Osa 10. Totuus

Vau! Kymmenes osa täällä! Itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelin piristää teitä tuomalla tämän osan tänne.. osa on todella pitkä, yhteensä 51 kuvaa! Joten koettakaa jaksaa, on siis normaalia pidempi, oli pakko tehdä kun peli päätti luoda oman vivahteen tarinaan.. no näette kun luette, joten lukuiloja! =D

”Haloo”

En viitsinyt edes esitellä itseäni sillä osasin jo odottaa että toisesta päästä kuuluisi jälleen se sama naisääni jonka takia emme ole vielä menneet naimisiin. Mitään estettä ei asialle ollut, kaikki paperit olivat selviä mutta olin sanonut Johnnylle, etten halunnut mennä naimisiin mahapystyssä, mikä ei ollut kuin osa totuus. Tahdoin selvittää nämä luuranko asiat ensin, jotta pystyisimme aloittamaan puhtaalta pöydältä.

”Vastattiinhan sitä viimein..”

Katsahdin Johnnyä joka oli kuullut naisäänen puhelimen läpi. Tämän ilme oli sellainen jota en ollut koskaan ennen nähnyt.

”Abs.. sulje puhelin.. meidän täytyy jutella..”

Johnny meni sen sanottuaan istumaan sohvalle katsoen suoraan seinään päin. Suljin puhelimen, kuulematta mitään mitä nainen toisessa päässä paasasi. Menin istumaan tämän viereen katsoen toiseen suuntaan sillä, jostain syystä en pitänyt siitä mihin suuntaan tämä oli menossa. 

”Abigail…”

Käännyin katsomaan Johnnya, sillä tämä hyvin harvoin käytti nimeäni. Olin niin tottunut kuulemaan miehen puhuttelevan minua Absinä että nimeni karskahti korvassa.

”En tiedä miten tämän sanoisi… en edes tiedä pitäisikö istua vai seistä…”

Katsoin tätä epäileväinen katse naamallani.

”Ehdottomasti seistä..”

Sen sanottuani nousin, jolloin mieskin nousi mutta huomattavasti hitaammin kuin minä.

Noustuaan tämä aloitti, jotenkin en ollut valmis kuulemaan mutta silti tahdoin tietää mitä Johnnylla oli sanottavana.

”Tätä ei ole helppo kertoa mitenkään päin sinulle… mutta sinulla on oikeus tietää, rakastan sinua todella paljon ja sen takia sinun kuuluu kuulla nämä minun suustani..”

Miehen kasvot vääristyivät surusta kun tämä jatkoi..

”Silloin kun tapasimme ensimmäisen kerran.. minä olin naistenmies.. voisi sanoa että vaihdoin naista useammin kuin sukkiani.. sinunkin piti vain olla yksi valloitus muiden joukossa.. Niinpä.. Ennen kuin muutin luoksesi asumaan.. minulla oli toinen nainen myös..”

”Siis mitä?!”

Mies nosti kätensä poskelleen kuin olisi saanut nyrkistäni osuman.

”Nainen joka on häiriköinyt elämäämme, on se jonka kanssa olin, ja tämä sai pari kuukautta sitten pojan.. minulle..”

En voinut uskoa kuulemaani.

”Odotan lastasi ja kerrot minulle että olet siittänyt jollekin toiselle naiselle pojan?!”

Miehen ilme oli tuskainen, mutta minun elämän oli juuri vedetty jalkojeni alta. Ihminen johon luotin eniten koko maailmassa oli juuri kertonut pahimman mahdollisimman uutisen.

”En voi katsoa sinua juuri nyt!”

Käännyin kuvotuksen tunne sisälläni kun kuulin ripeitä askeleita selkäni takana.

”Abigail, meidän täytyy puhua tämä asia!”

Tunsin kuinka miehen käsi tarttui käsivarteeni.

”Irti minusta! Puhua?! Vai puhua?! Miten olisi ollut puhe silloin kun kysyin sinulta niistä oudoista menoista ja väitit työkiireiksi?! Osaan kyllä laskea vaikka muistini onkin mennyt elämää ennen Appaloosa Plainsia, John! Meillä ei ole mitään puhuttavaa!”

Tunsin kuinka paha olo vyöryi ylitseni ja annoin miehen kuulla kunniansa. Näin raivoni keskeltä kuinka tämä nosti rauhaneleisesti käsiään, mikä aiheutti vain enemmän raivoa sisälläni.

”Miten voit edes kuvitella että voisin puhua kun en voi edes katsoa sinua?”

Miehen hartiat lyyhistyivät antautumisen merkiksi. 

Tämä oli viittä vaille kyyneleissä, mutta vastoin kuin ennen, en tuntenut myötätuntoa. Minua oli petetty pahimmalla tavalla.

Laskin surullisena päätäni, en tahtonut nähdä miestä. Kyyneleet pahasta olostani tekivät tuloaan. Siitä huolimatta mies kyyristyi katsomaan minua antautumisen oloisesti.

”Mitä haluat tehdä.. tai siis.. vauva.. sinä ja minä…?

”Olet juuri kertonut pahimman mahdollisen petoksen mitä raskaana olevalle naiselle voi kertoa ja sinä haluat tietää mitä tehdä?!”

Nostin käteni rinnalleni painottamaan sanojani.

Mies nosti omat kätensä leveästi samalla katsoen kostunein silmin minua.

”Mutta kerroin sinulle silti.. En tahtonut että Silbia kertoisi sen sinulle, tämä kun sai tietää olevansa raskaana, tämä sanoi että se on joko hän tai sinä.. valitsin sinut Abs! Rakastan sinua!”

”Olisit miettinyt asiaa ennen kuin pamautit meidät molemmat raskaaksi senkin sika! Syy on täysin sinun, ettet voi pitää vieteriukkoa housuissasi..”

”Jos luulet että voit jäädä tänne kertomisesi jälkeen…”

”Tarkoitatko Abs.. Ta-tarkoitatko että se on loppu? Pysyvästi?”

Miehen silmiin muodostui kyyneleitä joita tämä pyyhki silmistään pois. Kyyneleet kirvoitti omianikin joita yritin pidätellä kaikin voimin. Paha olo tuntui yltyvän entisestään, vaikka tahdoin että mies menisi.. en ollut varma olisinko valmis kasvattamaan lasta yksin.

”En tiedä Johnny… en vain tiedä… ehkä on vain parempi että nyt menet.. Anna minulle aikaa…”

”Mutta minne minun pitäisi oikein mennä? Ei minulla ole paikkaa minne mennä!”

Kiukku puski ylitseni kun sihahdin tälle seuraavaksi.

”Mene vaikka sen Silbiasi luokse! Tämän vällyjähän olet ennenkin lämmittänyt! Kuten varmasti poika odottaa todisteena!”

Mies kasasi tavaroitaan hiljaisena ja lähti. Itse käperryin itkemään silmäni päästä sängyn päällä kun mies oli poistunut.

Viikot vierivät eteenpäin kuin huumassa ja mahani kasvoi siinä mukana. Greg oli soittanut Johnnyn lähdön jälkeen seuraavana päivänä, kysyen huolestuneena mitä oli tapahtunut. Tietenkään en voinut miehelle kertoa mitä Johnny oli tehnyt. Niinpä olin tokaissut että kysyisi mieheltä itseltään jos tätä näkisi. Siihen Greg oli yllätyksekseni, sanonut ettei Johnny kertonut mitään, istui kädet päätään pidellen, toitottaen pilanneensa kaiken. Seuraavaksi mies olikin kuulemma pahoitellut aiheuttamaansa vaivaa ja sanonut menevänsä hotelliin kunnes selvittäisi missä asuisi. 

En voinut itselleni mitään, mutta tunsin vain kipua kun mies oli kertonut Johnnysta. Toki rakkaus jota tunsin miestä kohtaan, ei ollut kadonnut mutta en voinut sille mitään että tunsin itseni petetyksi.

Vaikka viikot oli vierinyt siitä huolimatta tein vieläkin isoja annoksia ruokaa kuin odottaen miehen astuvan minä hetkenä hyvänsä sisään ovesta ja tullakseen syömään.

Jopa syöminen ei tuntunut samalta ilman Johnnya. Jouduin jopa syömään pää seinään päin etten joutuisi tuijottamaan tyhjää tuolia vieressäni, mahan kanssa se tosin ei ollut enää mitenkään helppoa.

Syötyäni, tiskattuani, siivottuani, minulla vain ei ollut enää mitään mitä tehdä. Vaikka olisin voinut toki tehdä romaania eteenpäin kustantajan mieliksi, mutta viime aikoina kirjoitus ei ollut maistunut ja se myös näkyi kirjoituksessa. Niinpä sinä iltana päädyinkin lukemaan kustantajan suosittelemaa mysteeriromaania, kuulemma se voisi tuoda ideoita kirjoitukseeni.

Hetkeni luettua tulin siihen tulokseen ettei kirja ollut minua varten joten päätin että menisin siivoamaan jääkaappia, olisi aika heittää vanhentunut ruoka jääkaapista pois. Sen siitä sai kun teki ruokaa kuin armeijalle.

Kumminkin keittiön ikkunasta silmiini osui outo valonkajo tonttini kulmassa joka sai huomioni täysin. Tuo pitäisi selvittää mikä se oli.

Ulos mentyäni, henkäisin säikähdyksestä syvään. Taivaalla väreili revontulen tapaiset valon säteet suoraan siihen kohtaan jossa olin valonkajon nähnyt.

Valo piirtyi tontin reunalla oudosti ja väreili eriskummallisesti. 

Hetken päästä keltainen valopallo suureni ja suureni kunnes siitä muuttui niin kirkas valosäteeksi, ettei sitä voinut katsoa suoraan.

Seuraavaksi taivaalla kuului kimaltavaa sydämen pumputusta, jonka jälkeen valonsäteiden keskeltä alkoi hahmottua eläimen piirteitä.

Astelin varovaisesti lähemmäs, sillä uteliaisuus vei voiton ja minun täytyi saada tietää mikä tuo outo asia oli!

Päästessäni lähemmäs kohdetta en voinut uskoa silmiäni, se oli hevonen mutta sillä oli sarvipäässä! Jostain syystä muistin sadun jostain menneisyydestäni, muistin hyvin kauniin pehmeän naisäänen joka luki ääneen satua yksisarvisista, tämä olento oli sen sadun kaunis kuultavan valkea yksisarvinen!

Eläin huomasi minut ja korskahti varoittavasti samalla kun tämä polki etujalkaansa ja heilutti päätään kiivaasti.

Samalla kun otin askeleen taaksepäin katsahdin ylös kohti valonsäteitä. Niiden yläpuolella oli samanlainen pilvi kuin siinä sadussa joka minulle oli joskus lapsuudessa luettu. Satu oli siis täyttä totta ja joku oli sen joskus aiemmin kokenut!

Otin kauniiseen eläimeen etäisyyttä, jonka jälkeen tämä rauhoittui huomattavasti. Tämä tottui niinkin paljon että tämä antoi minun olla paikalla kun itse söi ruohoa pihalta. Päivät vierivät ja joka ilta sama asia toistui, eläin saapui illan tullen paikalle ja vähitellen pääsin lähemmäs ja lähemmäs.

Eräänä iltana kun yksisarvinen saapui jälleen paikalle, purskahdin outoon hormonilliseen itkuun. Yksisarvinen katsahti minuun, jonka jälkeen kuulin kuinka kaviot kopsivat kun tämä lähestyi minua. Olin aivan paikoillani uskaltamatta katsoa mitä olento teki, kunnes tunsin tämän silkin pehmeän turvan tulevan kaulani ympäri ja tämä painoi päänsä toiselle olkapäälle kuin lohduttaen minua.

Illat menivät eteenpäin toisensa perässä ja joka kerta odotin vain että näkisin tämän olennon, ja joka ilta tämä saapuikin paikalle. Aloimme ystävystyä enemmän ja enemmän. 

Pihalla alkoi jopa muut villieläimet vierailla, eräänä iltana ennen kuin yksisarvinen jota olin alkanut kutsua Bennyksi, näin kuinka peura hyppeli tontin poikki. Olin hyvin etuoikeutetussa asemassa kun sain elää näiden eläimien ympäröimänä!

Benny saapui tyypilliseen tapaansa tontille ja koska itse en vielä ollut kotitöiltäni pihalle tämä jäi odottamaan syöden tyytyväisenä ruohoa.

Kun lopulta saavuin kutsuin Bennyä nimeltä, yksisarvinen hörisi tyytyväisenä nähdessään minut ja lähti kävelemään minua päin.

”Mitäs poika on puuhaillut tänä iltana?”

Benny hörisi kuin olisi ymmärtänyt ja hirnahti hiljaa vastaukseksi.

Olin alkanut viime iltoina varaamaan taskuuni porkkanoita, joita myös päivisin syötin Freebirdille jonka Johnny oli jättänyt tontille oleilemaan. Hevonen kun alkoi olla niin vanha, ettei tämä jaksanut edes pientä lenkkiä kävellä. Nyt ojensin yhden porkkanan Bennylle joka tyytyväisenä otti sen kädestäni.

Samalla silittelin yksisarvisen naamaa joka hörisi tyytyväisenä asiasta.

”Taidat tykätä tästä? Hyvä poika..”

Jatkoin silittelyä joka aiheutti sen että Bennyn silmät sulkeutuivat ja aukenivat vuorotellen tyytyväisenä. Tuntui kuin olin vihdoin löytänyt sen yhteyden jota olin Freebirdin kanssa joskus toivonut, pystyin puhumaan Bennylle kaikesta.

Hetken päästä Benny kumminkin otti yllätyksekseni askeleen taaksepäin ja kumartui minua kohti, osoittaen sarvellaan mahaani. Vaikka säikähdin tuota elettä, jostain syystä en pelännyt yhtään. Muistin hämärästi että sadussa oli simille tapahtunut juuri samalla tavalla.

Hetken valo osui mahaani ja yhtäkkiä tunsin kuinka maa katosi jalkojeni alta. Kiljahdin vaimeasti kun tämä tapahtui mutta jäin vain kauhuissani katsomaan taivasta kohti.

Bennyn sarvi kohosi samaa tahtiin kuin minä joten yksisarvinen oli täysin syy tähän outoon tapahtumaan.

Aikani oltuani ylhäällä tunsin kuinka hitaasti lähdin laskeutumaan maata kohti. Samalla tiesin että yksisarvinen oli juuri siunannut minut ja syntymättömän lapsen voimillaan!

Suljin silmäni antaen siunaukselle kaiken voiman ja tunsinkin kuinka taikavoimat ottivat vallan kehossani tuoden lämpimän tuulahduksen sisälläni. 

Hitaasti avasin silmäni, jolloin Bennyn turpa tuuppasi poskeani varovasti. Hymy nousi hetkeksi huulilleni jonka jälkeen se muuttui vakavaksi viiruksi ja kulmani kurtistui huolesta. Muistin menneestä kaiken!

Jatkuuko Bennyn käynnit ja mitä mahtaa Abigailin menneisyydestä selvitä? Selviää seuraavissa osissa! 

Siinä se jälleen oli.. pitkä mutta tilanteita täynnä! Johnnyn syrjähyppy ja Benny yksisarvisen tulo peliin, tuli ihan puun takaa! Johnnyn syrjähyppy selvisi siten että tämän toiveeseen tuli että kertoisi syrjähypystä Abigailille, jonka jälkeen aloin katsomaan kaveripalkkeja ja kuinka ollakaan sieltä näkyi Silbian kanssa rakkaussuhde! Tämä oli siis tapahtunut ennen kuin kerkisin saada miehen perheeseen ja sen takia oli hiukan vaikeuksia saada miehen kanssa järjestettyä niitä aiempien osien kohtauksia kun Johnny ei meinannut pysyä yleisötonteilla! 

Bennyn tulo oli myös täysi yllätys sillä olin juuri edellisenä päivänä miettinyt että en ole koskaan nähnyt pelissä yksisarvista ja kuinka hauskaa olisi JOSKUS liittää se osaksi tarinaa ja tätä perhettä... no sain mitä halusin, mutta hiukan etukäteen.. =D 

Kommentit tervetulleita mutta ei välttämättömiä, tärkeintä että tykkäsitte!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!