Osa 20- Mystinen maailma

No niin.. viikonloppu ajoittuikin seuraavaan.. oli pieni kirjailijan blokki ja sitten tahdoin päivitellä blogin banneria yms. kertokaahan mielipiteitänne! =)
En tiedä kuinka moni on huomannut mutta ylös on tullut noita "laatikoita" joissa vielä tällä hetkellä on pelkät sims hahmot laatikko.. käykäähän kurkkaamassa! Sinne ilmestyy aina lisää kunhan tarinaan ilmestyy sellaisia hahmoja joita nähdään enemmän tai ovat muuten kiinnostavia.. Sitten itse osaan.. Kuvia yhteensä 45, eli normaalilla mennään.. Lukuiloja!

Aika tuntui menevän siivillä kun yritin pitää taloutta yllä, antaa kaksosille omaa aikaani, hoitaa Anabelia ja samalla kantaa vastuuta hevosista.

Hiljalleen sain huomata että Mathew ja Magbeth eivät tulleet suoraan kotiin vaan nämä viettivät löytämässään piilopaikassa aikaansa.

Kun näitä pisti tekemään läksyjä sieltä tultua nämä näyttivät valmiiksi tehtyjä tehtäviään tyytyväisinä. Se päivä ei ollut poikkeus, samalla kun nämä tekivät tehtäviään selkä toisiinsa päin, Magi yritti lähestyä veljeään Benjaminin koskevassa asiassa.

”Miksi et tykkää isästä?”

Matt nyrpisti nenäänsä siskonsa sanoista kuin paikka olisi juuri alkanut haisemaan.

”Isä puoli Mags… Ben ei oo meijän isä!”

Tyttö oli hyvin rauhallinen, ehkä minulta opitulla rauhallisuudella jatkoi välittämättä veljensä kommenteista.

”No on isä ainakin käyttäytyny aina isämäisesti, eikä koskaan oo tehny mitään miks ei ansaitsis titteliä ainakaan multa… ihan sama mitä ite teet mut mä ainakin kutsun Beniä isäks..”

”Tee mitä teet… ihan sama…”

Kotona olin levittelemässä heiniä kun Sinnamon tuli kaipaamaan huomiota, jolloin huomasin että varsa oli todella likainen.

”Eikö se Mathew putsannut sinua tänä aamuna? No ei mitään hätää Sinnamon.. Minä puhdistan… hyvä poika..”

Puhelin varsalle rauhoittavasti samalla kun harjasin tätä ja puunasin. Olin yllättynyt että Mathew oli jättänyt Sinnamonin hoitamatta, sillä yleensä poika teki askareensa innoissaan.

Samoihin aikoihin sisällä kantautui Anabelin itku kun Benjamin saapui kotiin. Tämä suunnisti rauhallisesti katsomaan mikä pikkuisella oli hätänä.

”No mutta.. mikäs se Anabelia kiukuttaa?”

Anabel tarttui miehen rinnan pieluksesta kiinni samalla painaen itseään tämän olkapäätä vasten. 

Nämä tapahtumat olivat tulleet kaksikolle rutiineiksi. Kun Ben saapui kotiin, tämä meni heti tervehtimään tyttöä, jopa puolestaan painoi itsensä isänsä olkaa vasten johon lopulta nukahti.

Samaan aikaan kaksosten piilopaikassa nämä leikkivät hippaa, eivätkä olleet suunnitteillakaan lähteä kotiin vaikka matkaa oli paljon pyörillä ja aurinko oli hiljalleen laskeutumassa vuorien taa.

Magbeth juoksi vanhan rungon ohitse veljeään karkuun, kun tämän silmiin pisti rungon sisältä yksi silmä pari. Tyttö pysähtyi kuin seinää tuijottamaan näkyä, jolloin Mathew oli törmätä siskoonsa.

”Hei! Varottaisit vähän jos meinaat kesken leikin pysäh… mikä nyt?”

Matt katsoi Magin katsomaan suuntaan ja henkäisi kuuluvasti. Muuta ei tarvittu kun tyttö pinkaisi juoksuun huutaen veljelleen

”Nyt lähdetään täältä! Tiesin että tässä paikassa on jotain karmivaa!”

Magbeth oli ottanut varaslähdön, niin ettei kuullut veljensä huutoja

”Odota! Mags!”

Pyörille saavuttuaan Mathew katsoi närkästyneenä siskoaan.

”Kiitti kun ootit! Oisit voinu vähän hidastaa! Mitä sä tuijotat?!”

Magbeth oli kääntänyt katseensa metsän siimekseen jolloin Mathew kääntyi katsomaan pyöränsä edessä suuntaa jonne Magi katsoi.

Molemmat vain tuijottivat liikettä puiden keskellä.

Pian puiden takaa pilkottikin jotain karvaista ja kun lapset katsoivat tarkemmin, tämä seisoi kahdella jalalla!

”Nyt häivytään täältä!”

Samaan aikaan Ben oli mennyt etupihalle katsoen suuntaan josta lapset yleensä tulivat. Tämä oli jo seitsemäs kerta sinä iltana kun mies niin teki.

”Kulta, eivät lapset tuijottamalla tule… tule sisälle..”

Yritin maanitella miestä sisälle mutta turhaan, tämä oli selvästi näreissään ettei kaksoset pysyneet meidän asettamissa kotiintulo ajoissa, näreissään mutta samalla huolestuneena.

Kaksoset polkivat minkä jaloiltaan jaksoivat ja kun nämä olivat paikastaan hyvän etäisyyden päässä Magbeth hiljenti vauhtiaan niin että Mathew sai tämän kiinni.

”Tästähän ei sit kerrota kotona vai mitä Matt?”

”No ei todellakaan ja ei ne meitä kumminkaan uskoiskaan!”

”Mä en haluu mennä enää tonne…”

”Ihan sama…”

Magbeth saapui nopeammin pyörällä kotiin ja jäi odottamaan Mathewta sillä tämä ei uskaltanut kohdata Beniä ilman veljeään.

Kun Mathew oli laittanut pyöränsä pois, kaksoset hetken seisoivat paikallaan kunnes Magbeth päätti lähteä kävelemään isäänsä kohti.

”Missäs lapset ovat olleet tähän aikaan? Eikös meillä ole ollut puhetta kotiintuloajoista?”

Magi pyysi vuolaasti anteeksi selitellen etteivät tajunneet kelloa kun taas Matt laittoi kätensä lanteille.

”Entä sitten? Onhan Ralstonkin ollu näköjään taas ulkona ja ei sitä toruta sellaisesta..”

Ben joutui huokaamaan syvään jonka jälkeen tämä vasta pystyi vastaamaan pojalle.

”Ralston onkin koira eikä tällä ole vaaroja ympärillään kuten teillä, tiedät varsin hyvin mistä Mathew nyt puhun..”

Magi lähestyi Beniä ja halasi tätä

”Anna anteeksi isä, ei me tahalleen!”

Ben halasi tyttöä antaen tälle anteeksi, todeten samalla ettei sama saa toistua.

”No Mathew? Mitä sinulla on sanottavana?”

Poika katsoi Benjaminia jäisesti ja niin että tämän silmät kipunoivat kiukusta.

”Ei mulla oo sulle mitään sanottavaa… Oltiin myöhässä, oltiin tyhmiä? niinkö?! Ihan sama mitä ajattelet, rankaiset mua kummiki!”

Siinä vaiheessa olin itse tullut pihalle ja kuultuani tarpeeksi en voinut mitään itselleni.

”Mathew Prichard Quint! Nyt pyydät anteeksi isältäsi ja minulta! Tiedät kyllä miksi olemme asettaneet kotiintuloajat tielle! Mitä jos jotain olisi sattunut!”

Magbeth katsoi minua suoraan pelokkain silmin mutta todettua etten ollut tytölle vihainen tämä luikahti ohitseni.

”Ei toi oo mun isä, mun isä on kuollut..”

Katsoin poikaa sellaisella ilmeellä ettei tämän pitäisi sillä hetkellä näsäviisastella, ja se tuntui toimivan sillä tämä pysähtyi Benin kohdalla, katsoi happamana tätä ja tokaisi anteeksipyyntönsä.

Päästimme molemmat lapset sisälle ja jäimme kahdestaan juttelemaan pojan käytöksestä ulos.

”Onko ihan pakko Matt?”

”Mitä sä horiset? En oo tehny mitään väärää..”

”Siis oikeesti! Tää on äidille muutenki raskasta nii sä meet ja pilaat kaiken tolla käytöksellä, miks et vaan voinu pyytää anteeks ja kävellä pois?”

Matt katsoi sisartaan kuivasti.

”Just siks.. Mikä oikeus sillä on mua komentaa? En mä oo pyytäny sitä meijän elämään! Elämä ois helpompaa jos vain oltas kolmistaan..”

Samaan aikaan kun Mathew juoksi kaksosten huoneeseen, tulimme ulkoa sisälle.

”Mitä täällä tapahtuu?”

Magi kohautti olkiaan ja katsoi minua, kunnes lähti kävelemään rauhassa heidän huoneeseen.

”Matt?”

Mathew oli vaihtanut vaatteensa sillä aikaa kun Magi oli kohdannut meidät ja kävellyt olohuoneesta.

”Sä et vaan tajuu…”

Magbeth vaihtoi vaatteensa kotivaatteisiin samalla kysyen mitä Mathew oli tarkoittanut. Mathew oli kävelemässä ovesta kun Magbeth pysäytti tämän.

”Kysyin mitä oikein tarkoitit tolla?! Miten niin en tajuu?”

Matt raapi päätään samalla hakien sanojaan..

”No siks..”

”Oli Johnny munkin isä, mut en mä anna sen vaikuttaa siihen miten koen Benin.. mulla on vähän niinku kaks isää.. toinen taivaassa ja toinen täällä. Kyl mäkin haluisin tuntee Johnnyn mut ku en voi, onks se ny niin vaikeeta sit?”

”No sä ootkin tyttö…”

Matt nosti kättään samalla ivallisesti todeten äskeisin.

”Miten se muka vaikuttaa siihen, etten muka tajuu!?”

Olin laskemassa Anabeliä takaisin sänkyynsä ruokinnan jäljiltä kun kuulin että toisessa huoneessa käytiin kiivasta keskustelua. Sanoja en kuullut mutta äänensävy oli selvästi havaittavissa.

”Sä et voi tarkoittaa tuota! Peru sanas!”

”No en todellakaan peru! Tyttö kun tyttö etkä sen takii tajuu mitä tunnen!”

”Te naispuoleiset ootte niin hölmöjä että ootte valmiita hyväksymään mitä vaan ja meette vaan kaikkeen mukaan.. toisin ku me miespuoleiset jotka ajattelee ehkä pikkasen paremmin näillä aivoilla eikä tunteilla…”

Magi oli laittamassa käsiään nyrkkiin samalla kun vaati veljeään perumaan sanansa.

”Miks peruisin?”

Se mitä seuraavaksi tapahtui oli kaikille yllätys. Magbeth löi Mathewta niin että tämä mätkähti suoraan maahan. Kuulin Anabelia nukuttaessa kaameaa huutoa, jolloin sekä minä että Benjamin riennettiin kaksosten huoneeseen jossa Magi katsoi maassa makaavaa veljeään tyytyväinen ilme kasvoilla.

”Ehkä nyt perut sanas!”

Minun oli käytettävä Mathewta lääkärissä, sillä tällä oli muodostunut todella pahan näköinen mustelma vasempaan silmään niin että silmän valkuainenkin oli alkanut verestämään. Lääkäri oli onneksi todennut että silmä oli kunnossa ja että aika parantaisi mustelman. Tämän jälkeen elämä palasi normaaliksi..

…Tai no, melkein normaaliksi.. Kaksosten välit olivat hetkellisesti viilentyneet todella pahasti. Mutta enää Mathew ei puhunut tunteistaan siskolleen eikä Magi puolestaan kysellyt Mattiltä tämän tunteista. Sen verran huonoa omatuntoa tyttö koki toiselle aiheuttamasta pahasta.

Samaan aikaan kun kotona alkoi normalisoitua elämä, kaupungilla alkoi toden teolla liikkua hämärä väkeä.

”No? Mikä on raporttisi?”

”Turha pieni tuppu kaupunki sanon minä.. en tajuu miks etsimme täältä!”

”Ajatteleminen ei ole tehtäväsi vaan etsiminen! Mitä olet löytänyt?”

Kaupungista tullut mies katsoi kuntosalin ikkunasta väsyneenä ja näreissään naisen kitinästä.

”Saat jatkaa täällä soluttautumista…”

”Mut Jeeves!”

”Ei muttia! SE on tehtäväsi!”

Huokaus naisen suusta käänsi miehen tätä päin tokaisten naiselle samalla.

”Olet sen velkaa…”

Kotona askareiden keskeltä seisahduin katsomaan kuinka Mathew luki yhden silmän varassa logiikkaa käsittelevää kirjaa mielenkiintoa täynnä, tiesin että pian pitäisi varmasti hommata seuraava kirja sillä poika oli jo kirjan puolessa välissä.

Koska tahdoin pitää silmällä kaksosten kanssa käymistä jos sellaista ilmeni, päätin kirjoittaa ruokapöydän äärellä. Mutta joka kerta kun laitoin kädet näppäimille, mieleni pimeni. En vain saanut jostain syystä kirjoitettua yhtään mitään, mieleni oli aivan liian rauhaton.

Tuntui hurjalta miten aika meni todella nopeaan. Sinnamon oli kasvanut hurjasti vaikka joikin vielä Gingeristä maitoa. Silti silloin tällöin näin tämän jo maistelevan ruohoakin.

Samalla kun katselin varsan juomista, tiesin että pitäisi mennä sisälle, sillä Anabelilla oli sinä aamuna syntymäpäivät!

Sisälle päästyäni näin kuinka Mathew laittoi kirjaa hyllyyn ja Magbethin leikkivän köysivetoa Ralstonin kanssa. Kysyttyäni jäisikö nämä katsomaan siskonsa kasvua, näiden koulubussin torvi tööttäsi tulostaan.

Magbeth oli pettynyt, ettei näkisi pikkusiskonsa kasvua, mutta Mathew oli jo ovella kun huikkasi olkansa yli.

”Sori, ei voi.. pitää mennä, ettei myöhästytä koulusta! Moikka!”

Niinpä katselin yksin, Benjaminin ollessa myös töissä, kuinka Anabel kasvoi taaperoksi. Tästä kasvoi todella suloinen pieni neiti, minun hiuksien ja silmien värillä. Tiesin että haasteita tulisi varmasti kun kaksosetkin alkoi olemaan todellisessa murrosiässä, eikä heidänkään kasvu ollut todellakaan kaukana! Sitten siihen Anabelin opettaminen toisi varmasti omat haasteensa mutta katsoessani tuota kaunista pientä prinsessaa tiesin että varmasti selviäisin mistä vain!

Näin siis Anabel kasvoi taaperoksi ja voi sun millainen tyttönen sieltä omasta mielestä kasvoikaan.. vaikeata tulee olemaan kun kasvavat aikuisiksi kuka tuon "kirouksen" periikään.. no siihen on vielä aikaa joten nautitaan tästä perheen arjesta.. 

Se mitä nämä oudot "hiipparit" ovat kaupungissa.. no se selviää ajan kanssa joten pysykää kuulolla! 

Seuraavaa osaa en osaa sanoa milloin ilmestyy kun osa jota kirjoitan on tuottanut hiukan pään vaivaa että saisin tekstin sujumaan ja no.. olen nyt jostain syystä innostunut päivittelemään tätä blogia muuten vain.. Kiitos siitä kuuluu täysin Nelskuttimelle joka osasi neuvoa nuo tärkeimmät ongelma kohdat.. mutta palaamisiin! Nyt Phoenix lähtee nauttimaan kauniista viikonlopusta jota säämiehet ja naiset ovat luvanneet.. hyvää viikonloppua! =) <3

Ps. Se joka osaa kertoa mikä tuo karvainen "isojalka" oikein on joka ilmestyi kuin tyhjästä niin saa kymmenenpistettä ja kiitokset sillä omaa selkäpiirtä karmi tuon karvaisen otuksen kävely/lönköttely tuolla metsän keskellä! Ja ei.. se ei ollut pahvijuttu mitä olen netissä kerrottavan, se oikeesti käveli! XP