Osa 27- Tutori

Heissuli vei! Isot kiitokset kommentoijille niitä yksitellen mainitsematta, tiedätte kyllä ketä olette! Palautteenne on korvaamatonta ja jokainen kommentti nostaa hymyn huulille ja riemun kun huomaa uuden kommentin ilmestyneen! =)
Viimeeksi tosiaan tapasimme viimeinkin Cristelin ja tyttöjen kohtaaman mysteeripojan, tämä kohtaa tytöt jälleen ja nyt pääsemme tutustumaan tähän hiukan paremmin, niinpä.. pidemmittä puheitta, lukuiloja!

 Olin nukkunut todella levottomasti edellisillan mysteeri kohtaamisesta, vaikka olin isälle sanonut meneväni Cristelin luokse yöksi, olin lopulta päätynyt kotiin nukkuman. Tiesin että en olisi saanut silmäystäkään unta koska Cristel olisi puhua pälpättänyt puoli yötä ja kuorsannut toisen puolen. Niinpä nyt kun kävelin koululle, en voinut olla haukottelematta koko ajan väsymystäni.

 Koulun käytävät olivat todella sokkeloiset joten oli suoranainen ihme että löysin itseni oikean oven edestä.. Avatessani oven sisältä kuului ystäväni kova ääni kun tämä puhui siellä. Olin suorastaan yllättynyt että tämä oli jo koulussa!

 Cristel kuului puhuvan uudesta tulokkaasta kaupunkiin.. kiva.. tämä oli varmaan jokaiselle nuorelle kertonut kohtaamisesta! Cristel puhui puhelimeen samalla kun innoissaan osoitti opettajan pöytää. Vilkaistuani nopeasti pöytää kohti ystäväni osoittamaan suuntaan silmääni pisti mappi joka oli auki ja siellä oli kasa papereita kuin myös jonkun kuva. Kohautin välinpitämättömästi tälle olkia ja jatkoin kävelyä omalle paikalle.

 Kerkisin juuri ja juuri istua kun Cristel pamautti pöydälleen kirjat joita olin pyytänyt jo kaksi kuukautta sitten lainaan. Vilkaisin ystävääni samalla kun tämä lopetti puhelunsa.
”Mitä? Tuli tuossa mieleeni kun olin tietokoneella että olin ne luvannut, siinä ne ovat..”
”Joo, sitten kaksi kuukautta sitten.. no parempi myöhään ku ei milloinkaan kai..”
”Jep, saat muuten pitää ne.. Äh.. puhelin on pirissyt koko aamun sen jälkeen kun kerroin Sheilalle eilisestä..”

 Katsoin Cristeliä, joka nousi seisomaan kun hän vastasi puhelimeen ja alkoi vuolaasti puhua puhelimeensa. Pian kello kumminkin löi ja opettaja Garrison tuli ovesta.
”Puhelin pois Cristel ja istu alas.”

 Cristel istui alas jolloin katsoimme toisiamme hiljaa kun opettaja aloitti tuntejaan, selittämällä mitä tunnit sisältäisivät. Tunneista olisi tulossa hyvin pitkät.

 Yksi hyvä puoli oli se että opettaja osasi olla hyvin kiinnostava, en ollut koskaan nähnyt tämän istuvan pöytänsä äärestä, paitsi kokeiden aikaan. Muuna aikana tämä käveli pitkin luokkaa selittäen samalla taululla olevia juttuja. Niin ja tietty samalla naljaillen meidän oppilaiden pulpeteilla oleville jutuille, kuten Fionan tämän päiväiselle.. tämä oli nostanut salikenkänsä pöydälle, ettei unohtaisi niitä ottaa mukaansa.

 Silloin kun opettaja oli edessä, tämä kirjoitti asioita taululle ja selitti niitä. Yksikään oppilaista ei siinä vaiheessa katsonut muualle, sillä meillä oli opettajan kanssa sopimus. Se joka ei kirjoittanut juttuja taululta ylös, tämän piti katsoa opettajaan päin niin että sisäistäisi jutut. Se myös tepsi! En muista edes milloin olisin kirjoittanut muistiinpanoja kun tiedot jäivät päähän!

 Koska tunti osoittautui todella mielenkiintoiseksi, emme kuulleet kuinka opinto-ohjaajamme rouva Materfly puhua piipitti kimeällä äänellään niin että käytävät raikui.
”Käytävien oppiminen kestää jonkin aikaa mutta emmeköhän saa jotenkin asian hoidettua että löydät jokaiselle tunnille ajallaan, herra Garrison, opettajasi on tietoinen tästä ja lupasi miettiä asiaa niin että se saadaan järjestettyä. Tässä on luokkasi, tunnit ovat jo alkaneet joten mene vain suoraan luokkaan. Minun pitää palata takaisin toimistooni. Hyvää koulupäivän jatkoa, uskon että viihdyt koulussamme.”

 Ovelta kuului kumea koputus joka sai jokaisen oppilaan hätkähtämään tuolillaan ja opettaja Garrisonin kääntyvän ovelle. Kun tämä näki kuka oli koputtanut, tämä hymyili ja viittoi tulijaa tulemaan sisään.

 Cristelin suusta kuului kiivas henkäys ja tämä samalla tökki minua kyynärpäällä. Mulkaisin tätä ärsyyntyneenä samalla näyttäen että huomasin kyllä kuka oli tulija, se sama poika jonka olimme kohdanneet eilen..

 ”No niin te hunsvotit! Rauhoitutaan sitten! Tässä on uusi oppilaamme kouluun ja luokallemme, Aleq Wide on muuttanut kaupunkiin hetki sitten ja ilmoittautui kouluumme. En sitten tahdo kuulla mitään kastajaisia ynnämuuta sontaa, onko selvä?!”

 ”Haluatko sanoa luokkatovereillesi jotain itsestäsi Aleq? Esim. mistä tulet ja minkä ikäinen olet?”
Aleqiksi puhutettu tuttavuutemme kääntyi katsomaan pois opettajasta, sellainen ilme että siitä pystyi päättelemään vain yhden asian, tämä ei olisi halunnut kertoa itsestään yhtään mitään. Yllätykseksi tämä alkoi puhua.
”Muutin tänne Midgewoodista isoisäni kanssa ja olen kuusitoista vuotta.. ”
”Mmm.. selvä.. no jospa vaikka valitset itsellesi paikan ja menet sinne niin voimme jatkaa tuntia..”

 Aleq käveli katse eteenpäin suunnattuna, mutta tämän osuessa kohdallemme tämä käänsi päätään niin että katsoi meitä vuorotellen. Tämä oli tunnistanut meidät!

 Katsoin tätä silmiin jolloin tämän pää kääntyi vakavana kohti suuntaansa, joka oli takarivin pulpetti.

 Tunsin tämän katseen selässäni, enkä voinut sille mitään että houkutus katsoa tätä päin oli suuri, sama houkutus oli näemmä myös Cristelillä, sillä huomasin tämän kääntävän samaan aikaan katseensa taakse kanssani. Huomasimme yhteisen aikeen joten purskahdimme kikattamaan kuin pikku tytöt.

 ”Anabel ja Cristel! Katse minuun vai haluatteko kirjoittaa? Minulla on silmät selässäkin enkä muuten ole kuuro, tuo kikatus kuuluu varmasti käytäville asti.”

 Cristel kääntyi kuin hidastetusta elokuvasta hyvin tylsistyneen näköisenä, tämä kun ei välittänyt yhtään mitä numeroita sai koulusta. Toisin kuin minä, itse olin tunnollisuuden perikuva enkä voinut punalle ja anteeksipyynnölle jotka nousivat yhtä aikaa. Muu luokka purskahti nauruun jota opettajalla meni joku tovi rauhoitella.

 Loppu tunti tuntui matelevan kun tunsin kamalaa halua joko poistua paikalta tai vilkaista taakseni Aleqiin päin. Lopulta kun kello soi oppitunnin päättymisen merkiksi, ponkaisin tuolilta niin nopeasti, ettei Cristel pysynyt perässäni.
” Ann odota vähän!”

 Muu luokka lähti ryntäämään ovesta ulos kun pysähdyin odottamaan ystävääni, tämä kun oli jäänyt selvästi tarkoituksella hiukan hidastelemaan että pääsi Aleqin takana tulemaan.

 Käännyin katsomaan sivusilmällä takana tulijoita kun opettaja kutsui minua nimeltä..
”Anabel, jäisitkö vielä hetkeksi.. minulla on sinulle asiaa..”

 ”Sinä myös Aleq.. jäähän sinäkin.. minulla on myös sinulle asiaa.. Cristel voi sen sijaan lähteä jo kohti seuraavaa luokkaa..”

 Aleq kääntyi katsomaan minuun kun taas itse vaivautuneena käänsin päätäni, katsomaan Cristelin perään tietäen ettei toinen varmasti lähtenyt toiseen kerrokseen kohti kemianluokkaa. Tämä varmasti jäi oven toiselle puolelle.

 ”Kiitos Anabel.. kuten tiedät, Aleq on juuri muuttanut tänne joten minulla olisi pieni pyyntö sinulta pyydettävänä.”
Jotenkin tiesin mihin luokanopettajani ajoi keskustelua enkä pitänyt siitä yhtään, niinpä käänsin päätäni kohdistaen katseeni lattialle pudonnutta liitukynää kohti.

 Viiden minuutin päästä olimme ulkona, Aleq etunenässä selvästi harmissaan siitä mitä oli juuri tapahtunut tämän kieltoyrityksistä huolimatta.
Ja kuten olin epäillyt, Cristel odotti käytävällä selvästi uteliaana kuulemaan minulta mitä opettaja oli halunnut.

 Yllätyksekseni huomasin kun Aleq käveli ystäväni ohi, tämä käänsi vienosti päätään poispäin tästä, sitä elettä ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut! Cristel oli aina se joka katsoi häikäilemättä miespuolisia simsejä, varsinkin niitä joihin oli kiinnostunut, mikä siis oli nyt erilaista?

 ”Kiitos Anabel! Ja kuten kerroin saat tästä opintopisteitä, hyvää päivän jatkoa!”
Käänsin päätäni opettajaa kohti toivottaen tälle samat takaisin. Aleq oli myös kääntynyt katsomaan jälkeensä ja tämän katse oli suoraan porattu minuun. Voi pojat mihin olin itseni sotkenut!

 Saatuani oven kiinni ja mentyäni Cristelin luokse tämän kysymystulvalle ei tullut loppua..
”Hengitä hyvänen aika välillä.. eihän puheestasi saa mitään tolkkua!”
”hyvä on… no mitä opettaja halusi?”

 Ilmeeni oli varmaan yhtä tuskainen kuin tunteeni sisälläni.
”Opettaja tahtoo että rupean tutoriksi Aleqille! Minun pitää ohjata tätä koulussa oikeisiin luokkiin ja näyttää vapaa-ajalla tälle paikkoja jotta tämä tulisi kaupunkiin tutuksi! En minä tahdo!”

 Cristelin ilme vääntyi hämmentyneeksi
”Oho! Mitä vastasit?”
”No tietty etten ole oikea sim siihen hommaan..”
”Älä hölmöjä puhele! tottakai olet! ja saat luvan ottaa minut mukaan!”
Katsoin Cristeliä hämilläni kun tämän ilme muuttui laskelmoivaan hymyyn, mitä tällä oli mielessä!?

 Niinpä seuraavina päivinä minun kuului ohjata Aleqia koulussa ja kun opettaja Garrison eräänä päivänä tuli käytävällä vastaan ja kysyi olinko jo näyttänyt kaupunkia, jouduin hyvin vaikeaan asemaan..
Tälle selvisi, etten ollut joten tämä antoi tehtäväksi että sinä päivänä minun pitäisi esitellä.

 Cristel oli pakottanut minut ottamaan itsensä mukaansa joten kun saavuimme koulunpihalle jonne olin sopinut Aleqin kanssa tapaamisen, tämä jo odotti hyvin vakavana minua.

 ”Aleq?”
Pysähdyin vähän matkan päähän, jonka johdosta Cristel joka oli tullut takanani, oli vähällä törmätä minuun.

 ”Olet myöhässä..”
Sanat tulivat siihen sävyyn, ettei sävystä voinut erehtyä, tiesin mitä tämä ajatteli enkä itsekkään tykännyt myöhästellä. Cristelillä vain oli tapana olla teatterillisesti myöhässä viisitoista minuuttia.

 ”Tiedän, anna anteeksi.. tuli hiukan esteitä niin etten kerinyt aiemmin.. Cristel tuli mukaani, toivottavasti se ei haittaa?”
Vasta sanottuani ystäväni nimen Aleq tajusi etten ollut yksin.

 ”Samahan tuo.. mennään sitten!”
Tunsin kuinka puna kohosi poskilleni kun tämä käveli ohitseni käsi vahingossa hipaisten omaani. Tämä ei alkanut hyvin..

 Kierreltyämme aikamme kaupungissa, jonka aikana Aleq vaikutti hyvin tympääntyneenä, päätin viedä tämän kaupungin puutarhaan. Ehkä siellä pystyisimme rikkomaan jään ja saada juteltua hiukan.

 ”Tämä on kaupungin yksi lempipaikoistani, kaupungin puutarha jossa saa myös itse liata kätensä jos niin haluaa tai sitten vain istua ja nauttia kauniista maisemasta ja huumaavista tuoksuista.
”Bels, oikeesti.. toit niinku meijät tänne! Tuskin Aleq tänne haluaa tulla..”
Ensimmäistä kertaa Aleq noteerasi Cristelin kommenttiin.
”Mistä tiedät mistä tykkään ja mistä en.. Kaverisi piti esitellä kaupunkia ja tietääkseni tämä on yksi kaupungin nähtävyyksistä, niin ainakin netissä lukee..”

 Kävelimme puutarhan sisäänkäynnille vaitonaisina sillä Cristel oli selvästi loukkaantunut Aleqin sanoista. Cristelin tuntien en yhtään yllättynyt siitä että tämä jäi siitä syystä laahustamaan taaksemme niin että ennätimme Aleqin kanssa kahden portille.
Sinne päästyämme tämä kääntyi katsomaan minua, itse en pystynyt katsomaan tätä.
”Anna anteeksi töykeyteni ystävääsi kohtaan, olen vain niin usein kuullut sen mistä tykkään ja mistä en.. joskus se vaan ärsyttää..”

 Se oli ensimmäinen kerta kun Aleq avasi hiukan itseään seurassani ja harmikseni tämä sulkeutui yhtä nopeasti kuin oli avautunutkin kuullessaan Cristelin tulon ja tämän kutsuvan minua.

 ”Anabel, voisitko tulla käymään täällä.. mulla ois asiaa liittyen siihen juttuun jota ollaan suunniteltu..”
Huokaisin syvään, samalla tietäen mistä Cristel puhui samalla kun se asia ahdisti sisälläni.
”Sinähän voisit jo mennä vaikka edeltä?”

 Aleq nyökkäsi vaitonaisena samalla kun käännyin ystävääni kohti. Takanani kuului askeleita jotka kertoivat että Aleq oli noudattanut kehotustani mennä edeltä.
”Eikö se voi odottaa?”

 ”No ei todellakaan voi! äitini juuri soitti, tämä kertoi että nämä ovat lähdössä Isla Paradisoon.. taas.. tiedäthän että niillä on siellä bisneksiä ja että meidän toinen koti on siellä.. eli voimme alkaa suunnitella niitä kotibileitä meidän kotona!”
”Niinkö? Mitä porukkasi siihen sanovat?”
”No mitäpä luulet?! Haloo! En tietenkään kerro niille! Luulevat että me kaksi pidetään pyjamabileet kahdestaan.. mut hei.. koska ne on lähdössä jo tänään niin mun pitäis mennä kotiin hyvästeleen ne ja samalla alkaa suunnittelemaan niitä bileitä!”
”Jätätkö minut Aleqin kanssa yksin?!”

 Cristel kaappasi minut ystävälliseen halaukseen johon vastasin, tämän samalla puhuen rauhoittelevasti ja kertoen suunnitelmiaan.
”Sähän pärjäät varsin hyvin! Sitä paitsi minun pitää alkaa suunnitella bileitä jo nyt koska tahdon että ne järjestetään silloin kun Groy-bändi on täällä keikalla! Tahdon että meidän kaikki kaverit viihtyy bileissä joten ensimmäisenä ne pääsevät nauttimaan hyvästä musiikista keikalla ja sitten sen jälkeen vielä meidän bileissä! Niistä bileistä tulee sensaatiokohu, koko nuoriso tulee puhumaan niistä ja pitkään!”

 Hyvästelin ystäväni, joka lähti kotiinsa juoksemaan päätä pahkaa, mikä oli hassua sillä bändin keikkaan josta tämä oli puhunut, oli yli kuukausi!
”Minne ystäväsi lähti?”
Kerroin vain että tämän vanhemmat olivat joutuneet lähtemään matkalle mutta bileistä en puhunut sillä en tiennyt tahtoiko Cristel vielä tässä vaiheessa niistä puhuttavan.

 Päivät menivät eteenpäin ja sain huomata usein että olin Aleqin seurassa usein ja että päädyimme melkein aina kaupungin puutarhaan juttelemaan, tämä oli hiljalleen alkanut avautua niin että tämän kanssa pystyi kunnolla jutella.

 Jos en ollut tutoroimassa velvollisuudesta niin sain huomata että kun olin puutarhassa hoitamassa kasveja tämä ilmestyi sinne. Sitä en tiennyt oliko tämä vartavasten tullut minua etsimään enkä toisaalta välittänyt oliko asia niin, monesti niinä kertoina Aleq ihmetteli ääneen sitä ettei Cristel ollut seurassani, niinpä en tiennyt oliko tämä tullut tapaamaan minua vai ystävääni..

 Se päivä ei ollut poikkeus, hyvä että olin päässyt puutarhaan kun tämä ilmestyi taakseni kutsuen minua nimeltä. Olin alkanut tykkäämään näistä ”sattumalta” olevista kohtaamisista sekä Aleqin seurasta.

 ”Olet aika usein täällä.. eikö kaupungissa ole muuta jota haluaisit alkaa harrastamaan? Katselet kovin usein minun puuhia.. voisit vaikka miettiä esim. paikallista kuntosalia? Eikö isoisäsi kaipaa seuraasi?”
Katsoin kuinka Aleqin kasvot menivät ensin vitivalkoisiksi sanoistani ja sen jälkeen tuskaisiksi.
”Ehkä minun on aika hiukan paljastaa ”rakasta” isoisääni ja elämääni..”

 ”Olen syntynyt nimittäin armeija sukuun. Äitini kuoli synnyttäessään minua joten isäni ja isoisäni kasvattivat minut. Molemmat ovat palvelleet armeijassa salaisessa operaatiossa josta ei kuulu puhua. Isäni kuoli viran toimituksessa, joten jäimme isoisäni kanssa kahden.. Tämän ajatus oli että tekee minusta isäni kaksoisolennon ja aikanaan rupean tekemään samaa mitä nämä..”

”Niinpä en käynyt julkisia kouluja.. Ne kuulemma olivat nynnyille ja oppisin kaiken tarvittavan armeijan opissa, se olisi kuulemma se oikea koulu. Tietty isoisäni opetti tarvittavat kouluaineet jotta pystyin aloittamaan täällä koulussa silloin kun ilmoittauduin itse kouluun. Isoisäni mielestä tärkeintä oli kohottaa kuntoni huippuun ja kurinalaiseksi, niinpä suurin osa päivästäni meni kuntosalipenkillä.”

 ”Viikkoa ennen kuin aloitin koulun, kohtasin sitten sen mitä en olisi kumminkaan tahtonut kohdata vaikka isoisäni osasi olla hyvin ankara. Tämä oli nukkunut yön aikana pois. Ambulanssi vei isoisäni pois kun sosiaaliviranomainen jäi paasaamaan, etten kuulemma voisi asua talossa yksin koska olin teini. Sukulaisiani asuu hiukan siellä täällä koska isäni puoli on aika.. no.. liikkuvaa sorttia, sukukirous.. Viikko siinä vierähti kun en tiennyt mitä päättää, sosiaaliviranomainen antoi kaksi viikkoa aikaa päättää lähdenkö sukulaisieni luokse vai tuleeko joku asumaan tänne.  Sitten te ilmestyitte pihalleni.. loppu onkin historiaa..”

 Hymyilin Aleqille iloisena että tämä vihdoin uskaltautui kertoa taustastaan, samalla totesin osanottoni isoisän takia.
”Onko siis joku sukulaisesi tullut seuraksesi?”
”Ei vielä.. Serkkuni tulee huomenna ja tämän äiti, tätini tulee sitten ensi viikon puolella..”

 Tiesin ettei Cristel varmasti pitäisi asiasta mutta en voinut itselleni mitään koska tuntui että olin lähentynyt Aleqin kanssa ystävinä.
”Kuule.. Cristel ja minä järjestetään huomenna kotibileet, haluaisitko tulla serkkusi kanssa sinne? Siten tämä oppisi tuntemaan ikäisiään ennen kuin aloittaa koulun.. Sopeutuminen kävisi ehkä helpommin..”

Aleq yritti vastustella jostain syystä aluksi ehdotustani mutta sain lopulta tyydyttävän vastauksen tämän suusta..
”Huoh… hyvä on.. et taida antaa paljoa vaihtoehtoja..”
”En.”
Aleqin huulille nousi söpö hymy ja tämän silmiin nousi poikamainen pilke.
”Mikä Cristelin kotiosoite sitten on?”
Hymyilin tälle samalla kun annoin sen.
”Abrous moneystreet 1, tulkaa siinä viiden aikaan.. Nyt pitää mennä, nähdään siellä!”




Semmoinen osa tällä kertaa.. Tutustuimme hiukan tähän viime osan lopussa ilmestyneeseen mysteeri poika Aleqiin sekä pääsimme Twinbrooksin koulun sisätiloihin, koulukohtausta oli todella vaikea lavastaa sillä kukaan ei suostunut pysymään paikoillaan eikä kukaan luokkatoveri suostunut tulemaan tietenkään juuri sillä hetkellä käymään!
Mur heille.. mutta siitäkin selvisin.. no jollain menestyksellä.. toivottavasti ei häirinnyt muiden poissa olo niin paljoa kuin itseäni!
Seuraava osa sitten pyöriikin täysin kotibileiden ympärillä! Mitä siellä tapahtuu, selviää myöhemmin!

Sitten kysymyksiä... Mitä mieltä olette Cristelistä ja Aleqista? Nouseeko ajatuksia Anabelin ja Aleqin ystävyysestä jotain?
Rakastan itse spekulointeja joten rakentavien palautteiden yhteydessä olisikin kiva lukea teidän mietteitä mitä mieltä olette tulevista kotibileistä?

Seuraava osa siis onkin osuvasti nimeltään Kotibileet.. milloin se ilmestyy, no sitä en vielä tiedä.. sitten kun on aikaa ja innostusta tulla se tänne julkaisemaan.. Palailemme siis seuraavaksi toivottavasti kommentteihin vastaillen ennen uutta osaa, mutta eiköhän se tässä taas kohta.. Eli siihen asti! Phoenix kiittää ja kumartaa jo etukäteen niille jotka jaksavat kommentoida!