Osa 16- Onko tämä minun?

Näin onkin uuden osan aika vaikka edelliseenkään ei ole tullut kommentteja.. Olen samalla turhautunut (peli kaatuu aina aika ajoin..) mutta samalla ihan mielettömän innostunut!! =D
Olen päässyt pelissä sellaiseen pisteeseen josta en voi vielä kertoa mitään mutta voin kertoa että olen tästä pisteestä hyvin innostunut.. siitä syystä tahdon päästää myös teitä lukijoita hiukan lähemmäksi tätä pistettä jossa nyt pelailen.. Niinpä.. Lukuiloa!

En voinut lämpimälle tunteelle mitään kun aamulla tiesin että Benjamin auttaisi minua ennen töihin lähtöään, näin tämä oli tehnyt muutostaan alkaen! Katsellessani Benin Magbethin opettamista potalle, jostain syystä minulle tuli kamalan kiire poistua paikalta. Jonkin takia käteni oli alkanut hikoilemaan..

Mathewta opettaessani kävelemään mietin asiaa pitkän aikaa, enkä voinut päätellä kuin yhden asian. Minua varmasti ahdisti vain se ajatus että kohta lapset alkaisi oppimaan kävelemään, puhumaan ja varmasti vielä pottailemaan ilman meitä.

Nostin pojan syöttötuoliinsa ja tarjosin aamupuuron joka tosin muuttui hyvin nopeasti sotkuiseksi puuron heittelyleikiksi. 

Benin päästyä töistä tällä oli aivan eri vaatteet mitä tällä oli ollut lähtiessään. Tämä nimittäin oli saanut ylennyksen ja siitä innoissaan tämä tuli halaamaan minua ensimmäisenä kun saapui kotiin. 

Lopetettuaan innokkaan halailunsa, tämä lupasi mennä valmistamaan ruokaa meille. Mutta keittiöön päästyään Benin puhelin pirahti soimaan.

Näytöllä hohti tämän kasvattiäidin nimi, Johnnyn äidin nimi. Syvään huokaisten Ben painoi luuria ja vastasi puhelimeen.

”Olet sitten muuttanut Johnnyn heilan ja tämän jälkikasvun kotiin? Miksi et Benjamin vain tule kotiin? Mitä ihmettä näet siinä naisessa ettet voi vain jättää tätä rauhaan? Sinulle vielä käy kuten veljellesi!”

”Lopeta! Jos et muista itse sinä katkaisit välit, itse sinä teit minusta kodittoman! Kestä siis seuraukset, Abigail oli todellinen ystävä kun suostui ottamaan minut kattonsa alle teidän tehtyä ”omalle” pojallenne niin kuin teitte!”

”Teimme sen rakkaudesta.. jotta tulisit kotiin ja voisimme..”

”Voisimme mitä? Ei, nyt riittää minun manipulointi äiti! Rakastan sinua ja olen ikuisesti kiitollinen sinulle ja isälle, mutta liika on liikaa.. en ole marionetti jota voi kiskoa piuhoista miten sattuu.. On ehkä parempi että et enää soita minulle jos sinulla ei ole muuta sanottavaa kuin halventaa ystävääni ja tämän lapsia, sinun lapsenlapsia.”

Ben lopetti puhelunsa josta olin kuullut aivan riittävästi. En voinut kuin luoda ystävällisen myötätuntoisen katseen miestä kohti, tämä oli juuri tehnyt sen jota en olisi halunnut. 

Katkaista välejä ainoihin ihmisiin jotka olivat Johnnystä jäljellä lapsilleni. Se oli selvää että Magbeth ja Mathew ei tulisi koskaan näkemään tämän sukua. Menin ulos levittämään Bennylle heinää asioita miettiessäni enkä voinut kuin hymyillä kaksikolle kun Ralston yritti saada Bennyä leikkimään. Yksisarvinen vain hirnahteli innoissaan koiran edessä, kuin nauraen tälle.

Sisällä Benjamin oli huomannut että Mathew oli tyypilliseen tapaansa mennyt sivummalle, joka tarkoitti vain yhtä asiaa.. tällä oli vessahätä.

”Tulehan kaveri..”

”Eiiii! Äiti vie!”

Matt kiemurteli Benin käsissä, mikä tietty oli täysin turhaa sillä Ben oli todella vahva.

Saatuaan pojan syliinsä ja vietyään tämän vessaan potalle, Matt istuutui siihen mutta loi mieheen tuiman katseen. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan se että Magbeth oli vieressä huutamassa mustasukkaisena Benille.

”Minun vuovo! Ben! Minun vuovo!”

Kuten yleensäkin, kun Ben oli saanut molemmat lapset käytettyä potalla, tämä myös tyhjensi potan! En voinut uskoa sitä että löytyi miehiä jotka tekivät niin vapaaehtoisesti!

Kun olin saanut pihalla Bennyn asiat hoidettua, saavuin sisälle Magbethin ja Mathewn kinasteluun. Saatuani kaksikon toistensa kimpusta, Matt vaati päästä syliin. Näinä hetkinä tuntui todella raskaalta se että Matt ei huolinut Benin syliä vieläkään.

Siitä huolimatta että poika vieroksui Beniä, tämä oli halukas ottamaan kiukuista huolimatta Mattin niin että tämä hoiti aina välillä pojan iltatoimet. 

Tuntui hyvältä saada aina välillä laittaa Magi illalla nukkumaan. Sisälläni tunsin pientä syyllisyyttä että jouduin antamaan Mattille niin paljon enemmän huomiota kuin tytölle, joka kumminkin kaipasi äidin huomiota yhtä paljon kuin poikakin.

Sisällä lapsia laittaessamme nukkumaan, emme huomanneet että pihan eteen ajoi auto joka aiheutti Ralstonissa suojelu reaktion.

Tämä hetken irvisteltyään, koira jäi katsomaan autoa uteliaana korvat höröllä.

”Hitto… unohdin koiran… mitä sanomme rouvalle? pelkäsimme koiraa joten emme uskaltaneet hakea lapsenlapsianne?”

”no ei todellakaan… ulos vain!”

Miehet nousivat autosta ja lähestyivät hitaasti tonttia.

Siinä vaiheessa Ralston alkoi murisemaan ja meni suojelevaan asentoon niin että miehet pysähtyivät. Vasta kun koira alkoi varoittavasti haukkua, Ben kuuli tämän suojelu haukun.

”Jotain on vialla… käyn katsomassa…”

Benin saavuttua pihalle, miehet seisoivat vieläkin paikoillaan miettien mitä tekisivät. Benillä ei mennyt kuin hetki tunnistaa miehet ja yhdistää minkä takia he olivat tontillamme. Matthew sylissään tämä alkoi rauhallisesti puhutella miehiä.

”no mutta.. Hank ja Simonhan se siinä… antakaas kun arvaan… Beatrice lähetti teidät.. mietitääs.. tämän päiväsen puhelinkeskustelumme jälkeen, tämä ei varmasti tahdo olla minuun mitenkään yhteydessä, joten tämä vihdoin tajusi että tällä on lapsenlapsia?”

Miehet vaihtoivat jalkaa toiselle ja takaisin samalla kun Ralston murisi näille varoittavasti.

”No niinhän rouva Johnsson taisi tehdä… tällä on kuulemma paperit vireillä lapsista ja meidän pitäisi viipymättä viedä heidät rouvalle kartanolle..”

”Ja ettekä muuten vie… puhelimeni on taskussa ja voin sanoa että itselläni on nykyään paljon vaikutusvaltaisempia yhtiökumppaneita kuin Beatricella, joten voitte kertoa hänelle että ei muuten onnistu! Lapset on ja pysyy juuri siellä missä ovat, äitinsä luona. Eikä tämä tule koskaan vaatimaan edes tapaamisoikeutta mikäli ei tahdo että pistän poliisit asialle ja epäilen että kun mainitsette poliisit tämä vetäytyy.. Nyt menkää tai annan Ralstonille käskyn hyökätä!”

Miehet tiesivät Benin olevan tosissaan toisin kuin minä, tietämättömänä edes koko tapahtuma ketjusta kun kaksikko nousi takaisin autoonsa ja ajoivat sinne mistä olivat tulleet. Ben kääntyi ovella kehuen Ralstonia valppaudestaan, samalla hymyillen tyytyväisenä. Sillä tämä tiesi että Johnssonien perhe ei koskaan enää häiritsisi meidän kenenkään elämää.

Olin lukenut Magille sillä aikaa iltasadun ja nyt olin toivottamassa hyvät yöt tytölle kun kaksikko palasi.

”Kaikki hyvin?”

”Jep.. Ralston puolusti kotiaan, kuten kuuluukin..”

Katsoin Magia samalla tuntien lämpöä, tietäessäni ettei kukaan voisi yllättää meitä niin kauan kun meillä oli Ralston vahtina.

”Äiti.. ei nukua… ei… ota yliin!”

”Ei enää Mags.. nyt nukkumaan… kauniita unia..”

Samalla kun pitelin tytön kädestä kiinni katselin sivusilmällä Benin ja Mattin väittelyä saisiko mies laittaa poikaa nukkumaan vai ei..

”E-ei! Tahtoo äitin! Ei Benii… äiti! mee poi!”

”No niin pikku kaveri… rauhotutaas sitten.. kaikki hyvin… äiti on tuossa siskon kanssa..”

”Ei… *huokaus*….ukuta…. tahtoo äi… *tuhinaa*”

Käännyimme samaan aikaan pinnasänkyjen luonta kun katsoin sivusta vaivihkaa miestä.. miksi rinnassani tuntui niin hassulta kun katsoin miehen profiilia?! Juuri sillä hetkellä Ben käänsi katseensa minuun, niin että lehahdin punaiseksi..

”Mentäisiinkö olohuoneeseen.. olisi asiaa..”

Nyökkäsin hiljaa ja menin miehen avaamasta ovesta ensimmäisenä.

Käännyin niin rivakasti olohuoneen puolella että Ben meinasi törmätä minuun.

”Anteeksi Ben! Ei ollut tarkoitus.. mitä nyt?”

Ben katsoi minua aivan uudella ilmeellä jota en ollut koskaan aiemmin nähnyt…

Ennen kuin kerkisin kyselemään mitään muuta, mies aloitti varovasti.

”En tiedä oletko huomannut Abigail, mutta en ole tänä aikana kun olen asunut täällä käynyt missään ulkona, saati tapaillut ketään… tahdon sinun tietävän että olen päättänyt että en meinaakaan..”

Jostain syystä tuo tieto tuntui todella mukavalta.. En tiennyt olisinko saanut tuntea riemua tiedosta, sillä olihan Benjamin minun ystävä ja toivoin pelkkää hyvää tälle.. mutta ajatus että tämä vielä löytäisi jonkun.. Ei! En tahtonut ajatella sitä! En vastannut miehen kommenttiin mitään, sillä en löytänyt oikeita sanoja ennen kuin Ben jatkoi uudestaan…

”Voisitko tulla takapihalle tuossa puolentunnin päästä?”

Mitä ihmettä tuokin oli? Niine hyvineen mies lähti ulos jättäen minut katselemaan hölmistyneenä tämän perään.

Saavuin takapihalle, jossa odotti aivan käsittömän kaunis näky! Ben oli laittanut kattauksen juuri sille kohdalle jonne paikalliset rakastavaiset yleensä tapasivat tulla! Juuri niiden kahden puun väliin, joiden väitettiin olevan rakkauden puita, yhteen kietoutuneiden juuriensa takia.

Katselin hämmentyneenä öljylampun himmeää lepatusta kun villihevonen ravasi höristellen ohitseni. Tuntui kuin Ben olisi varta vasten minulle senkin järjestänyt! Tuntui kuin olisin saapunut taianomaiseen maailmaan omalla takapihalla!

Katselin lumoutuneena näkyä edessäni, niin etten ollut kuullut että Ben oli tullut selkäni taakse.

”Kiitos että tottelit kellonajassa..”

Käännyin hätkähtäen miehen suuntaan.

Samassa kun olin kääntynyt, tämä ojensi kädessään olevat punaiset ikikukat. Tiedemiehet olivat keksineet simien iloksi tuoreet kukat jotka eivät koskaan kuihtuisi, tiesin että kukat olivat olleet kalliit joten tuijotin vuoroin miestä ja vuoroin kukkia, miksi tämä oli mennyt ostamaan kukkia minulle?!

”Ben, nämä ovat maksaneet omaisuuden!”

Laitoin kukat maahan ja nousin kohdaten miehen katseen joka oli oudolla tavalla hyvin intensiivinen.

”Olet niiden arvoinen..”

Sen sanottuaan tämä teki jotain mihin en ollut varautunut. Ben kyykistyi hitusen niin että oli samanpituinen kanssani ja toi huulensa varovasti omilleni!

En tajunnut reagoida asiaan kun tämä jo irtautui minusta.

Siirryimme istumaan pöytään ja Ben sanoi ruoassa kestävän vielä hetken, joten istuimme hetken ihan hiljaa, kunnes Ben päätti rikkoa sen.

”Teinkö äsken väärin? Toivottavasti en pilannut ystävyyttämme sillä… Anna anteeksi Abigail!

Emme olleet sen enempää käyneet asiaa läpi sinä iltana vaan nauttineet Benin ravintolasta tilaamaa hummeria ja jutelleet ihan muista asioista. Katsoessani sinä aamuna kelloa viisitoista yli kuuden, nukkumatta silmäystäkään raivostuin kellon tikitykseen.

Turhautuneena sängyssä pyörimiseen nousin totuttua aiemmin pukemaan, sillä lastenhuoneesta alkoi kuulua heräämisen merkkejä myös.

Olin kaapilla ottamassa vaatteitani kun makuuhuoneen ovi aukeni ja Benjamin tuli sisään, tuijottaen suoraan minua. Tämän katse kiristyi hiukan ja jos olisin kerinnyt katsoa tarkemmin, olisin voinut vahvistaa sen mitä olin omasta mielestäni nähnyt, tämän silmät olivat tummuneet hitusen.

Ben pyysi anteeksi ja meni mitään sanomatta lastenhuoneeseen jossa Magbeth jo oli hereillä.

”Ben! Uometa!”

”No mutta hyvää huomenta sinullekin, nukuitko hyvin?”

”Jooooo!”

Puettuani nopeasti saavuin lastenhuoneeseen jossa Mathew nosteli jo käsiään samalla varoittavasti Beniä katsellen. Selvästi poika vielä muisti edellisen illan..

 

Sinä aamuna sain kokea jotain hyvin yllättävää, sillä vuosien nurinan jälkeen Ben oli päättänyt yllättää minut pyykinkuivaustelineellä sekä pyykinpesukoneella! Tämän mielestä minulle oli annettu vuosien aikana aivan liian vähän lahjoja joten nyt minun kuului niitä saada.. Olin itkeä kun miehet asensivat konetta. Valitettavasti kone piti tosin asentaa huoneeseeni sillä muualla ei vain ollut tilaa sille.

Vaikka koin sisälläni tunne myräkkää Benin suudelman jälkeen, jostain syystä silti kirjoitukseni oli mielestäni parempaa kuin koskaan aiemmin ja tarina tuntui etenevän todella hyvin.

Jopa kaksoset antoivat kirjoitushetken ja leikkivät nukeillaan.. Välillä katsoessani että näillä oli kaikki hyvin, en meinannut päästä jatkamaan sillä en voinut kuin tuijottaa ihastuksissa Mathewn hellää leikkimistä nukkensa kanssa. Samaa ei voinut tosin sanoa tämän siskosta..

Saatuani kirjoittaa aikani, huomasin että oli lasten välipalan aika. Kysyessäni molemmilta mitä nämä ottaisi, kuin yhdestä suusta näiltä tuli ”velli!”. Niinpä täytin tuttipullot vellillä ja ojensin ne heille.

Olin luvannut Benille aamulla laittavani molemmat nukkumaan että mies saisi hetken omaa rauhaakin, ja sitä tämä totisesti oli ottanut. Koko iltana miestä ei näkynyt missään. 

Istuessani katsomassa telkkaria ajatukseni lähti harhailemaan edelliseen iltaan ja Benin suudelmaan. Tiesin että tämän ele ei ollut virhe sillä olin tuntenut jotain hyvin alkukantaista. Tunne oli ollut jopa voimakkaampaa mitä Johnnyn aikaan. Katsellessani Ralstonin sisälle tuloa tiesin että mitä tahdoin.

Käänsin katseeni Benin ovelle, ja kutsuin tätä tietämättä edes kuuliko Ben kutsua.

Kauaa ei tarvinnut arvailla oliko tämä kuullut kun tämä jo tuli huoneesta, pyysin miestä istumaan viereeni jota tämä onnekseni totteli.

Selitin miksi olin pyytänyt, sillä olin todella paljon miettinyt suudelmaamme. Hetken mielijohteesta kaivauduin tämän kainaloon jonne tämä minut mielellään ottikin.

”Eihän tämä haittaa?”

”Mitä ihmettä sinä höpiset! Olen toivonut tälläistä hetkeä jo pitkään!”

Ben käänsi itseään samalla kun laittoi toisen kätensä lantiolleni, tunsin kuinka veri alkoi kohista suonissani ja vatsassa perhoset lentelemään.

”Abigail, olet ihana ihminen ja todella lumoava. Olen tuntenut vetoa sinua kohtaan siitä asti kun näin sinut ensi kerran.. Mutta en kerinnyt tapaamaan sinua ennen kuin… no tiedäthän… tosin en kadu sitä etten kerinnyt sillä kaksoset ovat maailman ihanimpia lapsia, rakastan heitä yhtä paljon kuin sinua!”

Miehen rakkauden tunnustus meitä kaikkia kolmea kohtaan riitti. Tiesin tuntevani Beniä kohtaan samoin joten annoin tunteideni viedä ja suutelin miestä.

Aikamme kuherreltuamme, irtauduimme niin että näimme toisemme. Tiesin että tilanteet tulisi muuttumaan jonkin verran mutta miten paljon heti, sitä en tiennyt.

Ben päätti yllätyksekseni vielä olla yöt omassa huoneessa, sillä tämä tahtoi edetä hitaasti suhteessamme, joka vain vahvisti tunnetta miestä kohtaan.

Seuraavana päivänä Ben auttoi tyypilliseen tapaansa lapsien kanssa ja lähti jälleen töihin. Kotiaskareita tehdessäni jätin lapset leikkimään. Se että kinastelua leluista oli tullut aiemminkin, mutta Magin omistus halu oli aivan uutta.

”Miun! Magi vuovo!”

”Ei Mag… Mattin vuovo… leiki muu…”

Erotuomariksi sitä taas joutui mutta näytettyäni soittopelin Magbeth otti lyömävälineen käteensä sitä pitkään katsellen. Ohjattuani miten sillä tehdään, pääsin jatkamaan hommiani hetkeksi.

Saatuani siivoukset valmiiksi löysin Mattin leikkimässä jälleen nukkensa kanssa. Tämä oli joka kerta niin hellä leikkiessään nukellaan, joka ihmetytti itseäni suuresti. Muuten pojalla tuntui olevan todella rajut leikit.

Huomattuaan minut tämä tahtoi tulla syliin. Nostin pojan korkeuksiin, joka aiheutti kikatusta niin että nauru tuli Mathewn vatsanpohjasta asti.

”Tiedätkös Mathew mitä… äiti on rakastunut!”

Näin pääsimme tarinassa eteenpäin.. Käänne ei varmaankaan tullut kauhean suurena yllätyksenä kun Benjamin muutti edellisessä osassa taloon.. mutta jotenkin se piti sisällyttää eikä päästä tullut tällä kertaa muuta kuin tuollainen juoni.. parempaakin on tiedossa mutta tälläistä tällä kertaa..

Kertokaahan mitä piditte osasta ja mikä oli teidän mielestänne ihanin/kivoin kuva?! Itselläni on Mathewn nukkeleikki kuvat! <3 Poika on niin suloinen niissä! Phoenix kiittää ja kumartaa sekä toivottaa hyvää loppu viikkoa!