Osa 36- Onni on olla

Heissan taasen ja pahoittelut osan viivästymisestä! Ajatus oli eilen se julkaista mutta elämä vain vie tällä hetkellä todella lujaa! =P
Voin paljastaa että olen aloittanut elämäntaparemontin, joka tarkoittaa sitä että olen laihduttamassa treenin ja terveellisten elämäntapa (toisella nimellä ruokaremontti) remontin avulla, joka tulisi jatkua koko loppu elämäni.. No se siitä siis, tämä kun ei ole laihdutusblogi vaan Sims blogi joten jatkakaamme siis itse aiheesta!
Tämän osan kanssa on ollut vaikeuksia sillä yhdessä kuvassa muokkaukset eivät onnistuneet vaikka kuinka yritin ja osaan kuvista en ole tyytyväinen vaikka oli vaihtoehtoja miljoona samasta kohtauksesta joten yritetään ajatella että tämä on väli-osa ja siirrymme sitten seuraavassa taas hiukan parempaan laatuun, tai näin toivon..
Pidemmittä puheitta, lukuiloja!

Kuvia huikeat 56!

 Elämämme perheenä lähti sujumaan uomillaan, tai ainakin melkein. Teimme Maxin entisestä huoneesta yhteisen huoneen ja jotta kuulimme Brian kutsut laitoimme tytön huoneeseen itkuhälyttimen joka herätteli meitä hyvin harvoin.
Tyttö oli mestari nukkuja, Max väitti tulevansa siinä itseensä. En voinut kuin nauraa miehen kommentille sen kuullessani ensimmäistä kertaa.

 Max ja Bria alkoivat olemaan erottamattomat, kolme vuotta huolehdittuani Willin kanssa Briasta aloin kokemaan itseni välillä turhaksikin, josta myös miehelle mainitsin.
Tämän kommentti oli että ylireagoin. Toki olihan se ihanaa nähdä nämä kaksi hymyssä suin heti aamulla mutta kun itse kuukausi kuukaudelta en saanut nostaa tyttöä aamuisin sängystä jota olin tottunut tekemään en voinut eräänä päivä mitään sille että napsahdin.

    "Olet ihan mahdoton! Et edes tajua sitä! Kolme vuotta huolehdin joka aamuisista rutiineista ja sitten tulet takaisin ja omit tytön itsellesi! Olen hänen äitinsä hyvänen aika!"
   "Anabel.. rauhoitu.."
Miehen naamalle nousi se tuttu veijarimainen virne jota aina siinä mielentilassa en kestänyt, sillä hetkellä muistin mikä tuossa miehessä sai minut välillä raivon partaalle.

 Poistuin huoneesta juosten sillä en halunnut näyttää miehelle kuinka paljon se oikeasti koski. Kaipasin Brian kanssa aamuisia puuhiamme!
   "Oi voi Bria, isi taisi olla tuhma.."
   "Itti tuhma, itti tuhma.. hyi hyi.."
   "Niin, hyi isiä.. leikippä hetki palikoillasi niin isi käy selvittämässä asian.."

 Niinpä niin.. Max selvittikin asian ja teimme vuoroin Brian aamut.. Kevät muuttui kesäksi ja kesä alkoi muuttua hiljalleen syksyksi.. Pian saimme huomata että minulla riitti töitä puutarhassa joten Max sai kuin saikin hoitaa Briaa yllin kyllin.

 Samalla kun Max opetti Brian kävelemään, minä olin tytön puhumaan kunnolla. Se tuli nimittäin juuri ajoissa sillä seuraavana päivänä olikin jo Brian syntymäpäivä ja tyttö kasvoi.

 Brian huone vaihdettiin minun vanhaan huoneeseen jonne tytön lempivärillä laitettiin sisustus. Brian lempiväriksi osottautui lila ja sen tyttö kyllä antoi tulla selvästi mitä halusi.
Yksi mikä ei ollut tytön vahvimpia puolia niin se oli siivous, tämä osasi kyllä sotkea!

    "Bria, siivoahan huoneesi, Will ja Angel tulevat huomenna ja minun pitää keritä tekemään se kurpitsakakku jonka pyysit. En jouda vahtimaan hoidatko siivousta mutta se täytyy tehdä."
Brian suusta pääsi syvä huokaisu samalla kun vilkuili ympärilleen.
   "Hyvä on äiti.. minä siivoan.. voithan tehdä siihen sen ihanan kuorrutteen?"
   "Kyllä, mutta sillä ehdolla että tämä on tänään siivottu."

 Laittaessani ovea kiinni kuulin kuinka tyttö alkoi siivoamaan hirmuisella vauhdilla.
Itse suunnistin puutarhaan hakemaan sen kauden viimeisen kurpitsan joka oli muita huomattavasti isompi.
Kurpitsaa nostaessani mieleni lähti vaeltamaan Williin ja Angeliin sekä heidän elämään sen jälkeen kun Will oli pelastanut naisen hukkumiselta.

 Will ja Angel muuttivat asumaan puolen tunnin ajomatkan päähän meistä kaksi kerroksiseen omakotitaloon. Angelin etsittyään ammattia, tämä löysi itsensä sisustusarkkitehtinä, siitä hän kuulemma nautti ja se kyllä näkyikin näiden asunnossakin.
Vaikka Will ja Angel yrittivät niin tämän vanhemmat eivät halunneet olla enää Angelin kanssa missään tekemisissä, siihen asti kunnes Angel oli erään hänen äidin ystävättären kodissa tekemässä sisustusta ja tämä tuttava sai kuulla Angelin menneen kihloihin.

 Will ja Angel olivat oikeasti rakastuneet ja Will oli tätä kosinut.
Vasta silloin Angelin äiti ilmestyi näiden ovelle kysellen häistä ja mahdollisista lapsenlapsista, ainoa virhe jonka nainen teki oli se että tämä vahingossa lipsautti sen että niistä tulisi kaupungin sensaatio häät etusivupalstoineen ja että heidän nimi olisi kuin olisi pelastettu.
Angel kertoi minulle kerran kun istuimme näiden olohuoneessa että oli lyönyt oven kiinni tämän äidin naaman edessä sanoen ettei tarvinnut enää ottaa yhteyttä.
Kaksikko vietti pienet häät oman talonsa takapihalla jossa olimme vain Will, Angel, Max, Bria, minä sekä pappi.

 Suurin yllätys oli ollut ensikertaa heillä käydessä se että Will ja Angel olivat hommanneet liukumäen sekä kiikun. Ne olivat kuulemma Brialle, jos tämä halusi yöpyä heillä kun kasvaisi. Ja kyllähän me niin teimmekin, olihan Will sentään Brian kummisetä.

 Brian syntymäpäivistä oli kulunut jokunen aika kun saimme kuulla Williltä ihania uutisia, tästä tulisi isä!

 Pystyimme Maxin kanssa niin kuvittelemaan miten hyvä isä tästä tulisi ja kuinka onnellisia olimme tämän puolesta että oli löytänyt Angelista niin ihanan puolison.
Tulimme Angelin kanssa niin hyvin juttuun että kerroimme toisillemme aivan kaiken, tästä oli tullut naispuolinen paras ystäväni.

 Koska olimme sopineet Maxin kanssa että emme ostaneet Brialle mitään synttärilahjaksi, kun tyttö sai itse sisustaa huoneensa mieleisekseen, olin järkyttyä kun eräänä päivänä tulin illalla takaisin kotiin autettuani Angelia päivän. Tällä kun oli alkuraskauden vaikeuksia.

 Samassa kun pääsin Brian taakse kysymään mitä laitteet olivat, tytön tekemät liuokset räjähtivät!
   "Maaaaax!"

 Se oli isoin riitamme sitten koskaan!
Mutta kuten olettaa saattoi, annoin miehelle anteeksi. Niin sen jälkeen kun olin kihissyt miehelle pari tuntia ja tämä oli ollut se raivostuttava poikamainen oma itsensä.
Lopulta teimme sopimuksen ja Bria sai pitää lahjansa, tyttö kun oli tullut itkien kysymään minulta että veisinkö hänen ihanat pöytänsä pois. Tämän luonteeseen kun taisi kuulua eksentrinen luonne. Niinpä Bria sai pitää pöytänsä mutta ehtona oli että niiden luokse laitettaisiin valot jotta tyttö näkisi mitä teki.

 Koska Angel oli sisustusarkkitehti, tämä ei tarvinnut sisustusapua. Ainoa apu jota tämä tarvitsi oli toteutuksessa kun tällä oli niin vaikeaa. Joka kerta kun tämän nenään iski joku tietty haju tämä juoksi vessaan. Toinen vaikeampi asia oli väsymys, sitä tämä olikin! Hyvä että teekuppia pystyi välillä pitämään kädessään. Se joka yllätti minut oli se että nämä olivat ottaneet selville sukupuolen ja joka myös näkyi sisustuksessa, kaikki oli vaaleansinistä!

 Koska autoin niin paljon Angelia, oman kunnon ylläpitoni jäi heikolle ja se myös alkoi näkyä kehossani, sekä väsymyksenä. Kotiin tullessani menin vaihtamaan kevyempää päälleni ja pidin torkut sohvalla.

 Jopa Brian hienot saavutukset menivät ohi, kunnes tämä antoi ensimmäisen tekeleensä minulle lahjana. Itkin tyttöä pidellen puoli tuntia, niin liikuttunut olin.

 Se jos mikä oli herätys, oli aika tarttua itseäni niskasta kiinni. Niinpä rupesin kuntoilemaan vaikka väsyttikin ja pistin koko perheen paremmalle ruokavaliolle. Silti paino ei pudonnut mihinkään. Lopulta päädyin tilaamaan itselleni lääkäriajan, sillä olin kuullut Angelilta että syy saattaisi olla kilpirauhasen vajaatoiminta, kerta paino ei pudonnut.
Tärisevin käsin otin puhelimen käteeni ja sain samalle päivälle lääkäri ajan.

 Max oli kysynyt tulisiko tämä sinne mukaan mutta kieltäydyin, tahdoin tämän olevan Brian kanssa sen aikaa.
Sieltä tullessa en voinut käsittää sanoja, jotka lääkäri oli laboratoriotulosten tultua kertonut.

 Kävelin sisälle, ja löysin kaksikon työhuoneen puolelta. Max oli puhelimessa ja Bria oli kävelemässä ohitseni kirjan kanssa.
   "Odottaisitko Bria hetken, kun iskä on puhunut puhelunsa niin minulla olisi teille molemmille asiaa.."
   "Tuota, Will.. Anabel tuli lääkäristä, pitää lopettaa. Juu, soitan kun asiat selviää, moi."

 Bria oli uutisen kuultuaan hyppinyt olohuoneen puolelle halattuaan ensin minua ja Maxia. Siellä tämä vain toisteli iloisena.
   "Saan sisaruksen! Minä saan sisaruksen! Jeeee!"
Max laski varovasti kätensä epäuskoisena mahalleni.
   "Oikeastiko?"
Nyökäytin epäuskoisena itsekkin sillä en voinut uskoa sitä todeksi, olisimme saamassa toisen lapsen ja nyt Max oli mukana alusta asti!

 Maxin soitti Willille pyytäen kaksikon tulemaan luoksemme. Will meni Maxin kanssa keittämään kaakaota joka oli ainoa lämmin asia joka pysyi Angelin sisällä, kun Angel kiirehti luokseni.
   "Olethan kunnossa?!"

 Hymyilin hölmöä hymyä samalla kun kerroin Angelille totuuden.
   "Raskaana!? Oikeastiko?! Oi Anabel! Tämähän on ihanaa! Olemme samaan aikaan raskaana! Ajattele miten hyviä kavereita heistä tulee!"

 Vasta ensimmäisen ultran jälkeen asia oli virallista, meille tulisi toinen lapsi ja vasta silloin uskalsin laskea itse kädet pyöristyneen mahani ympärille. Tunne oli mitä ihanin!

 Samoihin aikoihin kun aloin tuntemaan ensimmäiset kuplinnat mahassa, oli Brian kouluun lähdön aika.

 Itseäni hiukan jännitti kuinka Brian kävisi, omien huonojen muistojen takia, mutta Max osasi sanoa silloin juuri oikeat sanat.

 Ensimmäisen koulupäivän jälkeen Maxille ja Brialle tuli perinteeksi mennä Brian huoneeseen, jossa Max auttoi tyttöä läksyjensä kanssa.

 Ehtoni tosin tälle järjestelylle oli se että mies ei saanut kertoa vastauksia, sillä tiesin että jos Bria pyytäisi niin mies ei kieltäytyisi, tyttö kun oli kietonut itsensä tämän käden ympärille.

 Usein puolituntisen jälkeen meninkin katsomaan ovelta kaksikon puuhia sillä näiden katseleminen oli niin ihanaa katsottavaa, silloin tosin en pitänyt näkemästäni.
   "Max Heath! Mitä kuvittelet tekeväsi?!"

 Max ponkaisi ylös säikähtäneenä jäätyään verekseltään kiinni, johon Bria isänsä veitikkamaisen tapaan totesi tälle..
   "Oi joi iskä.. nyt oot pulassa!"
   "Bria, läksyt loppuun kiitos, Max... olohuoneeseen, nyt!"
   "Iskä joutuu puhutteluun, iskä joutuu puhutteluun... pulassa olet, hih."
   "Pidähän lippu korkealla ja tee läksyt, menen lepyttämään äitiäsi."
   "Niin kun sen pystyt nyt tekemään, hih."
Max virnisti tyttärelle piruilevasti kunnes sulki oven perässään kiinni.

 Olohuoneeseen päästyämme, räjähdin samantien tälle.
Max nosti kätensä anovasti eteensä kohti minua.
   "Mutta rakas.."
   "Älä siinä rakashittele minua! Mehän sovimme tämän! Läksyt tekee Bria mutta me tuemme niiden tekemisessä! Oliko tuo tukemista?! Annoit tälle oikean vastauksen!"

 Maxin naama meni hymyyn.
   "Tiesitkö että olet suloinen kun suutut?"
   "Lopeta! Olen sinulle vihainen! Älä katso minua noin! Hiton mies! Mitä sinä..? Älä tule.."
Mutta hän tuli, antoi suukon, sekä halauksen.

 Niinpä niin, arkemme lähti menemään samaan tapaan, tosin mahani alkoi väsyttää minua todella paljon, ainoa tuoli jossa oli hyvä istua oli pihalla oleva paviljonkituoli. Siinä vietin päivät ja kun Bria tuli kotiin siirryin tekemään ruokaa, Maxin kokkaustaidot kun eivät olleet kehittyneet.

 Vaikka emme olleet käyneet keskustelua loppuun, kiitos Maxin hämäämis taitojen, annoin tämän silti auttaa Briaa läksyjen teossa. Se kun oli heidän oma juttunsa, samalla saivat viettää laatuaikaa keskenään.

 Brialla kun meni viikonloput Greta-ystävänsä kanssa kaatopaikalla romua etsien. Tämäkin kun oli eksentrinen.

 Meidän odotus oli vielä pitkällä, mutta Angelin ei.
Saimme eräänä päivänä Williltä hätäisen viestin että Angelin lapsivesi oli mennyt ja he unohtivat lukita ovet. Niinpä riensimme Maxin ja Brian kanssa laittamaan ovet lukkoon ja Bria sai hetken liukua liukumäessä ennen kuin lähdimme kotiin odottamaan uutisia.

 Kevät oli tullut, kuten oli myös kylmät kevät sateet ja Angelin ollessa synnytyssalissa sen kevään ensimmäinen rankkasade ukkosineen tuli kaupungin ylle.
Kymmenen tunnin jälkeen Will piteli pientä Nathan Barrellia sylissään kun Angelin olo oli liian heikko pitääkseen poikaa sylissä.

 Lääkärit eivät löytäneet syytä miksi Angel oli mennyt niin voimattomaksi synnyksessä, mutta nämä viettivät vielä viikon Nathanin syntymästä sairaalassa Angelin tilan takia.
Viikon kuluttua Will sai hakea Angelin ja pienen Nathanin kotiin, mutta me emme käyneet katsomassa kuin vasta seuraavalla viikolla näitä. Pitihän heidän saada tutustua uuteen arkeen rauhassa.

 Käyntini väheni Angelin ja Willin luona mitä pidemmälle kevät meni ja muuttui kesäksi, samalla nimittäin kasvoi myös mahani. Se kumminkaan ei estänyt minua menemästä salaa aina puutarhaan hoitamaan istuttamiani kasveja.

 Yritin aina livahtaa salaa, sillä en kestänyt Maxia. Tämä oli pahempi kuin Will sillä tämä seurasi minua ihan joka paikkaan! Jos en olisi eräänä kertana murahtanut tälle pärjääväni vessassa yksin, tämä varmasti vieläkin seuraisi minua sinnekin.

   "Mitä sinä kuvittelet tekeväsi?"
   "Miltä tämä näyttää, mene pois. Olet häiriöksi."
   "Ja pirut menen! Meinasitko oikeasti hoitaa tuossa tilassa nämä kaikki kasvit?! Ala tulla."
   "Ja en muuten varmana tule! Senkun tartut lapioon, en tullut Briaa odottaessani joten en tule nytkään, jos kerta haluat minut aiemmin täältä niin herra on hyvä ja tulee sitten auttamaan.."

 En voinut uskoa silmiäni kun näin Maxin kyykistyvän toisella puolella olevan kasvin äärelle katsellen sitä hiukan hämillään.

    "Niin mitä tälle pitää tehdä?"
Purskahdin nauruun jolloin mies tuhahti turhautuneesti ettei tiennyt kasveista tuon taivaallista. Käännyin kyykyssä niin hyvin kuin mahallani pystyin ja halasin tätä takaa päin.
Max kaappasi käteni tämän mahaan kiinni kuin antaakseen sillä tavalla halauksen takaisin.
   "Voitko auttaa?"

 Maxilla ei mennyt kauaa kun tämä tajusi juonen miten kasveja hoidettiin, joten loppu aamupäivä hoidimme vierivieressä kasveja kunnes selkäni alkoi olemaan todella kipeä.

 Viikot menivät eteenpäin ja joka päivä Max tunnusteli mahaani sillä laskettu aika oli mennyt edellisellä viikolla.
   "Millos se haamuasukki tulee sieltä ulos? Ai et halua kun äidin masussa on niin mukavaa? Hmmm"
   "Tollo, nuppu tulee kun on tullakseen"
   "Nuppu?"
   "No enhän minä voi sitä haamuksikaan sanoa!"

 Max vei meidät istumaan sohvalle jossa kaappasi minut syleilyynsä ja suudelmiinsa. Olimme luulleet että Bria oli jo mennyt iltapuuhiin joten kun kuulimme tämän varovaisen äänen, säikähdimme hiukan molemmat.
   "Äiti? Iskä?"

    "Mitä kultaseni?"
   "Mmm, tahtoisin tietää yhden asian.. Greta väitti että tämä vauva tulee viemään teidät minulta, pitääkö se paikkansa? Tahdon oikeasti rakastaa sitä mutta en voi jos se vie teidät!"

Kurkkuuni nousi pala miettiessäni kuinka kauan Bria olikaan tuota asiaa miettinyt omassa päässään! Ennen kuin sain ääneni takaisin Max alkoi puhua tytölle juuri samoilla sanoilla joita itse mietin.

   "Tulehan tähän äitin ja minun syliini ja kuuntelehan.."
Bria nousi varovasti osumasta mahaani ja käpertyi sylimme. Tämä otti Maxin käden omansa väliin ja painoi päänsä tämän rinnalle samalla kun nosta jalkansa minun päälle. Varovasti Bria kohotti katseensa valmiina kuulemaan.
   "Tämä vauva ei tule koskaan viemään sinua meiltä eikä meitä sinulta. Päinvastoin, tämä vauva tulee antamaan meille kaikille niin paljon iloa ja rakkautta. Tietenkin vauvana tämä vaatii meiltä hiukan enemmän mutta mitä isommaksi vauva kasvaa sen vähemmän tämä tarvitsee esimerkiksi äitisi huomiota. Emme ikinä antaisi sen tapahtua että tämä vauva joka on sisaruksesi tulisi viemään meitä sinulta joka on meidän ensimmäinen rakkauden ilmentymä. Ilman sinua Bria äitisi ja minä emme olisi uskaltaneet myöntää että rakastamme toisiamme. Sinä olet parasta tämän vauvan kanssa mitä meille on tapahtunut, tämä muista aina."

 Juttelimme aikamme kunnes vain jäimme kuuntelemaan Brian tasaista tuhinaa sylissämme. Jonkin ajan päästä katsoin Briaa ja sydämmeni oli sulaa. Varovasti katsoin Maxia joka myös katseli onnellisen haltioituneena pientä tytärtämme joka oli ikäisekseen huomattavasti viisaampi.
   "Öö.. Max.."
   "Mitä kulta?"
   "Viititkö viedä Brian sänkyyn ja soittaa Willille.."
   "Miksi?"
   "Lapsiveteni taisi juuri mennä.."

 Lapsivesi tosiaan meni, meni myös viisi tuntia jonka jälkeen sain pitää pientä suloista tytärtämme sylissäni ensimmäistä kertaa. Tämän ollessa tyytyväisenä tuhisten sylissäni näin kuinka Max joka yleensä oli niin kova, pyyhki silmäkulmia.
   "Hän on niin kaunis.."
Aamu alkoi valjeta ennen kuin Max lähti kotiin päästämään Willin perheensä luokse ja kertomaan ilo uutiset.

 Ristimme tyttäremme Halley Quintiksi. Se että jätimme toisen nimen pois oli yhteinen päätöksemme ja koska olin antanut Brialle Maxin äidin että siskon nimen, keksimme tytölle yhdessä nimen joka mielestämme sopi tälle.
Pääsimme arkeen nopeasti sisälle, joten pystyimme kutsumaan myös Angelin, Willin ja tietenkin pienen Nathanin katsomaan pientä Halleyta.

 Miehet menivät keittämään kahvia jossa Will onnitteli väsyneenä Maxia uudelleen isäksi tulosta.
   "Kuulostat jotenkin väsyneeltä, onko kaikki Will kunnossa?"

 Saman asian huomasin Angelissa, jolla oli välillä vaikeaa pitää Nathania sylissään. Tämä vaihteli tukikättä todella tiheään.
   "Onko Angel kaikki kunnossa? Siitä on niin pitkä aika kun viimeeksi ollaan kunnolla juteltu, mennäänkö istumaan?"
   "Kiitos, mennään vain.. niinhän siitä on.."
Istuuduimme jolloin Angel aloitti kertomaan samaa mitä Will omilla sanoilla kertoi keittiössä Maxille.

    "Angelin lääkäritulokset saapuivat kaksi päivää sitten.. Sieltä selvisi syyt miksi Angelilla on ollut vaikeuksia Nathanin hoidossa ja tämän sylissä pitämisessä.."
   "Ei kai mitään vakavaa?"
Will oli ratkeamis pisteessä, joka kuului tämän säröilevässä äänessä.
   "Max.. en tiedä mitä tehdä.. hänellä todettiin MS-tauti."



Siinä se olisi, koska ajatukset ovat ihan puuroa tällä hetkellä niin en laita nyt kauhean pitkiä loppu löpinöitä.
Kertokaahan mitä piditte!
Max ja Anabel tosiaan eivät ole naimisissa ja näillä on vähän väliä jotain, mutta ainakin vielä ollaan selvitty pahemmilta konflikteilta.. =)
Se miksi haluan Willin ja Angelin sekä pienen Nathanin mukaan tarinaan näin paljon on täysin siinä että tykkään Willillä pelata niin paljon! Maxin kanssa on yksi lemppareistani! =)
Niinpä tätä tullaan näkemään mutta se että miestä koetellaan ja paljon on pienen mieleni kieroutunutta maailmaa! =D
Kommentit enemmän kuin tervetulleita, ruusut kuin myös risutkin.

-Phoenix-