Hyvää sunnuntai iltaa, kiitoksia kyselyyn vastanneille. Kuten siihen kirjoitin niin kuuntelen teidän mielipiteitä mielelläni ja katson miten tässä sitten teen. Ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä että tyypillisesti yritän julkaista osia kerran viikossa mutta voi olla että tulee hetkiä jolloin laitan teille uusia osia tulemaan myös tiuhempaan, joten suosittelen vain käymään aina silloin tällöin katsomassa onko uutta osaa julkaistuna.
Mutta pidemmittä puheitta, päästän teidät osan kimppuun. Lukuiloa!
Allison kääntyi samalla kun sain itse jalkoihin jälleen liikettä. Mitä ihmettä tämä teki?!
Tunsin kuinka housut kiristyivät, enkä voinut millään estää sen tapahtumista. Taivas että tuo nainen olikin kaunis näky!
"Rouva Galapos sai kuvansa?"
Nyökkäsin samalla rykäisten että saisin ääneni toimimaan, huonolla menestyksellä. Miten joku ihminen voi tehdä toisen näin hulluksi jo pelkällä katseella?! Perhanan nainen!
Ojasta allikkoon, mutta en kestänyt enää!
Vetäisin Allisonin kiinni itseeni. Kuinka hyvältä hän tuntuikaan käsivarsieni varassa. Paljas iho käsieni alla.
"Oletko aivan varma tästä? Jos nyt antaudun, en ehkä voi lopettaa. Haluan että tiedät sen."
Allison henkäisi kun nostin tämän leukaa, haluten että nainen katsoisi minua silmiin.
"Olen varma."
Tämän ääni oli pelkkä kuiskaus, mutta sitäkin viekoittelevampi. Tunsin kuinka korvissa humisi ja tahdon voimani olla repimättä vaatteita päältäni oli enää hiuskarvan varassa. Samassa Allison jostain syystä jännittyi käsieni alla.
Vaikka vaikeaa se oli, päästin tästä irti.
"Kaikki hyvin? Ei meidän täydy jos et koe olevasi valmis... Teinkö jotain mistä et pitänyt? Turvasana-"
Allison pudisti päätään.
"Minä vain- tuota-"
Puna nousi jälleen tämän poskille. Hymyilin lohduttavasti.
"Kerro vain."
"No minä- tai siis- me- sääntö numero yksi-"
Roihahdus sisälläni sai minut toimimaan. Vetäisin Allisonin aivan kiinni itseäni. Tämän tuoksu oli huumaava. Keväinen raikkaus, vivahdus jotain eksoottista hedelmää tulvahti hajuaisteihini. Huuleni oli aivan Allisonin korvanlehden juuressa. Ääneni oli matala sekä karhea.
"Muistit todella hienosti sen, mutta tällä kertaa sinun ei tarvitse huolehtia siitä, sillä minä olen huolehtinut säännöstä numero yksi."
Allison rentoutui samantien käsieni alla.
Riisuiduin naisen katseen alla, kuten monet kerrat ennenkin. Tällä kertaa Allisonin katseessa ei ollut ujoutta, ei arkuutta. Tämän katseessa oli intohimoa. Nostin naisen käsivarsilleni ja laskin varovasti sängyn päälle.
"Emme tee mitään mitä et halua. Turvasana-"
Allison nyökkäsi varmalla katseella, katsoen suoraan silmiini. Tiesin joutuvani kadotukseen, mutta sillä hetkellä en välittänyt. En ajatellut. Oli vain minä, Allison ja tämä hetki.
** ** **
"Kaikki hyvin?"
Tahdoin olla varma, että en ollut satuttanut häntä millään tavoin.
"Varma. Se oli- oli- uskomatonta."
Sitä se kyllä oli ollut.
Silti sisälläni velloi syyllisyys. Tämä oli kuin olikin ollut neitsyt. Tänne asti neitsyenä ja nyt se olin minä joka sen oli häneltä vienyt. Ei perkästään se. Tiesin että asia pitäisi ottaa puheeksi Allisonin kanssa, mutta en voinut sille mitään että halusin vielä hetken nauttia tästä hetkestä ja olosta. Ajatus silti jäytäen mieltäni ja sisintäni.
"Meidän pitäisi jutella..."
Allison katsoi minua silmiin ja minä katsoin häntä.
"Luovutin neitsyyteni juuri oikealle henkilölle ja oikeaan aikaan. Minä halusin tätä Devon."
Huokaisin syvään.
"Tiedän sen että halusit, mutta minkä vuoksi? Tiedätkö mitä kaikkea tälle alalle vaaditaan? Sinun tulee joka kuukausi käydä testeissä. Joka kuukausi toimittaa ne Madamen kautta oikeille tahoille, että olet puhdas. Todistaa asiakkaille heidän sitä vaatiessa että olet puhdas. Joka testaus kerran jälkeen tuntea hetken pelkoa että entäs jos oletkin saanut jonkun joltain asiakkaalta. Oletko valmis siihen?"
Allison oli pitkään hiljaa.
"Mutta minä käyttäisin suojaa niinkuin nytkin."
"Siellä silti täytyy käydä Allison. Sillä voi käydä niin kuin nytkin."
Allison katsoi minua tajuamatta mitä ajoin takaa. Huokaisin uudellen syvään ennen kuin vastasin sydän rinnassa raastaen sanoa se tälle.
"Allison, minulta hajosi suoja."
** ** **
Siitä oli aikaa kun viimeeksi olin tehnyt perusteelliset testit, joten oli odotettavaa että se oli ollut pitkä kuukausi. Allison oli seuraavana aamuna vain marssinut apteekkiin ja pyytänyt jälkiehkäisy pillerin. Mutta Madamelle töihin tämä ei pääsisi ennen kuin tulokseni olisivat varmoja että minulta tämä ei ollut saanut mitään. Niinpä se päivä kun koitti että puhelimeni oli tarkoitus soida, olin ottanut sen vapaaksi.
Tunsin Allisonin katseen porautuneen minuun. Puhuin Madamen kanssa pitkään ja hartaasti. Niin pitkään että keskustelusta ei olisi ulkopuolinen millään voinut ymmätää milloin Madame oli antanut tulokset minulle, ellen oli lausunut seuraavia lauseitani.
"Eli miten tästä eteenpäin? Minun työtilani ei riitä hänen asiakkaille kun omani ovat myös... Niinhän sen voisi, selvä- palataan. Kiitos Madame. Olet korvaamaton... Kuin myös."
Laitoin puhelimen tarkuun ja käännyin Allisoniin päin. Kurtistin hiukan kulmiani miettiessäni Madamen sanoja. Kohdatessani Allisonin katseen en voinut kuin laskea ilmeeni peruslukemiin ja yrittää rauhoittaa hakkaavaa sydäntäni.
"M-mitä Madame sanoi?"
Allisonin ääni väreili. En osannut sanoa oliko se pelkoa vai jännitystä. Vaiko molempia, mutta tämän ääni oli niin hento että tein kaiken työn etten kaapannut naista halaukseen ja kantaisi tätä sänkyyni.
Ajatus oppitunnista makuuhuoneessani sai housuni kiristymään. Huokasin syvään ja hymyilin lohdullisesti Allisonin odottaessa kärsivällisesti vastausta.
"Testitulokset tulivat Madamelle tänään ja tulokseni on puhdas."
Allison oli hetken miettiväisen näköinen. Tätä selvästi jännitti kysyä, mutta ei voinut pidättää kysymystään.
"Entä minun tulokseni? V-voinko mennä Madamelle?"
Nielin pahaa oloa jo pelkästään ajatuksesta että Allison päätyisi Madamen asiakkaiden kosketuksien alle. Olin asunut Madamen luona, joten tiesin millaista väkeä sillä kävi. Miten voisin kääntää Allisonin pään?!
"Devon?"
Huokaisin syvään, tietäen että Allisonilla oli oikeus tietää testitulos. Voisin vielä yrittää puhua tämän toisiin aatoksiin.
"Tuloksesi on puhdas siinä suhteen mitä vaaditaan tälle alalle. Se testituloksessa tosin näkyi oli että vitamiinien puute on kehossasi iso ja lääkäri oli ehdottanut että sinulle laitettaisiin monivitamiini kuuri."
Allisonin katse kertoi enemmän mitä tämä olisi sanoin voinut sanoa. Tämä oli selvästi huojentunut uutisista.
"E-entä milloin pystyisin- pystyisin aloittamaan Madamen luona?"
En kyennyt katsomaan Allisonin viattomia kasvoja enempää. Miten voisin kääntää tämän pään?!
"Devon?"
Kiersin pöydän ympäri, jolloin Allison nousi automaattisesti tuoliltaan.
"Miten saan sinun pääsi kääntymään tästä? Et tiedä millaista se on- päivästä toiseen- tunnista tuntiin... vaihtaa asiakasta. Sitäkö tahdot?"
Tuttu puna kohosi Allisonin poskille.
"Mi-mi-mminä..."
"Allison, ei sinun täydy."
Sen sanottuani tiesin sanoneeni juuri ne väärät sanat tälle, sillä Allisonin kasvoille nousi päättäväinen ilme ja tiesin että olin hävinnyt taistelun. Kuten olin hävinnyt tämän seuraavien liikkeiden ja eleiden myötä vapaailtani. Allison selvästi kaipasi vielä oppituntejaan...
** ** **
Viikot vierivät eteenpäin ja Allison oli aloitanut Madamen luona. Aikataulumme oli hyvin erilaiset niin että näimme toisiamme harvoin. Allison oli vaitonainen mitä tuli hänen työhönsä Madamen luona, joten kun Madamelta tuli kauniina torstai päivänä puhelinsoitto, en voinut uskoa kuulemaani.
"Että oli mitä?! Nicky siis näki tämän omin silmin? Kyllä Madame... tiedän.. aivan. Minäpä- kyllä, tietenkin. Arvostan sinua ja tiedän sääntösi. Ilman muuta. Minä selvitän. Olen pahoillani Madame. Kyllä, palataan, hei."
Tunteeni heittelehti laidasta laitaan kun olin lopettanut puhelun Madamen kanssa. Ilo, häpeä, hämmennys. Ne olivat päällimmäiset tunteet mitä tunsin ja ne kaikki tulivat samaan aikaan.
En ollut tiennyt miten päin olla joten siinä olin, odottaen Allisonia. Missä tämä nyt ikinä sitten olikaan päivänsä viettänyt.
Avaimen käydessä lukossa ja Allisonin avatessa oven, tämä jähmettyi ovelle seisomaan.
"D-Devon, oletkin jo kotona."
"Vapaapäivä. Tuletko Allison istumaan? Meidän täytyy hiukan jutella."
Allison oli selvästi hyvin varautunut, kun tämä istuutui nojatuolille. Tämä yleensä istui viereeni, joten siitä tiesin että hän selvästi jännitti istua ja jutella kanssani.
Katsoimme hetken toisiamme aivan hiljaa. En voinut kuin ihmetellä miten paljon oli kerinnyt tapahtua, me muuttua, mutta silti jotenkin olimme ne kaksi nuorta sisäoppilaitoksesta.
Olimme kuin nahisevat sisarukset, rakastavaiset vailla sitoumuksia ja samalla kuin vanha pariskunta joka selvitteli aviokriisejään.
Tiesin että en voisi aloittaa normaalilla, oliko mukava päivä töissä puheilla. Työmme, työni oli semmoista että se ei vain sopinut normaaliiin keskusteluun sitten millään. Niinpä päätin aloittaa vain yrittämällä hymyillä Allisonille. Huonolla tuloksella tosin, sillä sekasorto sisälläni ja kysymysryöppy oli liikaa. Allison selvästi odotti että aloittaisin puhumaan kun olin hänet istumaan pyytänytkin.
"Emme ole vähään aikaan jutelleet, joten ajattelin että olisi hyvä hetki istua ja jutella. Sinulla ilmeisemmin menee ihan hyvin Madamen luona?"
Allison sulki hetkellisesti silmänsä, samalla kun myöntäväisesti myhäili vastauksen.
"Muistatko Allison kun kerran juttelimme siitä että välillämme ei olisi salaisuuksia."
"Muistain minä."
Tunsin leukapiireni kiristyvän.
"Miksi sitten valehtelet? Madame soitti."
Allison ei sanonut mitään, käänsi vain päänsä pois päin, selvästi häveten.
"Haluatko kuulla mitä Madamella oli sanottavaa minulle?"
Allison käänsi katseensa minuun vastahakoisesti kun en hetkeen sanonut mitään.
"Tämä kertoi että et ole ollut vähään aikaan Madamen listoilla. Tämä sanoi että ensimmäisen oikean asiakkaan jälkeen et ole ottanut vastaan tämän tarjoamia keikkoja ja olet perunut jos sinulle on yritetty tarjota asiakasta. Tiedät varmaan että minulle herää kysymys että mistä sitten ne rahat tulee jota olet laittanut säästöön."
Allison ei sanonut mitään pitkään aikaan, vaihtoi vain jalkojensa ristiasentoa välillä.
"Minä- minä-"
"Ei valheita Allison. Nicky näki sinyt tänään. Minä tiedän.
Suuni meni yhdeksi viivaksi ja Allisonin rinta alkoi selvästi kohota kiivaammin.
"Miksi Allison? Miksi varastat?"
Allison käänsi katseensa ja tämän äänessä kuului itkuisuus.
"Minä oikeasti yritin Devon. E-en tiedä kertoiko Madame sitä, mutta se- se... Se ensimmäinen asiakas. Tämä ei ollut kuin sinä. Hän ei ollut sinä. Hän-"
Allison peitti kasvonsa kämmeniensä taakse selvästi häpeän puna kasvoilla.
"Etkä kehdannut sanoa minulle sitä että et kykene tekemän näitä töitä?"
Allisonin nyökyttäessä tämä vahvisti epäilykseni.
Nousin tuolilta ja samalla Allison nousi myös.
"Miksi et puhunut?! Olisin minä ymmärtänyt! Ei tämä ala ole kaikille, kuten silloin yritin sinulle sitä sanoa."
"Tiedän, minua vain hävetti kun ensin vaadin sinua opettamaan minua ja vaadin päästä alalle että voisin korvata taloudellisesti sen että asun täällä. Sitten huomata että en kykenekkään siihen... En keksinyt muuta."
Otin naisen kädet omiini, jolloin Allison selvästi pidätti kyyneleitään.
"Ei enää valheita ja ei enää varkauksia. Sopiiko? Kerro jos jokin vaivaa sinua. Minä lupasin auttaa sinut jaloillesi ja sen myös teen. Mutta tästä lähtien rehellisesti."
Allison nyökytti mutta ei kyennyt sanoa mitään. Otin tämän halaukseen, jolloin tämä niiskasi vain yhdesti.
Olimme halauksessa pitkän aikaa. Tuntui niin hyvältä pidellä häntä. En voinut sille riemulle mitään, jota tunsin siitä että Allison ei ollut muiden miesten käsien alla.
Irrottautuessamme, Allison katsoi minua suoraan silmiin.
"Minä soitan Madamelle. Sinun ei tarvitse enää koskaan mennä sinne tai miettiä mistä saat tuloja. Saat asua täällä niin kauan kuin haluat. Minä pidän meistä huolen."
Allison hyppäsi kaulaani uudelleen, jonka aikana tunsin kuinka kehoni heräsi tämän kehosta omaa kehoani vasten aivan toisenlaiseen tunteeseen. Allison tunsi sen myös eikä aikaakaan kun olimme makuuhuoneessani. Madamen soitto saisi luvan odottaa.
** ** **
Kuukausi eteenpäin...
** ** **
Allison seisoi jähmettyneenä kylpyhuoneessa tuijottaen peilikuvaansa. Minun ollessa töissä tällä oli paljon aikaa ajatella ja nyt jos olisin ollut paikalla, olisin nähnyt yhdestä katseesta että kaikki ei ollut hyvin.
"Ei voi olla. Mitä minä teen..."
"En voi tehdä sitä hänelle, en voi- minä-"
Allisonin kasvoille alkoi laskeutua kyyneleet eikä tämä tehnyt elettäkkään poistaakseen niitä. Mitään sanomatta Allison käveli makuuhuoneeseensa tietäen mitä hänen tulisi tehdä. Hänen pitäisi varata aika, mahdollisimman pian.
** **
Oli ilta ennen kuin pääsin Madamen seurapiirijuhlista irtautumaan. Tuntui rasittavalta olla jonkun seuraherrana kun paljon mielummin olisin ollut Allisonin luona. Ajatus näiden töiden lopettamisesta oli pyörinyt jo pidemmän aikaa päässäni, mutta en halunnut Allisonin luulla että tekisin sen hänen vuoksi, sillä tämä oli jo kerran säikähtänyt sitä kun olin ottanut asian puheeksi.
Avatessani kotioven en löytänyt Allisonia sohvalta kuten yleensä tähän aikaan, en vaikka tiesin että sillä hetkellä meni tämän lempiohjelma.
"Allison?"
Kiersin huoneesta toiseen, mutta löytämätä naista. Viimeisenä menin tämän makuuhuoneeseen jossa vaatelipasto oli tyhjennetty ja kaikki Allisonin tavarat hävinneet.
Sydän rinnassa kiivaasti hakaten kävin vielä oman huoneeni ja jopa työtilani läpi, mutta Allisonia ei ollut missään.
Lopulta silmäkulmaani osui pieni lappu keittiössä, jonka nostin käteeni saaden sen tippumaan maahan luettuani sen.
"Älä etsi minua. Hyvästä Devon. -A-"
Että semmoinen osa... Osan julkaisu oli tarkoitus tehdä jo jokin aika sitten mutta kaikenlaista on ollut tässä jonka johdosta sen julkaisu nyt sitten venyi.. pahoittelut sitä odottaneille. Toivottavasti tykkäsitte. <3
En keksi tähän loppuun nyt muuta joten...Hyvää tulevaa viikon alkua kaikille! Kommentit ovat aina tervetulleita.
<3
-Phoenix
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti