Osa 28- Kotibileet

No niin! Viikko sitten luvattu osa vierähtikin sitten tälle viikolle kun tosiaan olen innostunut tekemään joululahjoja aika paljon itse tänä vuonna! Niitä en paljasta jos joku lahjan saaja saattaisi tätä vaikka vahingossa lukea.. ;) Niinpä siirrytään pidemmittä puheitta itse osaan, lukuiloja!

Kuvia huimat 65!

VAROITUS!
Koska osa kohtauksista on vaatinut niin olen joidenkin iloksi ja joidenkin pettymykseksi joutunut käyttämään poseja.. Siitä päästäänkin itse varoitukseen!
Herkimmille lukijoille! Osa sisältää hiukan alastomuutta, kohtauksia jotka saattavat aiheuttaa ahdistusta ja sydämmen tykytyksiä sekä hiukan väkivaltaista kohtaamista!

Näihin varoituksiin päästän jokaisen omalla harkinta kyvyllään osaa lukemaan!

 Seuraavana päivänä olin, kotona vielä soittanut isälle ja kertonut yöpyväni Cristelin luona kun tämän vanhemmat olivat myös matkoilla. Tämän kommentti oli ollut, selvästi vitsinä ettei mitään römybileitä pidettäisiin.. Olin yrittänyt kuulostaa yhtä kevyeltä sillä meidän molempien vanhemmat selvästi luottivat siihen todella paljon että olimme kilttejä tyttöjä sekä noudatimme näiden ohjeita. No itse olisin noudattanutkin ilman Cristeliä.. Muuten en nyt kävelisi ystäväni taloa kohti vaihtovaate kassi käsissäni.

 Tiesin ulko-oven olevan auki joten menin tottuneesti sisälle jossa Cristel jo odottikin. Pudotin kassin oven juurelle jonka jälkeen Cristel jo aloitti tuohtuneena puhumaan.
”Jo oli aikakin! Arvaa miten paljon on vielä tehtävänä ja aikaa ei ole paljoa! Meidän pitäisi vielä keritä pukeakin!”

 ”Rauhoitu hyvänen aika.. Olen tässä nyt..”
Cristel kaappasi minut halaukseensa.
”Olet parhain ystävä jota simillä voi olla! Tiesitkö sen..”
Kyllä, tiesin todella hyvin..
”Voit mennä vaihtamaan vaatteet..”
Otin kassini lattialta kun Cristel nappasi sen kädestäni.
”Hei! Vaihtovaatteeni on siellä!”
”Nii in.. nyt on meidän kotibileet ja tiedän vaatekaappisi sisällön.. Otin oikeuden käydä vaatekaupassa hakemassa meille molemmille uudet vaatteet, vaatekokosi kun on jäänyt pysyvästi mieleeni.. Bileasusi on huoneeni vaatelaatikon päällä..”
Huokaisin syvään teatterillisesti samalla päätäni pyöritellen, ainoa hammasta kiristävä asia välillämme oli minun vaatekoko joka oli yhtä kokoa pienempi kuin Cristelin, minulla kun ei ollut tämän pahetta.. suklaapatukat, vihaan suklaata.

 Juu ei! Cristel saa kuulla kunniansa! En todellakaan suostu pitämään tätä!
Katsoin peilistä itseäni, näytin… kauhealta!

 Laskeuduin portaita alas kutsuen ystävääni.
”Cristel Margaret Flynt! Alahan selittää miksi näytän sinulta enkä omalta itseltäni?!?!”
Cristel tuli alakerran vessasta tyytyväinen virne naamallaan.
”Siksi että tämä on ainoat kotibileet jotka pystymme järjestää vielä teineinä ennen kuin alamme nuorina aikuisina järjestämään kunnon pirskeitä joten on siitä hyvä ottaa kaikki irti.”
”Mutta en tykkää olla näissä yhtään! Napani näkyy!”
”Ja söpö napa onkin.. hei hei napa..”
Cristel tiesi tasan tarkkaan millä rikkoa suuttumukseni enkä voinut kuin alkaa nauramaan tämän tervehdyksille jota teki kumarassa kohti napaani…
”Hyvä on! Hyvä on! Lopeta! Kuolen nauruun! Mutta vain tämän kerran ja jos tunnen siltä, niin menen vaihtamaan kesken illan omiin vaatteisiin, onko selvä enkä kuuntele mitään nupinoita!”
”Ihanaa! Tietenkin! Mutta nyt minä menen vaihtamaan, sinä menet kokeilemaan tuota isän baaritiskiä, josko saisimme juomia tarjoiltua bileissämme.”

 En tiennyt mitä ystäväni oli oikein ajatellut laittaessaan minut baaritiskin taakse.. samalla kun se oli erittäin kiehtovaa ja hauskaa, se myös tuntui tuskaiselta.. juomat nimittäin joita tein tuli jotain niin pahaa että suustani purskahti enemmän kuin kerran juomat ulos.

 ”Kuinka edistyy?”
Mulkaisin ystävääni samalla kun ojensin lasin kiero hymy huulillani..
”Ai noin huonosti? No eihän se nyt voi niin…. hyi! Mitä ihmettä?!”
Nyökkäsin antautumisen merkiksi samalla sanoen tälle ettei tainnut olla ihan hyvä idea jos halusimme kaikkien nauttivan bileistä, että minä tekisin juomia sinä iltana.

”Olet aivan oikeassa.. käyhän hakemassa jääkaapista meille limua niin soitan yhden puhelun…”
Tein työtä käskettyä kun taas Cristel siirtyi olohuoneen puolelle kuuloetäisyyteni ulottumattomiin.
”Hyvää päivää.. Cristel Flynt tässä, äitini pyysi soittamaan jälleen teille sillä tarvitsemme taas palveluitanne.. kyllä vain, se on osoitteemme.. ai monelta? siinä kolmelta, hyvä juttu! Näemme sitten..”

 Cristel lopetti puhelunsa samassa kun tulin kaksi limutölkkiä käsissäni olohuoneeseen.
”Mitä sinä noilla? Meidän pitäisi olla jo areenalla! Ala tulla!”
”Mut- mutta..”
Cristel nappasi tölkit kädestäni, laittoi ne kahvipöydälle ja repi minut kädestä kohti ovea.

 Keikka oli ollut sanalla sanoen mahtava! Koko joukko oli saanut liput mutta Cristel oli antanut minulle ja itselleen jotain sellaista mitä muille ei, nimittäin VIP-liput! Olimme tavanneet bändin näiden taukohuoneessa ja saaneet kaiken kattavan fanipaketin nimikirjoituksineen ihan paikanpäällä kirjoitettuna! Olin todella otettu Cristelin näkemästä vaivasta, mutta en voinut sille tunteelle mitään kun tämä käytti vanhempiensa vaivalla ansaittuja rahoja noin häikäilemättömästi.

 Saavuimme Cristelin kanssa ensimmäisinä tämän kotiin jossa minua odotti todellinen shokki! Cristel oli palkannut soitollaan sinne baarimikon!
Päätin kuiskata ystävälleni ettei baarimikko kuulisi..
”Tietääkö tämä että tuli teinien kotibileisiin töihin?”
”no ei tietenkään! Hulluko olet, eihän se muuten tekisi drinkkejä meille! Se luulee että palkkasin hänet äitini pyynnöstä..”
"Selvä...."

 Siirryin tiskin taakse katsomaan tämän työskentelyä, se nimittäin oli kieltämättä todella kiehtovaa. Miltäköhän se tuntuisi tehdä tuota hommaa oikeasti?
”Mitäs neidille saisi olla?”
Säpsähdin hieman mutta katsoin tätä hiukan mietteliäänä.

 ”Jotain makeaa ja josta tulee hyvä mieli..”
”Vai että mielialajuoma.. onkos neidillä muuten ikää?”
”Mihin sinä oikein luulit tulevasi? Ei sinua olisi kai palkattu jos et saisi tarjoilla kaikille paikalla olijoille! Ja muistakin se koko ilta.”
”Hyvä on, hyvä on.. piti vain tarkistaa.. kunhan nyt vitsailin.. Jep, yksi mielialajuoma tulossa..”

 Baarimikko sekoitteli ja ravisteli kunnes otti ja laittoi juoman lasiin, sen jälkeen tämä otti näyttävän polttimen esille samalla vinkaten silmää minulle. Tunsin kuinka puna nousi poskilleni, en ollut tottunut siihen että minulle flirttailtiin.
”Miten kävisi neidille biledrinkki?”

 Samassa tämä jo oli ojentamassa juomaa minulle päin isoin käsielein ja kumartaen dramaattisesti lopussa.
”Neiti on hyvä..”
”K-kiitos..”

 Maistoin juomaa varovasti, se oli todella hyvää! Samassa kun otin toisen kulauksen Cristel kävi avaamassa ulko-oven sillä bileet olivat juuri alkaneet kun luokkakaverimme ilmestyi innoissaan vieläkin konsertin jälkihuumassa.

 Menin muiden joukkoon tanssimaan kun sim jonka toivon ettei Cristel olisi kutsunut tuli sisään kantaen enkelikakkua mukanaan.
”Hei Anabel…”
Nariseva äänenmurroksen takia kimeähkö ääni kantautui ensimmäisenä ennen kuin tämän naama tuli näköetäisyydelle.
huokaisin syvään ja päätin puhuttaa vielä Cristeliä tästä.
”Hei Daniel..”
Jep.. Daniel Yner oli tullut bileisiin myös..
”Toin mukanani äidin tekemän enkelikakkun..”
”Sepä kiva.. voit viedä sen noiden muiden tuomien tuomisien joukkoon keittiön puolelle.. pidä hauskaa..”

 Nyt jos koskaan tarvitsin drinkkiä.. en yleensä juonut niin paljoa mutta Danielin tuleminen bileisiin oli juuri sellainen tilanne jonka takia piti ottaa rohkaisua.. tämä kun oli ollut ihastunut jo ala-asteelta asti minuun ja silloin jo yrittänyt liehitellä minua.. Nyt se oli vain pahentunut kun tämä oli kasvanut teiniksi ja omasi enemmän voimaa kuten myös finnejä.. yök..

 Vasta kun olin tanssimassa, törmäsin Cristeliin ensimmäisen kerran, sitten sen kun bileet olivat alkaneet.
”Olitko pyytänyt Danielin bileisiin?”
”Oli pakko.. Sheila on ihastunut tämän isoveljeen.. siten sain myös veljen kutsuttua.. tämän pitäisi olla myös kohta täällä, siinä vasta namu vai mitä!? Ei uskoisi että pojat ovat veljeksiä!”
Huokaisin syvään.. vai että niin..

 ”Cristel, kuka ton on kutsunut?!”
Cristel meni ikkunan luokse josta Diana katsoi ulos parin muun teinin kanssa.. Aloin huomaamaan että bileissä alkoi olemaan sellaista väkeä jota emme olleet kutsuneet, tämä alkoi riistäytyä käsistä.
Nähtyään kenestä Diana puhui, Cristel kääntyi rivakasti suuntana minun luokse.

 ”Miksi Aleq seisoo jonkun pojan kanssa pihallani?!”
”Ai niin.. kutsuin heidät, se toinen poika on sen serkku ja tämä on muuttamassa tänne.. ajattelin että tämän oli täällä helpompi tutustua luokkakavereihinsa.. Väestä puhuen.. oletko huomannut että täällä alkaa olemaan sellaista väkeä myös jota emme ole kutsunut?”
”Entä sitten.. Sen parempi! Näiden pitikin olla koko kylän puhutuimmat pippalot! Mutta viis siitä, miltä näytän!? Eihän meikkiä ole liikaa, voi taivas! Ovi avautuu.. Pitää käydä vessassa tarkistamassa meikki!”
En ollut koskaan nähnyt Cristeliä tuollaisena kun nyt katsoin tämän menoa vessan suuntaan, jännittikö tämä Aleqin kohtaamista?!

 ”Kiitos että suostuit tulemaan pitkän matkustamisen jälkeen tänne serkku..”
”Eipä mitään, ei se nyt niin raskas ollut.. on sitä raskaampaakin koettu..”
”Jep.. tiedänhän minä..”
”Vai tälläiset pippalot.. mitä oikein näet tässä kylässä Aleq? Etkö voisi muuttaa meidän luokse? Roaring Height ei oo mikään pahin paikka varttua, siskokin tykkäisi jos tulisit..”

 ”Isoisällä oli jokin tarkoitus miksi muutimme tänne.. en muuten olisi täällä.. ainoa minkä hän kerkisi sanoa oli että meidän tuli sulautua joukkoon.. en voi vain lähteä.. sitä paitsi.. olen ehkä löytänyt täältä jotain..”

 ”Ymmärrän mitä tarkoitat.. mutta niin on näköjään joku muukin..”
”Mitä tarkoitat?”
”Tuota brunettea on tuo vanhempi kehonrakentaja vilkuillut aika pitkään.. häntähän tarkoitat vai mitä? Aika hyvä valinta..”
”ööö..Anabelia? Onhan hän.. mut..”

 Tietämättä mitä takanani käytiin keskustelua, keskityin Simonin ja Cristelin jutteluun niin etten edes huomannut kuinka minua katsottiin hiukan joka suunnasta.

 Edessäni oleva Aleqin serkun kutsuma kehonrakentaja oli Danielin veli Rafael. Koska kylä oli pieni, niin tiedettiin että pojilla oli sama isä mutta eri äiti.. Isä kun oli kylän flirttimies..

 Vasta kun kyllästyin Cristelin kiusoitteluun Simonin kustannuksella enkä jaksanut enää varovasti varoitella ystävääni kiusaamasta lisää huomasin Rafaelin tuijotuksen, miksi olinkaan suostunut näihin vaatteisiin!

 Tuntien oloni vaivautuneeksi lähdin liikkumaan pitkin olohuonetta ihmismassojen läpi. Samassa Cristel jäi yksin jolloin Diana meni juttelemaan tämän kanssa.
”Aleq vilkuilee sinua.. hih.. taisit saada taas yhden pokaalin hyllyysi Cristel..”
”Ole hiljaa Diana kun et tiedä mistään mitään! Äläkä enää mollaa Aleqia, Bels kertoi että tämä on ihan ok tyyppi ja uskon Belssiä.”

 Päästyäni massojen läpi baaritiskille, baarimikko sekoitti juuri yhtä juomaa jollekin kuokkavieraalle.
”Sinä jälleen.. taisi tulla jano? Täällä on aika paljon nuoren näköistä väkeä.. pitääkö kohta alkaa kysyä papereita?”
”Älä hulluja puhele ja tee työsi!”

 Tiesin että ärähdykseni herätti baarimikossa vain kysymyksiä joten katsoin parhaakseni lähteä vessaan. Sinne meno tosin osoittautui vaikeaksi sillä joka paikassa oli väkeä. Samassa kun näin välin huomasin seuraavaksi katsovani valkoista rintaa edessäni.
”Hei..”

 Katsoin puhujaa, tämä oli Rafael!
”Ai hei.. ”
”näin kuinka yritit saada juotavaa, tässä.. kävin sen hakemassa äsken itse.. en ole vielä juonut siitä..”
”Tuota.. ai.. kiitos..”
Ennen kuin huomasin, niin kädessäni oli lasi jotain kirkasta juotavaa ja ennen kuin tajusinkaan, olin nostanut sen huulille. Samalla kun join sitä huomasin yllätykseksi sen kuinka janoinen oikeasti olinkaan. Vain juoman pistävä maku sai minut irvistämään johon Rafael vain nauroi.

 ”Aika hirveätä vai mitä? Sen siitä saa kun antaa baarimikolle vapaat kädet..”
Samassa huomasin että Rafael lähestyi flirttailun tuoksinassa lähemmäs. Ottaessani askeleen taaksepäin kiitin tätä juomasta ojentaen samalla lasin takaisin.
”Kiitos juomasta, anteeksi.. minulla ei ole hirveän hyvä olo..”

 Tunsin päässäni pientä surinaa samalla kun kävelin portaita ylös, olisi aika vaihtaa vaatteet omiini. Kaksi flirttiyritystä ja Danielin kohtaaminen oli yksille kotibileille jo liikaa!

 ”Bels!? Minne menet?!”
Käännyin katsomaan Cristeliä ärtyneenä, olisi pitänyt arvata että tämä ei tykännyt siitä että meninkin vaihtamaan omia vaatteita päälle, tämän valitsemat alusvaatteetkin hiersivät ikävästi.
”Vaihtamaan vaatteet, lupasit muistatko?”
”Lupasinko? Okei, tule sitten heti alas! Kohta alkaa se ohjelmanumero josta kerroin!”

 Hoipertelin Cristelin huoneeseen, jätäen huomaamatta oven tämän huoneeseen auki.. tosin tuskin kukaan sieltä edes tulisi, sillä kaikilla tuntui olevan alakerrassa niin hauskaa.

 ”Nyt pikkubroidi on tilaisuutesi! Anabel meni yläkertaan ja on yksin.. katsokin että et tuota pettymystä kun kerta tein niin paljon eteesi! Turha marista enää sitten etten koskaan auta sua!”
Daniel alkoi hymyilemään häijysti samalla kun narisevalla piipityksellä vastasi veljelleen.
”Varmasti veli, en tuota pettymystä! Kiitos todella paljon!”
”Joo joo.. mene!”

 Katselin päätä pudistellen kuvajaistani alusvaatteisillani hiukan hämillään miten olinkaan suostunut Cristelin alusvaatteisiinkin?! Ne eivät todellakaan olleet minunlaiset! Samalla oven suulle ilmestyi Daniel.
Käännyin hämilläni katsomaan ovelle tulijaa kun tämä olikin jo järkytyksestä huoneen sisällä!

 ”Daniel päästä irti!”
Tämä oli yllättävän nopeilla liikkeillä painanut minut seinää vasten katsoen oudon hullun kiilto silmissä.

 ”Ja en muuten päästä! Nyt oot oikeesti mun! Kukaan ei kuule sua joten turhaan huudat. Kuuletko tuon? Rafael nosti juuri volumetasoa musiikista joten kukaan ei tule auttamaan sua.. Nyt teet kuten mä sanon ja tykkäät siitä onko selvä?”
”Ja en varma.. auh.. tuo sattuu! Ei!

 Daniel painautui lähemmäs minua jolloin haistoin tämän ällöttävän hajun lähelläni samalla kun tämä yritti antaa suudelmaa huulilleni. Yritin rimpuilla samalla kun huusin apua kenenkään sitä kuulematta.
Pakoyrityksieni ja paniikin huutojeni lomitse en huomannut kuinka huoneeseen tuli joku.

 Ennen kuin tajusinkaan Daniel repäistiin irti minusta ja väliintulijan käännettyä Danielin tämä löi nyrkillä tätä suoraan kasvoihin.
En pystynyt kuin seisomaan lamaantuneena katsoen tuota tapahtumaa. Vasta kun Daniel makasi maassa otin askeleita kohti ikkunaa pidellen itseäni käsivarret ristissä.

 Pelastajani nosti Danielin rinnuksista ja sysäsi tätä minua kohti. Värähdin pelosta että pelastajani antaisi Danielin yrittää taas lähennellä kun kuulin tämän soinnukkaan matalan pehmeän äänen sanovan Danielille.
”Ja nyt pyydät neidiltä anteeksi ja lupaat enää koskaan olla koskematta tähän! Et edes vilkaise tätä päin!”
”A-anteeksi Anabel.. uuh!”

 Daniel kerkisi juuri ja juuri pyytää anteeksi kun pelastajani nappasi tätä rinnuksesta raahaten tämän ulos kohti autotietä. Tienviereen päästyään tämä nappasi Danielin niin lujaa että horjahti ja kaatui maahan.
”Anna sitten olla ainoa kerta kun yrität jotain tuollaista tai jos teet niin etsin sinut itse ja kuohitsen sinut kuten sian! Onko selvä?!”
Daniel piipitti lupauksen, ettei koskaan koskisi naisiin ja lähti kontaten matelemaan kohti kotia.

 Sillä välin kun pelastajani oli vienyt Danielin ulos, olin havahtunut järkytyksestä sen verran että olin pikaisesti pukenut ja karannut paikalta. Sitä tosin ei pelastajani tiennyt.

 Vasta kun tämä saapui tyhjään Cristelin huoneeseen, tämä sai huomata minun poistuneen paikalta.

 Tietämättä pelastajani nimeä tai kuka tämä oli, lähdin haparoivin askelin kävelemään kohti kotia. Samalla kun kävelin, mietin pelastajani kasvoja, en tulisi koskaan unohtamaan niitä! Kunpa olisin tavannut tämän toisenlaisissa merkeissä! Tämän jo kasvot sekä olemus sai sisälläni jotain muljahtamaan niin että huomasin jo tätä miettiessäni käsieni hikoavan. Miksi tämä tuntematon poika aiheutti minussa sellaisen reaktion jota en ole koskaan aiemmin kokenut?!

 Onnekseni olin poistunut tapauksen takia paikalta, sillä seuraava joka tapahtui, alkoi saada bileissä olijoihin vipinää!

 ”Siis olet tehnyt mitä!?!”
”Kyllä vain, soitin poliisille! Näissä bileissä on liikaa teinejä ja liian vähän aikuisia! Olen huomannut että olen juottanut teineille alkoholia! Tiedätkö mitä se merkkaa maineelleni!?”
”Odotahan kun äitini kuulee tästä! Et tule enää koskaan saamaan töitä!”

 ”Cristel! Pollarit on täällä! Siellä on nainen ja mies poliisi! Nyt äkkiä karkuun! Takakautta!”
Cristelin käydessä väittelyä alkoi olohuoneessa käymään kuhina kun juhlijat yrittivät keritä takaovelle ennen kuin poliisi tulisi ja pysäyttäisi heidät.

 Aleq puolestaan juoksi yläkertaan serkkunsa luokse.
”Max! Poliisit on täällä! Ne tuli pidättämään Cristelin! Minun täytyy auttaa häntä!”
”Mutta miksi?”

 Aleq huokaisi syvään kunnes nosti kätensä rinnalleen.
”Tunnen… tai siis.. Rak… no välitän hänestä! En voi antaa hänen kadota elämästäni! Tiedän sen nyt!”

 ”Mitä siis odotat? Ala mennä!”
”Pärjäätkö? tai siis.. en tiedä mitä tässä tapahtuu ja perheesi taustalla poliisit varmaan..”
”älä minusta huoli.. palaan huomenna kotiin ja selitän asian heille..mene!”

 Aleq pisti juoksuksi kuultuaan kuinka kiukkuinen Cristel huusi vastalausettaan poliisien viedessä tätä ulos ovesta.
”Vaadin saada soittoni! Soittakaa vanhemmilleni! tämä on väärinkäsitys! Irti minusta!”

 ”Odottakaa!”
Cristel kääntyi katsomaan Aleqia joka juosta puuskutti poliisien luokse.
”Mitähän nyt nuori herra? Olitteko te järjestämässä näitä bileitä tämän neidin kanssa?”
”Olin, olen yhtä syypää näihin kemuihin kun hän.. jos viette hänet viette myös minut!”
Cristel katsoi Aleqia uskomatta korviaan!

 ”No sehän passaa, George.. pistähän poika takapenkille, istun tämän viereen kun sinä saat tämän pippurin viereesi.. alahan tulla nuori neiti!”
”Irti minusta!”

 Aleqin rauhoittava ääni sai Cristelin lopettamaan pyristelynsä ja istumaan auton etupenkille. Vasta kun poliisiauto lähti liikkeelle Cristen käänsi hiukan päätään nähdäkseen Aleqin.
”Miksi?”
”No koska… Välitän sinusta…”
Hetken oli syvä hiljaisuus, ainoastaan kuului miespoliisin liikuttunut yskäys jonka jälkeen tuli hetkeksi hiljaista jonka lopulta Cristel rikkoi yhdellä hennolla sanalla jota harvat vain kuulivat.
”Kiitos..”

 Puolessa välissä kävelyä olin purskahtanut itkuun tajutessani lopulta mitä minulle olisi voinut tapahtua jos se tuntematon poika ei olisi pelastanut minua. Välittämättä meikkien leviämisestä olin antanut kyynelten valua välillä hieroen silmiäni niin että meikit olivat kirjaimellisesti pitkin silmäkulmia ja poskia!

 Silloin, pitkästä aikaa toivoin että oveni aukenisi ja saisin halata edes isääni. Mutta äidin kaipaus oli juuri sillä hetkellä aivan suunnaton! Rintaani puristi enkä pystynyt pysäyttämään näkökenttääni sumentavia kyyneleiden tuloa. Olin aivan yksin koska en ollut edes Cristeliä nähnyt lähtiessäni tämän kotoa.

 Tietäen ettei ovesta tulisi ketään vaikka kuinka sitä katselin, käänsin pääni ahdistuneena poispäin katsoen kohti tyhjyyttä.
Vasta puhelimen värinä taskussa sai minut nousemaan tuolilta, ties miten kauan olinkaan siinä istunut!

 Katsoessani soittajaa huomasin sen olevan Cristel. Samalla kun painoin luuria katsahdin ikkunaan, ulkona oli jo valoisaa! Olinko koko sen ajan istunut tuolilla?!

 ”Cristel.. anteeksi että katosin sillein.. en vain voinut..”
”Ole nyt hiljaa, hyvä että lähdit.. kuule.. siinä kävi niin että poliisit tulivat pidättämään minut ja Aleqin..”
”Aleqin? Sinut? Mitä?!”
”kuuntele nyt jooko?”
”Hyvät matkustajat, viimeinen kuulutus Isla Paradisoon.. olkaa hyvät ja astukaa portille numero 5.”
”Cristel, miksi taustalta kuului Isla Paradison kuulutus?”
”Koska olen niiden poliisien saattamana Aleqin kanssa nousemassa koneeseen.. Anabel.. nämä on hyvästit.. minä ja Aleq muutamme vanhempieni luokse.. pysyvästi.. emme tule enää takaisin.. Anna anteeksi, nyt pitää mennä! Ollaan vielä yhteydessä! Selitän kaiken jonain päivänä!”

 Katsoin järkyttyneenä tuuttaavaa puhelintani, Cristel ja Aleq muutamassa Isla Paradisoon?! Cristel oli hyvästellyt minut, puhelimitse?!

 Katsoin puhelintani huomaten kiukun nousevan sisälläni samalla kun puristin puhelintani kädessä. Kyyneleet kirvoittivat silmiäni enkä enää miettinyt vaan heitin puhelimeni kädestä kuin se olisi juuri alkanut polttaa sitä.

 Katselin puhelimen lentoa ensin seinään kovalla rysähdyksellä ja sen jälkeen se vain oli siinä, maassa..

 Tiesin ettei puhelin ollut minulle mitään tehnyt mutta juuri sillä hetkellä se oli tuntunut vain niin hyvältä. Seurauksia miettisin myöhemmin.

Samassa kun käänsin selkäni luultavasti rikki menneelle puhelimelle tunsin kuinka väsymys alkoi voittaa minussa joten vaikka kyyneleet valuivat vieläkin, nyt tosin parhaan ystäväni menetyksestä painoin pääni tyynyyn ja ensimmäisen kerran annoin tuntemattoman pelastajani kasvot tunkeutua uniini.




Kuinka elämä jatkuu ilman parhaan ystävänsä ja juuri ystävyyden alkuun käyneen kaveruuden menetyksen jälkeen, selviää seuraavassa osassa.

Ennen sitä kumminkin ilmestyy ensimmäinen EXTRA! Kyllä vain! Extra joka kertoo Cristelin ja Aleqin muutosta Isla Paradisoon! En tahtonut luopua näistä kahdesta ihanasta hahmosta niin helposti joten päätin pelata heillä ja ottaa samalla kuvia! Kuinkas ollakkaan kun niitä kuvia selaillessa eräänä iltana huomasin että niistähän saapi extran! Joten se on siis seuraava joka ilmestyy hiukan myöhemmin sillä nyt on pidennetty viikonloppu reissu tiedossa ja sen jälkeen on menoa jos toistakin.. joten se tulee kun elämä taas hiukan rauhoittuu.. Yritän kumminkin sen julkaista niin että ennen joulua olisi sitten ihan virallinenkin osa julkaistu sillä tämä seuraava virallinen osa on yleistä huomattavasti lyhyempi, pelkällä 13 kuvalla! Mutta tämä lyhyen läntä osa pitää tehdä jotta saamme Anabelin kasvamaan ja tiedätte mitä tapahtui Cristelin ja Aleqin lähdön jälkeen ennen aikuiseksi kasvua, ja ei.. sitä ei pystynyt laittamaan osan 30 alkuun (siinä on nyt 49 kuvaa!), Ymmärrätte kyllä kunhan sinne asti pääsemme täällä..
Näihin sanoihin lähden pakkaamaan loppu tavarat laukkuun ja nukkumaan, pitkä matka huomenna edessä!
Kommentit jälleen enemmän kuin tervetulleita!

-Phoenix-