Osa 35- Totuttelua

Viimein! Viimein on flunssa kutakuinkin taltutettu, jos ei siis lasketa tätä huminaa päässä, vuotavaa nenää ja kaameaa yskää jonka aikana tuntuu että keuhkot hyppää kurkkuun. Mutta sain kuin sainkin itseni tänne ja julkaisemaan kauan odotettua osaa. Pahoittelut heille jotka odottivat yli 40 kuvan osaa, sillä tämä on vaiveisen 25 kuvan osanen mutta tämä pitää julkaista jotta tutustumme erääseen hahmoon jolla tulee olemaan tärkeä osa tarinassa.. Niinpä, pidemmittä puheitta.. lukuiloa!



Kertojana Will:

 Tässä sitä ollaan..
Olihan se tiedossa että Max tulee takaisin, ainahan se tulee..
Silti sisälläni tuntuu haikealta, olen niin kiintynyt Briaan tuntuu kuin olisi oikeasti tämän setä ja Anabel sisko jota minulla ei ole koskaan ollut. Vähän kuin Max on veli jota ei ole ollut..

 Tahdon oikeasti että ne kaksi saa asiat selvitettyä ja voivat elää perheenä, mutta mihin se jättää minut?!
Olen oikeastaan nyt yksin enemmän kuin koskaan.
Otettuani hotelli huoneen läheisestä  hotellista päätin lähteä kävelylle, huone oli ehkä liian iso yhdelle ihmiselle mutta muutakaan hotellissa ei ollut vapaana..

 Ranta rauhoitti mieltäni yleensä enemmän kuin mikään muu, mutta nyt tuntui todella rauhattomalta. Tuntui kuin matto olisi revitty altani ja kuin olisin saanut iskun palleaan, henki ei kulkenut.

Ulkona oli vähän väkeäm mutta silti kelloon nähden yllättävän paljon.. En aluksi kiinnittänyt mitään huomiota muihin, ajatukseni oli seuraavassa päivässä ja siinä että nyt pitäisi sitten etsiä se koti josta olin Anabelille puhunut.

 Liikettä oikealla! Suuttuneita olentoja? Kostomielessä?
Käänsin katseeni sinnepäin ja aloin haukkoa happea, oliko se? Eihän se voinut! oliko hän tullut haamuna takaisin?!
Angelina?!

 Mitä tämä teki?! Ei kai vaan!? Kyllä! Tämä meni veteen ja vaatteet päällä!

 Ennen kuin kerkisin ajattelemaan mitä tein, lähdin juoksemaan kohti vettä, tämä täytyi pelastaa!

 Nainen oli mennyt veden alle ennen kuin kerkisin paikalle. Sain tämän silti nostettua pinnalle ja kannettuani tämän rantaan huomasin että tämä oli vielä tajuissaan.

Laskin naisen maahan joka nyyhkäisi yhden, sitten toisen ja lopulta kolmannen kerran samalla kun vedin tuolin tämän eteen. 
   "Miksi? Miksi pelastit minut? Ei minulla ole oikeutta elää..."
   "Mitä hittoa sinä horiset! Tietenkin sinulla on!"
Lähempää huomasin ettei tämä ollut Maxin edesmennyt sisko Angelina mutta tässä oli todella paljon samaa näköä!

   "Onko hän kunnossa?"
Kohotin katseeni lähemmäs tuleeseen simiin joka kysyi naisen kuntoa, nyökkäsin miehelle jonka jälkeen tämä poistui niin että pystyin kohdistamaan huomioni nyyhkyttävään naiseen.
   "Mikä on nimesi?"
   "Angel, Angel Tupoulus.. Entä sinun?"
   "Will Barrel.. Tupoulus Newsin tytär?"
Nyt nainen aloitti itkemään hysteerisenä. Rauhoittelin tätä aikani kunnes tämä lopulta vain niiskutteli.
   "Mikä ihme on saanut sinut noin tolaltasi?"
Angel nosti varovasti katseensa minuun jolloin sisäntäni koski, naisen tuska oli käsin kosketeltavaa.
   "Sen sinä tulet näkemään huomisessa lehdessä.. olen häpäissyt sukuni nimen.. Äitini ei tahdo olla enää missään tekemisissä kanssani ja isäni.. tämä meni vielä suurempiin toimiin.. minä en ole enää hänen tyttärensä.."
   "Hyvänen aika! Mitä olet muka voinut tehdä että nämä ovat tehneet noin!?"

 Angel käänsi uudestaan katseensa maahan, jonka jälkeen nosti sen päättäinen ilme kasvoillaan.
   "En mennytkään luvattuni kanssa naimisiin.. Se olisi tuonut lisää suvulleni mainetta.. meidät oli tarkoitus naittaa tänään.."
   "Tarkoitus? Luvattusi, etkö tarkoita kihlattusi?"
Angel myhähti josta tajusin kokonaisuuden. Tupoulusin suku näytti olevan äärimmäisen vanhoillista kansaa! Nämä päättivät lastensa avioliitot eikä näillä ollut sanottavaa siihen.
   "Ilmeisemmin et ollut kovin halukas näin tekemään?"

 Angel ponkaisi seisomaan jollon tein samoin, tosin hitaammin. Kun saavutin tämän katseen tämä katsoi minua järkyttyneenä.
   "Olin minä! Tai siis... parempi Steve kuin Frank.. nämä ovat kaksoisveljet, Frank olisi varmasti.. no.. helppo aviomies, en vain kestä tämän likaista olemusta ja ylipainon takia tullutta isoa mahaa! Steve on.. Kevyt ja puhdas..  mutta Stevestä paljastui tänään uusi puoli.. löysin tämän tänään kappelinvessasta... toisen naisen kanssa.."
   "Aa.. Ymmärrän.."
   "Minulla ei ole enää mitään minkä takia elää.. Olen perheen ainokainen, isä opetti minut jatkamaan lehden päätoimittajana mutta tunti sitten tämä kertoi että ne haaveet saan asuntoni lisäksi luovuttaa unholaan.. Mitä minä oikein teen?! Miksi et vain antanut minun mennä?"
   "Koska muistutat erästä tuntemaani henkilöä enkä voinut silloin pelastaa häntä.. Sinut minä voin.. tule.. asun tämän yön hotellissa, saat yöpyä siellä ja mietitään molemmille parempi elämä yön aikana.."
Angel katsoi hämillään minua jolloin kerroin oman tarinani pääpiireittäin, jostain syystä naiselle oli helppoa puhua. Kun olin lopettanut tarinani tämä katsahti minuun.
   "Kiitos, nukun vaikka lattialla.. se ei haittaa..Olet niin kiltti, korvaan tämän vielä jotenkin."
   "Älä hulluja puhele.. Sviitti oli ainoa joka oli jäljellä.. siellä on kaksi erillistä makuuhuonetta. Kiitä minua sitten kun asiasi on kunnossa ja kadut tuota mustaa hetkeäsi. Tule, lähdetään suunnittelemaan.."

 En tiennyt oliko tämä järkevä ratkaisu mutta tämän tuska oli niin kosketeltavissa, etten vain voisi jättää häntä yksin rannalle. En pystynyt aikoinani pelastamaan Maxin siskoa mutta tämän naisen pelastaisin vaikka se olisi viimeinen tekoni. Tahdoin pystyä elämään itseni kanssa sillä yksinäinen tästä elämästä tulisi, sen tajusin nyt kun kävelin Angelin kanssa kohti hotellihuonetta.


Anabelin kertomana:

 Will ja tämän uusi tuttavuus Angel kävi seuraavana aamuna luonamme, kuningasideansa kanssa. Nämä päättivät etsiä yhdessä asuntoa kavereina ja näytellä Angelin vanhemmille rakastuneita, Angel kun ei kuulemma ollut kertonut miksi todellisuudessa oli peruuttanut häät. Will ja Angel meinasivat huijata näitä että olivat salaa rakastaneet toisiaan.

 Olin yrittänyt puhua näiden päitä ympäri mutta turhaan, jopa Max oli yrittänyt puhua Willille järkeä mutta mies oli päättänyt tehdä sen joten puheemme menivät kuuroille korville.

 Näiden lähdettyä jäimme kolmisin, minä Bria ja Max.. Bria oli yleensä hyvin ujo lapsi mutta Maxin kohdalla tämä oli kaikkea muuta kuin ujo! Nämä selvästi olivat samasta puusta veistettyjä.

 Max seurasi jokaista asiaa mitä tein Brian kanssa, mikä alkoi päivän lopussa käydä jo hiljalleen hermoille. Tätäkö tämä tulisi olemaan?

 Saatuani Brian lopulta nukkumaan, laitoin tytön huoneen ovea kiinni samalla kun käännyin ympäri. Samassa törmäten kumminkin Maxiin. Tuijotin miehen kohoilevaa rintaa hetken, tämän ollessa myöskin ihan hiljaa. Max oli se joka lopulta rikkoi kumminkin hiljaisuuden.

   "Anabel.. Meidän pitää jutella.."
   "Ei tarvitse Max.. ei ole mitään mistä puhua. En vain voi, enkä edes halua.. Satutit minua.."
Max huokaisi todella ahdistuneen kuuloisesti, mikä sai minut nostamaan katseeni tämän silmiin, se oli tosin virhe. Samassa kaikki neljän vuoden takaiset tunteet tätä miestä kohtaan tulivat takaisin.
Käänsin pääni miehestä pois, jolloin tunsin kuinka tämä lähestyi minua nostaen kätensä olkapäilleni.

    "Tiedän sen, enkä anna sitä itselleni ikinä anteeksi, vähiten sitä että jouduit kokemaan sen kaiken yksin. Olen Willille ikuisesti kiitollinen että oli sinun tukenasi ja kyllä, minun pitää jonain päivänä pyytää tältä anteeksi ja jos tarvis vaatii niin tehdä tälle palvelus takaisin, toivon ettei sitä päivää tule mutta olen valmis."
Neljä vuotta sitten näin pilkahduksen siitä oikeasta Maxista mutta nyt.. jotain oli tälle miehelle tapahtunut että tämä näytti itsestään aivan uuden puolen, oliko tämä se todellinen Max josta Will oli nämä vuodet puhunut?!
   "Tule, Bria vielä herää jos jatkamme tässä, mennään olohuoneeseen.."
Toisin kuin pääni huusi minulle, jalat tottelivat miehen kehotusta.

 Kävelimme hiljaisuuden vallitessa olohuoneeseen eikä se tuntunut tällä kertaa yhtään niin painostavalta kuin edellisenä iltana kun tämä oli tullut takaisin.

 Istuuduin toiselle sohvalle jättäen Maxin istumaan yksin toiselle, mutta miehellä oli aivan toiset suunnitelmat ja tämä nousi näyttääkseen sen. Max istuutui rennosti viereeni katsoen minua.
Siirryin paikallani niin että pystyin kääntymään miehen suuntaan.

   "Kerro ettei tämä kaikki ollut turhaa.."
   "Mitä tarkoitat Anabel?"
   "Että sait sen hirviön joka vei siskosi sinulta ja Williltä.."
Max irvisti hiukan mutta kohotti kätensä koskettaakseen minua, tunsin kuinka joka lihakseni jännittyi odotuksesta, halusin että mies koskettaisi minua.
   "Sain, mutta millä hinnalla?! Menetin Brian ensimmäiset vuodet. En koskaan anna sitä anteeksi itselleni ja ymmärrän jos et sinäkään anna. Jos haluat, voin etsiä itselleni jostain läheltä talon ja käydä täällä. Jätän metsästyshommat, en halua olla enään poissa hetkeäkään. Tahdon olla tyttäremme arvoinen isä. Menetin itse perheeni niille olennoille, en todellakaan anna samaa tapahtua omalle lapselleni, tiedän milloin pitää sanoa nyt se loppuu.."

   "Tekisitkö oikeasti niin Brian tähden?!"
   "En vain Brian, Anabel.. Sinun myös.. tahdon tutustua sinuun kunnolla, kuten oman lapsen vanhempien pitää tuntea toisensa.. ja... tahdon että sinä opit tuntemaan minut.."



Tunsin kuinka kauan odotetut sanat, sanat jotka olivat kummitelleet minua unissani, tuli nyt Maxin suusta. Olin niin kauan unelmoinut asiasta että lopulta olin lakannut unelmoimasta siitä! Nyt se oli totta!
   "Voi Max!"
   "Haluan olla perhe Anabel.. Uskotko että se onnistuisi meiltä?"
   "Uskon.. Mutta se vaatii työtä, meiltä molemmilta."
   "Sen olen valmis tekemään, olkoon se sitten minun uusi työni, saada tämä toimimaan."
   "Max... entäs talous? Miten pärjäämme jos emme saa rahaa.. olen myynyt viimeaikoina todella hyvällä rahalla puutarhani tuotoksia mutta se ei riitä.. Minulla oli Will apuana talouden ylläpidossa mutta.."
   "Älä murehdi.. Vanhempani jättivät minulle perintönä aika paljon rahaa, ja kaikki keikat jota olen tehnyt.. viimeistä lukuunottamatta on tuottanut minulle rahaa. Olen säästänyt jokaisesta hiukan. Me kyllä pärjäämme."

 Max oli hetken hiljaa, katsoin tätä silmiin josta näki että tämä pohti jotain. Lopulta tämä avasi suunsa kuin kamppailun hävinneenä. Samalla tämä kaappasi minut niin lähelle että vaikka tämän puhe oli pelkkää kuiskausta kuulin kuin tämä olisi puhunut normaalilla äänellä.

   "Anabel.. kunpa tietäisit miten paljon merkitset minulle.. Anabel.. Rakastan sinua, olen rakastanut jo pitkään.. en vain ole sitä aiemmin myöntänyt.. Vasta eilen kun näin sinun pelleilevän Willin kanssa ja luulin... no ei sillä ole väliä.. tai on! Luulin että olit rakastunut Williin ja olin menettänyt sinut, silloin tiesin mitä tunnen sinua kohtaan koska vasta silloin myönsin itselleni sen!"
Sydämmeni oli pakahtua rinnasta ulos, tämä rakasti minua!
   "Max.. niin minäkin sinua.."

Enempää sanoja ei tarvittu, Max painoi minua lähelleen entisestään ja suuteli.
Tiesin että antauduin miehelle liian helposti mutta kun olin odottanut Briaa, saanut tämän ja nähnyt miehen tytössä joka päivä. Silloin tiesin että rakastin tätä ja jos tämä jonain päivänä tulisi ja kertoisi rakastavansa minua, en voisi taistella tunteitani vastaan!




Onko Maxin sanoissa totuutta, loppuuko miehen metsästykset ja miten parin elämä lähtee etenemään perheen arjen keskellä. Selviää seuraavassa osassa!


Siinä se siis oli, lyhyt mutta tärkeä osa kun Angel saapui uutena hahmona Willin elämään, tämän annettua Anabelin ja Maxin kasvattaa suhdettaan ja Briaa perheenä. Oliko mielestänne Anabel liian antautuva kun näin nopeasti "antautui" tunteilleen? Tämä tosiaan joutui toteamaan rakastavansa miestä kun sai Brian mutta se miten elämä lähtee menemään ja miten näiden kahden luonteet törmäilevät, se selviää seuraavissa osissa.
Kommentit enemmän kuin tervetulleita jälleen ja niitä jopa aina nykyään innolla jopa odottelen! Joten laittakaahan niitä tulemaan!
Nyt lähden juomaan jotain kuumaa että saan tämän flunssan lopullisesti kukistettua!

Phoenix kiittää ja kuittaa.