keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Osa 15- Hyvästien kautta...

Uutta osaa olisi siis nyt tarjolla.. Ollut hiukan tämän julkaisun kanssa pieni motivaation puute kun peli itse on temppuillut tallennuksien ja kaatumisien johdosta.. Mutta jospa tämä tästä kun näitä osia on kumminkin muutama jo kuvattuna... Hitaasti siis etenemme perheessä (välillä omasta mielestä liiankin hitaasti..) ja nyt pääsemme sitten laskemaan Johnny viimeiseen lepoonsa...
Lukuiloa!



Tuntui kuin rintaani olisi puristanut kun seisoin siinä hautajaisvaatteissani. Nostin molemmat lapset kopistaan pois, jolloin näin Benjaminin rientävän apuuni.
”Anna kuin autan..”
Kiitin miestä avusta ja lähdin tämän ohjaamana ottamaan muita hautajaisvieraita vastaan. Ben esitteli minulle Johnnyn sukulaisia ja viimeisenä tämä ohjasi minut Johnnyn äidin luokse.
”Vai sinä olet se tytön hupakko josta molemmat pojat niin kovin on jo kauan puhuneet… sinun takia minulla ei ole enää kuin yksi poika!”
”äiti!”
Katsoin kauhuissani kuinka vanhaa naista ohjattiin pois tämän samalla niiskuttaen suruissaan. 




Benin ohjattuaan äitinsä pois tilanteesta tämä tuli luokseni.
”Anteeksi äidin käytös.. tämä ei ole voinut hyvin sen jälkeen kun meille ilmoitettiin Johnnysta..”
Nyökkäsin ymmärtäväni, vaikka todellisuudessa en ymmärtänyt yhtään. Miksi nainen syytti minua tapahtuneesta, toki moitin itseäni mutta en ollut syypää onnettomuuteen ja miksi tämä oli sanonut että molemmat pojat puhuivat?




Koska hyvästit piti tehdä sargofagissa, vieraat suuntasivat kulkunsa sinne. Käveltyäni lähemmäs kivirakennusta seisahduin kauhusta, oliko korrektia viedä kaksi pientä lasta hyvästelemään omaa isäänsä tuonne?! 
Tunsin kuinka minua tuijotettiin joten käännyin nähdäkseni lohduttavan katseen omaavan Benjaminin takanani. Kuin voimaa saaden otin viimeiset askeleet kohti ovea ja menimme hyvästelemään Johnnyn perheenä.





Ulos tullessa pyyhkiessäni silmiäni, silmiini osui puu josta minut oli Johnnyn konstaapeli ystävä löytänyt. Kuin kohtalon ivaamana siinä nyt seisoin sitä katsellen hyvästelemässä lasteni isää ikuiseen lepoonsa.





Hautakivi oli tuotu edellisenä päivänä valmiiksi paikalle jonne Johnny laskettaisiin.




Katselin hiljaa kukkia jotka oli pyynnöstäni tuotu haudalle sinä aamuna valmiiksi. Miksi näin oli pitänyt käydä?! Kuka olisi isä-malli Mathewlle? Lapset eivät koskaan kunnolla tuntisi isäänsä, sillä itsekkään en oikeastaan tuntenut häntä! Asia oli valjennut minulle aamulla kun olin miettinyt muistopuhettani ja jouduin toteamaan, etten tosiaan tuntenut kuin pintapuolisesti Johnnyn..




Ihmiset alkoivat kokoontua ympärillemme ja katselin kuinka Johnnyn arkkua laskettiin hitaasti samalla papin puhuessa kauniita sanoja. Ben kohotti katseensa arkusta äitiinsä joka seisoi edessäni tuijottaen vuorotellen poikansa arkkua ja minua.




”Miten voit olla noin kylmä nainen?! Lastesi isää haudataan eikä sinusta näy että surisit Johnnyä! En voi uskoa että Johnny on lastesi isä! Vaadin isyystestiä! Sinä et ole Johnnyn arvoinen etkä sitä myöten tämän testamentinkaan!”




Tunsin kuinka otteeni Mathewstä lipsui, joten tunsin parhaimmaksi laittaa pojan takaisin kantokoppaansa. Kun nousin ylös, en voinut enää pidätellä tunteita joita olin pitänyt sisälläni.




Kuulin samalla niiskutukseni läpi kuinka viereeni käveltiin ja samassa kuulin Benin murahtavan äänen sävyn puhuvan äidilleen.
”Nyt riittää! Jos et olisi äitini, potkisin sinut täältä pois! Abigailille et puhu noin! Et edes tiedä mitä toinen on joutunut kokemaan!”




Vaikka kuinka yritin, en voinut enää pysäyttää kyyneleitä jotka valuivat pitkin poskiani, onneksi olin laittanut vedenkestävät meikit. Pyyhin kyyneleitä sitä mukaan kun niitä tuli mutta en voinut niitä pysäyttää..
”Benjamin! Noin et puhu äidillesi!”
”Ja kyllä puhun! Olet ollut minulle kiltti ja huolehtivainen mutta liika on liikaa! Johnny ei ollut mikään kultapoika joksi häntä luulit! Tällä on poika toisen naisen kanssa! Kuulit kyllä, tämä teki pojan toiselle kun seurusteli Abigailin kanssa!”




Kyyneleiden välistä näin kuinka vanha nainen haukkoi henkeä samalla takerrellen väittäen että Benjamin puhui valetta.
”No sitten kannattaisi käydä varmaan aurinkokujalla Silbian luona, tällä on poika nimeltä Damien Johnsson!”
”Ku-kuinka voit väittää veljestäsi tuollaisia valheita.. peru sanasi tai et ole poikani!”




”Niin kai sitten..”
Siinä vaiheessa en enää kestänyt.
”Ben älä! Rouva Johnsson, tiedän että ette pidä minusta ja ette hyväksy Johnnyn ja minun lapsia mutta älkää katkaisko välejänne Benjaminiin minun takia! Olkaa niin kiltti! Ei Johnnyn hautajaisissa..”




”Hautajaisia ei edes olisi ilman sinua! Benjamin, valitse! Joko tuo tai perheesi!”
Yritin näyttää kädellä Johnnyn äidille ja Benille etteivät tekisi tätä, mutta turhaan.. Ben katsoi adoptioäitiään väsyneesti mutta tyynesti.
”Jos kerta niin vaadit.. valitsen Abigailin ja lapset sillä he tarvitsevat enemmän minua kuin sinä. Autoit kerran minua ja olen siitä ikuisesti kiitollinen mutta nyt on minun vuoro auttaa muita..”

Katsoin paniikissa kuinka Johnnyn äiti seurueineen poistui paikalta papin katsoen hämillään tapahtunutta.
”tämä kai oli siis tässä rouva Quint? Jos tarvitsette  minua olen pappilassa.”
Niine hyvineen pappi poistui ja jätti hauturit hautaamaan Johnnyn hautapaikan umpeen.




Käännyin Benin suuntaan pyytäen tätä muuttamaan mielensä, vähiten kaipasin sitä että repisin tämänkin perheen kahtia!
Sitä en osannut odottaa että mies olikin niin lähellä ja halasi minua.
”Shh.. tiedän mitä olet sanomassa ja ei, en mene. Te tarvitsette minua enemmän, olen ystäväsi Abigail, joten ole kiltti ja anna minun olla lähelläsi ja auttaa sinua! Sitä varmasti Johnny olisi tahtonut. Ei tämä muuten olisi minua laittanut lähiomaiseksi ja ei minuun oltaisi oltu yhteydessä.”




Irtauduin miehen syleilystä ja katsoin tätä silmiin. Niissä kuvastui lämpö ja ystävällisyys, tämä ei ajanut mitään taka-ajatuksia, tämä tahtoi vain auttaa meitä.
”Mutta perheesi…”
”Niin… en mahda heidän päähänpinttymilleen mutta tunnen tuon suvun ja voin sanoa että jos he esittävät uhkavaatimuksen etkä tuo heille toivottua vastausta niin se oli siinä sitten. Toki olen siitä surullinen sillä minulla ei ole muuta perhettä kuin he… Yritin kauan sitten tulla auttamaan sinua.. oli yö ja näin ikkunastasi kuinka nukuit sohvalla odotellen… silloin tiesin että Johnny korjaisi tekemänsä virheet ja perustaisi perheen kanssasi, tiesin että hän auttaisi sinua mitä vain tulisi.. Mutta nyt… sinulla ei ole ketään… Haluan olla auttamassa sinua Abigail, sinua ja lapsia.. joten anna minun auttaa..”




Tunteet ryöpsähtivät ja halasin miestä. Tunsin kuinka kyyneleet jälleen lähtivät valumaan pitkin poskiani.
”Kiitos Ben! Totta kai otan kaiken avun vastaan! Olet todellinen ystävä!”




Ben irtautui minusta pienoinen hymy huulilla.
”Tottahan toki autan! Missä vain tarvitset apua! Lasten hoidossa, missä vain.. Olen puhelin soiton päässä, ettäs tiedät!”
Se tieto huojenti, nyt tiesin että voisin pyytää Benjaminia auttamaan Mathewn kasvatuksessa, jos sitä tarvitsisin ja jos vauvojen hoito kävisi ylivoimaiseksi, niin voisin aina soittaa ja pyytää apua.




Seuraava mitä tapahtui oli todellinen shokki. Benin puhelin pirahti viestin saapumisen merkiksi. Kun tämä katsoi sitä, Ben valahti kalpeaksi ja meni täysin hiljaiseksi.
Nostin käteni rauhoittavasti tämän olalle ja toisen tämän oikealle käsivarrelle.
”Ben? Mitä on tapahtunut? Valahdit ihan valkoiseksi, onko jokin hullusti?”

Mies oli pitkään hiljaa kunnes lausui sellaiset sanat joita en osannut odottaa.
”On ja pahemman kerran… asunto jossa asun on adoptiovanhempieni.. he irtisanoivat vuokrasopimuksen.. Abigail… Olen koditon…”




Koska kodissamme ei riittänyt tila Benjaminin sängylle, jouduimme tekemään ratkaisuksi sellaisen että tämä yöpyisi lähihotellissa yöt ja söisi ja viettäisi vapaa-aikansa kotona. 
Ben yritti aluksi järjestelyä kieltää mutta kun en antanut vaihtoehtoja, tämä lopulta suostui. Oli minun syyni että tällä ei ollut kotia, joten oli minun tehtäväni antaa hänelle sellainen!

Niinpä päivisin kun Ben pääsi töistä, tämä tuli ja yllätyksekseni tämä vaikka ei vielä asunut meillä, hoiti kotiaskareita kuten pyykin pesua. Oli käsittämätöntä miten paljon kahden lapsen kanssa tuli pyykkiä!




Ben kun auttoi kotitöissä ja lasten kanssa, minulle jäi aikaa myös tehdä omia töitä, eli kirjoittaa seuraavaa romaaniani. 




Magbeth ja Mathew oli valvottaneet minua koko yön joten seuraava mitä tapahtui oli liian paljon voimilleni. Tietokoneeni hajosi ja en ollut varma olinko tallentanut romaanini viisi seuraavaa kappaletta vai en!




Purskahdin hysteeriseen itkuun jolloin Ben kiiruhti luokseni.
”Abigail? Mikä hätänä?”




Tiesin että itkin ihan tyhjästä enkä voinut katsoa miestä silmiin kun tämä katsoin ystävällinen ilme kasvoillaan. Mitään sanomatta yritin lähteä tilanteesta kun Ben tarttui kädestäni ja käänsi minut.
”Abigail…”




Benin ei tarvinnut sanoa enempää kun tunteeni ryöpsähti voimakkaana esille. En vain kestänyt enää tätä kaikkea.. Itkun keskeltä pystyin silti jotenkin puhumaan.




Ben pyyhki kyyneleeni, ohjasi minut sohvalle ja istutti siihen.
”No niin.. rauhoitutaas nyt hiukan.. olisitko ystävällinen ja aloittaisit alusta, en saanut mitään selvää, kertomastasi äsken.




Irvistin hiukan samalla aloittaen kertomaan käsilläni samalla kun aloitin suullisen kertomani.
”En vain jaksa enää tätä kaikkea.. ensin menetin vanhempani, sitten munro ja pakeneminen.. sitten tämä kaikki Johnny jupakka, sekä sinun että perheesi riita… ja kaiken lisäksi en tahtoisi enää paeta klaania! En halua enää pelätä ja murehtia sellaista mitä ei tarvitse. Tahdon elää normaalia elämää… ja nyt sitten hajosi vielä tietokone ja tiedät että tarvitsen sitä tehdäkseni töitä! En edes tiedä onko viimeiset viisi osaa romaanista tallennettuna vai ei!”




Katsoin Beniä alta kulmien kun tämä selitti kädet laittaen yhteen että se mitä kävi hänen ja perheensä kesken ei olisi voitu välttää, tilanne olisi jossain vaiheessa tullut vastaan. Se että se oli minä joka oli osa syynä siihen, ei vaikuttanut lopputulokseen mitenkään.
”Minun on Ben hyvin vaikea uskoa tuohon mitä sanot.. Olen kaikki se syy miksi perheesi ei halua olla tekemisissä ja miksi jouduit muuttamaan kodistasi pois..”
”Usko minua Abigail.. Beatrice Johnsson ei olisi hyväksynyt ketään jota olisin halunnut auttaa, miksi luulet että minulla ei ole tyttöystävää? Koska Beatrice karkotti kaikki ehdokkaat tiehensä..”




Jostain syystä mieleni meni rauhattomaksi kun kuulin Benin sanovan tyttöystävän joten nousin ehkä liian rivakasti sohvalta ylös.
”Sanoinko jotain tahditonta?”
”E-et… et sanonut…”
Silmiini heijastui saman tien Johnny ja muistot tämän kanssa käydyistä treffeistä..




”Hyvänen aika, Abigail?!”
Horjahdin jolloin Benjamin kaappasi minusta kiinni.
”Anna anteeksi Ben.. Mieleeni tuli vain ne kaikki Johnnyn tapaamiskerrat.. En tahdo kaataa harteillesi kaikkea.. Anna anteeksi.”




Painoin pääni miehen rintaa vasten ja tiukensin otettani Benin selästä. Ben silitteli rauhoittavasti selkääni samalla rauhoittavasti puhellen.
”Älä höpsi, tietenkin saat ja sinun täytyy purkaa tunteesi! Et muuten pääse koskaan ylitse..”
”Tiedän… voisimmeko muuten sopia yksi asia joka juolahti juuri mieleeni..”
”Tietenkin, mikä se mahtaa olla?”


”Hyväksyn sen että tapailet naisia, se on oikeutesi sinkkuna.. mutta olisiko mahdollista että et toisi heitä tänne kun huoneesi valmistuu? En tahtoisi asettaa lapsia sellaiseen hämmentyneeseen asemaan että täällä liikkuu morsianehdokkaitasi..”



Ben oli keskustelumme jälkeen pistänyt oikein kunnolla kapuloita rattaisiin, sillä viikon päästä meillä oli olohuoneessa uusi ovi joka vei miehen kammarin puolelle. 
Samalla tämä oli korjauttanut tietokoneeni jota olin yrittänyt vastustella mutta Ben ei ollut ottanut kieltävää vastausta! Niinpä pöydällä makasi korjattu tietokoneeni valmiina seuraavaa kirjoitusintoani, viisi kappaletta romaanista säilyneenä!



Tämä oli vain hymyillyt kun olin pyytänyt omasta mielestäni aika isoakin asiaa, sillä olihan miehilläkin tarpeensa. Siitä huolimatta tämä oli miettimättä suostunut asiaan sanoen että ei koskaan asettaisi lapsiani sellaiseen asemaan. En voinut olla kuin iloinen että minulla on niin ihana ystävä kuin Ben on!

Tämä oli antanut minun sisustaa huoneensa, jota Johnny ei ollut koskaan antanut tehdä. Niinpä valitsin lempiväreistäni miehekkäimpiä ja suhteellisen neutraaleja sillä Benjamin ei ollut antanut mitään osviittaa mistä mahdollisesti tykkäisi. Tämä oli vain sanonut että luotti täysin minun arvostelukykyyni!




Koska Ben muutti taloon niin tahdoin muuttaa Ralstoninkin sisälle. Joten sijoitin koiran pedin miehen huoneeseen, jonka Ralston otti hyvin innoissaan vastaan. Saihan tämä olla jälleen isäntänsä kanssa samassa tilassa!




En muista että olisin Beniä koskaan nähnyt muissa kuin työvaatteissa tai mustassa puvussa Johnnyn hautajaisissa, joten kun tämä ensimmäisenä aamuna tuli suihkusta pois normivaatteissa olin pudottaa kirjani lattialle. Tällä oli mielettömän monta tatuointia!







Silmäni vaelsi tatuoinnista toiseen, joka aiheutti Benillä jalalta toiselle liikuskelua.
”Anteeksi Ben! Ei ollut tarkoitus tuijottaa.. en tiennytkään että sinulla on noin monta tatuointia!”
”Mmm.. tiedän.. en hirveästi yleensä julkisesti esittele niitä kun tuli otettua yksi sun toinen nuorempana..”
En tiennyt mikä miehen puheessa häiritsi mutta joku siinä oli miksi katsoin tätä silmiin kuin vastausta hakien. Tämän katse oli vaivalloinen, kuin että tämä ei olisi valmis puhumaan siitä joten annoin asian olla.
”Onko sinulla nälkä?”



Vuodet vierivät eteenpäin ja samassa kasvoivat lapsetkin! Kun Magbeth kasvoi, en voinut kuin haukkoa henkeäni, tyttö näytti ihan isältään minun silmien värillä!




Sama päti osittain Mathewnkin osalla, mutta ei niin voimakkaasti. Toki poika oli saanut isänsä hiusten värin ja nenän mutta muuten poika vaikutti kasvonpiirteiltään minua ja silmät oli siskonsa tavoin minulta peritty.




Ben oli auttanut koko vauva vaiheen minua lasten hoidossa, eikä tilanne muuttunut mihinkään lapsien kasvettua taaperoikään. Benille ja Magbethille oli muodostunut todella tiivis side joka näkyi joka päiväsessä arjessa.




Mathew puolestaan jostain syystä karttoi Benin seuraa ja hakeutui syliini aina kun pystyi. En tiennyt syytä tähän mutta poika ei vain halunnut viettää aikaansa Benin kanssa.





Arki oli muuttunut hyvin paljon erilaisemmaksi sen jälkeen kun lapset olivat kasvaneet. Oli potalla opettelua, kiinteän ruoan harjoittelua sekä tietenkin puheen sekä kävelyn opettamista.





Jopa niissä Ben oli apuna, mutta kun tämä oli kerran yrittänyt opettaa Mathewta kävelemään, olimme tulleet siihen tulokseen että ehkä oli vain parempi että minä opetin Mathewlle puheen ja kävelyn ja Ben taas Magbethille.





Olin kysynyt Mattin vierastamisesta jopa neuvolasta, josta ei osattu siihen vastata oikein millään sanoilla. Ben oli kumminkin ollut vauva iästä asti pojan kanssa tekemisissä joten side olisi pitänyt jo olla mieheen, tämän olin sanonut neuvolaankin, josta oli vain vastattu että lapsetkin on vain simsejä eikä kaikki vain tule kaikkien kanssa toimeen ja tilanne varmasti muuttuisi mitä enemmän Mathew näkee Beniä. Siihen me molemmat turvauduimme mutta katsellessani poikaa, samalla kun tämä otti horjuvia ensi askeleitaan, en ollut asiasta täysin varma..




Näin osa pääsi päätökseen lapsien kasvun myötä samalla kun laskimme Johnnyn viimeiseen lepoon.. Mitä Benin muutto tuo tullessaan ja hyväksyykö Mathew miestä? Se selviää kun seuraavat osat ilmestyvät.. 

Kommentit ovat aina ilo silmälle ja mielelle, jopa rakentavat joten laittakaa ihmeessä maininta käynnistänne! =) Niistä tulee aina niin iloinen mieli! <3
Nyt Phoenix kiittää ja toivottaa hyvää loppu viikkoa kaikille! <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti