maanantai 15. joulukuuta 2014

1. Extra- Cristel & Aleq

Heipä hei jälleen! Tuntuu että nämä joulu"kiireet" yms. vievät tällä hetkellä todella paljon huomiota joten siitä syystä tuntuu että tämän tarinankin julkaisut venyvät huomattavasti. No toivottavasti tämä ensimmäinen Extra on nyt sitten odottamisen arvoinen.. itse olen ainakin hyvin jännittynyt mitä tykkäätte kun kumminkin tämä kertoo aivan muusta kuin Quintien perheestä! =D
No pidemmittä löpinöintejä, lukuiloa!

kuvia yht. 54

 Parahin Anabel, siitä on pitkä aika kun viimeksi juteltiin. Paljon on tapahtunut sen jälkeen, koska en ole koskaan kertonut sinulle kokonaan mitä silloin tapahtui kun jouduin muuttamaan pois Twinbrooksista ja luontasi.

Isla Paradiso, tosiaan.. sinne vanhempani minut lennättivät, niin ja tietämättään myös Aleqin.. Poliisit olivat vain saaneet ohjeet ajaa minut eli meidät lentoasemalle, itse minun piti hoitaa lentoliput.. Tämä tosiaan tuli mukaani! Voitko uskoa sitä! Itse en ollut uskoa mutta sisäisesti riemuitsin, nimittäin olin ihastunut tähän alkutapaamisesta asti.. tiesitkö sitä?

 Vanhempieni täällä oleva asunto on saarten moderneimpia taloja mitä löytyy, toki olen käynyt täällä usein jo lapsena, mutta silti talo on makuuni..Enkä voi vieläkään sille ihailevalle tunteelle kun katson tuota taloa mäenpäältä.. tiedäthän sinä minut.. hih.. =)

 Tiesin että perheeni ei ollut se helpoin joten tunsin hiukan pelkoa miten nämä reagoivat Aleqiin ja tämän muuttoa meille. Yritin varoittaa tätä mihin oli itsensä pistänyt, mutta tämän kommentti oli vain ollut että ei se voinut olla hänen sukuaan pahempi. Meillä kun oli ollut kolmetoista tunnin lento, joten puhuimme kaikki asiat. Kummallakaan ei ollut mitään mitä toinen ei tiennyt, tai ainakaan melkein..

Kun saavuimme, isäni kaappasi minut halaukseen ja kuten yleensä äitini oli se dramaattinen oma itsensä eikä näyttänyt tunteitaan. Aleqin tämä kumminkin huomasi ja kysyikin sitä samantien.

 Niinpä kerroin vanhemmilleni sen ettei Aleqilla ollut enää perhettä eikä paikkaa minne mennä. En tietenkään kertonut tunteistani tätä kohtaan koska siitähän se soppa olisi syntynyt.

 Vanhempani olivat sisustaneet lapsellisen huoneeni teini-ikäiselle sopivammaksi mutta nämä samalla sanoivat että eivät suostuisi siihen että poika nukkuisi samassa huoneessa ja mihin ajattelin Aleqin majoittaa.

 Tietenkin olin muistanut vierashuoneen joka sijaitsi erikseen talosta, autotallin yläpuolella jossa oli myös kuntosali/työhuone.
Mutta en voinut silloin julkistaa nerouttani tähän ongelmaan sillä idean piti tulla vanhemmiltani, ymmärrät varmasti että siten nämä vain hyväksyisivät Aleqin kun joutuivat miettimään majoituksellisia ratkaisuja.

 Ei mennyt kuin minuutti kun äitini jo ojensi sormeaan samalla vuolaasti sanoen että Aleqhan voisi majoittua sinne, mutta sillä ehdolla että kävimme tunnollisesti koulua ja mitään  ”vispilänkauppaa” ei tapahtuisi välillämme.

 Katselin hiukan jännittyneenä sivusta jutellessani äidilleni kun Aleq lähestyi isääni pahoitellakseen tämmöisestä ikävästä yllätyksestä. Hymyni oli yhtä säteilyä kun kuulin isäni sanovan ettei Aleqin pitäisi puhua noin koska tämä oli jo kuin perhettä. Tämä oli selvästi tehnyt isääni vaikutuksen kohteliaisuudellaan.

 Sillä välillä kun purimme vähäisiä matkalaukkuja jotka olimme kiireessä pakanneet, äiti höpötti vuolaasti kuinka Aleqin tulo oli virhe. Sillä tämä luuli että juuri Aleq oli aiheuttanut kaikki ongelmat Twinbrooksissa, mikä tietenkään ei pitänyt paikkansa. Isäni vaiensi äitini murahduksella että asia ei ollut niin sillä tämä oli jututtanut poliisin lisäksi myös sitä baarimikkoa joka oli ollut siellä kotibileissä! Tämä oli siis täysin tietoinen mitä olin tehnyt silloin ja nyt sain kokea seuraamukset eli muuttaa tänne pysyvästi!

 Viikot vierivät eteenpäin ja meidän oli todellinen työ pitää näppimme erossa toisistamme ja olimme neroja suorastaan keksiessämme tekosyitä miksi meidän piti olla samassa huoneessa.

 Valitettavasti meillä oli kuusi silmäparia aikuisia tarkkailemassa meitä joten meidän piti olla todella varovaisia aina liikkeissämme.

 Muistat varmaan Reginan? Perheemme hovimestarin? Tämä oli muuttanut vanhempieni mukana Isla Paradisoon ja vaikka tämä oli myös minun käskytettävänä, tällä oli velvollisuus kertoa kaikesta myös vanhemmilleni, tarkoittaen myös Aleqin ja minun yhdessä oloista, jos niitä näki.

 Siitä huolimatta että aikuisia pyöri ympärillämme, saimme kahden keskisiä aikoja esim. läksyjen teossa jonka käytimme häikäilemättömästi hyväksemme.

 Valitettavasti Aleqille alkoi myös avautua hiljalleen perheemme mustat luurangot kaapeista, sillä tämän ikkunat huoneessa oli suoraan Reginan huvimajan puolelle. Aleq tosin luuli etten tiennyt näistä luurangoista.

 Eräänä kertana satuin kumminkin tulemaan juuri tämän huoneeseen kun isäni käveli Reginan huvimajasta leveä virne kasvoilla. Aleq ei ollut kuullut tuloani sisälle joten tämä hätkähti kuullessaan nimensä.

 Aleq yritti muuntaa huomioni toisaalle mutta nähtyäni isäni kävelevän talolle jouduin kertomaan ainoan asian jota en ollut tälle kertonut, isällä ja Reginalla oli suhde, suhde jonka jopa äitini tiesi. Se myös tarkoitti että näiden avioliitto oli pelkkää kulissia.

Aleq kaappasi minut halaukseensa, sanoen samalla ettei koskaan voisi tehdä minulle samaa joka uskomatonta mutta totta lämmitti! Tiedän.. olin nopeaa vauhtia pehmenemässä, eikä sinun tuntemaasi Cristeliä oikeastaan ollut enää.. Se on tosiaan totta, tosi rakkauden edessä sitä muuttuu, minun tapauksessa todella paljon!

 Tietenkin minun piti kysyä oliko Aleq tosissaan sanoissaan, johon tämä nyökkäsi varovaisesti todeten samalla rakastavansa minua!

 Vaikka olin osittain muuttunut, spontaanisuus oli pysynyt minussa, joten kun kaappasin Aleqin lähemmäs itseäni, tämä vaikutti aluksi hyvin yllättyneeltä.

 Pian huomasimme antavamme toisillemme ensisuudelmamme! Voin vain hehkutta kuinka hyvä suutelija Aleq on.. Siinä me olimme.. kaksi umpirakastunutta teiniä hetken huumassa rakkautta toisillemme toistaen.

 Taisin jo muuten mainita alussa että Aleqin huone on myös työhuone? Niin.. isäni päätti juuri sillä hetkellä kun koimme ensisuudelmaamme että tämä halusi tarkistaa työsähköpostinsa.

 Saman tien kun kuulimme isäni raivoisan huudon ”vai tälläistä sitä touhutaan selkämme takana!”, irtauduimme nopeasti Aleqin kanssa jääden tuijottamaan toisiamme kauhusta jäykkänä.

 Isä tietenkin tuli väliimme työntäen toisemme kauemmas toisistamme. Samalla tämä alkoi sättimään minua sanoilla oliko tässä kiitos siitä että vanhempani olivat antaneet Aleqille katon päänsä päälle minun mieliksi ja että miten saatoin rikkoa ainoan ehdon sopimuksesta jonka olimme tehneet.

 Siinä vaiheessa kun isäni alkoi kuulemma kertoa äidilleni asiasta ja että Aleqin pitäisi muuttaa varmaankin pois talosta, katsoimme molemmat isääni kauhuissaan. En olisi kestänyt ajatusta erossa Aleqista!!

 En nähnyt vaihtoehtoa kuin kertoa isälleni totuus siitä mitä tunsimme toisiamme kohtaan ja siitä että voisimme odottaa kasvamista nuoriksi aikuisiksi. Isäni selvästi rauhoittui sanoistani niin että kuunteli mitä minulla oli sanottavana.

 Pitkään en saanut sitä sanottua mutta lopulta käännyin katsomaan Aleqia joka katsoi minuun kuin jumaloiden minua, päätin rohkaista itseni ja kerroin ääneen molemmille miehille että rakastin Aleqia ja tahdoin mennä tämän kanssa naimisiin heti kun se oli mahdollista.

Kävimme pitkän keskustelun kolmistaan siitä että tiesimmekö, mikä sitoumus avioliitto oli ja isäni mielestä olimme vasta teinejä, emmekä tienneet mitään rakkaudesta. Mutta rakas Anabel.. kyllä sen tietää.. niin tulet sinäkin tuntemaan, ellet ole jo tuntenut. Kun se oikea tulee kohdalle sen vain tietää.. Minun kohdalla se on Aleq.
Lopulta tämä antoi siunauksensa pyytäen että pitäisimme tämän salaisuutena, vain me kolme tiesimme asiasta. Halasin isääni johon tämä vastasi antaen suukon hiuksiini kuten tällä oli ollut tapana silloin kun perheessämme oli ollut kaikki hyvin ja olin ollut vielä lapsi.

 Muistatko sen puhelin soiton silloin kun sinun syntymäpäiväsi oli tulossa? Anna anteeksi sitä soittoa, en muistanut edes onnitella sinua kun pälpätin vain Aleqista ja siitä kuinka seurustelimme salaa kenenkään tietämättä. Olin niin itsekäs, sinulla ei ollut siellä ketään jolle kertoa omia salaisuuksiasi ja sekin kerta kun soittelimme, keskityin vain itseeni.. Tunnen niin syvää syyllisyyttä siitä.

 Isla Paradison hulppein hotelli.. se oli vain meidän suvulle varattu! Jep.. olimme kasvaneet nuoriksi aikuisiksi ja tuoneet suhteemme julki kaikille.. Niinpä oli se kauan odotettu päivä!

 Aleq isäni kanssa oli organisoinut kaiken, tämä oli hoitanut hotellin kanssa kaiken niin että itse pystyin olemaan vain se tärkein ihminen sinä päivänä, Morsian!

 Olimme suunnitelleet tilaisuuden niin että meidät vihittiin parvekkeella, muiden ollessa alhaalla katsoen meitä alhaalta. Tiedän.. todella alentavaa mutta meidän mielestä se oli todella kaunista ja varmasti olisi ollut sinustakin jos olisit ollut paikalla..

 Valitettavasti äitini oli jyrkästi kieltänyt lähettämästä kutsua sinulle joten anna hänelle ja eritoten minulle anteeksi että et päässyt häihimme. Olisin niin kaivannut sinua sinne ja Aleq myös.

 Vihkipappimme teki lyhyen version seremoniasta, ettei vierailla taittuisi niskat siitä ylöspäin katselusta joten ennen kuin huomasimmekaan olin jo laittamassa Aleqille valitsemaani sormusta.

 Luulet varmaan että et ollut edes hengessä mukana mutta luulet väärin rakas Anabel.. Muistatko ne rannerenkaat joka kerran ostimme sieltä kallista koruliikkeestä?
Kyllä vain, en suostunut ottamaan äitini perintökäsikorua koska tahdoin sinut lähelleni. Tiedän, se on vain koru mutta sitäkin tärkeämpi kun sinä olet siellä ja minä täällä..

 Vietimme hääyömme samaisessa hotellissa, mutta koska molempia jännitti, päätimme käydä vain vaihtamassa vaatteemme allasjuhlia varten joten näin myös teimme.

 Muut vieraat olivat altaalla myös ja koska olimme tehneet selväksi hotellin väelle että juhlavieraista piti pitää huolta, nämä olivat järjestäneet suihkulähteen altaaseen, sekä allasbaarin!

 Sama päti myös ruokapuolta. Seisova pöytä oli ympärivuorokauden juhlavieraiden käytössä josta myös mekin kävimme nauttimassa ennen vetäytymässä hääsviittiin. Voi olisit kyllä rakastanut sitä keitettyä hummeria!

 Muistatko kun juttelimme kerran siitä miten se tapahtuisi? No minä hommasin ne puna-mustat alusasut joista puhuin silloin! Hihittelin mielessäni sitä kun istuuduin sängylle..

 Aleqiin asuste teki vaikutuksensa joten jos tahdot joskus vietellä miehen, hommaa sellaiset! NE tepsivät..


 Muistako myös sen miten jännitimme yhteen ääneen sitä osaisiko sitä olla edes sillain? No jos et ole vielä ollut kun tätä luet niin.. älä jännitä, se tapahtuu niin luonnollisesti jos on oikea sim siinä vieressä.

 Viikot menivät eteenpäin kuukausiksi ja niin.. silloin aloimme erkaantua yhteydenpidostamme.. mitä oikein tapahtui?
Samalla kun yhteyden pito sinuun alkoi vähentyä aloin myös syömään kuin hevonen.. jep, minä.. jopa Aleq huomasi sen, kerran tämä jopa kommentoi sitä ääneen josta hiukan suutuin mutta samalla huolestuin.

Sinä päivänä menin käymään lääkärissä että saisin selville oliko minussa matoja tai jokin sairaus.

 Se mitä sain kuulla, järkytti minua mutta Aleq kun sai kuulla asiasta.. tästä paljastui jotain sellaista mitä en ollut tiennyt, tämä oli lapsenvastainen!
Kyllä olin raskaana..

 Surullista asiassa oli se että Aleq ei ollut uutisesta yhtään iloinen joten oma iloni muuttui ahdistuneisuudeksi, emme oikeastaan koskaan olleet puhuneet lapsien hankkimisesta mutta sinähän tiedät että kyllä ne olivat minun kymmenvuotis suunnitelmassani.

 Raskauteni alkoi nopeasti näkymään, kiitos sen kaiken herkuttelun, joten minut tietäen että ulkonäköni on kaikki kaikessa, päätin lääkäreistä huolimatta mennä kuntolaitteelle pitämään kunnostani huolta.

 Samalla myös aloin harrastamaan maalausta.. sitä nimittäin tarvitsen ammatissani.. tiesitkö että unelmani on päästä DNA-profiloijaksi? Kyllä, minä! Nero mutta laiska käyttämään aivojani! Jotain tosiaan tapahtui kun Aleq tuli kuvioihin..

 Loppu raskauteni oli suhteellisen helppoa mitä nyt selkä vaivoja ilmaantui hiukan.. Se joka muuttui loppuraskautta kohti, oli Aleqin kiinnostus mahaani kohtaan luonteestaan huolimatta. Kaipa tämä oli viimein tajunnut että kannoin hänen lastaan sisälläni!

 Viimein aloin haaveilla ehjästä perheestä, joka oli tämän kertomisen lapsi vastaisuudestaan rikkoutunut, oli viimein palaamassa takaisin. Tunsin suurta iloa tuntiessani miehen käden ison mahani päällä, harmi että en tuntenut niitä alusta asti.

 Saimme jopa juteltua asiat halki, niin että vanhempani eivät tajunneet mitään ja kun olimme jutelleet asiat halki, halasimme onnellisena.
Draamaa tosin siitä halauksesta ei puuttunut, sillä sillä hetkellä kun tunsin sisälläni lämpimän muljahduksen, tunsin sen myös alhaalla.. Lapsiveteni oli tullut suoraan meidän molempien jaloille!

 Aleq oli itse rauhallisuus ohjattuaan minut autoon ja kaahattua sairaalan eteen jossa pääsin supistusten välissä siirtymään ilmoittautumaan synnytykseen.

 Synnytys oli ollut nopea mutta koska poikamme oli hiukan keltainen, meitä pidettiin sairaalassa kolme päivää. Lopulta päästyämme sairaalasta koko perhe oli ottamassa uutta tulokasta vastaan.

 Olin erittäin yllättynyt mutta samalla onnellinen kun Aleq pyysi saada pidellä poikaansa. Annoin tälle samoja ohjeita joita sairaalan hoitajat olivat minulle antaneet, mutta tämän kasvoilla oli niin onnellinen ilme että luulin että olin saanut lastenvastaisesta miehestä lapsirakkaan miehen!

Siinä me siis olemme, tuoreina vanhempina Paul Widelle, luulitko että Aleq ottaisi minun sukunimen kuten sinun perheessä? E-hei, tahdoin ottaa Aleqin sukunimen joten niin pieni poikamme Paul sai myös isänsä sukunimen. Toivon sydämeni pohjasta että jos et ole jo löytänyt sydän valittuasi niin tulet sen pian löytämään! Tämä nimittäin parahin Anabel on parasta mitä simille voi tapahtua! Toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi mutta nämä ovat myös samalla hyvästit.. Olen kuullut sellaisia asioita joiden varjolla on ehkä parasta, ettemme enää kohtaa. Kiitos vuosien aikana tuestasi ja vaikka emme ole yhteydessä olet aina sydämessäni!

Sinun ikuinen ystäväsi

Cristel Wide


Sellainen extra.. tätä oli hauska, mutta samalla vaikea tehdä.. En meinannut keksiä millään miten saisin Aleqin tykkäämään omasta pojastaan joten minun piti muuttaa herran luonnetta.. tämä ei suostunut edes olemaan samassa huoneessa pienen Paulin kanssa!
Seuraavassa osassa pääsemmekin jo nuoren aikuisen touhuja seuraamaan, mitä Anabelille on tapahtunut sen jälkeen kun Cristel ja Aleq lähtivät ja mitä seuraavaksi sitten tapahtuu.. se selviää seuraavassa osassa!

ps. Seuraava osa on äärimmäisen lyhyt.. kuvia kolmetoista joten kun puhun lyhyestä niin sitä se myös on! Mutta kuten jo edellisessä osassa kerroinkin se on välttämätöntä että voimme jatkaa siitä sitten eteenpäin. =)

Lopuksi vielä pieni kevennys teinistä nuoreksi aikuiseksi kasvaneesta Aleqista…






Meni hetki selvittää miksi mies näytti noin oudolta.. tällä oli naisille tarkoitetut muokatut kulmakarvat päässä omiensa lisäksi! Ja nuo hiukset!!! Nauroin varmaan viisi minuuttia putkeen niin ettei hiusten vaihdosta meinannut tulla mitään.. Eikö olekkin erittäin… lutuinen? ;) =P


Seuraavaan kertaan!

–Phoenix-

7 kommenttia:

  1. Tosi hyvä ekstra, kiva että päätit kertoa tarkemmin Cristelin ja Aleqin kuulumisista :) Harmi ettei Cristelinkään perheessä ollut kaikki asiat ihan hyvin, onneksi he kuitenkin hyväksyivät lopulta nuorten suhteen. Kiva idea tämmönen kirjetyylillä kirjotettu osa.
    Musta tuntuu että sun tekstis on parantunut paljon legacyn alkuosista, oli se sillonkin hyvää, mutta nyt käytät tosi laajasti sanastoa ja teksti on sujuvaa luettavaa :) Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota pilkutukseen ja siihen ettei lauseet paisu liian isoiksi, esim.
    "samalla tämä alkoi sättimään minua sanoilla oliko tässä kiitos siitä että vanhempani olivat antaneet Aleqille katon päänsä päälle minun mieliksi ja että miten saatoin rikkoa ainoan ehdon sopimuksesta jonka olimme tehneet" vai miten se menikään, mutta tajusit toivottavasti pointtini.
    Kaiken kaikkiaan kuitenkin tykkäsin osasta, asiat käänty kuitenkin hyvin tämän pienen perheen kanssa. Repesin viimeiselle kuvalle :D Ja muuten, mua ei ainakaan haittaa vaikka seuraava osa olisi lyhyt :) Hyvää joulunaikaa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää että oli kyllä mukavaa välillä hypätä ihan johonkin muuhun kuin Quintien perheen arkeen.. sai lisä puhtia tekemään itse tarinaa ja osia mutta silti omalla tavallaan pysyttiin perheessä.. =) Juuri tuon takia tahdoin kirjoittaa kirjeen muodossa..
      Cristelin perheestä tiesin heti kun tyttöä tein silloin, että tämän perheellä täytyy olla jotain luurankoja kaapissa, mitä ne olisi sitä en silloin tiennyt, vasta kun näin isän liehittelevän hovimestari naista niin tiesin että tämä se on! =P
      Täytyy myöntää että niin tuntuu itsestänikin että on parantunut, vielä tosin on paljon parantamisen varaa kuten pilkutukset ja liian pitkät lauseet, joista mainitsitkin.. tiedostan ne itsekkin mutta silloin kun oon innoissani en vain näe niitä vaikka kuinka monta kertaa lukisin.. se lukihäiriössä on paha kun ne vain hyppäävät silmien edessä pois eikä niitä näe.. =/ =P
      Mutta yritän vieläkin enemmän panostaa siihen puoleen! Joten kannattaa niistä jatkossakin huomautella! =)

      Kiitos siis kommentista ja mahtavaa etten ole ainoa joka repeili tuolle viimeiselle kuvalle! =D Saa vieläkin hymyn nousemaan huulille! =D
      Huojentavaa tietää ettei se haittaa jos on lyhyen läntä, se kun on vain välttämättömyys sitä seuraavaa osaa varten.. =)
      Erittäin hyvää joulunaikaa sinulle kuten kaikille muillekin! Tämä on henkilökohtaisesti vuoden paras aika, eli lyhennettynä.. Rakastan joulua! <3

      -Phoenix-

      Poista
  2. No niin, sain luettua ja nyt kommentoin tätä!

    Ihan ekaksi pieni virheentapainen tuolla, ei mikään häiritsevä, mutta eräs kuvateksti oli tuolla kahteen otteeseen kahdessa eri kuvassa.

    Musta oli tosi hienoa, miten hahmot kasvoivat ja muuttuivat vuosien myötä ulkoisesti JA sisäisesti! Ja Aleqista tuli muuten aika söppänän näköinen vanhempana <3 En oikein teininä tykännyt sen ulkonäöstä :D
    Sujuvaa tekstiä, todella huomaa legacyn kehittyneen alkuajoista, en kertaakaan joutunut lukemaan mitään kahdesti, vaikka joitain ajatus- ja korrelaattivirheitä olikin :) Lukeminen sujui siis näppärästi. Kuvat oli tässä osassa erityisen hienoja!

    Lueskelen myöhemmin ne muut rästiosat, aloitin nyt tästä! :)

    - Irvikissa, De Luca Trilogy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole Phoenix, mutta pitääkö sun joka ikiseen blogiin tunkea tuota sinun pätemistäsi... Ei ole kiva kun mollaat "huonompia" kirjoittajia, kuin itse olisit joku julkkis. Hah. Ei ihmiset kirjoita pilkuntarkasti, inhimillisiä virheitä sattuu aina! Ei niistä aina tarvitse huomauttaa, vaikka rakentava palaute onkin hyvästä useasti...!

      Poista
    2. Vastaukseni löytyy DLT:n blogista, jonne myös laitoit kommenttisi, voidaan jatkaa keskustelua siellä jos tarvetta on :)

      Poista
    3. Vastasin Anonyymin kirjoittamaan tekstiin jo DLT:ssä mutta koska laitoin sinne myös pienen varoituksen, laitan sen copypastella tännekin... eli:

      I`m in shock! =O
      Näin alkajaisiksi, voisi ensin kysäistä asianomaiselta mitä tämä ajattelee, ennen kuin lähtee purnaamaan hänen tarinaan tulleista kommenteista.. Koska tälläinen asia on nyt tullut, mitä en todellakaan olisi uskonut tulevan (itse kun en pidä siitä että muut rupeavat puhumaan minun puolestani, minulla on suu ja näppäimistö jolla puhua itse.) niin kerronpa mitä mieltä itse olen nyt tästä julki tulleesta asiasta... no siis.. elikkä..

      En missään nimessä koe/tunne sitä että olisit Irvis koskaan mollannut, pätenyt tai millään muotoa pitänyt itseäsi muita parempana (/julkkiksena, kuten anonyymi sen puki)! Päinvastoin! Olen ollut hyvin otettu siitä että olet lukenut minun tarinaani (toivon että luet myös jatkossakin..?) sekä iloinen siitä että olet antanut rakentavaa palautetta!

      Itselläni on lukihäiriö... se ilmenee niin että kirjaimet hyppii tekstissä (jopa omassa jota olen kirjoittanut), tästä syystä olen hyvin hidas lukemaan jos yritän tarkkaan lukea.
      Toinen jolla tulee ilmi on kirjoittamisessa, jossa tahdon parantua!
      Kirjoitan mielelläni tekstiä mutta siellä on näitä kirjoitusvirheitä, joista olen ollut iloinen että niistä on huomautettu!
      En voi oppia jos kaikki aina vain mielyttääkseen kehuisivat vain tekstiä huomaten että siellä on virheitä. Kuten Irvis kirjoitti, pidän siitä että horjuvammista kohdista huomatutetaan ja vahvempia korostetaan.

      Olen nyt siinä uskossa että asia on loppuunkäsitelty. Jos joku ei pidä siitä että muut korjaavat, älä lue muiden kirjoittamia kommentteja... niin yksinkertaista, näin ei kenellekkään jää paha maku suuhun. Jos asiasta vielä aletaan vääntämään kättä, tulen poistamaan sellaiset kommentit tyystin!


      -Phoenix-

      Poista
    4. Virhe korjattu ja nyt on oikeat tekstit oikeiden kuvien kanssa! Kiitos vielä kerran Irvikselle joka asiasta mainitsi! =)

      Poista