Osa 13 Tunteita ja tunnekuohuja Osa 2

No niin! Kaksi osainen osa 13 saakin toisen osansa ja saa päätöksen niin että palataan normaaliin osien numerointiin.. Tämä osa vaan venyi niin pitkäksi että oli pakko tehdä siitä kaksi osainen.. Eli osa 2 olkaapa hyvät!

Johnny oli ollut muutaman päivän hyvin hämillään muodonmuutoksesta, mutta sen jälkeen tämän tunteet olivat muuttuneet ihastukseen, johon en voinut antaa vastakaikua. Valitettavasti tästä syystä hän ei osoittanut mitään tunteita myöskään lapsillemme. Usein jouduin itse vastaamaan vauvojen hoidoista, olo oli kuin yksinhuoltajalla.

Tietty en voinut moittia miestä sillä olinhan tehnyt tälle melkein yhtä pahasti kuin tämä minulle. Silti en voinut mitään sille, kun katsoin häntä näin vain Damienin ja Silbian.

Lasten hoidon lisäksi, olin monesti törmännyt siihen että Johnny oli alkanut jättämään likaisia vaatteitaan ympäri taloa.

Pyykkivuori alkoi jälleen kasautua mutta en vain uskaltanut ilman lapsia lähteä asunnosta pois kun en voinut luottaa siihen että Johnny hoitaisi pienokaiset.

Kuulin kuinka ovi kolahti, kun petasin vuodetta. Miehen puolelta tietty, sillä itse nukuin nykyään sohvalla jos tämä oli mennyt sängylle. Meidän pitäisi vielä puhua erillisistä sängyistä ja pian, sillä selkäni ei kestänyt enää pitkään sohvalla yöpymisiä. Varovasti suoristin selkäni ja siirryin vaatekaapille. Päätin vaihtaa vielä vaatteet ennen kuin menisin juttelemaan Johnnyn kanssa.

Kun menin olohuoneeseen, menin Johnnyn luokse joka oli vielä työvaatteissaan.

”Saanko istua?”

Johnny nyökkäsi hyväksyttävästi sanomatta mitään.

Ennen kuin edes kerkisin kunnolla istua, mies avasi suunsa.

”Lähden tänään työmatkalle…”

”Aijaa, ja meinasitko lähteä sinne ilman kertomatta minulle?”

Johnny katsoi minuun päin hiukan halveksivaan sävyyn enkä tykännyt yhtään siitä ilmeestä.

”Entä sitten vaikka olisinkin? Mitä se sinua liikuttaisi… Emmehän me ole enää kihlapari, tietääkseni en ole kuin kämppis sinulle nykyään..”

Olin täysin tyrmistynyt tämän käytöksestä!

”Tietenkin liikuttaa! Olet lasteni isä, hyvänen aika! Vaikka meillä ei olekaan romanttinen suhde toisiimme et voi tehdä tätä lapsillemme Johnny!”

”Milloin olet minun nähnyt vaihtavan vaippaa? En minä ole sellainen isä.. jos lapset tahtovat leikkiä vanhempana kanssani se käy.. mutta ei minusta ole tässä vaiheessa iloa.. En edes pidä vauvoista, taaperot jo menettelee kun niiden kanssa voi tehdäkin jotain, kuten Damienin..”

”Kyse ei ole pelkästään vauvoista Johnny, tarvitsen sinua joka päiväsissä askareissa. Olen joutunut siivoamaan jälkiäsi jo monta kuukautta! Hommasin pyykkikorin sitä varten että sinne laitettaisiin pyykit! Edes se että ottaisit pyykit ja veisit ne ennen töihin menoa pesulaan, sekä toisit ne pois päästyäsi kotiin auttaisi..” 

”Mitä oikein odotat minulta Abigail? Tulosi ei ole järin häävit ja minä käyn töissä tuodakseni rahaa taloon! Nyt sanot että minun pitäisi vielä auttaa kotitöissä vaikka sinulla on kaiket päivät aikaa hoitaa sitä, samalla kun hoidat lapsia. Pitäisikö minun jättää työmatkakin väliin jotta sinä saisit haluamasi?”

En voinut uskoa korviani jonka vaikutuksesta ponkaisin vihaisesti pystyyn, Johnny seurasi perässäni. Tunsin sisuksissani että tästä tulisi yhteisenaikamme isoin riita.

”EN vaadi paljoa! Tahdon vain että korjaat jälkesi, esimerkiksi pyykkisi. Niitä ei ole vaikea viedä pyykkikoriin eikä jättää niitä lattioille lojumaan! Mitä lapsiin tulee, toivon että viettäisit niiden kanssa enemmän aikaa, silloin kun olet täällä!”

Johnny sulki silmänsä levittäen samalla käsiään kun levitin itse omani selittäen turhautuneena tilanteeseen.

”Ja mitä aikaani tulee niin luuletko että olen täysin jouten täällä päivät pitkät?! Yritän myös tuoda leipää tähän talouteen, jos et muista olen rekisteröitynyt yrittäjä! Kirjoitan ne hetket joita sinä sanot vapaa ajakseni! Mutta viimeaikoina en ole, koska olen joutunut kaiken muun kotiaskareiden lisäksi siivoamaan sinun jälkiäsi, joita ainakin ennen osasit automaattisesti tehdä! Olen kyllästynyt tilanteeseen, tästä täytyy tulla loppu!”

Levitin ehkä liian kiivaasti käteni alaspäin sillä näin kuinka kiukku Johnnyn sisällä nousi nousemistaan.

”En jätä töitäni tekemättä vain tyydyttääkseni sinun toiveita. Olen ollut kuten ennenkin, näet asiat vain toisin nyt kun et enää ole kanssani. En ole muuttunut siitä miehestä yhtään jonka kanssa muutit asumaan!”

Näin juuri sillä hetkellä punaista enkä enää pidätellyt kiukkuani.

”Et ole muuttunut?! Olethan! Sinun takiasi tähän tilanteeseen on tultu!”

”Siitähän sinä jaksat muistuttaa! Minä olen yrittänyt korjata tilanteen! Kerroin virheestäni ja kerroin että se tapahtui ennen kuin aloimme seurustella vakavammin!”

”Jos rankaiset minua jatkuvasti, en tiedä voinko olla enää samassa talossa kanssasi… Tunnut rankaisevan minua joka kerta kun vähänkin olen tehnyt jotain.. kyse on nyt vain muutamasta paidasta!”

Tunsin palan nousevan kurkkuuni, vaikka olinkin hoitanut lapsia ja kotia melkein itsekseni, oli Johnny sentään silloin tällöin kun molemmat lapset itkivät yhtä aikaa tullut huoneeseen katsomaan tilannetta. Mies kumminkin välitti lapsista vaikka ei sitä minulle näyttänyt.

”Mi-mitä tarkoitat Johnny? Etkö tahdo olla lastesi kanssa?”

”En tiedä mitä haluan Abigail.. en vain jaksa ainaista muistuttamistasi virheestäni jota kadun. Damienia en kadu jos sitä mietit!”

Johnny katsoi minua, jolloin tiesin että tämä katui minua ja lapsiamme. Tiesin että jos tahtoisin lapsillemme isän, minun piti pyytää miestä tekemään uhrauksen jota en uskonut miehen tekevän.

”Tiedän että joudut nyt lähtemään, mutta voisitko harkita, ettet menisi? Pyydän paljon Johnny mutta..”

Näin kylmän katseen miehen silmissä, jonka jälkeen tämä kääntyi kävellen minusta poispäin.

Pala nousi kurkkuuni sillä en tiennyt näkisinkö miestä enää.

Näin kuinka mies käveli poispäin, pysähtyi ja käveli ovelle takaisin. Pieni toivon kipinä leimahti sydämessäni, oliko tämä muuttanut mielensä?!

Johnny raotti ovea ja katsahti minua.

”Jutellaan asia loppuun kun tulen, nyt minun oikeasti pitää mennä. Tunteeni sinua kohtaan ei Abs ole muuttunut, rakastan sinua ja lapsia koko sydämestäni niin että tekee ihan kipeää. Pelkään luoda vain rakkaisiin lapsiimme yhteyttä. Pelkään että rankaiset Damienista niin että jonain päivänä riistät lapset minulta, enkä usko kestäväni sitä jos olen näihin luonut yhteyden… nyt pitää mennä, bändi odottaa.. hei..”

Katsoin tyrmistyneenä ikkunasta kuinka Johnny otti jalat alle ja juoksi autolleen. Tunsin poskillani kyyneleet jolloin vasta tajusin itkeväni.

Päivät lipuivat eteenpäin, silti joka päivä mietin miehen viimeisiä sanoja. Tämä rakasti lapsia ja minua.. mitä ihmettä olin mennyt tekemään!

Kului melkein kuukausi ennen kuin sain tekstiviestin Johnnyltä että tämä tulisi seuraavana päivänä! Tiesin nyt mitä tahdoin ja meinasin myös korjata asiat! Odotin jo innolla tämän kotiintuloa niin etten meinannut saada Magbethiä nukahtamaan, lopulta kun tyttö nukahti syliini laskin tämän varovasti omaan sänkyynsä.

Seuraavana päivän päätin puunata kodin lattiasta kattoon ennen kuin laittaisin Johnnylle ruoan valmiiksi.

Tunnit vierivät ja kuukin jo nousi taivaalle loistamaan, mutta Johnnyä ei näkynyt. Olinkohan lukenut tekstiviestin väärin? Katsoin viestiä joka selvästi sanoi miehen tulevan juuri tänään.

Nälkä alkoi kurnia vatsassani joten päätin ennen suihkua syödä Johnnylle tekemiäni susheja. Samalla en voinut sille mitään että ajatus miehen tulosta vaivasi minua, tämän olisi jo pitänyt olla kotona.. Jos vain olin liian malttamaton koska odotin niin innolla tämän tuloa.

Suihkussa ollessa tontillemme ilmestyi kuin tyhjästä peura joka vilkaisi haikean näköisenä taloa ja sen jälkeen lähti pomppimaan kohti peltoja.

Benny oli nähnyt peuran jolloin tämä sulki jostain syystä silmänsä, aivan kuin yksisarvinen tiesi jotain josta ei tohtinut puhua ääneen.

 

Juuri kun sain puhtaat vaatteet puettua päälleni ja korjattuani lautaseni pois puhelimeni pirahti soimaan. Katsoin näyttöä hiukan hämilläni, tuntematon numero. Luulisi että Silbia olisi jo jättänyt meidät rauhaan kun Johnny kumminkin kävi tämän ja Damienin luona säännöllisesti. Syvään turhautuneesti huokaisten painoin vihreätä luuria ja laitoin puhelimen korvalleni.

”Onko puhelimessa Abigail Quint?”

Puhelimen toisessa päässä kuului samettisen pehmeä mutta täysin tuntematon mies ääni.

”Ky-kyllä olen, kuka siellä?”

Ajatukseeni nousi saman tien Munron klaani, oliko nämä löytäneet minut/meidät!?

”Täällä Benjamin Schmidt, ette ehkä ole tunne minua mutta soitan Johnny Johnsonista.. Teidän kuuluisi tietää eräs asia..”

”Jos soititte kertoaksenne tämän toisesta pojasta, olette myöhässä. Tiedän Damienista ja Silbiasta enkä välitä siitä, jos nyt suotte anteeksi, odotan Johnnya kotiin ja sen jälkeen alamme viettämään ihanaa perhe-elämää yhdessä yhtenä perheenä.”

”Voi olen pahoillani! Tiedän että tiedätte Silbiasta ja Damienista.. asia on nyt vain niin että… Johnny ei tule..”

Kuulin miehen äänessä surullisen särähdyksen jolloin sydämeni jätti yhden lyönnin välistä.

”Mitä tarkoitat ettei tule? Tietenkin tulee, tämä laittoi eilen viestin jossa sanoi niin! Kuka oikein olet?! Tämä on todella huono vitsi!”

”Valitettavasti kyse ei ole vitsistä…”

”Johnny joutui auto-onnettomuuteen ajaessaan kotiin luoksenne.. tämä…. Johnny ei selvinnyt…”

Päässäni alkoi kohista samalla kun mies yritti puhua vielä jotain. En kuullut loppua sillä käteni jossa puhelin oli, laskeutui hitaasti alas samalla kun silmissäni alkoi kyynelten takia sumeta.

Katsoin ikkunaan josta olin vilkuillut tietä koko illan, tajuten ettei Johnny enää koskaan saapuisi ajaen punaisella autollaan. Auto-onnettomuus… kuin kohtalon ivaa.. viimein kun tajusin rakastavani miestä ja suunnitelmissa mennä maistraatissa Johnnyn kanssa seuraavana päivänä naimisiin, niin tämä onkin poissa..

Sain puhelun lopetettua ja soitettuani viranomaisille joilta sain varmuuden asiasta, suuntasin kulkuni sänkyyn. Hetkeä aiemmin olin ollut innostuksesta virkeänä, mutta nyt surun murtamana tunsin kuinka väsymys vyöryi ylitseni.

Olin vetämässä juuri peittoa korvilleni, kuulin kuinka toisessa huoneessa Magi parahti itkuun, Matt vana vedessä. Olin kuin ammuttu kun nousin sängystä suuntana lastenhuone.

Kävelin tytön sängyn eteen jossa tämä automaattisesti nosti kätensä kohti minua. Kuinka paljon lapset olivatkaan kasvaneet! Nämä jo tiedostivat ympäristönsä ja ojentelivat käsiään kohti minua.

Nostin Magin samalla tälle jutellen. Kuulin äänessäni säröä joka johtui täysin surusta jota tunsin sisälläni. Kuinka voisin koskaan kertoa lapsille miksi näillä ei ollut isää?! Syy oli täysin minun etten voinut niellä ylpeyttäni ja antaa tälle oikeasti anteeksi.

Otettuani tytön syliini huomasin tämän vaipan olevan tyhjä ja tällä selvästi ei ollut edes nälkä. Niinpä juttelin ja leikitin tyttöä hetken jonka jälkeen laitoin tämän tyytyväisenä takaisin sänkyynsä.

Sen tehtyäni menin Mathew:n sängyn eteen jossa poika käänsi katseensa minuun samalla tyytyväisesti jokeltaen ja hymyillen. Nostin pojan silmissäni kyyneleitä pidätellen. Kuin arvaten tunteeni poika nosti kätensä poskelleni sitä iloisesti taputellen. 

Laskin Mattin syleilyyni johon poika tuli hyvin tyytyväisenä tuhisten. Tämän käsi puristui olkaani vasten kun tämä kokeili ihoani, mutta samalla tunsin kuinka sain myös lohtua tämän toimesta.

Sisuksissani puristi todella paljon, miten me pärjäisimme?! Fyysisesti, taloudellisesti, mutta ennen kaikkea henkisesti? Lapset tarvitsisivat isäänsä elämänsä aikana, miten voisin olla sekä äiti että isä? Varsinkin Matthewlle?

Matt inahti sylissäni jolloin otin pojan tiukempaan halaukseen samalla tälle hyräillen rauhoittavasti laulua jota isäni oli lapsena minulle hyräillyt.

En tiennyt mitä tuleva toisi mutta jotenkin me siitä selvittäisiin, perheenä!

 Miten Abigail selviää kahden pienen lapsen kanssa yksin? Tuleeko perhe-elämä olemaan helppoa yksin vai pitääkö Abigailin hommata apua? Sen selvittäminen jatkuu seuraavissa osissa!

Näin.. Joihinkin kommenteihin tulikin jo vastaus.. eli Johnny on perheestä poistunut muille maille.. Se miten, taisi tulla yllätyksenä.. Niin tuli itsellekin.. =P 

Mutta se tässä pelissä on parasta! Koskaan et voi suunnitella liian pitkälle tarinaa kun jotain jo ilmaantuu niin että pitää keksiä uusia juonen käänteitä! =)