Osa 76- Kadotukseen joudut

 Hyvää alkavaa viikonloppua! Ajattelin että olisi varmaan mukava viikonloppu lukemista päästä uuden osan kimppuun joten, lukuiloa!

Pelkkä kosketus, pelkästään se oli saanut Allisonin säpsähtämään. Vetämään kätensä pois. Oliko tällä ollut niin huonoja kokemuksia vai johtuiko tämä kokemattomuudesta?

Sitä en tiennyt.

Irrotin otteeni, mutta nyökkäsin häntä seuraamaan. Olisi aika nähdä oliko Allison miten tosissaan sanoissaan.

En vienyt Allisoni työhuoneen puolelle. Se olisi liikaa hänelle, kun oli muutamaa tuntia aiemmin nähnyt minut siellä toisen naisen kanssa.

   "Onpa näköala. Minulla näkyy vain naapuritalon seinä."

Hymähdin naurahtaen että en voinut asialle mitään ostaessani asuntoa. Otin askeleen lähemmäs Allisonia varoen säikäyttämästä tätä liiaksi, mutta tahdoin silti tietää oliko tämä miten valmis sittenkään.

   "Oletko ihan varma tästä?"

Allison kääntyi ikkunan edestä, silmissä selvästi pelkoa ja jännitystä. En ollut varma kumpaa. Toki olin ollut monen naisen kanssa ennen häntä, mutta tämä oli jotenkin henkilökohtaisempaa. Tuntui jotenkin jopa väärältä olla tässä Allisonin edessä kysyen häneltä tämmöistä asiaa.

Toivoin sisimmissäni, että Allison muuttaisi mielensä ja huutaisi isosti, ei!

   "Minä- minä-"

Näin epäilyksen hiukkasen tämän kasvoilla, tämän silmissä. Ujouden punan nousevan Allisonin poskille. Huokaisin syvään, minun pitäisi saada tietää.

   "Allison, oletko sinä neitsyt?"

   "EN!"

Jostain syystä en uskonut häntä. Liian kimeästi sanottu, liian ripeästi sanottu. Ei, en uskonut häntä.

   "M-mitä teet?"

   "Riisuudun."

Siinä olin, alushoususilleni. Oloasuni oli todella luonnollista minulle, teinhän tätä työkseni. Minun oli pakko vahvistaa teoriaani, joka näytti vahvistuvan kun Allisonin poskien punoitus voimistui.

Otin askeleen naista kohti, mutta Allison otti vaistonvaraisesti askeleen taaksepäin. En ollut varma johtuiko tämä siitä mitä olin tälle aikoinaan tehnyt. Kaduin asiaa syvästi. Vai johtuiko asia sitten kumminkin Allisonin kokemattomuudesta..

   "Et ole vielä valmis. En aiheuta enempää ahdistusta mitä jo nyt koet."

   "Ei Devon, odota!"

   "Allison... ei sinulle. Et ole valmis. On ollut pitkä päivä ja en ole edes vakuuttunut siitä että haluat oikeasti tätä alaa."

Kuulin Allisonin henkäisevän lujaa. Sitä en tiennyt johtuiko asia pettymyksestä vai jostain muusta, mutta sen tiesin että tein oikein perääntyessäni tästä.

   "M-minä olen valmis, tahdon tätä. Anna minulle mahdollisuus Devon-"

Jos olisin uskovainen, voisin sanoa että joutuisin helvettiin siitä mitä olin sanomassa seuraavaksi.

   "Yritämme huomenna uudelleen. Nyt menen suihkuun."

** ** **

Päivät etenivät tietyllä kuviolla. Tapasin asiakkaita, kävin suihkussa, puin alushousut jalkaani ja sillä välin Allisonin tehtäväksi oli riisua housunsa. Mitään muuta tämän ei sillä hetkellä pitänyt tehdä. Vain housut.

Tämä vieläkin arkaili kosketusta, joten teimme harjoituksia silmin. Niin että syvä puna alkoi haalistua vaimeaksi, silti pysyen poskilla. Toisaalta oli ehkä hyväkin että Allisonilla oli pieni puna poskilla. Sillä jos hän oli alalle tulosta tosissaan, tämän tulevat asiakkaat olivat hulluina tämän viettomaan punaan poskilla.

   "Oikein. Haluatko edetä? Nyt mennään täysin sinun ehdoilla."

Allison katsoi ujona alaspäin, silmäillen kehoani. Oli hyvä että tämä jo uskalsi katsoa kehoani rohkeasti, uteliaasti jopa. Mutta silti kasvoilla oli ripaus ujoutta mukana.

   "E-enköhän."

Otin Allisonia kädestä, jota tällä kertaa hän ei vetänyt sitä pois.

Siirsin Allisonin vuoteen päätyyn, ottaen häntä vyötäisiltä kiinni. Tällä oli ilme, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.

   "Mikä oli turvasanamme Allison?"

   "Laama."

   "Muista tämä, aina sovit turvasanan jolloin kumpikin tietää että silloin pitää lopettaa."

Allison nyökkäsi vaitonaisena. Yritin hymyillä rauhoittavasti, mutta tämä selvästi jähmettyi mitä enemmän vedin hänen kehoa omaani vasten.

Yritin pitää omat tunteeni, omat haluni erillään. Ajatellen vain Allisoni. Helppoa se ei ollut ja miehen keho kun ei ollut kuten naisen. Mies ei vain voinut kehossa tapahtuville jännitteille mitään.

Otin Allisonin kädestä kiinni, vieden sen omalle lantiolleni selittäen samalla kaiken mitä tein ja miksi.

   "Miehet kaipaavat yhtälailla kosketuksia kuin naiset. Jos haluat saada miehen värähtelemään nautinnosta, viet kätesi tämän selälle. Alat lempeästi liikuttamaan sormenpäitäsi pitkin tämän kehoa. Hyvin hellästi, niin hellästi että sormet tuskin koskettavat ihoa."

Annoin Allisonin käsien laskeutua tämän vierelle, samalla pitäen toista kättä omassani. Toisen käden etusormellani nostin hitaasti tämän leukaa. Huulemme olivat todella lähekkäin toisiaan. Allisonin silmät sulkeutuivat samalla kun syvä puna nousi tämän poskille. Jouduin tekemään kovia kamppailuja itseni kanssa vetäytyessäni pois Allisonin läheltä.

   "Laama."

   "M-mitä?"

Hymähdin samalla kun rykäisin ääneen, jotta ääneni toimisi edes hiukan paremmin. Huonolla menestyksellä, sillä kuulin kuinka ääneni oli käheämpi mitä normaalisti.

   "Laama, riittää tältä päivää. Hyvin tehty."

Kuulin pettymyksen huokaisun takanani. Jouduin kaiken tahdon voimani käyttämään, etten olisi kääntynyt ovella takaisin. Kylmä suihku, jep. Sitä tarvitsin nyt, pitkän- kylmän-suihkun.

** ** **

Oli mennyt monta päivää siitä kun olin joutunut itse perääntymään. Olisin silloin ajatellut vain itseäni ja omia tarpeitani, eikä se olisi ollut reilua Allisonia kohtaan.

Oli vapaapäiväni, ansaittu sellainen. Tosin rentouttavalta se ei sillä hetkellä tuntunut, kun tunsin Allisonin poraavan katseen lehteni läpi.

   "Tuijotat."

   "Jep, ja jatkan tuijottamista kunnes katsot minua."

En voinut naurun pyrähdykselleni mitään. Se vain lipsahti.

   "Naurat mutta et voi katsoa minua. Et ole moneen päivään Devon katsonut minua. Teinkö jotain väärin?"

Laskin lehden alas siltä seisomalta. Allison tehnyt väärin? Miten tämä saattoi niin ajatella?!

Nostin lehden pöydälle samalla huokaisten syvään. Miten selittäisin sen, että se joka oli tehnyt väärin oli minä itse. Se jonka pitäisi olla se järjen ääni, menttori, oli vähällä edessään olevan naisen vienyt pidemmälle kuin mihin tämä oli valmis.

 

   "Tehdäänpä yksi asia nyt selväksi. Et ole tehnyt mitään väärin. Päinvastoin. Olet edennyt juuri siinä tahdissa mitä olet kulloinkin tuntenut pystyväsi. Käytin kaiken tahdonvoimani että pystyin tekemään niin kuin tein. Käyttämällä turvasanaamme. Sen avulla Allison pääsin, kykenin irtautumaan sinusta. Sen avulla en ottanut sinua kokonaan siinä ja heti."

Allison oli pitkään hiljaa, katsoen vain minua silmiin. Tällä kertaa en kyennyt tulkitsemaan mitä tämä ajatteli tai tunsi. Tuttu puna ei noussut poskille, eikä tämän silmät laajenneet kauhusta, yllätyksestä tai minkään muunkaan takia.

Tämän yllävän perusilmeinen katse oli läpitunkeva, mutta samalla niin pirun haluttava. Minun teki niin mieli napata nuo kasvot käsieni väliin ja suudella tuota naista! 

Kun Allison lopulta aukaisi suunsa, tämän ääni oli hengästynyt. Oliko tämä pidättänyt hengitystään?

   "Pidätkö sinä minua haluttavana?"

Nousin tuolilta, mutta todella vaikeasti. Jos olisin kerinnyt, olisin käynyt kylmässä suihkussa, mutta olin sopinut tapaamisen Madamen kanssa, joten kävelymatka sinne saisi sillä kertaa riittää. Samalla kun nousin nojatuolista, vastasin Allisonin kysymykseen.

   "Enemmän kuin arvaatkaan."

Lauseeni vahvikkeeksi katsoin alaspäin silmilläni, niin että Allison seurasi katsettani alaspäin myös. Tajutessaan mitä olin tarkoittanut, Allisonin poskille nousi se sama tuttu puna, joka oli yleisesti näiden asioiden tiimoilla tämän poskilla. Hymyilin samalla vinkaten silmääni. Jep, eiköhän se kertonut hänelle kuinka haluttava hän oli.

Tultuani kotiin Madamen luonta, en ollut nähnyt enään Allisoni. Tämä oli kadonnut jonnekkin sillä aikaa, lappu pöydällä. "Kaupungilla. -Allison"

En ollut nähnyt häntä myöskään seuraavana aamuna kun olin suuntani ottanut työhuoneeseeni. Madamella olisi ollut sille päivälle keikka, mutta minulla oli itselläni asiakas, joka juuri poistui huoneistosta rappukäytävään vievästä ovesta.

   "Ensi viikkoon herra Quint."

Päivä olisi siltä erää siinä. Suoristin petivaatteita. Minun ei edes tarvinnut sillä kertaa riisua vaateitani, kun rouva Galapos tahtoi että otin tästä vain valokuvia miehelleen kerran viikossa. Tämän mies kun asui toisella paikkakunnalla ja tuli vain viikonloppuisin kotiin. Herra Galapos oli ensin ollut epäileväinen mutta nähtyään työni ammatimaisuuden ensimmäisellä kerralla videopuhelun välityksellä, tämä oli yhtä innoissaan kuin vaimonsa joka viikkoisesta kuvauksista.

Nyt teki vain mieli istuutua sohvalle Allisonin kanssa ja-

Mennessäni olohuoneen puolelle, Allison ei ollutkaan siellä.

   "Allison?"

Kuulin vastauksen tulevan makuuhuoneestani. Mitä ihmettän hän oli saanut päähänsä?!

Avasin oven ja pysähdyin kuin seinään. Mitä tällä oli päällän?!

**** **** ****

Tiedän! Olen ilkeä kun teen näin lyhyitä osia mutta en voinut itselleni mitään! Jotenkin tuntuu paremmalta katkaista tähän, luontevalta lopetta tähän.

Ja olen pahoillani että en ole pahoillani siitä että on niin paljon paljasta pintaa.. =P

Aloitin tällä sukupolvella tämmöisen polun.. se tuntui sillä hetkellä täydelliseltä idealta kunnes tätä nyt tehdessä olen tajunnut mitä siitä on seurannut.. xP

Osa saattaa tykätä mutta herkimmät lukijat voivat olla järkyttyneitä tarinan uudesta suunnasta.. mutta tätä on kyllä suuuuper hauska kirjoittaa ja lavastaa..

Ne jotka eivät kestä.. no tulkaa kumminkin välillä piipahtamaan josko tarina ottaisi taas vähän rauhallisemman suunnan.. kuka tietää.. se selviää vain sillä että vien tarinaa eteenpäin. 

Hyvänä uutisena on se että vaikka koneen kanssa on avaamisen suhteen ongelmia niin peli on toiminut aika moiteettomasti ja tarinaan on kuvattu/lavastettu ainakin kaksikymmentä osaa eteenpäin! Kyllä vain! Olen vienyt siis tarinaa jo todella paljon eteenpäin ja riippuen miten te lukijat toivotte/haluatte ja miten aikataulu itselläni antaa myöten, niin sitä myöten julkaisuja alkaa sitten myös tulemaan.

Hyviä viikonloppuja siis, palaamme asiaan (toivottavasti mahdollisimman pian..!), kommentit ovat tervetulleita mutta ei pakollisia. <3

-Phoenix