Osa 19- Onnea ja Ongelmia

Kuten lupailin, väli osien välillä on aika pieni! Ne jotka siis eivät ole kerinneet lukea edellistä osaa, HUOM! Kannattaa mennä edellinen osa lukemaan ensin! Pääsette sinne tästä.
Jotta pääsemme eteenpäin niin pidemmittä puheitta, lukuiloa!
Kuvia 43

Synnytyksen jälkeinen aamu tuli ja samalla päivä, jota olin hiukan pelännyt. Ralston kasvoi vanhukseksi. Sitä jota olin pelännyt että koira ei jaksaisi muka vahtia ja touhuta, oli aivan turhaa! Tämä jaksoi puuhailla ja vahtia taloa, joka oli koiran lempipuuhaa. Ainoa josta erotti että koira oli vanhus, oli se että tämän turkki oli harmaantunut ja että tämä nukkui hiukan useammin.

Olin lapsille tehnyt heidän lempi lettujaan, vadelmalettuja. Kun Magbeth oli tullut keittiöön, tämä oli vain tuijottanut hetken hävinnyttä mahaani jonka jälkeen tämä oli syöksynyt halaamaan.

Mathew olikin aivan toinen juttunsa. Poika ei ollut katsonutkaan minuun päin huomattuaan meidän huoneessa olevan pinnasängyn, mutta kun tämä tuli ruokapöydän luokse minun oli pakko puhua pojalle.

”Huomaatko jotain erilaista minussa?”

”No ei tota voi olla huomaamatta..”

En ollut koskaan korottanut ääntäni, enkä korottanut nytkään vaikka keskustelumme Mattin kanssa meni lopulta siihen että poika tuhahti tylysti minulle, ettei tätä kiinnostanut.

Koko tämän ajan Magi oli istunut hiljaa syöden omia lettujaan. Ilmeisesti tämä ei uskaltanut laittaa omaa osaansa soppaan sillä hetkellä.

Vasta kun olin poistunut ja Magi oli lopettanut ruokailunsa, tämä päätti aukaista suunsa.

”Voisit olla vähän kiltimpi äitille, tämä on kumminkin just saanu Ababelin..”

”ai sekö sen rääpäleen nimi on.. senhän nimessä on kello enkuks! haha.. johan on vitsikästä!”

Magi oli vaihtanut vaatteensa kouluvaatteisiin kun Matt oli vasta syönyt aamiaisensa.

”Meinasitko myös niinku keritäki kouluun?”

Matt ei vastannut siskollensa mitään vaan meni hiljaa pesemään astiansa. Tämän ilmeessä oli jotain jota en olisi osannut tulkita vaikka olisin ollut paikalla.

Matt kävi kiireesti vaihtamassa vaatteensa, mutta vaatteet eivät olleet koulupukua nähneetkään. Poika vielä katsoi olkansa yli näkikö kukaan hänen lähtevän niin. Huomattuaan ettei kukaan katsonut, tämä pinkaisi juoksuun koulubussille.

”Ootahan kun meet kotiin ja äiti näkee millä vaatteilla menit kouluun..”

”Ihan sama, ei sillä kumminkaan oo meille enää aikaa kun se "kello" synty..”

Magi ei viitsinyt haastaa riitaa veljensä kanssa, joten päätti olla hiljaa.

Kun olin saanut heinät jälleen levitettyä, tulin etupihalle juuri kun koulubussi käänsi nokkansa kohti koulua. Niinpä en voinut tietää mitä Matt oli tehnyt ja rupesin normaaleihin askareisiini. Yksi lempipuuhistani olikin ripustaa pyykit narulle kuivumaan.

Kun posti oli tullut, menin sitä hakemaan huomaten että Anabel oli saanut paketin. Aivan kuten Mathew ja Magbeth aikoinaan.

Avattuani paketin sieltä tosiaan ilmestyi samanlainen nukke kuten kaksosillakin. Lähettäjästä ei ollut tietoa, ainoa paperi joka oli mukana, oli yrityksen esite jossa kuvattiin nuken tietoja. Niinpä en voinut tietää kuka sen oli lähettänyt joten, kun Benillä oli vapaapäivä päätin kysyä tältä.

”Ai anna anteeksi, nytkö se jo tuli? Tilasin sen Anabelille, sen nimi on Lulu.. eihän sinua haittaa? Ajattelin että kerta Mattillä ja Magillä on sellaiset, Anabel varmasti haluaisi samanlaisen, kaksoset kun leikkivät niillä niin innoissaan.”

Koska Ben tahtoi viettää Anabelin kanssa aikaa, otin Ralstonin pitkästä aikaa hihnaan ja lähdin itse lenkille. 

Vaikka minulla oli ollut Johnnyn kanssa huonoja kokemuksia kaksosien hoidon suhteen, Benjamin oli aivan toista maata. Tiesin että tämä hoiti Anabeliä hyvin sillä tämä oli hoitanut kaksosiakin niin ihanasti ja nämä eivät olleet edes biologisesti miehen omia.

Miehen suhde Anabeliin oli käsin kosketeltavaa, näillä oli heti synnytyssalissa syntynyt erityinen suhde toisiinsa.

Ralstonin lenkin jälkeen kävin täyttämässä Gingerin ja Bennyn juomakaukalon kun näin ettei Ginger voinut hyvin. Tämä tepasteli edestakaisin ja yhtäkkiä tämä pysähtyi sekä päästi ilmoille korvia vihlovan hirnunnan. Tämä oli selvästi tuskissaan! Kaivoin taskustani puhelimen jonka olin seuraavaksi pudottaa näystä joka tapahtui edessäni.

Ginger synnyttyi kauniin ori varsan! Emme osanneet yhtään edes kuvitella että tämä olisi ollut kantavana ja nyt tämän jalkojen juuressa komeili Bennyn värityksellä oleva kaunis pikkuinen varsa.

Katselin kun pikkuinen otti ensi hatarat askeleensa ja kohta tämä olikin pystyssä ja juomassa maitoa. Tiesin että Mathew varmasti ihastuisi pikkuiseen sillä en voinut itsekkään olla ihastumatta. Katseltuani tämän menoa hetkisen päätin antaa tälle nimeksi Sinnamon. Halusin jatkaa Gingerin nimen perua, eli mausteilla jatkettiin. Tuntui uskomattomalta että perheessämme oli näinkin monta eläintä!

Kun lapset tulivat koulusta olin pudottaa paistinpannun lattialle nähtyäni millä vaatteilla Matt oli ollut koulussa. Kertomatta Sinnamonista pistin pojan istumaan ruokapöydän äärelle tekemään läksyjään sekä tiesin että näiden opettaja tykkäsi antaa lisätehtäviä ahkerimmille oppilaille, pistin pojan tekemään jopa nekin, jotka tosin selvästi ärsyttivät tätä.

Magbeth myhäili tyytyväisenä veljensä rangaistukselle ja teki omat läksynsä ennen kuin meni vaihtamaan kotivaatteet päälleen.

Vasta kun poika oli pyytänyt vilpittömästi minulta anteeksi, vein pojan katsomaan uutta tulokastamme takapihalle.

”Onko tämä minun? Oikeesti?! Siis Ginger synnytti mulle varsan!?”

”no Sinnamon on koko perheen mutta koska Ginger on sinun hevonen, sinun vastuulla on suurimmaksi osaksi Sinnamoninkin hoito.. Sopiiko tällainen?”

Mathew nyökkäili innoissaan ja lähestyi varsaa hyvin varovasti, kuten olin tätä opettanut. Tuntui hyvältä katsella pojan taitavaa käsittelyä Sinnamonin suhteen.

Seuraavina iltoina löysinkin pojan hoitamassa Gingeriä ja Sinnamonia aina läksyjen teon jälkeen joka tuntui todella hyvältä. Mathew oppi aivan huomaamattaan vastuuta ja nautti joka hetkestä jonka vietti varsan kanssa. 

Magi puolestaan ei korvaansa lotkauttanutkaan Sinnamonille, vaikka olin kertonut tytölle että tämäkin sai hoitaa varsaa jos halusi. 

Mutta siihen Magbeth oli vain vastannut, ettei oikeastaan ollut hevosista kiinnostunut. Niinpä hommasimme Benin kanssa kaksosten huoneeseen roolivaate-arkun jonka olin nähnyt sekatavarakaupassa. Tästä tyttö oli innostunut hyvin paljon. Milloin tämä leikki dinosaurusta, ja milloin taas astronauttia..

Mathew tuli makuuhuoneeseen kuin tällä olisi ollut asiaa, nähtyään Anabelin sylissäni tämä vain kääntyi verkkaisesti kohti omaa huonettaan.

”Onko kotiaskareet tehty?”

”Joo joo…”

Katsoin pojan menoa kun tämä sanoi hiukan näreissään vastauksensa.

Huoneeseensa päästyään Matt sulki oven ja jäi tuijottamaan siskonsa prinsessa kävelyä.

”Toi on aika noloo kuule…”

”no eikä ole! Senkun kokeilet! Siellä on astronautti pukujaki!”

Magin sanottua sen, Matt kohautti olkapäitään mutta suunnisti arkun luokse pukien kyseisistä vaatteista yhdet päälleen. Tajuttuaan että kuulokkeista kuului oikeasti astronauteille puhuttavaa puhetta, tämä innostui kunnolla roolileikkimään.

Benjamin oli ollut todella ystävällinen auttaessaan pyykkien kanssa, niitä nimittäin lojui lapsien johdosta vähän joka puolella. Päästyään kaksosten huoneeseen tämä ei voinut kuin hymyillä lapsien leikeille.

”Mukavaa että leikitte keskenänne..”

Ben ei kerinnyt muuta sanoa kun Mathew jo tuhahti vihaisesti tälle.

”Hölmö! Etkö huomaa et meillä on ihan eri kuteet? Magi leikkii prinsessaa joka on ihan lällyjen juttuja, mä leikin astronauttia!”

Ben ei jäänyt kuuntelemaan pojan muita solvauksia joita Magbeth yritti vaientaa, mutta turhaan. Ben huokaisi niin syvään että kuulin sen kirjahyllylle asti jota olin siivoamassa.

”Mikä hätänä kulta?”

Ben tiesi etten olisi jättänyt asiaa siihen, joten tämä päätti kertoa mitä Mathew oli sanonut hänelle. Vihaisena mutta päättäväisenä päätin hakea pojan puhutteluun. Tämän vaihdettua vaatteensa istutin tämän sohvalle. Katsoin eteenpäin hiljaa jolloin Matt taisi tiedostaa olevansa pulassa.

Pian tämä alkoi jo vuodattamaan puolustustaan minulle, johon en voinut kuin hillitysti ja asiallisesti vastata.

”Sä oot aina Benin puolella! Et koskaan mun! Et oo koskaan mun kanssa vaikka lupasit ja aina vaan häärit kaikkea muuta! En mä tahallaan Benille oo vihanen.. se vaan et…. äh… antaa olla..”

Katsoin poikaa pitkään ihan hiljaisena. Olin toki tiedostanut etten ollut viettänyt tämän kanssa tarpeeksi aikaa kun Anabel kaipasi minua, mutta se mitä tämä meinasi paljastaa tunteistaan Beniä kohtaan.. 

Sen olisin halunnut kuulla loppuun.

Yritin pitkään saada poikaa puhumaan asiasta mutta turhaan. Lopulta pistin tämän lukemaan rangaistukseksi logiikasta käsittelevää kirjaa. Ainakin se oli hyödyllistä.

Olin huomannut että Mathewn käytös oli mennyt rangaistustensa jälkeen parempaan suuntaan eikä tämä hangannut enää niin paljoa vastaan joka käänteessä. 

Aamuisin tätä vain ei meinannut saada hereille joka kertoi siitä että tämä ilmeisemmin valvoi vielä omassa sängyssään. Sitä mitä tämä teki siellä, ei ollut tiedossa.

Vaikka Magbeth ei ollut hevosten ystävä, tämä rakasti yli kaiken Ralstonia. Huomasin usein että tämä halaili koiraa ennen koulun alkuaan ja kun Magi pääsi koulusta, tällä oli yleensä taskussaan namupaloja koiralle.

Monesti olin aamuisin kuullut lapsien supattavan jostain, mutta kun kysyin asiasta, näiltä ei tullut kunnon vastausta.

Syy oli näiden yhteinen salaisuus josta ei kotona puhuttu sillä näiden oma bussikuski pilkkasi kaksosia koulupuvuista. Joka aamu ja iltapäivä nämä joutuivat kuuntelemaan kuskin huonoja vitsejä sekä naurun rämäköitä sillä Magi ja Matt olivat ainoita jotka käyttivät sellaisia.

Siitä huolimatta nämä vain istuivat tyynesti penkillään ja tuijottivat jäisinä kuskia.

Hiljaa mutta varmasti aika meni eteenpäin ja huomasin että Gingerillä ja Sinnamonilla oli tullut tietty päivärytmi kuten simeilläkin. 

Saatuaan aamumaitonsa, Sinnamon otti Gingerin kanssa laukkaharjoituksia, jonka jälkeen varsa meni tyytyväisenä ruohikon suojiin nukkumaan, kun taas tamma itse alkoi laiduntaa varsansa vierellä pitäen vahtia.

Hyvin usein huomasin aina varsan päiväunien aikaan menevän pihalle sillä tämä oli niin suloinen näky nukkuessaan heinikon seassa!

Koska Bennyn ja Gingerin aika meni paljolti Sinnamonia vahtiessa eikä Ralston välittänyt kuunnella sisätiloissa Anabelin itkua. Tämä hyvin usein lähtikin seikkailemaan naapurustoon ja välillä jopa keskustaan asti.

Sinä päivänä Ralston törmäsikin koirapuistossa erikoisen näköiseen sakkiin jolla selvästi ei ollut koiria mukana. Koska Ralston oli koira, tämä ei ymmärtänyt yhtään mistä kolmikko oikein puheli.. Sen verran koira kumminkin tajusi että nämä ei ollut paikkakuntalaisia joten vähin äänin Ralston perääntyi puistosta ja suunnisti matkansa muualle.

Kesken jolkottelunsa tämä sai yhtäkkiä oudon vainun jota tämä lähti seuraamaan. Jäljet johtivat paikalliseen kuntosaliin sisälle, Ralston tottuneesti avasi oven ja suunnisti sisälle.

Sisälle päästyään, tämä löysi viimein hajun lähteen, jota Ralston jäi tuijottamaan ihmetellen.

Jos olisin ollut, mukana olisin varmasti jo nurkalla kääntynyt takaisin, sillä kyseessä oli täysin tuntematon vampyyri! Ralston kumminkin tuijotti tätä kylmäsilmäistä naista silmiin ja jähmettyi paikalleen.

”Oletpa söpö koira… kerrohan kaunokainen… onko isäntäväessäsi valittuja?”

Täysin tietämättömänä siitä mitä kuntosalilla tapahtui, katselin iloista Anabeliä silmiin kun tämä jokelteli minulle ensimmäistä kertaa. Kuinka onnellinen olinkaan juuri sillä hetkellä!

Mitä tarkoittikaan vampyyri naisen kysymys Ralston-koiralle ja jatkuuko Abigailin onni? Ne selviävät seuraavissa osissa…

Näin jälleen yksi osa "uunista" ulos ja kohti sitä missä haluaisin tarinan jo menevän täälläkin. Kertokaahan mitä pidätte osien laadusta? Itse tykkäsin kirjoittaa tämän ja seuraavan osan tekstiä vaikka kuvat ovat vain otettu perheen arjesta.. 

Seuraava osa ilmestyy jo viimeistään viikonloppuna joten pitäkäähän hatuistanne kiinni sillä kohta taas mennään! =)