Bloggerin taistelu hävitty.. sota vielä käymättä..

Elikkä.. tämä on nyt tälläinen eräänlainen testi pystynkö edes pelkkää tekstiä julkaisemaan ja samalla pieni ilmoitus..
Taistelu tosiaan seuraavan osan kanssa on hävitty, mutta sotaa en ole edes aloittanut sillä nyt ei vain jaksa..
Kaksi viikkoa olen tapellut bloggerin kanssa saamatta edes lähettämääni palautteeseen ongelmasta vastausta itse ylläpitäjiltä joten nyt on aika pitää pieni hengähdys tauko.. Tämä päivä aikana käyttänyt monta monituista tuntia kokeillen ja yrittäen mutta turhaan.. joka päivä viimeisen kahden viikon aikana yrittänyt julkistaa osaa tai edes tallentaa kuvien liitettyjä/kirjoitettuja tekstejä mutta turhaan.. kaikki kuvat olen saanut isonnettua, puolet teksteistä liitettyä mutta sen jälkeen onkin sitten siinä.. blogger ei vain suostu edes tallentamaan vaikka kirjoittaisin ne itse uudestaan enkä liittämällä liittäisi niitä kuvien alle..

Niinpä jouduin toteamaan kun sisällä kiehui kiukku ja näppäimiä sekä hiirtä hakattuani turhautuneena että nyt on aika vetää henkeä ja jatkaa sitten kun en tunne tälläistä oloa mitä nyt tunnen..
Olo on turhautunut, vihainen, turtunut, surullinen ja kaikkia paljon muuta.. niinpä nyt on aika hetkeksi hengähtää.. vaikka niin en missään nimessä tahtoisi tehdä!

Peli toimii moitteettomasti ja inspiraatiota tarinaa sekä perhettä kohtaan on suuri! Mutta jos en voi julkaista osia tänne niin en taida myöskään pystyä edes perheellä pelaamaan sillä mitä järkeä siinä on jos en niitä tänne voi laittaa.. niinpä nyt en sitten tiedä edes mitä ihmettä oikein teen..
Täällä toki pyörin ja muiden tarinoita luen! Ehdottomasti! Mutta Quintejen tarinaa en nyt hetkeen avaa koska ahdistaa liikaa..

Toivottavasti jaksan pian taas yrittää ja blogger alkaisi toimia kuten se kaikilla muilla tuntuu toimivan.. Tuntuu ällistyttävältä miten vanhan koneen kanssa peli ei toiminut mutta blogger toimi ja nyt kun sain uuden koneen ja peli toimii niin nyt ei sitten bloggeri toimi... aina jotain.. =,(

Eli tälläistä tänne.. ilmoitelkaa ihmeessä uusista osista yms. sillä vaikka en nyt yritä julkaista osaa niin luen ehdottomasti muiden tarinoita!
Nyt vain pitäisi keksiä millä ihmeen perheellä pelaan sillä aikaa kun Quinttejä en voi avata... =/

Osa 23- Kasvuja

Tuntuu mahtavalta kirjoittaa tätä ja inspiraatio on huipussaan! Syy siihen olette te rakkaat lukijat, varsinkin te jotka ilmoittaudutte kommenttien kautta! Kiitos niistä! Toinen syy inspiraatio piikkiin on uusi kone! Kyllä vain.. vanha kone ei tahtonut enää edes pyörittää nettiä kunnolla joten nyt on tuli terä kone alla ja voin sanoa että VAU! Peli pyörii moitteettomasti! Olen asennellu sellaisia lisäosia joita minulla on ollut kaapin kätkössä edullisesti ostettuna jo jonkin aikaa mutta haaveina ollut asennus kun vanha kone ei meinannut edes jaksaa pyöriä ennen vuodenaikojakaan, vuodenajat kun asensin niin alkoi heittämään ulos pelistä heti kun painoi play nappia. Niinpä joidenkin osien jälkeen alkaa sitten ilmestyä lisäosia ja kamasettejä joten niitä ei pidä ihmetellä, olen suunnitellut pientä selvennystä tuohon lisäosa ilmestymisiin mutta se olkoon vielä yllätys.. ;) Nyt sitten tämä tarinointi tälle kohtaa loppu ja lukuiloja!

Kuvia 50

Jatkuu Abigailin kertomana!

Päivä oli ollut todella raskas, Mathewn koululäksyt olivat muodostuneet vaikeammiksi ja vaikeammiksi. Jopa minulla meni pitkään tutkiessani mitä tehtävissä pyydettiin, tuntui käsittämättömältä miten fiksuja lapsia meillä olikaan! Vaikkakin Magbethiä en nähnyt samassa pöydässä oletin että tämä oli mennyt tekemään omaan huoneeseen läksynsä.

 Samaa fiksuutta sain todeta Anabelista, sillä tyttö oli oppinut puhumaan uskomattoman lyhyessä ajassa, tytöstä selvästi oli neron luonteenpiirrettä..

Iltapuuhat olivat menneet todella pitkälle iltaan eikä Anabel vieläkään olisi tahtonut nukkumaan.

” Ei tänkyyn! Tahtoo eikkii, eikä!”

”Kyllä vain nuori neitiseni, isosisko ja isovelikin ovat jo nukkumassa..”

”Möökö tänkyn alla, joo o! Ei haluu!”

Hymyilin tytön keksimille väitteille.

”No mutta, mitäs me sanotaan möröille?”

Anabel alkoi kikattaa samalla kun alkoi kovaa ääneen sanomaan

”Böööö!”

”Niin juuri kultaseni, möröille sanotaan böö ja nekin menevät nukkumaan.. kauniita unia rakas, hyvää yötä.”

Annoin Anabelille suukon otsalle, jonka aikana tältä tuli mairea haukotus samalla kun tämä väitti, ettei tätä nukuttanut.

Olin loittonemassa kun tämä tarttui vielä käteeni. Silitin peukalolla tytön kämmenselkää joka selvästi tepsi sillä tämä rauhoittui hiukan.

Katsoin vielä Anabelia silmiin joka oli virhe, sydämeni oli murtua ja olin viittä vaille ottamassa tyttöä jo pois nukuttaakseni tämän omassa sängyssä kun kuulin että ulko-ovi kävi.

Benjamin tulisi vasta huomenna joten käännyin Anabelin sängystä poispäin samalla huomaten että tytön pää painui samantien sen tehtyäni tyynyyn ja tyytyväinen tuhina alkoi pinnasängystä.

Oma sydämeni alkoi pamppailla kiivaasti mutta samalla keräsin kaiken rohkeuteni sillä koska Ralston ei murissut eikä haukkunut tämä oli varmasti jälleen avannut itse oven.

Mentyäni olohuoneeseen sydämeni oli pakahtua, Benjamin seisoi keittiössä ihka elävänä! Tämä oli päättänyt yllättää minut ja tulla päivän etuajassa!

”Olet päivän etuajassa…”

”Voin toki palata takaisinkin…”

Ryntäsin halaamaan miestäni samalla tokaisten tälle;

”Uskallakin! Minulla oli niin ikävä!”

”Niin minullakin sinua!”

Tunsin kuinka Ben tiukensi otettaan minusta ja minä tein samoin. Tuntui todella hyvältä tuntea Ben iho ihoa vasten, kaikki se väsymys jota olin tuntenut hetki sitten, tuntui kaikkoavan ja tiedostin täysin virkeänä miehen joka solullani.

Hetken päästä tämä irrottautui minusta katsoen minua huolestuneena.

”Näytät väsyneeltä, onhan täällä kaikki hyvin?”

”Kyllä on, päivä on vain ollut pitkä..”

”Olen niin pahoillani Abigail.. Minun olisi pitänyt tulla jo aiemmin..”

Hiljensin miehen sanomalla että tämä oli täällä nyt ja vain sillä oli merkitystä. Sen sanottuani ojensin miehelle käteni johon tämä laski omansa. Sanomatta sanaakaan lähdin kävelemään käsi kädessä Benjaminin kanssa kohti makuuhuoneen ovea.

Kävimme nopeasti vilkaisemassa kaksosten huoneessa että siellä nukuttiin ja emme meinanneet pystyä lähtemään huoneesta sillä niin kaunis näky oli. Molemmat lapset nukkuivat tyytyväisinä omissa sängyissään tietämättä että Ben oli tullut kotiin.

Menimme takaisin makuuhuoneen puolelle ja Ben vilkaisi pinnasängyssä nukkuvaa Anabelia, korjattuaan tämän peittoa tämä tuli sänkyyn viereeni. Juttelimme hetken Benjaminin matkasta ja siitä kuinka se ranskatar yritti tehdä itsestään toista naista miehelleni, en voinut kuin purskahtaa nauruun sillä jotenkin vain tiesin, ettei Benillä ollut muihin naisiin mitään kiinnostusta, tälle riitti minä ja minulle riitti hän.

Juttelu muuttui kosketteluksi ja koskettelu johti siihen että sydämet lentelivät sänkymme päällä, jonka jälkeen käperryimme toistemme läheisyyteen ja nukahdimme onnellisina.

Seuraavana aamuna heräsin kukonlaulun aikaan ja huomattuani ettei Benjaminin tulo ollutkaan unta, nousin erittäin virkeänä iso hymy huulillani. Päätin antaa miehen nukkua, sillä tällä oli todella pitkä lento takana.

Niinpä suunnistin keittiöön jossa rupesin valmistamaan kaikille aamupalaa. Koska oli viikonloppu ja itse asiassa kaksosten syntymäpäivä päätin ottaa ajan kanssa aamupalan teon ja päätin puristaa appelsiinimehutkin ihan itse!

Pian kumminkin kuulin kuinka sänkymme jouset narahtelivat ja kuinka Benin puhelin pirahteli, kuka kumma siellä soitti tähän aikaan viikonloppu aamusta?!

Benjamin tosiaan oli noussut sängystä ja katseli puhelintaan miettien vastaisiko vai ei. Soittaja nimittäin oli tämän pomo!

Tietämättä miehen ahdistuneesta olosta tämä syvään huokaisten painoi luuria ja vastasi puhelimeen.

”Benjamin Quint..”

”Benjamin.. Harry tässä.. Pahoitteluni että soitan näin aikaisin ja vielä viikonloppuna mutta kuulin että olet palannut.. Meidän täytyisi keskustella siitä sinun ranskan reissusta.”

”T-tiedän ja olen todella pahoillani mitä tapahtui..”

”Mutta hyvä mies! miksi olet pahoillasi? Charlotte Dubois oli niin tyytyväinen että tahtoo aloittaa yhteistyön hetimiten! Milloin voit aloittaa Gretan perehdyttämisen niin että tämä voi lähteä paikanpäälle perheensä kanssa?”

”Minä… tuota.. Niinkö? No miten olisi heti maanantaina?”

”Sopii kuule mainiosti! Hienoa työtä Benjamin, tulet varmasti näkemään tämän työsuorituksessasi.. Näemme siis maanantaina, hyvää viikonloppua.”

”Hyvää viikonloppua sir, ja kiitos!”

Ben kiiruhti keittiöön kertomaan hyvät uutiset. Jätin letut pannulle ja käännyin halaamaan miestä, vasta kun tämä lähti kuumaan suihkuun herätäkseen paremmin, käännyin kohdatakseni kärähtäneitä lettuja.. Ei auttanut muuta kuin aloittaa alusta..

Kaksosten huoneessa oli herätty puhelimen pirinään ja yllätykseksi Magbeth ei ollut tehnyt edellisenä päivänä kotiläksyjään joten tämän ensimmäisenä ajatuksena olikin niiden tekeminen.

”Huomenta Mags… mitä puuhaat?”

”Huoh… läksyjä.. niinkun pitää sunkin.. joten tuu alas ja tehdään nää yhdessä..”

Mathewn ilme meni virneeseen.

”Sori vaan systeri, tein ne jo eilen illalla kun leikit taas sitä typerää prinsessaa..äiti auttoi”

”Äh, niin epäreilua! No ei kai auta muuta ku ruveta hommiin..”

”Oisit voinu tulla samaan pöytään ja pyytää apua..”

Magbeth mulkaisi vihaisesti veljensä näsäviisaudelle kun tämä laskeutui sängystä, suuntana keittiö.

Olohuoneeseen päästyään tämä pysähtyi naulittuna, sillä samaan aikaan Ben tuli suihkusta.

”Huomenta Mathew..”

Matt katsoi hetken vaiti miettien mitä sanoisi kunnes vastasi kylmän kohteliaasti.

”Huomenta.. En tiennytkään että olit tullut..”

Sen enempää poika ei sanonut eikä jäänyt kuuntelemaan Benjaminia, vaan suunnisti kulkunsa sohvalle katsomaan piirrettyjä.

Katsoimme sanomatta toisiamme jonka jälkeen Benjamin kohautti olkiaan suuntaakseen matkansa makuuhuoneeseen sillä Anabel alkoi äännellä heräämisen merkiksi.

Kun Ben pääsi pinnasängyn eteen, tyttö oli jo noussut sitä vasten hieroen silmiään unisena.

”No mutta hyvää huomenta kaunokainen..”

”Itiii!”

Benin kasvoille nousi iso hymy samalla kun tämän silmäkulmaan nousi onnen kyynel. Onneksi en itse ollut paikalla sillä olisin alkanut itkemään liikutuksesta myös.

Pyysin koko talonväkeä aamupalalle jonne Mathew suunnisti vaitonaisena.

”Huomenta kultaseni..”

”Ai, sori äiti.. huomenta..”

Sen enempää en saanut pojasta sillä kertaa irti, joku selvästi vaivasi poikaa.

Huudettuani Magbethin syömään tämän ilme oli näkemisen arvoinen huomattuaan Benjaminin keittiössä. 

Kaapattuaan miehen ensin halaukseen koko perhe siirtyi aamupalapöytään. Syödessä Benin piti selostaa kaikki matkasta Magille ja samalla tämä uteli oliko mies löytänyt toivomaansa kirjaa.

”Anna isä nyt syö hyvänen aika ensin..”

Katsoin Beniä joka vain hymyili tytön innostuksesta.

Aamupalan jälkeen Ben näyttikin eläintuliaiset lapsille, yllätyksekseni jopa Mathew innostui oman sammakkonsa ja käärmeen kohdalla. Tältä tuli jopa miehelle kohtelias kiitos sana josta olin erittäin iloinen. En ollut aikoihin kuullut pojan puhuvan Benjaminille kohteliaasti.

Koko perheen voimin menimme levittämään heiniä ja siivoamaan hevosten tekemiä jälkiä. Samassa kun näimme Sinnamonin leikkivän Bennyn kanssa, tajusimme että oli varsan kasvun päivä myös. Tästä tulisi aikuinen hevonen minä hetkenä hyvänsä!

Sisälle päästyämme Magbeth totesi menevän vaihtamaan vaatteita ennen kuin suunnistaisimme keskustaan. Ben lupasi jäädä Anabelin kanssa kotiin, Mathew oli eilen sanonut, ettei tulisi mukaan mutta kun poika laitteli kengän nauhoja kunnolla, Ben katsoi tätä samalla kysyen.

”Oletko lähdössä jonnekin? Kuulin että olit suunnitellut jäävän kotiin..”

Mathew ei sanonut Benille mitään, joten kun olin itse ulko-ovella, katsoin poikaa samalla kysyen miksi tämä ei vastannut kysymykseen.

Matt käänsi päätään katsoen minua ja kääntyen hiukan sisälle päin.

”Muutin mieleni..”

Koska oli todella kaunis päivä, päätimme lähteä pyörillä kohti keskustaa. Itselläni oli onneksi pyörässä edessä että takana korit joten ostosten takaisin vieminen kotiin sujuisi ongelmitta.

Annoin lapsille hiukan synttärilahja rahaa, jotta nämä voisivat mennä viereiseen kauppaan valitsemaan itselleen lahjat kun itse suunnistin kulkuni kauppaan josta olin tilannut yhden kakun. Kakun piti olla toiselta puolelta prinsessaa ja toiselta puolelta astronauttia.

Lasten mentyä kauppaan sisälle nämä törmäsivät kaveriinsa LeShawniin jolla olisi seuraavana päivänä synttärit. Niinpä tämä isänsä kanssa oli kutsuttu sinä päivänä meidän luokse juhlimaan kaksosten synttäreitä. LeShawn näytti kaksoset nähtyään hiukan vaivaantuneelta sillä tämä oli selvästi tullut kauppaan lahjan osto mielessä.

Kello läheni viittä ja niin LeShanwn isänsä Lawrencen kanssa saapui meille ja Benjamin otti miehen vastaan samalla kun Magbeth tarttui pojan käteen vieden tämän sivummalle.

Hetken kaksikko vain seisoi punastuneina hiljaa kunnes Magi rikkoi hiljaisuuden.

”Eihän mikään muutu vaikka meistä tuleekin nyt sitten teinejä?”

”Miks muuttuis? Ootte mun ystäviä Mags eikä mikään voi sitä muuttaa, sen vannon! Mä… no niinku… äh.. no tiiät sä…”

Magbeth hymyili epävarmasti mutta samalla sydän hakaten.

”Niih.. tiiän… niin mäkin…”

Kaksikko ei kerinnyt puhua enempää, sillä tuloni syömään pyytämään rikkoi kaksikon keskustelun. Hiljaa kumpikin tuli sisälle ja otti ruokaa jota olin synttäreiden kunniaksi tehnyt.

Samalla kun me söimme sisällä, Sinnamon alkoi hirnahdella iloisesti ulkona. Oli tämän aika kasvaa aikuiseksi.

Samassa kun tämä nousi takajaloilleen, tämä kasvoi aikuiseksi orihevoseksi. Sinnamonilla oli todistajana kasvulle omat vanhempansa jotka katsoivat poikansa kasvua varmasti ylpeyttä tuntien, sillä Sinnamonista tuli todella komea nuori ori!

Kun Sinnamon oli rauhoittunut innostuksestaan, Ginger ja Benny kävelivät lähemmäs katsomaan ja sukimaan poikaansa. Näiden välillä oli selvästi todella kiinteä suhde.

Sisällä talossakin alkoi tapahtua sillä oli kaksosten vuoro myös kasvaa. Kaikilla läsnäolijoilla oli rätinät käsissään ja hurraa huudot kaikuivat pitkin seiniä.

Jopa Anabel tahtoi osallistua juhliin joten tämä siirtyi lyömäsoittimensa eteen kuulemma soittaen siskolleen paljon onnea laulun!

Niinpä perheeseen tuli teiniuhmaa kaksin kappalein kun Magbeth ja Mathew kasvoivat teineiksi. Magistä selvästi näki kuka tämän isä oli sillä tämä muistutti todella paljon Johnnyä. Mattista taas ei olisi heti voinut isäänsä yhdistää sillä poika oli muuttunut todella paljon, nuori miehen alku tulisi varmasti kääntämään monen teinitytön pään komeudellaan!

Syvään huokaisten tunsin pienoista haikeutta siitä kuinka lapset kasvoivat silmissä ja nyt talossa olikin jo kaksi teiniä teini uhmineen.

Sitä en tiennyt miten tämä vaikuttaisi Benin ja Mattin väleihin sillä sisälläni pelkäsin kohtaamisia joita selvästi oli jo ollut Benjaminin ja Mathewn välillä, se mitä ne olisivat nyt kun poika oli teini.. sen aika vain näyttäisi.

Kaksoset kasvoivat teineiksi ja Sinnamon kasvoi upeaksi oriksi! <3 Miten käy uhmakkaan Mathewn ja Benjaminin jo valmiiksi viileille väleille ja millainen Anabel on kasvettuaan lapseksi, ne ja moni muukin selviää seuraavassa osassa!

Osaa oli hiukan vaikea tehdä sillä juhliin änkesi tosiaan LeShawn isänsä kanssa joten onneksi kaupunkipäivänä huomasin pojan olevan kaupassa seisoskelemassa että sain osan kirjoituksen luontevaksi.. tai luonteva se on omasta mielestä.. mitä mieltä te olette? 

Sitten kerrotaakoon että ne monet mieltä herättäviin kysymyksiin tulee ensi osassa vihdoin vastaukset mitä monet ovat monessa osassa kyselleet ja miettineet! Mitä ne on niin enpä kerro vielä.. muahahaa... *hieroo käsiään yhteen*.. =D xP

Seuraava osan varmaankin julkaisen viikonlopun aikana sillä alan pelin toimivuuden takia olemaan liian innokas pelailija että pitää yrittää kuroa tarinaa kiinni täälläkin.. (arvaisittepa vaan mitä olen tehnyt/joutunut tekemään juonenkäänteille!) ;)

Risut ja Ruusut tervetulleita kuten aina ja kuten jo Netalle mainitsinkin että koska olemme yhtä suurta yhteisöä niin jos vain on jotain kysyttävää ja osaan siihen vastata niin älkää arkailko kysyä! Oli se teidän mielestä sitten miten hassu tahansa, joskus minulle sanottiin näin ja nyt sanon sen teille, ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä vastausia. "All for One and One for All!"

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin, hyvää viikon jatkoa kaikille! -Phoenix-