lauantai 1. huhtikuuta 2023

Osa 92- Uuden edessä

 Hellurei ja ei, tämä ei ole aprillipilaa. 
Olin itse ihan kokonaan unohtanut kyseisen päivän mutta sitten tuli ihminen ja muistutti minua siitä. Ei mitään pahanlaatuista jos sitä mietitte. Mutta tosiaan, sen enempiä puheita.. Kuun ensimmäinen päivä ja lukuiloa!


Devon oli hyvillään. Oli mennyt viikko siitä kun hän oli jutellut lasten kanssa ja Rosie oli lopultakin ottanut yhteyttä Michael Daltoniin. Tämä sentään otti ensimmäisen askeleen uudessa kotikaupungissa.

Aiden oli käyttänyt kaikki hereillä olo aikansa opiskeluiden kanssa ja se alkoi selvästi näkymään edistyksenä. Ainakin soittamisen suhteen.
Useasti Rosien tullessa olohuoneeseen lukemaan puutarhanhoidosta, tämä seisahtui hetkeksi kuuntelemaan Aidenin soittoa.
 
 

Devon istahti sohvalle hieroen nilkkaansa. Se oli edellisenä päivänä hiukan nyrjähtänyt lenkillä ollessaan.
   "Kaikki hyvin?"
Rosie yritti lukea mutta Devonin kysymys sai tämän kirjaimet hyppimään riveissään.
   "Mmmm."
   "Herra Dalton soitti ja kertoi että Michael olisi tulossa keikaltaan ensi viikolla. Oletteko sopineet mitään vielä?"
   "E-ei vielä. Tämä sanoi soittavansa sitten kun tulee kaupunkiin."

Devon kääntyi katsomaan Aidenin harjoituksia.
   "Onko kaikki hyvin Aidenin kanssa?"
Rosie kohotti katsettaan hiukan pelkoa silmissään.
   "Miten niin?"
   "Mietin vain. Tämä viettää aika paljon aikaa harjoitellen."

Rosie kohotti kokonaan katseensa kirjastaan, yrittäen pitää ilmeensä peruslukemilla.
   "Aiden taitaa vain olla omistautunut opintoihinsa."
   "Sepä hyvä..."
Katsoen televisiota siinä mitään näkemättä ajatustensa vuoksi, Devon lopulta sulki sen.

Rosie laski katseensa takaisin kirjaan.
   "Tarvitsetko kaupasta jotain Rosie? Maito taitaa olla loppumassa, voin tuoda samalla kun haen sitä."
   "Ei kiitos."
   "Ei minulla pitäisi mennä tuntia kauempaa."
Sen sanottuaan Devon nousi sohvalta ja lähti nilkkaansa aristaen oven suuntaan. Vaikka lapset olivat jo aikuisia niin silti hänellä oli tarve kertoa kesto poissa oloillensa.

Oven kolahtaessa Devonin lähdön jälkeen, kitaran soitto lakkasi. Hetken päästä Aiden ohitti Rosien pidellen kirjaa kädessään.
   "Saanko istua?"
Rosie tiesi että ei voisi estääkkään toista istumasta.
   "Siitä vain."


Aiden istahti Rosien viereen tarkoituksella ja alkoi lukea kirjaa summanmutikkaisesta kohdasta.
Hetken Rosie yritti sydän hakaten keskittyä omaan kirjaansa, kunnes joutui turhautumaan että siitä ei tullut sillä hetkellä mitään. Hänen piti saada sanoa asiansa joka oli pyörinyt tämän mielessä viimeiset pari päivää ja nyt aikaa oli vain sen mitä Devon oli kaupassa.

   "Hyvä on Aiden. Suostun."


Aiden laski kirjansa sohvan reunalle, jolloin Rosien piti tehdä samoin.
   "Puhutko siis siitä mitä ehdotin?"
   "Mistä muustakaan? Mutta sille on ehtonsa."
 

Aiden odotti hiljaa Rosien jatkavan ja tämä myös hetken päästä jatkoikin.
    "Vain näkyvillä paikoilla näyttäytymisiä, ei läheisyyden hetkiä. Ei mitään intiimiä suhdetta. Sen ei tarvitse olla yhden kanssa pyörimistä vaan se voi olla muutamien kanssa. Kunhan se tapahtuu julkisesti ja näkyvästi."

Aiden oli hyvillään että Rosie oli miettinyt selvästi asiaa ja perin pohjaisestikkin vieläpä.
   "Tietenkin! En haluakkaan muuta kuin että katkaisemme huhupuheilta tai vastaavilta kaulan. Ei suhteita muiden kanssa."
    "En kestäisi ajatella sinun koskettelevan Aiden ketään toista naista. En kestäisi sitä-"
Aiden kaappasi Rosien syleilyynsä.


    "Minun silmissä en näe ketään muuta kuin sinut Rosie."
Aidenin sanat olivat pehmeitä kuiskauksia, joka sai Rosien ihon väreilemään.
Tuntiessaan Aidenin käden vyötäröllään, Rosie laski siitä rohkaistuneena kätensä Aidenin reidelle.


Muuta ei tarvittu. 

Aidenin itsehillintä petti.

Heidän katseensa kohtasivat, jolloin Aiden näki Rosien silmissä sen mitä itse tunsi sisällään.
    "Vie minut huoneeseesi Aiden."
Kahdesti ei Rosien häntä tarvinnut käskeä.


** **

Syksy teki tuloaan Hollowbrooksiin. Rosie oli käynyt Michael Daltonin kanssa ulkona. Aidenilla oli taas vaikeuksia tavata ketään naispuolista, sillä nämä liikkuivat aina omissa porukoissaan.


Rosie sen sijaan, Michaelin avustuksella oli tavannut monia ihmisiä ja Sophian kanssa heillä oli heti synkannut niin että kun Soph oli pyytänyt Rosieta ulos sinä päivänä, Rosie oli tarttunut tilaisuuteen. Heillä kahdella oli nimittäin puhuttavaa ongelmasta jonka Rosie oli osittain kertonut.
   "Oletko varma tästä paikasta? Saammeko varmasti jutella täällä rauhassa?"
   "Usko minua, juurikaan kukaan ei käy tähän aikaa vihreässä saukossa. Tule niin näet."


Sisälle mentyään, Rosie sai tosiaan huomata paikan melkeinpä tyhjäksi. Ainoastaan baarimikon päälaki näkyi hiukan tiskin takana, sekä muutaman vanhuksen siemaillessa kahvejaan taaempana.

Rosie lähestyi tiskiä Sophian kanssa kun heidän ikäinen mies nousi tiskin takaa esiin. Rosie henkäisi kuuluvasti, jopa omaksi yllätyksekseen.
   "Hei Jacob."
Sophia tietenkin tunsi baarimikon, koska jokainen paikallinen tunsi toisensa.


   "Olet varmaan Rosie Quint? Olen Jacob Pérez. Tervetuloa vihreään saukkoon. Istukaa toki minne haluatte, mutta tiskinkin luona voi halutessaan istua."
Rosie ei tiennyt mitä sanoa, joten Sophie puuttui puheeseen.
   "Kiitos Jacob, mikäpäs siinä. Tuolla pauhaakin tuo musiikki kovempana kuin tässä."


Rosiesta tuntui typerältä olla niin sanaton toisen katseen alla, mutta hän ei ollut koskaan aiemmin saanut vastaavia katseita muilta kuin Aidenilta.
   "Mitä olet pitänyt Hollowbrooksista tähän mennessä?"
 Ennen kuin Rosie ehti miettiä vastaustaaan hänen suunsa purskautti vain yhden sanan.
   "Rauhallinen."
Jacob nauroi mennessään antamaan vakioasiakkaalleen uuden tuopin pöytään.


   "Hurmaava vai mitä? Seurustelimme kerran pari kuukautta."
   "Niinkö?"
Rosie tunsi poskille nousevan nolouden punan.
    "Voi mutta älä anna sen estää sinua jos haluat käydä Jacobin kanssa ulkona. Siitä puheenollen, meidänhän piti jutella siitä sinun tilanteestasi."


   "Mikä tilanne?"
Jacob oli tullut takaisin tiskin taakse juuri Sophien viimeisien sanojen aikaan.
   "Tyttöjen juttuja Jacob, mene pois."


Jacobin ohittaessa Rosieta, tämän katse oli naulittuna Rosien silmissä.
   "Rosie?"
Rosie kääntyi kuin humaltuneena Sophieen päin joka selvästi katsoi häntä kysyvänä.
   "Niin? Ai niin, joo. Meidän piti jutella."
Samassa Rosie huomasi sivusilmällä miten Jacob alkoi heittelemään pulloja olkansa ylitse.

   "Jacob, en ole kiinnostunut sinun taidon näytteistä. Nuo on nähty ennenkin, mene pois!"
Jacobin nauru raikasti ilmapiirin, jolloin Sophiekin alkoi nauramaan. Rosie katsoi kaksikkoa hämillään. Näillä oli selvästi jokin sisäpiirin vitsi menossa mistä hän ei tiennyt mitään.


Saatuaan kahden keskisen rauhan Rosie sai juteltua Sophien kanssa ongelmastaan. Sopiessaan ratkaisua ongelmaan, Rosie ei ensin huomannut Jacobin tuloa hänen eteensä.
   "Cocktail kauniille daamille."
Rosie kohotti katseensa Jacobin silmiin.
    "M-minulle?"
 
Rosie otti juoman vastaan ja maistoi sitä ensin varovasti, jonka jälkeen otti siitä kunnon siemauksen huomatessaan pitävän sen mausta.
   "Annanhan Jacob minullekkin samanlainen ja anna niiden tulla. Me tytöt pidämme illan ulkona!"
 
** ** **
 

Devon kuunteli uutisia sydän hypähtäen kurkkuun kun Aiden tuli ovesta sisälle.
   "Taivas poika! Että osasit säikäyttää!"
   "Sori isä."
Devon kääntyi katsomaan poikaansa. Aiden hakiessa kirjahyllystä kirjan ja tuli sohvalle istumaan.

Pitkään Aiden vain luki kirjaansa ja Devon katsellen poikaansa. Lopulta Devonin uteliaisuus voitti hänet.
   "Sinä olit pitkään ulkona.."
   "Jos nyt välttämättä täytyy vielä aikuisen poikansa menoista olla tietoinen niin olin treffeillä."
   "Niinkö?"
Aiden laski kirjan alas katsoen isäänsä silmiin.

   "Miksi se on niin iso yllätys? En minä mikään kotihiiri ole vaikka välillä kotona olenkin pitkiä aikoja. On minulla muutakin elämää."
Devon katsoi poikaansa pitkään. Miksi tämän sanat karskahti korvasssa.
   "Kenen kanssa kävit?"

Aiden katsoi tiiviisti isäänsä silmiin.
   "Jos nyt on pakko tietää niin Lizien."
   "Sen Rosien teini aikaisen kaverin?"
Aiden nyökkäsi hampaita kiristellen, mutta sanaakaan sanomatta ääneen.
   "Sepä mukavaa poika."
Aiden yritti pidätellä haukotustaan mutta lopulta se karkasi tämän suusta.
   "Pahastutko jos menen nukkumaan?"
Devon pudisti päätään.
   "Taidan odottaa Rosien paluuta. Tämä laittoi viestiä olevansa ulkona kavereidensa kanssa."
Aiden nousi sohvalta toivottaen hyvät yöt. Kerrankin hänen väsymyksensä tuli juuri oikeaan hetkeen, sillä hän ei olisi halunnut enää yhtään enempää isänsä uteluita.


Aiden oli syvässä unessa siinä vaiheessa kun Rosie tuli lopulta kotiin. 
Devon oli hereillä tämän tullessa ja aikansa juteltuaan tytön kanssa, molemmat lähtivät omiin huoneisiinsa.
Tai niin Devon luuli.



    "Aiden- Pssst- Aiden!"
Rosien ääni kantautui unen takaa Aidenin korviin ja tajuntaan.
   "Aiden, herää."
   "Mmmm?"


Aiden havahtui Rosien vaativaan, mutta hiljaiseen ääneen.
   "Rosie? Paljon kello on?"
   "Ei sillä ole väliä!"


Aiden oli vielä ihan tokkurassa eikä ymmärtänyt Rosien kryptistä puhetta jota mongersi. Tämä oli selvästi ottanut jotain alkoholipitoista. Aiden tiesi ettei tämä kestänyt alkoholia kuten monet muut joten Rosie saattoi olla ties mistä harmissaan.
Lopulta tämä käänsi päänsä Aidenin suuntaan uudelleen.
   "Miten kehtasit?! Miten pystyit? Hänen kanssa!"


Ravistaen päätään herätäkseen enemmän, Aiden katsoi suoraan Rosieta silmiin.
   "Nyt en ymmärrä mistä puhut."
   "Lizie Chipdale!? Devon kertoi että olit mennyt treffeille Lizien kanssa! Miksi juuri hänen?! Miten pystyit tekemään sen minulle!"
Hymyn tapainen karehti Aidenin huulipielessä.
   "Oletko mustasukkainen Rosie? Lizielle?"
   "Minä? Lizielle?! No en!"
 


Aiden alkoi hymyillä entistä leveämpää hymyä, samalla kun toisti sanansa kohottautuessa sängyllään.
   "En ole! Lopeta tuo! Mitä?!"
Aiden nappasi Rosieta ranteesta ja kiskaisi tämän vuoteelle, jonka jälkeen laskeutui Rosien päälle.
   "Ei kannata herättää minua jos et ole valmis jatkamaan siitä mihin jäin unessa kanssasi."
   "Isä-si nukkuu alakerrassa!"


   "Kannattaa siis laskea ääntä ja olla hiljaa."

Ulkona alkoi aurinko piirtää siluettia taivaalle kun syksyn sateet laskivat ensi pisaroitaan maahan.
Tietämättä mitä Rosie oli suunnitellut Sophiewn kanssa, Aiden täytti Rosien toiveen siitä että ei koskenut muihin naisiin kuin häneen.




** ** **

Semmoinen väliosa. Paljon ei tässä osassa tapahtunut mitään uutta. Uusia sivuhahmoja tuli esiteltyä joten sen takia väliosatkin ovat tarinan kerronnassa tärkeitä. Se miten paljon näitä uusia hahmoja nähdään niin sen näette sitten jatkossa.
Toivottavasti piditte lukemisesta yhtä paljon kuin minä tätä tehdessä. Joskus (kuten nyt) näitä väliosia on mukavan vaihtelun vuoksi tehdä.
Kommentit toki tervetulleita mutta ei pakollisia. =)

Hyvää huhtikuun ensimmäistä!

-Phoenix

1 kommentti:

  1. EI EI EI MIKSI TÄMÄ LOPPUI

    Haluan tietää Rosien ja Sophin suunnitelmasta!!

    Devon on kyllä kunnon helikopteri-iskä. Pitäsköhän lasten alkaa kuittailla takasin ja suositella jotain iäkkäämpää naisseuraa Devonille? Näen sieluni silmin kuinka Devon tukehtuu aamukahviinsa tämän ehdotuksen jälkeen...

    VastaaPoista