lauantai 28. kesäkuuta 2014

Osa 18- Yhdessä vuodessa

Phoenix ja uusi osa täällä taas.. Ensimmäisenä kiitokse JulyEdith kommnetistasi edelliseen osaan, laiska minä iski enkä jaksanut (eli en muistanut ennen tämän osan julkaisua käydä kommentoimassa..) käydä kommentoimassa edelliseen osaan. Mutta mutta..
**
Onpa perheellä nyt ihanaa elämää :) toivottavasti jatkuukin sellaisena! Kiva idea toi että Abigail ja Ben ei menny naimisiin sellai "perinteisesti". ja Magbethista ja Matthewista kasvo oikein sulosia lapsosia :) 

Kiitos siis tästä kommentistasi ja vastaukseni sinulle: Olen samaa mieltä kanssasi että tykkään Abigailin historian takia tuosta naimisiin meno ratkaisusta. Jotenkin sopi tälle parille paljon paremmin kuin perinteiset kermakakku häät. Odotahan vain mitä olen kaksosien varaan suunnitellut... ;) 

**

Sitten itse asiaan... eli.. Ne jotka lukevat Nelskuttimen Vanamoita varmaan huomasivat että on siis ollut pelin kanssa hiukan ongelmia.. tarkoittaen että en ole tässä pystynyt pelaamaan yli kuukauteen sillä normaalisti.. No onneksi sain Nelskuttimelta (Isot kiitokset hänelle! <3) apua ja nyt peli toimii.. no.. paremmin.. (uutta tietokonetta olen harkitsemassa..) eli sain pelin toimimaan suht tyydyttävällä tavalla, tai no.. parempaakaan ei nyt ole luvassa joten pitää tyytyä tuohon.. Miten se vaikutti Quinteihin niin selviää joskus kuuden osan jälkeen.. kyllä vain, kuuden! Olin siis kerinnyt pelata aika moneen osaan kuvat kun peli alkoi temppuilla joten tässä kunhan jaksan ja kerkiän tulee olemaan tiuha tahti julkaisemisten välillä jotta pääsemme sinne missä tahtoisin tarinan olevan myös täälläkin (tarkoittaen siis että olen 3-4 osaan muokannut kuvat ja viiteen osaan kirjoittanut jo tekstit raakaversioina..).. Joten.. turhat löpinät nyt sivuun ja menkäämme lukemaan osaa, lukuiloja! Kuvia 52.




Viikonloppu tuntui menevän siivillä ja kaksosten ensimmäinen koulupäivä tuli. Olin noussut aiemmin että kerkiäisin tekemään kaiken valmiiksi ennen heidän bussin tuloa. Laittaessani pesuainetta koneeseen, en voinut kuin miettiä miten mahtaisi koulun käynti sujua lapsilta, itse kun en sellaista kerinnyt käymään kauaa.




Päätin piristää Mathewta tekemällä lettuja aamiaiseksi, poika tuntui jännittävän kamalasti ensimmäistä koulupäivää. Sitä poika tosin ei vielä tiennyt mitä olin perinteitä kunnioittaen hommannut heille.
”Mitä äiti teet? Eikö ole muroja?”
”Onhan niitä jos haluat, mutta ajattelin ensimmäisen koulupäivän kunniaksi tehdä lettuja teille..”
Matt katsoi minua hiukan epäileväinen katse silmissä mutta meni hissuksiin istumaan ruokapöydän ääreen odottamaan.




Kun lapset olivat saaneet lettunsa eteensä, päätin ottaa hankintani heille esille sillä koulubussi saapuisi pian enkä tahtonut että kaksikolle tulisi kiire. Kun nostin hankkimani vaatteet esille kaksikon näkyville, Magi laski haarukkansa ja katsoi totisena minua. Matt puolestaan veti ruoka väärään kurkkuun ja alkoi yskiä kiivaasti samalla inahtaen minulle.
”Pitääkö meidän muka käyttää noita koulussa!?!”
”Kyllä vain.. se on suvun perinne.. käytin itse tämmöistä kun olin koulussa ja niin käytätte tekin..”




Lapset pukivat vaatteet vastalauseiden saattelemana, mutta suostuivat kumminkin pukemaan koulupukunsa päälle. Tiesin että heidän koulussa koulupukuja ei ollut mutta äitini oli puetuttanut minulla samanlaisen joka Magillä oli joten myös omat lapseni saivat luvan myös käyttää, tahdoin edes jonkun perinteen pysyvän suvussa vaikka nimi olikin vaihtunut.
Kaksikko nousi hiljaisina koulubussiin ja vasta kun nämä olivat istuutuneet penkille, Matt avasi suunsa.
”Meitä tullaan niin pilkkaamaan näistä…”

Lapsien käydyn väittelyn koulupuvuista, tiesin ettemme voisi Benin kanssa välttää keskustelua joka oli pakko käydä.. Lapsille olisi pakko kertoa Johnnystä ja siitä mikä heitä jompaakumpaa tulisi vielä nuorena aikuisena kohtaamaan.. Samalla tiesin että minun pitäisi paljastaa Benin ja minun yhteinen salaisuus lapsille joka pian alkaisi näkyä..




Kun Mathew ja Magbeth olivat päässeet koulusta, nämä olivat saman tien käyneet vaihtamassa vaatteet mieleisiinsä vaatteisiin. Tämän jälkeen nämä olivat kiltisti tehneet ensimmäiset koululäksynsä, jonka jälkeen pyysin Benin kanssa heidät ruokapöydän ääreen.
”Olemmeko tehneet jotain väärin?”
Hymyilimme ystävällisesti samalla rauhoitellen kaksikkoa.
”Ette ollenkaan, olette olleet tänään todella kilttejä ja reippaita molemmat. Kyse on aivan muusta…”


En aluksi tiennyt mistä aloittaa joten Ben aloitti kertomaan omaa lapsuutta ja samalla johdatteli kertomuksensa Johnnyyn ja tämän poismenoon. Tunsin pienen puristuksen rinnassani samaan aikaan kun sain lapsille sanottua että Johnny oli näiden isä..
 



Molemmat katsoivat hämmentyneinä meitä molempia, mutta Mattin kasvoille tuli hyvin lasittunut katse samalla kun Magi kysyi etteikö Ben siis ollutkaan heidän isä.
”Ei kulta… Biologisesti Ben ei ole teidän isä, mutta tämä adoptoi laillisesti teidät kun olitte taaperoita, joten siinä mielessä hän on teidän isä, voit jatkossakin kutsua häntä isäksi.”
Magi nyökkäsi hiljaisena asiaa selvästi miettien. Matt ei ollut sanonut mitään joten päätin ottaa kaiken rohkeuteni ja kertoa pelkistetyn version elämästäni ja siitä mikä jompaakumpaa olisi vielä odotettavissa.

Tuntui kaamealta kertoa jotain sellaista sen ikäisille lapsille, mutta tiesin että mitä pidemmälle olisin jättänyt kertomista, sen vaikeammaksi se olisi muodostunut. Kun olin lopettanut kertomisen, kaksoset olivat pitkään hiljaa.
”Siis.. jompikumpi meistä tulee saamaa kuvan ihoonsa ja on siten jatkava sukua?”
”Kyllä vain.. sillä olette esikoisia.. en tiedä varmasti miten kuvan valikoituu tarkalleen mutta uskon että sen saa esikoinen, teidän tapauksessa jompikumpi..”
”Mitä äiti tarkoitat tuolla esikoispuheella?”
Katsoimme Benin kanssa toisiamme ja hymyilimme onnellisena..
”Sitä kultaseni että teille on tulossa joko pikku sisko tai veli..”




Jätimme kaksoset kahden kesken tietäen että näillä oli todella paljon sulateltavaa. Se oli totta että nämä olivat liian nuoria kuulemaan mitä meillä oli kerrottavana mutta en nähnyt vaihtoehtoja sillä asiat oli pakko puida.
Magi ja Matt katsoivat hetken toisiaan kunnes Magbeth aloitti puhumaan.
”Mitä mieltä olet?”
”Ai niinku mistä?”
”No tästä kaikesta hölmö! Itse tykkään tuosta vauva uutisesta mutta muusta en.. Isä on aina isä.. en ois tahtonu tietää tuota! ja sit tuo äitin juttu… ”




Matt raapi päätään kuunnellen siskonsa vuodatusta.
”Nii.. mut kyl osittain tiesinki tän.. miks muuten äitillä ois vaaleat ja Benillä punertavat.. mieti vähän.. meillä molemmilla on ruskeat hiukset.. Turhaa stressaat siitä äitin ”perinnöstä”.. tuun varmasti saamaan sen ku oon poika..”
”Miten niin? Onhan äitikin tyttö ja sai sen!”
”Joo mut äiti oliki ainoo lapsi…”
”Et oo muuten sanonu sanaakaan mitä mieltä oot vauvasta..”
Matt katsoi poispäin siskostaan ja huokasi.
”Olis parempi jos ei syntyis…”




Päivät vierivät eteenpäin, enkä tiennyt Mattin mielipidettä uuden tulokkaan johdosta. Lapset kävivät koulua ja loivat siellä kaverisuhteita.. Nämä välillä toivat koulupäivän jälkeen näitä myös kotiin leikkimään, mutta eivät olleet yhtään tyytyväisiä kun pistin heidät ensimmäisenä tekemään läksynsä.




Viikot vierivät ja jouduin toteamaan, etten enää mahtunut normaaleihin vaatteisiini, joten piti kaivaa varaston kätköistä kaksosten odotusajan äitiysvaatteet esille.
Kun Matt viimein tajusi että mahani oli kasvanut, tämä keskeytti keittiöaskareeni puhuakseen kanssani.
”Äiti… Eihän tämä vauva tule muuttamaan meidän elämää… siis niinku.. onhan sulla vielä aikaa meillekin?”




Tunsin itkun nousevan tajutessani kuinka paljon poika oli asiaa varmasti puntaroinut omassa päässään ja tunsin pienen syyllisyyden että olin kertonut kaksosille heidän suvun taustan jo nyt.
Otin Mathewn halaukseeni samalla puhuen tälle rauhoittavasti.
”Voi kulta! Minulla tulee olemaan teille aina aikaa! Rakastan teitä yhtä paljon kuin isää (Beniä)ja vauvaakin. Se ei muutu mihinkään vaikka saattekin pikkusiskon tai veljen..”




Siirryin muihin hommiin saatuani omasta mielestäni Mathewn vakuuttuneeksi siitä ettei tuleva vauva muuttaisi rakkauttani ja heille kohdistettua aikaani mihinkään. Sitä en nähnyt kuinka pojan kasvot menivät vakavaksi ja lasittuneeksi samalla kun tämä kuiskasi ääneen.
”Sisko- tai velipuoli…”




Sama asia käytiin toisessa huoneessa Magbethin ja Benin kesken, sillä Matt oli puhunut siskolleen asiasta niin että tällä oli tullut epäilyksiä rakastaisimmeko heitä yhtä paljon kuin vauvaa kun kerta he eivät olleet Benin oikeita lapsia.




Ben teki tismalleen saman liikkeen kuin minäkin ja otti tytön halaukseensa.
”Voi Magi rakas.. tulet aina olemaan ykköstyttöni vaikka saatkin pikkusisaren oli se tyttö tai poika. Se ei muuta sitä tosiasiaa että rakastan teitä lapsia, ja vaikka saittekin nyt tietää etten ole biologisesti isänne niin jos vain haluat, voit silti kutsua minua isäksi.”
Ben puhui tytölle yksikössä sillä niin kauan kuin lapset oli puhuneet, Mathew oli aina sanonut miestä Beniksi.




Kun Magi oli tyytyväinen kuulemaansa tämä juoksi tyynyjen kanssa veljensä luokse, lyöden tätä molemmilla vuorotellen samalla kivahdellen että Matt oli mennyt syöttämään hänen päähänsä mokomia valheita.
Mathew kaappasi toisen tyynyistä tytön kädestä ja siitä lähti kiivas tyynysota jonka lopulta jouduin keskeyttämään kaiken sen höyhenpöllyn takia.




Määräsin lapsien mennä omaan huoneeseen jotta Ben ja minä pystyimme siivoamaan näiden aiheuttaman sotkun. Huoneeseen päästyään Magi lähestyi Mattia vakavasti.
”En tykkää siitä että syötät mulle päähän tollasia mitä syötit… rakastan isää ja uskon mitä ne sano!”
”Ben ei oo meijän isä!”
”Miten voit sanoa ettei ole! Tämä on ollu koko meijän elämän mukana, Johnny vai mikä sen nimi nyt oli ei!”




Matt katsoi ahdistuneena siskoaan samalla nostaen kättään vahvistamaan sanomaansa
”Isä kuoli! Ei se jättäny meitä omasta tahdosta.. äiti ois voinu kasvattaa meijät yksin ilman Beniä ihan hyvin.. ei me kaivata ketään isän korviketta!”
”Ben on mun isä! Sanoit mitä sanoit! Ja niin on sunkin! Johnny on ehkä verellään isä mut Ben on täällä nyt!”




Huomasin sen illan jälkeen että Mathew vietti hyvin paljon aikaa Bennyn kanssa, sillä tämä osittain vältteli siskoaan ja tämän saarnoja Benistä. Itse tietenkään tätä en tiennyt että nämä olivat ottaneet yhteen ja jos olisin niin olisin tietty jutellu pojalle.
Matt näytti niin hyvää huolempitoa Bennyn suhteen että eräänä iltana otin Benin kanssa asian puheeksi.




Juteltuani Benin kanssa, tämä oli aivan samaa mieltä että poika oli ollut tunnollinen joten päätimme ilahduttaa tätä. Seuraavana päivänä kun lapset olivat vielä koulussa menin ratsastuskeskukseen jossa oltiin mainostettu myytäviä hevosia. Aikani kierreltyäni silmiini osui todella kaunis puhdasrotuinen Palomino tamma nimeltä Ginger. 
Koska olin raskaana en suostunut nousemaan tämän selkään, mutta sen verran olin Bennyn ratsastuskokemukseni jälkeen lukenut ratsastuksesta että tiesin mitä piti katsella hevosessa jos tämmöistä suunnitteli hommaavan. Katseltuani tämän liikkeitä ja tottelevaisuutta tulin siihen tulokseen että tamma oli täydellinen vaihtoehto Mathewn hoidettavaksi. Toki ratsastaa en vielä antaisi pojan mutta hoitaa tämä pystyi kun oli jo Bennyäkin hoidellut.




Sovimme Benin kanssa että tämä toisi Bennyn neutraaliin ympäristöön, jossa Ginger ja Benny pystyivät tutustumaan. Kun nämä kohtasivat, sen näki että se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Nämä oli kuin olisivat aina tunteneet ja toisaalta, mistä sitä tiesi jos vaikka tunsivatkin kun Benny kumminkin oli yksisarvinen ja tullut meille luonnosta!




Olimme Benin kanssa pitäneet koko illan Gingeriä salaisuutena mutta lopulta paljastimme Mathewlle hevosen. Tämä viettikin illan hevoseen tutustuen jolloin minulle jäi Magbethille aikaa.
”Mitäs sanoisit Magi, jos lukisin meidän sängyssä sinulle iltasadun pitkästä aikaa?”




Tyttö otti ehdotuksen ilolla vastaan ja käpertyi minun puolelle kuuntelemaan. Annoin Magin itse valita kirjan ja yllätyksekseni tämä toi Jaska ja pavunvarresta kertovan satukirjan.




Luettuani kirjan loppuun, lähdin hakemaan Mathewta sisälle nukkumaan ja Magi jäi istumaan sängyllemme vaikka Ben oli tullut sadun aikana nukkumaan omalle puolelleen. Jostain syystä tytöstä oli hyvin huvittavaa katsella isänsä nukkumista.




Aika meni aivan liian nopeaan ja huomasin mahani kasvavan kasvamistaan. Bennykin oli tämän saman asian huomannut ja osoittikin huomion kaipuuta aina kun olin tämän seurassa. Samalla olin huomannut että Ginger oli hyvin väsyneen oloinen joten päätin että seuraavana päivänä pitäisi varmaan soittaa eläinlääkäri jos tämän käytös ei menisi paremmaksi. Ajatus siitä että menettäisimme hevosen juuri kun olimme rakastuneet siihen.. tuntui aivan kauhealta!




Seuraava päivä ei tuonut muutosta, jolloin eläinlääkäri oli kutsuttava. Tämä tutki aikansa hevosta mutta lopulta tämä ei saanut muuta selvyyttä kuin se että Gingerillä saattoi olla matoja. Niinpä jouduimme antamaan tälle matokuurin ja seurata tilannetta.




Samalla jouduimme toteamaan että Ralston oli alkanut nukkumaan paljon enemmän aina päivisin, joten kun kysyin Beniltä asiasta tämä alkoi laskemaan että Ralston alkoi pian olemaan vanhuuden päivillä, ajankohtainen asia ei ollut mutta kuulemma pian. Tuntui että en saanut hetkeäkään stressitöntä aikaa raskauden näillä hetkillä, vaan joka suunnalta tuli jotain. Mitä ihmettä tekisimme sitten jos Ralston tulisi vanhaksi ja mahdollisesti ei enää jaksaisi vartioida.




Päivät tuntuivat menevän todella nopeasti kun mahallani yritin saada askareita tehtyä, pitäisi varman lasten kanssa vielä jutella omien sänkyjen petaamisesta.




Yksi hyöty siinä oli että olin yksin kotona, sain kirjoitettua rauhassa kirjaani jonka olin aloittanut jo aika päiviä sitten. Huomasin myös että parhaimman kirjoitus intoni sain kaksosten huoneessa joten kun olin yksin kotona, vietin siellä pari tuntia päivässä.




Eräänä päivänä olin säikähtää suunniltani kun pihalla heiniä levittäessä huomasin oudon näköisen heppakoristeen jota en ollut aiemmin nähnyt. Se miten koriste oli pihalle päätynyt, oli täysi mysteeri, mutta kun yritin siirtää koristetta, Benny meni niin rauhattomaksi että tajusin tämän ihastuneen koristeeseen. Ties vaikka yksisarvinen olisi itse sen tuonut tontille.




Lapsilla oli ollut tänään koulun järjestämä kouluretki, joten nämä saapuivat todella myöhään. Niinpä nämä eivät edes käyneet vaihtamassa vaatteitaan, mikä tapahtui yleensä heti kun nämä tulivat kotiin, vaan molemmat päätyivät tekemään läksyjään.




Mathew ei edes halunnut tulla sisälle asti kun tämä päätti tehdä läksynsä etupihalla. Lähetin Ralstonin katsomaan pojan perään, jota koira totteli kuuliaisena.




Matt oli viittä vaille valmis kun Ralston meni puolustavaan asemaan ja alkoi murista, katsoen tiiviisti eteenpäin. Matt katsahti ensin koiraa ja sen jälkeen suuntaan johon tämä katsoi. Sen jälkeen poika ponkaisi pystyyn, suuntana sisätilat samalla minua huudellen.
”Äiti! Naapuri nainen on meijän etupihalla, oudosti katellen mua!”




Istutin pojan syömään samalla itse suunnaten kulkuni ulos.
”Syökäähän ja käykää suihkussa.. käyn jututtamassa mitä nainen halua..”
”Äiti..”
Puhuja oli Magbeth, käännyin katsomaan tyttöä jonka ilme oli vakava.
”Olethan varovainen..”
Hymyilin tytölle rauhoittavasti jonka jälkeen suunnistin kulkuni ulos jossa huomasin naisen jo kadonneen omaan kotiinsa. 




Ei siis auttanut muu kuin vetää syvään henkeä ja mennä naisen luokse. En pitänyt yhtään siitä että jouduin naisen reviirille, olihan tämä vampyyri ja itse olin viimeisillään raskaana, eli erittäin helppo saalis.




Vera Blackburn ei kuunnellut asiaani ulkona, vaan käveli sisälle taloon olohuoneen puolelle. Niinpä minulla ei jäänyt vaihtoehtoja kuin seurata naista sisälle taloon. 




En antanut naiselle suun vuoroa kun aloitin puheeni.
”Tiedän mikä olet rouva Blackburn ja tiedän että varman ajattelette, ettei minulla ole hajuakaan mistä puhun mutta olette väärässä. Olen ollut kaltaistenne kanssa tekemisissä ja voin sanoa että jos lähdette saalistamaan viattomia lapsia, peräänne tulee joukko hyvin vihaisia simejä.”




Nainen yritti puhua jotain ympäri pyöreitä mutta kun tämä alkoi puhua perheestäni, käteni meni varoittavasti nyrkkiin.
”Varoitan teitä! Jätätte perheeni ja minut rauhaan onko selvä!? Te ette tule tontillemme ettekä edes katso sinne päin jos olemme ulkona! Jos ette tottele teen elämästänne hyvin vaikeaa!”




Nainen kääntyi mutta käänsi päätään hiukan.
”Tiedän että tiedät kaltaisistani… kaikki eivät ole sellaisia joksi minua luulet.. tarkoitukseni on vain hyvää.. mutta tottelen toivettasi, jätän perheenne rauhaan..”




Katsoin naisen poistumista keittiöön hölmistynyt olo sisälläni. Tämä jättäisi vapaaehtoisesti meidät rauhaan? Nainen oli puhunut toiveesta vaikka olin uhannut tätä ties millä, en edes itse tiennyt millä naista olin uhannut, kunhan uhosin että tämä pelästyisi niin että ei uskaltaisi tehdä mitään. Mutta näin helpolla en uskonut pääseväni, miten olin juuri päässyt!




Lähdin talosta hyvästelemättä ja kun pääsin tontillemme, en katsonut taakseni, katsoiko nainen ikkunasta. En vain uskaltanut.
Kaksoset olivat tulleet odottamaan pihalle minua, nämä selvästi olivat säikähtäneet sitä että olin mennyt naisen taloon sisälle. Pihalla nämä leikkivät pitkästä aikaa kiltisti keskenään ja vieläkin nämä jaksoivat silloin tällöin leikkiä nukkejensa kanssa.




Annoin lasten leikkiä pihalla vielä hetken, tietäen että näillä ei ollut siellä mitään hätää. Sisällä kohtasin jälleen likaiset astiat joten ei auttanut muu kuin alkaa siivota sotkut. Kun olin ottamassa lautasia, pirahti puhelimeni soiman paidan taskussa. Katsottuani kuka sieltä soittaa, päätin etten sinä iltana jaksanut puhua enää kustantajani kanssa, Vera Blackburnin käynti oli vienyt yllättävän paljon voimia.




Laitoin puhelimen takaisin taskuun ja aloin pestä astioita. En voinut käsittää miten kustantaja edes tähän aikaan soitteli ja vielä niin että pirinästä ei meinannut tulla loppua.




Kun puhelin lakkasi viimein soimasta, lähdin etsimään Beniä kertoakseni tälle naapurin kommentista. Vessaan päästyäni huomasin tämän harjoittelevan seuraavan päivän kokouksen puheenvuoroansa. Päätin että kertominen saisi jäädä sillä selvästi mies jännitti huomista.




Saatuani iltapuuhat tehtyä, kävin toivottamassa hyvät yöt Mathewlle ja Magbethille. Nämä olivatkin jo menossa yllättävän väsyneinä nukkumaan niin että näiden suusta kuului vain vaimea öitä sana.




Tuntui että koko perhe oli väsyneitä sen päiväsistä tapahtumista että menimme aikaisin nukkumaan. Benin ja itseni unet tosin jäivät siltä yöltä hyvin vähäisiksi, sillä kahden aikaan yöllä alkoi totisesti tapahtua!




Itse nukuin vielä hyvin syvää unta kun Ben havahtui omastaan.
”Mmm… mitä ihmettä?!?”




Mies nousi puoleltaan, tullakseen minun puolelle.
”Abigail, hei! herää!”
”Mmmm.. Ben? Mitä ihmettä… kello on kaksi yöllä, mikä hätänä?”
”Nainen… etkö tunne jotain outoa?”
Siirsin peiton päältäni katsoen miestä hölmistyneenä.
”Sänky on täynnä lapsivettä! Vauva syntyy!”




Sairaalassa kerroin lapsiveden menneen, mutta kun Ben kertoi jatkoksi etten ollut itse sitä edes tajunnut, hoitaja purskahti ystävälliseen nauruun, sanoen että niin kävi hänellä itselläänkin. Seuraava asia jonka tajusin oli se että minun annettiin ponnistaa ja kohta ilmassa kajahti hyvin korkea mutta heleä vauvan rääkäisy.
”Voi Abigail! Hän on täydellinen!”
Käännyin Benin puolelle nähden että tämä itki onnen kyyneleitä, aivan kuten Johnny oli tehnyt kaksosten syntymän aikaan. Toisin kuin Johnnyn kyyneleet, Benin kyyneleet aiheuttivat sen että huomaisin alkavan kyynelehtimään onnesta myös.




Lääkäreiden katsottua pienokaisen sain luvan lähteä jo heti, sillä ehdolla että jos jotain tapahtuisi kolmen päivän aikana, tulisimme saman tien takaisin.




Niinpä pääsimme kotiin kuusi tuntia synnytyksen jälkeen, ja pikkuista syöttäessäni katselin pientä tyttövauvaamme onnellinen olo sisällä, samalla kun Ben maksoi lastenhoitajalle palkkansa. Samalla mieleni pohjukoissa tiesin että Benin kanssa pitäisi jutella miten kertoisimme lapsille pikkuisesta.




Heti kun mies tuli luoksemme, otin asian puheeksi samalla kun mainitsin siitä, ettemme olleet päättäneet vauvalle nimeä. 



Juteltuamme pitkään, lopulta näimme hyvin pitkän ja syvän huokaisun vauvan huulilla niin että päätin viedä sen kehtoonsa jonka Ben oli hakenut varastosta sillä aikaa kun olin vaihtanut neidille vaippaa. Laskin pienokaisen varovasti sänkyynsä jossa tämä hetken päästä oli jo syvässä unessa. Oli ihana tunne että talossa oli taas pieni vauva, mutta en voinut unohtaa lupausta jonka olin Mathewlle tehnyt. Minun pitäisi huomioida kaksosiakin vaikka pieni oli nyt talossa.
Maistelin pikkuisen nimeä mielessäni ja huulillani, jonka jälkeen totesin että olimme valinneet juuri oikean nimen Benjaminin kanssa.
Anabel Quint.



Näin meni vuosi Quintien perheessä kuin hujauksessa tapahtumia ja perheen lisäyksiä sekä eläinten että pienen Anabel prinsessan kanssa.. Mitä piditte tahdista? Oliko liian nopeaa vai sopivaa vai vai.. omaan makuun ehkä liian ripeästi mutta osa vain vaati sen että päästään tarinassa eteenpäinkin.. näin siis tulee valitettavasti myös tapahtumaan joissain muissakin osissa mutta koetetaan kestää niitä.. se ei ole kuin sen hetken tämä tahti kun taas palataan Phoenixin tyypilliseen mateluun.. ;) 
Nyt kiitän ja kuittaan ´jälleen.. 
Kuten jo alku juonnossa kerroinkin niin yritän nyt lähiaikoina julkaista tiuhaan nuo "roikkuvat" osat jotka on suurin piirtein valmiina tuolla kansiossa että pääsisimme vihdoin eteenpäin tarinassa. Joten pysykäähän kyydissä sillä kohta mennään taas! Hyvää viikonlopun jatkoa! =)
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)