Osa 21- Perhe arkea

No niin! Kiitokset uusille lukijoille Nymerialle ja Anonyymille kommenteista! Piristää huomata että tätä oikeasti joku jopa lukee ja tykkää! =)
Näyttäisi siltä että kyllä niitä lukijoita taitaa olla vaikka mitään eivät itsestään ilmoittelekkaan.. eikä tarvitsekkaan jos niin ei tahdo, se vain piristää kummasti.. niin.. ja koska menin vähän edellisen osan kommentteihin lupailemaan innoissani uusista lukijoista että osa ilmestyisi viikonloppuna niin tässä se sitten tulee!
Lukuiloja!
Kuvia 50.

Arki oli Anabelin kanssa varsin leppoisaa. Opetin tyttöä puhumaan, kävelemään ja pottailemaan eikä tyttö yhdestäkään asiasta kiukunnut vastaan. Anabel oli kuin Benjamin luonne minikoossa ja minun näköisenä!

Kun Ben pääsi töistä ja jos olin juuri sillä hetkellä kiinni opetuksessa Anabelin kanssa, tämä meni keittiöön tekemään päivällistä meille kaikille.

”Käykä kevyt salaatti tänään?”

Huikkasin hyväksyntäni, sillä tiesin että Ben oli vielä vauvan saappaissa mitä tuli ruoanlaittoon.

Niinpä tämä kaappasi kaapista tarvittavat aineet ja alkoi hyräillä jotain kappaletta samalla kun lähti pilkkomaan vihanneksia. Käännyin katsomaan miestä huvittunut ilme kasvoilla. 

Miten paljon rakastankaan tuota miestä!

Kun kello tuli kolme, kaksoset tulivat koulusta mutta tällä kertaa ei yksin.

”Äiti?”

Käännyin Magbethiin päin kysyen mikä tällä oli.

”LeShawn on kuukaus sitten muuttanut tänne eikä sillä ole muita kavereita kun me koulussa niin haittaako jos se leikkii meillä tänä iltana kun sen vanhemmat on jossain koulutusillassa? Ne tulis hakee sen sit ku pääsevät..”

Katsoin ikkunasta hyvin ujon näköistä poikaa, jolla oli myös jonkin näköinen koulupuku päällään, epäilen että se oli edellisen koulun koulupuku jonka vanhemmat oli pakottanut tämän päälle.

”No tietenkin sopii, mutta läksyt ensin kuten aina ennenkin..”

Magi juoksi ulos hihkuen LeSawnille että tämä sai jäädä. Niinpä lapset kerääntyivät tekemään läksyjä ruokapöydän ääreen juuri kun Benjamin oli saanut salaatin tehtyä.

Mathew katsoi kuivasti siskoaan joka helähti punaiseksi kun LeSawn käveli tämän ohi. 

Pojat katsoivat toisiaan, jolloin Matt kohautti olkiaan ymmällään ja sanoi LeSawnille että tämä voisi istua Magin eteen. 

Magi katsahti veljeään murhaavasti mutta ei sanonut mitään vaan käänsi katseensa suoraan tehtäväpaperiinsa.

Lapsien tehdessä läksyjä, opetin Anabelia kävelemään. Aina kun Anabel otti selviä askeleita, rohkaisin tätä ja kun tyttö oli kaatua, kaappasin tämän syliini, sekä nostin Anabelin kohti kattoa joka aiheutti heleää kikatusta tytön suusta.

”Oikeesti äiti.. onko ihan pakko?! Täällä yritetään keskittyä eikä ton älytön käkätys auta yhtään…”

Rauhoitin Anabelin naurua sen verran ettei tämän nauru häirinnyt muiden läksyjen tekoa, mutta en silti pitänyt sävystä jolla Mathew puhui Anabelista. 

Samalla kun jatkoin tytön opettamista silmiini osui Ralstonin käytös. Ben oli täyttänyt koiran ruokakupin jolloin Ralston oli kävellyt sen luokse ja rojahtanut kupin päälle. 

Siinä tämä makasi pitäen toista tassuaan päänsä alla ja nuolien ruokaa oudon apaattisesti. Huoleni tuota koiraa kohtaan kasvoi päivä päivältä, sillä en voinut kestää ajatusta ilman tuota ihanaa koiraa!

Samalla kun pääni kääntyi takaisin Anabelin suuntaan näin kuinka tyttö seisoi haparoiden ja ottaen hyvin päättäväisiä askeleita kohti minua.

”hyvä Bells! Tule äidin luo..”

Samalla kun kannustin Anabelia kävelemään enemmän kuulin puolella korvalla kuinka LeSawnilla tuntui olevan vaikeuksia matematiikan suhteen. Tätä tuskastutti niin paljon, ettei tehtävistä meinannut tulla selvästikään loppua.

Lopulta kumminkin kaikki kolme olivat saaneet tehtävät tehdyksi ja oli ruoka aika. LeSawn oli hiukan yllättynyt kun Ben pyysi poikaa syömään. Tämä oli selvästi varautunut siihen että piti odottaa kotiin menoon asti että sai syödäkseen.

Koska Magi ja LeSawn juttelivat keskenään, Ben päätti kysyä Mattiltä miten koulussa oli mennyt sinä päivänä.

”Mitä se sulle kuuluu..”

Magi potkaisi veljeään pöydän alla tarkoituksena varoittaa tätä ettei rupeaisi hankalaksi.

”Au! Magi potkaisi mua!”

”Ite kerjäsit…

Annoin Benin hoitaa tilanteen sillä en tahtonut viedä miehen auktoriteettia pois sillä että puutuin jokaiseen ongelmatilanteeseen.

”No enkä kerjänny! Miks mun pitäis Benille kertoa mitään!”

”Ehkä siksi nuori mies että voin sitten kertoa ne sinun äidillesi, jos huomaat niin äitisi on varattu juuri nyt niin ettei voi itse kysyä. Sitä paitsi, minulla on oikeus tietää kun olen sinun toinen huoltaja.”

Kolmikko olivat syöneet ja pinnalla leijui kiristynyt tunnelma Mathewn aiheuttaman kohtauksen jäljiltä.

Siitä huolimatta Magi ja LeSawn vain tuijottivat toisiaan.

Olin joskus ollut Magin ikäinen mutta en ollut koskaan kokenut ensi-ihastumista, mutta kun näin sellaisen tiesin kyllä että siitä oli kyse juuri sillä hetkellä.

Kaksikko vain tuijotti toisiaan hetken aivan hiljaa.

Lopulta LeSawn nousi sanoen että pitäisi varmaan viedä astiat pesuun.

”Sä oot meijän vieras, ei sun kuulu viedä astioitas…”

Katsoimme Benjaminin kanssa toisiamme tietäen että molemmat olimme nähneet saman asian mutta Benin vakavuus oli huvittavaa katsottavaa. Tämä katsoi tiukkaan pientä poikaa joka yritti olla kohtelias ihastuksensa edessä.

”no mut on opetettu että kylässä tai kotona kannetaan omat astiat pois, joten ei tästä oo mitään vaivaa..”

Magi tuijotti punastuneena poikaa kun tämä selitti kohteliaasti omaa käytöstään.

Kun poika lopulta lähti kävelemään Magbethin ohi näiden katseet pysyivät toistensa silmissä. Oli todella suloisen näköistä kuinka molemmat olivat ihastuneita toisiinsa mutta kumpikaan ei uskaltanut tehdä mitään asian eteen.

Anabelin väsyttyä opetukseen, nostin tytön syliini niin että tämä painoi päänsä olkaani vasten. Mathew oli kyllästynyt sisarensa ja LeSawnin käytökseen, joten tämä oli hakenut hyllystä kirjan ja alkoi lukea jälleen logiikkaa.

Magbeth nousi tuoliltaan ottaen lautasia matkaan. Samalla tämä vilkaisi veljeään ihmeissään.

”Miten jaksat oikein lukea tollasta?!”

”Miten sä jaksat säätää tollasta mun kaverin kans?”

”Haluutko uudestaan mustan silmän?”

Mathew vaikeni antaen siskolleen viimeisen sanan sillä tämä muisti vieläkin kuinka kipeä silmä oli ollut monta viikkoa.

LeSawnin vanhemmat tulivat hakemaan pojan kotiin ja kiittelivät minua ja Benjaminia siitä että poika oli saanut tulla kotiimme. Hyvästeltyämme heidät ja Anabelin nukuttua pienet päiväunet päätin opettaa tätä puhumaan.

Kun tyttö katsoi minua innostuneena, en voinut olla ajattelematta sitä että tämä näytti tismalleen samanlaiselta kuin Mathew oli näyttänyt kun olin tätä opettanut puhumaan! Tuntui kuin siitä olisi ollut ikuisuus..

Magi oli löytänyt pitkään hävyksissä olleen nukkensa sänkynsä alta. Kun tämä oli saanut keittiössä nuken puhdistettua pölyltä ja lialta Magi katseli nukkea ihastuksissa.

”Sähän voisit vaikka mennä kirjahyllyn päälle, oot kyl ollu sen verran rakas mulle..”

Aika oli mennyt eteenpäin ja Ben oli saanut ylennyksen töissä. Tämän työvaatteet olivat muuttuneet hyvin asialliseksi, sillä tämän työasusteeseen kuului jo kravattikin. Arkiaamut menivät hyvin samalla rytmillä. Benjamin auttoi keräämään likaiset vaatteet pyykkikoriin, minä puolestaan tein kaikille aamupalan.

Kun Benin aika oli lähteä töihin, oli minun yleensä siinä vaiheessa haettava Anabel sängystä, puettava tämä ja vietävä potalle harjoittelemaan. 

Sen jälkeen olikin aika lähettää kaksoset kouluun ja minun aloitettava muut kotiaskareet ennen kuin pääsin kirjoittamaan muutaman osan kirjaani. Kaksoset eivät vieläkään olleet paljastaneet salaisuuttaan vaan joka aamu ja iltapäivä kuuntelivat kuinka bussikuski naljaili näille heidän vaatteista. Onneksi samanikäiset lapset eivät olleet naljailuun menneet mukaan vaan olivat hyvin hiljaa. Se oli onni kuin myös se että lapset olivat oppineet sanomaan kuskille takaisin jolloin tämä yleensä hiljeni.

Koska en ollut tajunnut Anabelin kaipaavan lisä aktiviteetteja, oli tämä hyvin usein leikkimässä kaksosten leluilla ja sinä päivänä valitettavasti Anabel oli päättänyt ottaa Mattin pikakiituri veneen leikkeihinsä.

Kaksosten päästyä koulusta nämä tulivat tuttuun tapaan suoraan koulusta kotiin. Mathew oli alkanut tekemään läksyjään Anabelin takia omassa huoneessa, joten kun tämä näki mikä tytöllä oli kädessään, huuto oli valmis.

Anabel säikähti niin paljon että viskasi lelun suoraan maahan kaaressa. Siitä pojan huuto vain yltyi niin että juoksin huoneeseen.

Anabel purskahti hysteeriseen itkuun jolloin nostin rauhallisena tytön syliini. Saatuani tämän rauhoittumaan käännyin pojan puoleen.

”Voisit Mathew hiukan miettiä miten sanot Anabelille asioita, toinen on vielä pieni eikä ymmärrä miksi tälle huudat noin. Anabel ei tehnyt mitään pahaa lelulle, älä keskeytyä minua. Anabel leikki veneellä niin kauan kiltisti kunnes sinä tulit ja aloit huutaa tälle. Saisit pyytää siskoltasi anteeksi.”

Mathew vaihtoi painoa jalalta toiselle sihahtaen anteeksipyyntönsä, jonka tietenkin korjasin että poika oppisi sanomaan sen niin että myös tarkoitti sitä. Anabel ei edes katsonut veljeensä, kun tämä selvästi pelkäsi että Matt huutaisi tälle uudelleen.

”Sori Anabel… tyytyväinen?”

En ollut ennen Mathewn raivonkohtausta tajunnut, etten ollut ottanut kaksosten entisiä kehitysleluja esille, nostin ne Anabelille olohuoneen puolelle. Hetken katsottuaan molempia leluja ihmeissään Anabel siirtyi soittopelin eteen ja alkoi innoissaan sitä paukutella.

Koska Mathew oli saanut Anabelin pelkäämään veljeään, yritin sinä päivänä naurattaa tyttöä aina kun poika oli huoneessa, että Anabelille jäisi veljen paikalla olosta naurava muisto. Sitä en tiennyt tepsikö se mutta joka kerta tyttö kumminkin nauroi kutituksille.

***

Seuraavalla viikolla..

***

 

Benin työ oli muuttunut entistä vaativammaksi ja monesti tämä joutui kesken päivän soittamaan että hänen pomonsa oli päättänyt järjestää sen päivän päätteeksi hätäkokouksen. 

Sinä päivänä puhelinsoittoa ei kuulunut ja huomasin lattiaa siivotessani että ulko-ovi kävi ennen kuin kaksoset olivat päässeet edes koulusta!

Olin hiukan yllättynyt kun Ben tuli ja kaappasi minut halaukseensa.

”Noh? Oliko noin raskas työpäivä?”

Miehen suusta kuului syvä huokaus ennen vastausta.

”Niinkin voisi sanoa…”

Irrottauduin tästä niin että kohtasin Benin katseen.

”Onko kulta jokin hullusti? Vaikutat todella ahdistuneelta..”

Benjaminin ilme värähti ahdistuksesta samalla kun tämä irtautui kokonaan otteestani.

”En tahdo tehdä mitä pomo pyytää, tai no, pakottaa minut tekemään..”

”Herranen aika! Kuulostaa todella vakavalta, ei kai tämä mihinkään rikolliseen?”

”Ei! ei mitään sellaista… tämä olisi pistämässä minut Ranskaan! En vastannut mitään tämän kommentille, tahdoin jutella sinun kanssa.. Ajattelin kotiin tulomatkalla asiaa ja päädyin etten mene.. en voi olla erossa sinusta ja lapsista kun en edes tiedä kauan siellä menisi!”

Samalla kun Ben selitti minulle, että pomo oli väittänyt tehtävän parantavan työsuoristusta. Tämä sanoi samalla, ettei tiennyt oliko enää valmis uhraamaan yhtään enempää aikaa töiden suhteen kun piti olla niin pitkiä päiviä poissa kotoa.

Jouduin kuiskuttelemaan miehelle mielipiteeni asiasta, sillä kaksoset saapuivat juuri sillä hetkellä ovesta. En tahtonut heidän tietää ennen kuin tiesin mitä Ben lopulta päättäisi, tämän päätöshän se lopulta oli.

Olin todella tyytyväinen siihen mitä Ben oli mielipiteeni jälkeen päättänyt joten päätin tehdä kunnon juhla-aterian, toisin sanoen lapsien lempiruokaa; tofu- keittoa.

Olin hyvin yllättynyt siitä että näin Mathewn ottavan roskapussin ja vievän tämän ulos. En muista aiemmin nähneeni pojan sitä nimittäin tehneen vapaaehtoisesti. 

Ben oli myös innostunut siivoamaan ja tämä pesi sillä hetkellä suihkua kun menin kertomaan että ruoka olisi piakkoin valmista.

Siirsin kattilan hellalle niin että keitos vain lämpiäisi kun Magikin tuli auttamaan pesemällä käyttämäni kupit ja kipot.

”Kiitos lapset todella paljon avustanne! Teistä oli iso apu!”

En tiennyt mikä molempiin oli mennyt, vai vaistosiko nämä minun jännittyneisyyden. Sillä molemmat auttamisensa jälkeen menivät tekemään ruokapöydän ääreen läksyjään.

Vielä yllättyneempi olin siitä että Mathew joka oli yleensä koulussa suhteellisen hyvä, oli nyt todella tuskastunut ratkoessaan tehtäviään.

”Äiti… voisitko auttaa?”

”no mutta tietenkin kultaseni, annahan kun katson..”

Olin pudota polvilleni, tämä ratkoi lukiossa ratkottavia tehtäviä!

”Matt, miten opettajasi on sinulle tälläisiä pistänyt?”

”No koska ratkon kaikki muut kuulemma liian helposti ja oon loppu tunnin ihan tylsistyny..”

En voinut olla sillä hetkellä pojasta ylpeämpi, annoin suukon tämän otsalle ja aloin auttamaan tätä tehtävissään.

Ruoan valmistuttua istuimme kaikki neljä syömään, jonka aikana vallitsi syvä hiljaisuus. Odottava hiljaisuus..

Pian kumminkin katsoin varovasti Beniä joka rohkaisi itseään ja aloitti kertomaan mitä tämän pomo oli sinä päivänä sanonut miehelle.

Kerrottuaan asian syntyi hetkellisesti syvä hiljaisuus, jonka vain lusikoiden kilinä rikkoi. Lopulta Mathew rikkoi kireän hiljaisuuden joka oli yllämme.

”Mitä se niinku tarkottaa?”

Ben laski lusikkansa jonka oli juuri laittamassa suuhunsa.

”Sitä että äitinne tukemana lähden käymään Ranskassa työmatkalla ja palaan sitten kun olen saanut siellä työni tehtyä.”

Magbeth parahti niin että katsoin tätä kummastuneena.

”Tuuthan isä sitten takasin?”

Ben hymyili tytölle, mutta ei kerinnyt vastata kun Mathew päätti härnätä siskoaan.

”Ei ku se jää sinne! Dorka… Tervemenoa, emme näe enää…”

”Mathew…”

Murahdin pojan nimen niin että tämä lopulta lopetti siskonsa kiusaamisen mutta tämä oli jo saanut tuhoa aikaan.

Meni pitkä tovi että saimme Magin vakuuttuneeksi siitä että Ben tulisi takaisin ja tälle ei kävisi mitään matkalla. Katsahdin Mattia samalla kun Ben katsoi Magia. 

Tuntui hurjalta päästää mies menemään, varsinkin kun mitä kaksosten isälle Johnnylle oli juuri nimenomaan työmatkalla käynyt, mutta koska matka edistäisi Benin uraa, en voisi olla tiellä. En antaisi itselleni sitä koskaan anteeksi.

Siinä se sitten onkin! Seuraava osa onkin sitten Benin näkövinkkelistä sillä lähdemme tämän matkassa kohti Ranskaa ja tämän työkomennusta! Sitä milloin se ilmestyy en osaa sanoa mutta katsotaan.. ;) Kommentit ovat tervetulleita!

Vielä loppuun kysymys; Mitä mieltä olette lasten puhetyylistä? itselläni vetää hiukan ristiin mielipiteessä mutta tahtoisin tietää mitä muut ajattelevat siitä! =) 

Onko kenelläkään tullut ajatuksia tuosta Matthew:n käytöksestä sekä Magbethin luonteesta? Itse rakastan tätä perhettä kun näiden luonteet pystyi niin helposti luomaan/kuvittelemaan, sekä toteuttaa!

No niin.. loppu löpinät saapi jäädä tältä kertaa sitten tähän ja palataan ensi osassa! =D