä olisi silloin kuin paino jalassa joka pitäisi repiä irti. Sen jälkeen Steve oli joka aamu tutkinut kehonsa läpi, oliko kuva jo ilmestynyt. Joka aamu pettyen.




"Ei nyt Steve!”
Secil tiuskaisi olkansa yli nuorelle miehen alulle joka vain nosti kättään heilutellen sitä kasvojensa edessä.
”Ohhoh.. joku on noussut väärällä jalalla tänään..”
Seisoin vain lamaantuneena katsoen miestä peilin kautta. Jos tämä huomaisi kuvion, tämä varmasti juoksisi kertomaan siitä!




Steve kääntyi möläyttäen että oli aamu kokoontumisen aika ja poistui paikalta. Ovella tämä kääntyi kumminkin, mulkaisi kättäni ja tokaisi että kertominen oli minun asiani. Tiesin että tämä oli mustasukkainen minulle asiasta mutta Steve myös tiesi että en olisi sitä tahtonut. 
Kyyneleet valui pitkin poskiani jolloin Secil pyyhki ne pois ja auttoi minut pukeutumaan. Naisella kun oli hiukan mukavammat vaatteet arki-/”työ”vaatteina.
Secil poistui antaen minun koota itseni ennen kuin joutuisin kohtaloni sinetöimäksi.




Aamut menivät hyvin samalla kaavalla aina. Secil siirtyi pianon ääreen, sillä tämä oli mielettömän lahjakas soittaja. Kun taas minä ja Steve menimme klaanin vanhojen eteen heti kun nämä oli vapaita. 




Niin kauan kun olimme talossa, Secilin oli tarkoitus soittaa pianoa. Olimme me siinä edessä tai joku muu ”ryhmä”. Luulitteko että olisimme ainoita klaanissa? Luulitte väärin. Ei, klaaniin kuuluu melkein kolmekymmentä simiä ja vampyyriä. Osa oli kuin me, osa oli ”töissä” heillä ja osa no.. oli pelkkää ruokaa, hurmejuoma kun ei näille vampyyreille kelvannut. Se kun ei anna samanlaisia voimia kuin simistä ”juomalla”. Kauheata tiedän.. Vampyyrit sitten taas olivat ja elivät talossa kuin kuninkaalliset tai kuin työläiset.. riippuen miten innokkaasti olit ollut käännytyksestä.




Sinä aamuna katsoin Mariahia ja Spikea kauhuissani mutta perusilmeelläni. En voinut mitään itselleni, että joka kerta kun jouduin noiden eteen, tunsin pelkkää vihaa, näiden takia olin menettänyt perheeni!




Spike katsahti minua näreissään.
”Milloin olet Melinda tuonut tänne arvokasta lastia?”
Mariahin heleä ääni seurasi Spiken lausetta.
”Sama pätee sinua Steve…”




Steve katsahti naista kun minä katsoin jonkin näköinen anova katse kasvoillani Spikea.
”En ole vain löytänyt…”
”Se ei ole selitys! Tuolla täytyy olla kaltaisiamme liikkeellä! Et ole vain etsinyt!”
”Se voi johtua myös näistä vaatteista.. jos vain saisin…”
”Tiedät että et saa! Asia käytiin viisi vuotta sitten läpi! Tuolla kropalla sinun kuuluukin näyttää itseäsi ja siten me saamme mitä haluamme!”




Mariah katsoi Seciliä samalla kun puhe oli tarkoitettu minulle.
”Secil on ainoa joka on löytänyt sitä mitä olette tuolla joka päivä etsimässä. Te kaksi tuotte vain riistaa..”




Tiesin kyllä mitä Mariah tarkoitti, Secilillä oli jokin outo taika löytää juuri sitä mitä klaani halusi. Automaattisesti katsahdin George Fallavelia.. Mies oli antautunut kohtaloonsa ja nyt seisoi patsasmaisesti eteensä lasittuneena katsoen. Miehestä oli alku käytöksensä takia tehty Mariahin henkivartija, tämä kun ei ollut heti innoissaan käännytyksestä.




”Tiedätte kyllä mitä seuraa jos jatkatte vielä tätä samaa rataa! Tahdomme suurimman klaanin, mutta jos ette tuo meille oikeanlaista tavaraa niin miten voimme kasvaa!?”




Mariah hipaisi luisevilla sormillaan Georgen käsivartta joka aiheutti sen että mies paljasti hampaansa meille ja naksautteli sormiaan pahaenteisesti.




”Emme tuota pettymystä! Minä lupaan sen, tu-tuo-tuon teille tänään laatua!”
Katsoin Spiken tavoin Steveä joka vikisi vieressäni epätoivoisesti. Mariah nousi mitään sanomatta ylös, joka kertoi vain yhdestä asiasta, ”laatutavaraa” oli pakolla raahattu porteille, muuten nainen olisi istunut tuolillaan viihdyttämässä itseään meidän pelottelulla.




Kuinka oikeassa olinkaan.. Jälleen yksi ”orja” joka varmasti ei sodasta selviäisi. Mariahilla ja Spikella kun ei ollut intressejä kouluttaa käännyttämiään vampyyreitä, nämä tukeutui täysin siihen että erikoiskyvyllään klaani voittaisi jokaisen taistelun mikä tulisi vastaan.




Odottaessamme Mariahin paluuta Spike selitti tämän päiväset kohteemme joista painotti että meidän tulisi löytää joku.
Mariahin korviin kun oli kantautunut että toinen klaani oli aikeissa valloittaa Brideport City ja nujertaa heidän klaani täysin, viimeistä klaanin jäsentä myöten.




Kuuntelin miestä vain puoli korvalla sillä en voinut ahdistuneelle tunteelle mitään, kun George tuijotti minua.




Tämän katse tuijotti kasvoistani käteeni ja jälleen kasvoihini. Mies siis oli huomannut sen mitä olin yrittänyt peitellä pitkähihaisella sifonkipaidalla.




Mariahin palatessa miehen ilme meni paniikista lasittuneeseen eikä mies tiennyt miten päin olla. Tämä oli jostakin oudosta syystä aivan paniikissa. Olin siinä luulossa että miehellä oli automaattinen tilivelvoite jos näki meillä jollakulla muutoksen tapahtuneen.




”George? Mikä sinua tänään oikein vaivaa?! Olit jo ensimmäisen ryhmän kanssa ihan samanlainen!”




Mariah tuijotti miestä pitkään vastausta odottaen.
"Vastaa!"
Kaikki huoneessa olijat säpsähtivät naisen heleän äänen kiljahdusta kun tämä vaati mieheltä vastausta.
”Ei minulla mikään rouva..”


”En olisi niinkään varma.. oletko kenties juonut hurmejuomaa kun olet noin sekaisin.. Kai sinä tiedät että se tökötti on tässä talossa kiellettyä? Se aine tappaa...”




Mies sulki silmänsä, tämä selvästi kampaili itsensä kanssa mutta lopulta sai vastattua naiselle joka katsoi tätä vieläkin.
”En ole rouva.. edellisestä ruokailusta on vain vähän aikaa..”
”Siinä tapauksessa.. mene syömään vaikka se läski mies jonka Melinda toi eilen.. sehän on vieläkin sammuneena tuolla kellarissa. Te kolme, töihin siitä!”




Työt siis tarkoittivat sitä että päivisin minä istuin tarkkailemassa, kun Steve ja Secil liehitteli paikallisia. Meidän oli selvitettävä ensin oliko näillä erikoiskykyjä ja jos ei ollut niin kuinka suuressa asemassa nämä olivat yhteiskunnassa, jos nämä eivät olleet, niin nämä päätyivät ruokapöytään. Kuulostaa kauhealta sanoa näin kylmästi asiat, mutta pakotettuna emme voi muutakaan. Joko he tai me..




Steve tosin ei asiasta välittänyt, sillä tämä oli päättänyt miellyttää klaania kaikin keinoin. Secil taas oli päättänyt heti mahdollisuuden tullessa karata klaanista. Idea kuulosti todella houkuttelevalta varsinkin kun itselläni oli kuva jo tullut, vieläpä näin nopeasti.




Katselin parivaljakon toimia samalla miettien mitä tehdä. Tiesin että karkumatka ei onnistuisi ilman apua kun vastassa oli niinkin mahtavia vampyyreitä kuin Spike ja Mariah. Mistä tiesin että ne ovat mahtavia?




Siitä syystä että Spiken ”syntymäpäivälahja” oli ollut eilen jotain sellaista mitä en olisi tahtonut. Miehen erikoiskyky oli saada simit tekemään sellaista mitä oikeasti eivät tahtoisi tehdä. Tämän kuvakin kertoo kaiken, susi. Niinpä olin menettänyt neitsyyteni miehelle jota vihasin eniten maailmassa.




Mies jos kuka oli vaarallinen! Mariahin kanssa yhdessä nämä olivat melkein voittamattomia. Olin miehen teon jälkeen uhannut tätä poliiseilla sekä muilla keinoilla, mutta tämä oli vain irvistänyt minulle ilkeästi todeten että jos en olisi kunnolla, tämä muuttaisi minut vampyyriksi ja tekisi minusta orjan itselleen.




Mariahin kykyjä en ollut vielä nähnyt, sillä tämä ei niitä vielä koskaan minun nähden käyttänyt, mutta olin kuullut että sitä kykyä ei halunnut nähdä saati tietää. Vilauksen kuvasta olin kerran nähnyt joka kaunisteli naisen kuulasta ihoa alaselässä.




Olin tullut tauolle jättäen Secilin ja Steven vielä töihin kaupungille kun George käveli huoneeseen sisälle joka oli minun ja Secilen.
Mies katsoi minua hetken vaiti kunnes irvisti hiukan, ennen kuin alkoi puhua.
”Tiedän mitä sinulle on tapahtunut yön aikana..”




”En ymmärrä George mistä puhut..”
”Älä leiki tyhmää kun olemme kahden Melinda..”
Vahvistaen sanomaansa mies katsahti rannetta, josta automaattisesti nostin toisen käteni kuvaa peittämään.
”Haluan auttaa sinut pois täältä!”
”Mutta miksi?”
”Olet ollut aina kiltti minulle ja tiedän mitä suunnitelmia Mariahilla on sinun suhteesi, klaani vihaa sukuasi Melinda! Vieläkin vaikka olet ainoa jäljellä oleva, nämä pelkäävät että sukusi kasvaa sitten kun olet vampyyri! En tahdo että joudut pelinappulaksi niin kuin minä olen..”




Ennen kuin kerkisin antamaan vastausta miehelle, tämä lähti salamana sanoen Mariahin etsivän tätä. Menin parvekkeelle miettimään miehen sanoja kun samassa huomasin Steven tuoneen jonkun naisen talolle. Voi ei! 




Steve vaikutti hyvin tyytyväisen näköiseltä joten asiasta ei voinut päätellä kuin yhden asian. Yritin keritä ulko-ovelle ennen kuin kaksikko pääsisi peremmälle mutta sinne päästyäni en nähnyt ketään.




Olin liian myöhässä! Törmäsin Steveen käytävällä joka hymyili erittäin leveästi.
”Melinda! Arvaa mitä! Spike lupasi käännyttää minut vaikka minulle ei tulisikaan kuvaa!”
Tiesin että Steve oli siis kerinnyt viedä naisen jo Spiken luokse. Tämä varmasti juuri sillä hetkellä katsoi naisen silmiin ja antoi erikoiskykynsä tehdä loput!




Kerittyäni Spiken huoneeseen, en ollut ajatellut syytä miksi olin sinne mennyt. Yritin mielessäni keksiä hätäisesti syytä menemiselle sillä tiesin että mies olisi vihainen kun tämä keskeytettiin kesken kaiken.




Jähmetyin kauhusta sillä hetkellä kun huomasin että naisella oli nilkassaan kuva, arvaukseni oli siis mennyt oikein! Siksi siis Spike oli luvannut käännyttää Steven ilman erikoiskykyä, tämä oli tuonut laatua miehelle.. Tämä kun tykkäsi yli kaiken yhdistää "työn" ja huvin.




”Mitä hittoa teet täällä?! Ulos!”
Katsahdin miestä hämilläni, enkä osannut enää keksiä mitään syytä tulolleni joten poistuin vähin äänin surullisena siitä että naisella ei ollut vaihtoehtoja enää. Tästä tulisi klaanin yksi pelinappuloista.




Tiesin että en voisi antaa itselleni käydä samaa kohtaloa joten tein kuten George oli joskus minun pyytänyt tehdä. Mietin mielessäni miestä ja puhuin kuin tämä olisi edessäni.
”Hyvä on.. otan tarjouksesi vastaan. Vie minut pois täältä!”
En tiennyt oliko viesti mennyt perille mutta ulko-ovella George oli ensin jähmettynyt jonka jälkeen tämän kehosta kimpoili sähköisiä virtauksia. Secil katsoi tilannetta lamaantuneena, sillä tämä ei ollut nähnyt koskaan Georgen kykyä.




Ilta meni ja onnekseni koko klaani juhli uuden tulokkaan, Hilde Toulerin tuloa klaaniin. 
Joten minun ei tarvinnut sinä iltana mennä ”töihin”. Aamu valkeni ja syvään huokaisten menin jälleen pukemaan ainoat vaatteet jotka omistin päälleni. Olin juuri pukenut kun George tuli huoneeseen.
”No niin, oletko valmis lähtemään heti?”




”Mitä? Oletko tosissasi? Entäs kokoontuminen?”
”Sitä ei ole tänään, juhlivat liikaa yöllä Hilden tuloa.. tällä kun on aika mielenkiintoinen kyky.. no oletko?”
”Tietysti!”
George nappasi minut syliinsä ja tämä pisti juoksuksi. Vaikka oli aamu, miehellä oli selvästi vielä kykyä juosta vampyyrin vauhdilla, mistä ihmeestä tämä oli saanut voimaa siihen, sitä en tiennyt.
Kun olimme päässeet kaupungin laidalle, siellä odotti hyvin vanha avolava-auto jonne mies nosti minut kyytiin. Tämä itse kiersi kuskinpuolelle ja lähti ajamaan. 





Matka tulisi olemaan pitkä enkä tiennyt minne päätyisin, mutta tavoitteena oli hyvin kauas Bridgeport Citystä!


Loput jo Abigailin (entisellä nimeltä Melinda) automatkasta jo tiedetäänkin. 
Miten tästä edes käy kun tämä muistaa menneisyytensä? Mitä Abigail keksii suojellakseen syntymätöntä perhettään?



 Siinä se oli, täydessä pituudessaan. Lukiessani läpi tätä huomasin hiukan sekavuutta mutta en oikein osannut pistää noihin kuviin mitenkään muuten tuota tekstiä vaikka kuinka mietin. Jos olisin kaikki kuvat joita suunnittelin laittanut, kuvia olisi ollut 70-80 kappaletta ja tekstiä vieläkin enemmän! Joten karsin sitä huomattavan paljon!

Erittäin hyvää Joulua kaikille ja palataan asialle ensi vuoden puolella! 
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014! <3
-Phoenix kiittää ja kumartaa tältä vuodelta!-