Osa 84- Talon ainoa

 Heipsistä jälleen, erittäin hyvää lauantaita! Näin rauhallisen tunteroisen aikana onkin hyvä julkaista seuraava osanen, joten pidemmittä puheitta. Lukuiloa!

 

Malecin saapuessa tämän ja Aidenin yhteiseen huoneeseen, Aiden oli jo valinnut hyllystään kirjan ja oli suuntaamassa huoneen mukavimmalle tuolille istumaan.

   "Toivottavasti olet tyytyväinen itseesi-"

Aiden vilkaisi veljeään kohottaen kulmaansa.

   "Miten niin?"

   "Siten niin, että sait ei-sanallasi siskomme itkemään. Rosie juoksi itkien huoneeseensa eikä avaa ovea vaikka pyydän."

Aiden nielaisi ja tunsi piston rinnassaan. Tämän suu vetäytyi yhdeksi viivaksi.

*Perse!*

Malec oli ajatuksissaan tyytyväinen, nähden kuinka uutinen kalvoi veljensä mieltä, toki eihän sisko niin ollut tehnyt mutta Aidenin ei sitä tarvinnut tietää. Asia eteni juuri, kuten hän toivoikin. Yhtä asiaa lukuuottamatta. Nimittäin sitä että huoneen mukavin tuoli sattui olemaan hänen omilla rahoilla hankkimansa elokuvastudion tuoli! 

   "Uskallakkin!"

Aiden oli nopeampi liikkeissään ja tämän istuutuessa tuolille, Malec oli juossut viimeiset askeleet ja nyt huusi täyttä kurkkua veljelleen nousemaan tuolista.

   "Se on persettäsi arvokkaampi tuoli! Tajuatko kuka siinä on ennen sinua istunut!?"

   "En, enkä välitä. Tää on mukavin tuoli tässä huoneessa."

   "Siinä on istunut Margaret Hembrey, senkin aivoton älykääpiö! Ylös!"

Aiden ei tehnyt elettäkään poistua tuolista. Tietäen lyövänsä lisää bensaa liekkeihin tämä vain tuijotti lasittuneella katseella Malecia päästä varpaisiin.

   "Voitko mennä? Haluaisin lukea rauhassa."

   "Ja minähän en mene minnekkään! Olet mun puolella huonetta! Rajat muistako!?"

   "Ja missä on rajat siinä, että saan huomata että vaatelipastoni on pistetty alusvaatteita myöten uusiksi sillä aikaa, kun olen Barryn kanssa potkimassa palloa?"

Malec katsoi Aidenia, tämä oli osittain oikeassa. Mutta se oli tapahtunut edellisenä vuonna. Sen sijaan hän vaihtoi taktiikkaa. Syyn siihen millä tiesi veljen muuttavan mielensä bileiden suhteen.

   "Mitä Barrylle kuuluu? Joko tän murtuma on parantunut?"

   "Ja mitähän se sulle kuuluu?

Aidenin äänessä kajastui epäilys.

   "No sitä vaan että neljän viikon pakko levon jälkeen, varmaan kotibileet vois olla ihan mukavaa vaihtelua..."

Aiden mulkaisi Malecia vihaisesti, olisihan se pitänyt arvata.

   "Tiedän mitä yrität, ei onnistu. Sitä paitsi... Barry ei tykkää jätkistä."

Väite oli kylläkin vain osittain totta.

   "Tiedätkö mitä... Jos nyt suostut näihin pienimuotoisiin bileisiin, niin annan sun istua siinä tuolilla ilman mitään murinoita kokonaisen- puoli vuotta."

   "No ohhoh! Luulin että tää tuoli on sulle elämääsikin kalliimpi."

Malec nieleskeli ja toisti päässään. Uhrauksia, uhrauksia oli tehtävä. Silti sanat lipsahtivat hänen suusta.

   "No mitäpä luulet?! Se on Margaretin! Se on yhden maamme parhaimman naisnäyttelijän istuma tuoli! huoh... No, mitä sanot? Saat kutsua Barryn jos haluat."

Aiden oli hetken hiljaa. Barry oli kyllä nurissut ja murissut hänelle siitä kun oli joutunut olemaan kotona neljän viikonajan liikkumatta ja seurustelematta kenenenkään kanssa.

   "Äh, voitit."

 

** **

Kuukausi eteenpäin.

Oli torstai-ilta. Olimme lopettaneet siltä iltaa aiemmin treenaamisen, koska puhelin oli soinut itsepintaisesti. Asiakkaan soitto siihen aikaan illasta tiesi vain yhtä asiaa. Joten Aiden, Malec ja Rosie olivat käyneet nopeasti suihkussa ja menneet ylinpään kerrokseen talossa, jossa oli hupihuone. 

      "Soitto saattoi merkitä tähän aikaan vain yhtä asiaa!"

Malecin intoilu sai Rosien sihahtamaan tälle.

   "Shh! Iskä saattaa kuulla sut!"

Aiden yritti etsiä oikeaa lyönti kulmaa pallolle, kuunnellen samalla Malecin ja Rosien välistä keskustelua.

   "Voisitteko olla molemmat hiljaa ku yritän lyödä palloa?"

   "Ei me Aiden tänne tultu oikeasti pelaamaan, vaan juttelemaan bileistä."

Aiden vilkaisi hetkellisesti Malecia, jonka jälkeen siirsi katseensa takaisin palloon. Malec tuijotti Rosieta joka taas katsoi Aidenia.

   "Kadun sitä hetkeä kun suostuin koko paskaan."

   "Shh, iskä tulee!"

   "Täällähän te! Huutelin pitkin taloa teitä. Anteeksi että minun piti siirtyä omaan huoneeseen. Tiedätte varmaan miksi. Asiakas soitti."

Malec katseli jalkoihinsa muka pettyneen oloisena keskeytyksestä, mikä sai Aidenin toivomaan että tämän hämäys ei onnistuisi.

   "Kaikki hyvin?"

   "Mmm? Joo, mietin vaan et et kai joudu lähtemään taas reissuun?"

Katsoin Aidenia joka juuri sillä hetkellä löy pallon pussiin. Tuntui väärältä jättää lapsia niin useasti kolmistaan. Omasta lapsuudesta muistaen oman äidin poissaolot, niin en tahtonut luoda sitä samaa jatkumoa omilleni.

   "Olen korkeintaan pari päivää poissa. Mutta tulen heti kun pystyn. Jos tulee jotain, niin aina voitte soittaa ja naapurit ovat kotona. Soitin heille jo, ja heille sopi se, että jos teille tulee tarve saada aikuista käsiin, niin menette Grimmeille soittamaan ovikelloa."

   "Okei..."

Katsoin lapsia vuorotellen. Jokin oli vinossa, vaistosin sen.

   "Pärjäättekö varmasti? Ruokaa on kaapissa, mutta tässä on teille rahaa lisäksi. Ruokaan Malec, ei vaatteisiin!"

   "Selvä! Ei sitä tapahtunut kun yhdesti ja jos et luota muhun niin anna rahat Aidenille! Sehän on se joka meistä yleensä käy ruokakaupassa kun olet matkoilla."

Käännyin rahojen kanssa Aideniin päin, joka katseli Rosieta erikoinen ilme kasvoilla.

   "Aiden? Kaikki hyvin?"

   "Mmm? Joo- taisin vain just hävitä Rosielle."

Rosien hartiat rentoutuivat ja tämä virnisti tyytyväisyyttä. Oli hauska nähdä miten näiden välillä vieläkin välillä vallitsi kilpailuhenkisyys.

   "Jaa, no parempaa onnea ensi kerralla. Noh- Joudun lähtemään aikaisin, joten laittakaa herätykset soimaan ja menkää kouluun ajoissa. En halua ilmoituksia että olette myöhästyneet tai lintsanneet. Tulen sitten sunnuntai illasta kotiin." 

** **

Lauantai aamuna Aidenin laskeutuessa alakertaan keittiöön, Rosie oli tabletilla selaten jotain ja Malec yritti korjata kärähtänyttä tietokonettaan.

   "Kai tajuat että se on entinen? Sehän jo savuaakin Malec."

   "En- Anna- Periksi! Perhana!"

Rosie hengähti kuuluvasti.

Mitään ei ollut lentänyt Malecilta tätä päin joten se saattoi vain johtua jostain mitä luki tabletistaan.

   "Mitä?!"

Aiden katsoi kauhistuneena siskoaan. Mitä ihmettä tämä oli juuri lukenut.

   "Malec, kaikki on hyväksyneet kutsun!"

Aidenin sydän jätti yhden lyönnin välistä.

   "Monta Rosie?!"

Rosie kohotti katseensa Aideniin, jolloin Malec katsoi taas Rosieta yrittäen löytää katsekontaktia, sanoen sanattomasti olla kertomatta määrää Aidenille.

   "Älä nyt saa hepulia Aiden-"

   "ROSIE, montako?!" 

** ** **

 

Kotibileet olivat virallisesti vasta alkamassa. Rosie oli lopulta kertonut että bileisiin olisi illan aikana tulossa yli viisikymmentä koulun oppilasta ja Aidenin kaverina oli vain yksi. Barry, joka oli erittäin sosiaalista tapausta. 

Talon sisätiloissa oli jo parisenkymmentä ihmistä ja parvekkeella noin kymmenen, jos laski baarimikon mukaan. Joka sattui olemaan Jackin isoveli. Osa parvekkeella olevista vieraista nojaili kaidetta vasten jutellen alapuolella olevien kanssa. Ihmisiä tuli ja meni kuka minnekin päin taloa.

Aidenin rintaa puristi.

   "Kirja Aiden? Oikeasti?"

Aiden kohtautti ahdistuneena olkiaan.

   "Miksi ei, tiedän että katoat jonnekkin päin taloa seurustelemaan ihmisten kanssa. Varsinkin kun et ole nähnyt ketään neljään viikkoon. Jään siinä vaiheessa ihan yksin tänne."

Barry naurahti, mutta naurahdus ei ollut mitenkään pahansuopa.

   "Oot kyllä oikeassa."

   "En vaan käsitä sinua Aiden. Olet koulun suosituimpia poikia. Voisit saada tytön kun tytön ja silti et tartu tarjouksiin. Nytkin talo on täynnä... Ettet sittenkin olis ku veljes?"

Aiden oli siitä iloinen että hän ja Barry pystyi heittelemään toisilleen mitä vain, toisen siitä loukkaantumatta.

   "Usko mua kun sanon että tykkään kyllä tytöistä. En vaan ole kiinnostunut ihan kenestä tahansa, niinkuin sinä."

   "Niinpä niin. Voit olla oikeassa... Varsinkin nyt ku on ollut neljä viikkoa pakko lepoa, yhtä kidutusta."

Barry oli hetken hiljaa vilkuillen ympärilleen kunnes jatkoi.

   "Millos muuten sun siskosta on kuoriutunut noin nätti perhonen?"

   "Miten niin?!"

Barry kohotti hetkellisesti käsiään mutta laski ne samalla kun alkoi rauhoittelemaan ystäväänsä.

   "Älähän ny muutu puolustelevaksi isoveljeksi mun kanssa, kunhan vain kysyin! Ootko koskaan kattonut miten kaunis Rosie on?"

Aiden käänsi katseensa Rosien suuntaan samalla kun tunsi pulssinsa kiihtyvän.

   "E-enpä kai ole..."

   "Siis ei tän kaveritkaan mitään hullumpia ole, mut Rosie. Wou mikä ilmestys!"

Aiden kääntyi Barryn suuntaan ärtyneenä.

   "HEI! Puhut mun siskosta nyt!"

Barry nosti nauraen kätensä uudelleen, mutta tällä kertaa luovutuksen merkiksi. Samalla kun tämä jatkoi Aidenin härnäystä, kaksikko ei kuullut tyttöjen keskusteluita musiikin pauhatessa taustalla.

   "Siis iik! Olin ihan varma että Aiden kattoi mua Iris just äsken!"

   "Siis eikä!? Oikeasti?"

   "Älä kato sinne päin!"

   "Lizie! Aiden on mun veli!"

Lizie katsoi närkästyneenä Rosieta, joka oli vielä hetkeä aiemmin jutellut Jackin ja Malecin kanssa.

   "Älä ole noin itsekäs Rosie. Vaikka Aiden on sun veli, niin kyllä sekin saa elää omaa elämäänsä!"

   "Tiesitkö muuten et Lizie kattelee sua sillä silmällä?"

Aidenista Barryn kommentti aiheutti outoa epämukavuutta. Ei tämä Liziestä ollut kiinnostunut.

   "Ai. niinkö? No kattelkoot. Mut sinuna pitäisin varani. Malec taitaa olla susta kiinnostunut."

   "Et ole tosissas."

Aiden nyökäytti myöntävästi, tietäen että Barry oli biseksuali, eikä se häntä haitannut. Barry oli ollut aina hänen ystävänsä. Barryn ilme muuttui hiukan hämmentyneeksi.

   "Mut Malec on niin..."

   "Irstas?"

Aidenin kommentti veljestään sai Barryn nauramaan, mutta samalla kyselemään kasvoilla olevasta ruven ja mustelman sekamelskasta.

   "Et halua tietää."

Iris ja Lizie oli mennyt Rosiesta kauemmaksi, jossa nyt katselivat haltioituneina Aidenia että Barrya.

   "No se on tehnyt ilmeisemmin sinut vieläkin haluttavammaksi."

Aidenia turhautti ystävänsä kommentit josta he alkoivat väittelemään. Malec sen sijaan keskittyi juttelemaan Jackin kanssa siitä että saisivat tämän veljen hakemaan lisää juotavaa.

   "Mitä haluaist Rosie? Saisimmeko Aidenilta lisää rahaa juomiin? Kaikkihan ei vielä ole tulleet. Juomien pitää riittää iltaan asti."

Rosie ei kyennyt miettimään Malecin murheita miettiessään Lizien kommenttia. Totta se nimittäin oli. Hän oli Aidenin ja Malecin sisko. Pikkusisko.

Joten miten hän voisi estää jos Aiden löytäisi tyttöystävän hänen omista kavereistaan. Malecista kun ei tarvinnut pahemmin miettiä asiaa, tämä kun mielummin lyöttäytyi poikien kanssa. Asia silti vaivasi Rosieta.

Miettimättä enempää hän käveli päättäväisesti Jackin veljen eteen pyytäen tätä tekemään jotain makeaa mutta hyvin alkoholipitoista juotavaa.

Päivä venyi illaksi ja juomapulloja, avattuja ja aukaisemattomia alkoi olemaan joka puolella. Väkeä tuli, jopa yli sen mitä Malec ja Rosie olivat pyytäneet. Suurin osa porukasta oli siirtynyt uima-altaalle pitämään uima-allasbileitä.

Malec oli kiertänyt ja etsinyt talon kerroksista kuumeisesti veljeään.

   "Aiden!"

   "Et voi olla tosissas!"

Malec oli laskeutunut yläkerrasta ja löysi Aidenin lopulta keittiönpöydän äärestä.

   "Olen ettiny sua viimeiset puoli tuntia!"

   "No nyt löysit, mitä asiaa?" 

Aiden oli kuullut veljensä huudot mutta vältellyt tätä viimeiseen asti.

   "Miten on mahdollista että niin suosittu jätkä ku sinä, voit tehdä kauden parhaimmista bileistä näin äärettömän masentavan tylsät? Siis läksyjä?!"

Aiden ei edes nostanut katsettaan Maleciin.

   "Oliko sulla jotain asiaakin?"

Malecin muistaessa syyn miksi oli veljeään etsinyt, Aidenin muistuttaessa asiasta, Malec vakavoitui.

   "Rosie on juonut itsensä änkyrä känniin. Lopeta mitä olit tekemässä ja mene laittamaan hänet nukkumaan."

   "Ja sen sijan että olisit ite laittanut Rosien sinne niin etit mut koska-?"

   "Koska Rosie saa raivarit jos yritän, se haluaa sut."

   "Aha- no katellaan."

   "Meen nyt kattomaan ettei noi idiootit hukuta itseään tai muita tuolla altaalla. Pliis, hoida Rosie ennen ku Jack taas äkkää hänet tuolta ylhäältä."

Aiden laski kynänsä pöydälle syvään huokaisten. Sen siitä sai kun oli ainoa talossa oleva selväpäinen.

   "K-kjyllä MÄ pjärjään! Ei mua tarvitshe auttaa."

   "Niinpä niin, varmasti pärjäät siskoseni, tulehan nyt. Nämä rappuset ois seuraavaksi edessä."

Aiden oli iloinen että oli kerryttänyt lisää lihasmassaa isän treeneissä, sillä känninen Rosie ja tämän horjuminen vaati todella paljon työtä. Onneksi Rosiella oli vyö housuissa josta sai otettua otteen, mutta Aidenin asento meni todella epämukavaksi.

   "Oot mulle rhakas Aiden, tiedä se- Oot niin ihana! Niin kaikki sanoo."

   "Jep, jep. Tulehan nyt sisko. Katso mihin laitat jalan."

   "Mut ku oot. Oot niin-"

   "Jep, samoin- puuh- tulehan..."

Aiden horjahti askeleita taaksepäin kun Rosien askel otti taaksepäin tämän yrittäen keskittyä tuleviin portaisiin.

   "Katsohan Rosie, enää nuo portaat ja huonees ovi tulee heti kulman takaa. Mennääs nyt yksi askel kerrallaan."

Rosie muuttui hyvin hiljaiseksi mutta totteli mitä Aiden antoi ohjeita.

Aiden huokaisi helpotuksesta kun he lopulta pääsivät Rosien huoneeseen. Aiden avasi Rosien sängyn petauksen ja kääntyi.

   "Mitä nyt?"

Rosie ei katsonut Aidenia, tällä oli kyyneleitä silmäkulmassa ja huojuen yritti pysyä pystyssä.

   "Älä sano että et saa vaihdettua ite vaatteita!?!"

Aidenin kurkkua kuristi, se vielä tästä puuttuisi!

   "E-en ole niin avuton! M-minä vain..."

   "No mitä sitten? Sano vaan. Ainahan me ollaan voitu puhua."

   "No niinpä! Nyt et shanonut."

Aiden katsoi siskoaan hölmistyneenä. Mitä tämä tarkoitti sanoillaan?

   "Sanoin että olet rakas, tiedäthän sinä sen? Tiedäthän Aiden?"

   "Tiedänhän minä, kuin myös sinä olet minulle rakas pikkusisko."

Rosie käänsi jälleen päänsä samalla kuiskaten.

   "Tää on epäreilua-"

Aiden ei ollut kuullut mitä Rosie oli sanonut.

   "Mitä sanoit?"

   "Tää on epäreilua!"

Aiden tunsi että ei voisi olla enää Rosien huoneessa, kun tämä oli niin humalassa.

   "Yritähän nyt nukkua alkoholi verestäs pois. Hyvää yötä Rosie."

   "Aiden! Älä mene! Minä-"

   "Hyvää yötä Rosie. Lukitse ovi mentyäni."

   "Vihaan sua!"

Aiden katsoi humalaista siskoaan olkansa takaa, jolloin sai vain tyynyn naamalleen jonka Rosie viskasi häntä päin.

Hitaasti oven laittaen kiinni, Rosien nyyhkytys vaimeni muiden talon äänien sekaan.

Vasta kun Aiden pääsi kuuloetäisyyden päähän, hän pysähtyi. Katsoen maisemaa joka piirtyi selvänä ikkunasta, hän jäi tuijottamaan näkymää. Kaupunki kuhisi jopa yöllä elämää, taivaan ollessa täysin kirkas.

Vasta kun suurin osa juhlien äänistä olivat menneet jälleen ulkotiloihin, Aiden antoi itsensä puhaltaa ilmat keuhkoista kuuluvasti ulos.

Missä olivat ne rennot tyynysota hetket tai ne kerrat kun Aiden pystyi istumaan tunti kaupalla Rosien huoneen lattialla, jutellen tämän kanssa samalla kun jompi kumpi piirsi toisesta muotokuvia? Mitä ihmettä oli oikein tapahtunut heille? 

Tuntui kuin siitä olisi ollut ikuisuus, vaikka edellisestä kerrasta oli vain puoli vuotta.

Aiden sulki silmänsä tietäen omalta osalta miksi ne olivat vain kultaisia muistoja. Hän tiesi että ne tulisi olemaan muistoja, joita varjelisi ja arvostaisi vielä. Ehkä vielä jotain päivänä hän pystyisi juttelemaan Rosien kanssa normaalisti. 

Sitten kun Rosie löytäisi jonkun ja Aidenin omat sairaat tunteet loppuisivat.

Hymyillen Aiden suunnisti isänsä makuuhuoneeseen sulkien oven ja laittaen oven lukkoon. Siellä hän olisi tämän yön turvassa. Hoitakoon Malec bileiden loppuajan. 

Nyt oli hänellä oikeus luopua bileiden vastuuhenkilönä olosta ja ajatella vain suihkua sekä isänsä leveää sänkyä.

Näin siinä sitten kävi. Aiden myöntyi bileisiin ja sitä myöten pääsimme hiukan kolmikkoon entisestään tutuiksi. Miten bileet päättyvät ja mitä "sairaita tunteita" Aiden salailee... Vain seuraamalla tarinaa palaset loksahtelee ja tulette tietämään vastauksen kysymyksiin.

Spekulaatiot että kommentit tervetulleita! :)

 

-Phoenix