Joten yrittäkää jaksaa ja pysyä mukana! <3
Lukuiloa!
”Istuisitko alas Cameron, saat minut vaivaantuneeksi.”
”Anteeksi.”
Katsoin
poikia hämmennyksen ja pelon sekaisilla tunteilla. Cameron istuutui ja odotti
selvästi minun aloittavan puheen. Miten voisin kun mieleni laukkasi villisti.
Minulla oli
toinen poika? Miten nämä olivat oikeastaan löytäneet minut?!
”Ehkä
ensimmäisenä voisit kertoa että miten löysitte minut ja missä äitinne sekä
isänne- siis isäsi on Cameron?”
Cameron
tuhahti viimeisestä sanasta hiukan mutta aloitti silti puhumaan.
”Jotta voin
kertoa miten löysimme sinut, minun pitää kertoa hiukan pidemmältä ajalta
elämäämme..”
Elämämme
tosin ei ollut ruusuilla tanssimista, sillä Tyler repsahti vanhoihin kuvioihin
ja me olimme kuin ilmaa. Niin, Tyler luuli tässä vaiheessa että Devon on hänen
poikansa. Vastoin äitimme tahtoa tämä- no otti tämän.. Minulla on utuinen
muistikuva tästä sillä olinhan jo sen ikäinen että utuisia muistoja saattaa
mieleen jäädä. Elimme hyvin pienessä asunnossa, kaupunki johon lopulta
päädyimme, oli Trellian.”
Asia
tietenkään ei haitannut meitä millään muotoa.
”Nuorikko,
haes ukolles Har- Mitä helvettiä?!”
Devon oli
jähmettynyt paikoilleen kun itse käännyin Tyleriin päin ihmeissäni miksi tämä
oli kesken lauseen alkanut kiroilemaan.
”Niin Jared,
Devon on suvun perillinen..”
Tyler
raivosi, syytteli ja haukkui Devonia.
”Olet
saatanan äpärä! Olisi pitänyt tietää että se saatanan petturi sut teki enkä
minä! Häivy tästä talosta! Et kuulu tähän perheeseen!”
”Cam, anna
olla.. sisimmissäni olen tän tienny, mut mihin mä meen ja kuka mun isä on?”
Camero sen
sijaan katsoi suoraan minuun, minkähän ikäinen tämä oikeastaan oli kun tämän
olemus ja puhe antoi hyvin vanhan kuvan. Ei tämä kahtakymmentä vanhempi voinut
olla.
”Sanoit
kohtalokkain? Tarkoitatko että..”
”Jep,
tarkoitan”
Tyler oli
tehnyt sen viimeisen ja kohtalokkaan erheen, tämä oli mennyt liian pitkälle.
Koko sairaala tietty oli hämmentyneitä siitä että miten saman talon asukkailla saattoi olla tismalleen samat oireet joten jouduimme vastaamaan näiden kysymyksiin pitkän tovin.
”Pojat-”
Äidin ääni
oli hento ja särkyvä.
”Ei,
Cameron. Minun täytyy, teidän täytyy tietää nämä mitä sanon.”
Äiti taisteli
yskimistä vastaan mutta tämä lopulta yski verta sen tehdessään. Kasvoni
vääristyi tuskasta sillä hetkellä, poistaakseni sen tuskan keskityin vain
pyyhkimään veren huulilta ja jäin istumaan paikalleni.
”Olen niin
pahoillani äiti, emme olisi saaneet jättää sinua yksin.. emme olisi-”
”Vampyyri?
Äiti sinä hourit, lepää nyt ja-”
”Ei Cameron!
Kuuntele!”
”Rakas
poikani, anna anteeksi tämä kaikki tuska jonka olen tuonut. Olen kertonut
teille mikä minä olen ja miten olen isäänn- siis Cameronin isään linkitetty.
Sitä en ole kertonut että maailmassa on muitakin taikaolentoja, kuten
vampyyreitä. Kyllä, niitä on olemassa ja yksi sen lajin klaani jahtaa Quintin
sukua. Nämä tahtovat tämän suvun viimeisen perillisen, se olet sinä Devon,
merkki on sanomaan sen. Merkin kantaja saa voimia, mikäli tämä käännytetään
vampyyriksi. Koska olet taikaolennon ja Quintin suvun perillisen jälkeläinen, olet
saanut jo nyt ne voimat käyttöösi. Sinä et saa kertoa sitä kenellekään että
voimat voi saada ilman käännytystä!”
”E-en ymmärrä”
Äiti veti
kuuluvasti henkeä ja irvisti kivusta.
”I-isäsi
o-on J-ared, Jared Q-Quint, Tylerin veli, l-löydä hänet! Teidän täytyy mennä
hänen luokseen, hän voi-”
Miten
selittäisin tämän Tobylle? Miten voisin korvata tämän hänelle kun olin
piiskannut tätä koko tämän täällä olo ajan vain sitä ajatusta varten että tämä
on perillinen ja tämän pitäisi osata puolustautua.
Cameron
kääntyi katsomaan Devonia joka vieläkään katsomatta tuhahti ääneen.
”Turhaa
tultiin, lähdetään. En usko että tämä kannat- au!”
”Löit mua
takaraivoon!”
Devon
tuijotti minua hetken.
”Veli?”
”Niin.. Olen
tätä kouluttanut tähän päivään asti opeillani ja tämä ei tiedä mitään
äidistänne. Joten, kun tämä saapuu, kotiin- no minun täytyy ensin selvittää
tämä koko asia ennen kuin voimme aloittaa.”
”Sinä otit
aikasi-”
”Ymmärrän,
Toby, kuules- minulla on vähän asiaa..”
*** ***
”Mitä ikinä
tapahtuu, käyttäydy.”
Devon katsoi
tyhjällä katseella kohti eteistä jossa minä ja Toby seisoimme.
”Kuulitko?”
”Joo, joo..”
”Minun
pitäisi varmaan esitellä teidät.”
Tobyn ääni
oli kuin kylmää jäätä kun tämä kohdisti katseensa suoraan Devoniin. Tämän
kasvoilta näki että tämä oli hetken luullut katsovan peiliin mutta tajuten että
peili ei näyttänyt mitenkään muuten samalta kuin kasvojen piirteistä.
”Devon, tämä
tässä on Toby. Toby, tässä on veljesi Devon.”
”TOBY!
Kaksikko oli
sohvalla jähmettynyt ja Cameron huokaissut pettyneenä. Käännyin Tobya kohti niellen
kiukun poikaa kohtaan ja yrittäen muistaa että minun piti hoitaa asia pois
järjestyksestä.
”Toby, et
mene minnekään! Minun täytyy kertoa sinulle asioita!”
Huokaisin
syvään ja aloin kertoa, kerroin miten en tiennyt Charlotten odottavan tätä kun
olin Trixien kanssa ja kuinka Tyler vei Trixien minulta, samalla vieden
Cameronin sekä tiedon siitä että Trixie odotti Devonia minulle. Kerroin mitä
pojat olivat kertoneet minulle näiden lapsuudesta ja siitä kuinka nämä olivat
Trixien kuoleman jälkeen etsineet minut.
Toby oli
pitkään hiljaa, tuijotti vain Devonia koko sen ajan ja Devon tuijottaen tätä
takaisin. Hetken katse pallottelun jälkeen jäin vain tuijottamaan mietiskely
aluetta joka houkutti paljon enemmän kuin myrskyn odottaminen minkä tiesin
olevan tulossa.
”Siis annahan
kun selvennän- Toi, poikasi, on mua nuorempi- omaa taikavoimia joilla pysty
jäljittämään sut..”
”Niin.”
Käännyin
katsomaan Tobya.
”Eli se
tarkoittaa-”
”Että tämä
omaa erikoiskykynsä ja Devonille on tullut suvun perillisen merkki, vaikka
onkin vielä teini-ikäinen.”
Tobyn
kasvoilta näki kuinka tämän aivot tekivät työtä yhdistäen palasia toisiinsa ja
lopulta nähden koko pelilaudan. Kun tämän kasvoille tuli tietty vihainen ilme,
tiesin tämän tajunneen.
”Toi on
perillinen, toi enkä minä- ja oot piiskannu mua turhaan.”
Sen
sanottuaan Toby lähti juoksemaan portaita omaa huonetta kohti, enkä minä
estänyt tätä tekemästä sitä.
Sen sijaan
käännyin Cameronin ja Devonin puoleen.
”Aamiainen
on viideltä, jos myöhästytte siitä, jäätte ilman aamiaista. Aloitamme huomenna
valmennuksesi Devon. Onko kysyttävää?”
Niinpä
tosiaan.. onko kysyttävää.. sen jätämme teidän arvelujen varaan, onko pojilla
tosiaan kysyttävää ennen kuin pääsemme seuraavan osan kimppuun..
joka on
tosin vielä kuvaamatta sillä lavastettavaa on vielä paljon.. meinasin ensi
nimittäin hypätä hiukan ajassa, mutta päätin lopulta niin että tarina tarvitsee
seuraavan osan, vaikka onkin vähän paikoillaan oloa ja toistoa mutta silti,
tarina sen tarvitsee joten sen te lukijat myös saatte.. pahoittelut..
Muuten päästäisiin jo melkein lavastettuun
osioon jossa ei olisi niin paljon tehtävää.. mutta.. no yritän lavastaa
mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti jotta pääsen myös seuraavaa osaa
kuvaamaan mutta en uskalla luvata mitään joten käykää toki välillä katselemassa
josko olisi uutta osaa tullut.. muuta en voi ja uskalla luvata
Kommentit
edelleen enemmän kuin tervetulleita J
Oi joi joi joi joi :D Miten kutkuttavaa...
VastaaPoistaNimittäin ajatus siitä, että Tobya on koulutettu ihan turhaan kaikki tämä aika ja Devon onkin perillinen :DDD Ei sais nauraa mutta kiherrän täällä ihan onnessani, jestas, tässäpä draamaa kerrakseen!
Saapi nähdä onko Devonin koulutus samaa kuin Tobynkin. Veikkaan, että ainakin Devonin luonne tuo siihen pientä "lisämaustetta".
Ja jes, en kyllä halunnut Tobysta perillistä :D
Mutta mitä jos Tobyllekin ilmestyy merkki? Onko se edes mahdollista? Joutuisivatkohan Devon ja Toby sitten tekemään yhteistyötä... hmm... :)
Draamaa tosiaan kerrakseen, ja saa kihertää.. se on luvallista :D
PoistaSeuraavissa osissa se tosiaan paljastuu millaista Devonin koulutus tulee olemaan..
Muuta en paljasta.. ;)
Ja ei, en olisi itsekkään halunnut Tobysta perillistä.. sanoo hän joka tarinaa kirjoittaa :D
Mutta en tiedä mahdatko muistaa Simstassa kerran käytyä keskustelua mutta jos muistat niin Devonin nimi antaa vähän osviittaa millainen luonne pojalla siellä syvyyksissä piilee.. ;)
Niin siis nyt on kyse minun tekemästä tarinasta.. eli kaaaaikki on mahdollista.. ;) :D :P :D (piilottelee pieniä pirunsarviaan) mutta en kerro, enkä paljasta mitään.. sen saatte selville mitä tässä vielä käy..
Kiitos kommentista! <3
Ollut erittäin mielenkiintoisia osia viimeiset, kun olen lukenut, vaikken kommentoinut O: Hirveästi kysymyksiä muutenkin mielessä mutta uskon tulevien osien vastaavan kaikkiin pikkuhiljaa :D
VastaaPoistaEnsinnäkin kaikki pojat ovat mielenkiintoisia hahmoja heidän erilaisuuksien takia. Toby on ärsyttävä, koska ei ymmärrä tai halua ymmärtää tilannetta vaa suhtautuu kaikkeen nuivasti. Toki tämä jo vähän parani muutama osa takaperin, mutta jokin herrassa hiukan tökkii yhä. Ymmärrän että varmasti ketuttaa nyt kuulla koulutuksen ehkä olleen tuhraan alkuperäisessä mielessä, mutta ei taidot silti hukkaa mene jos klaani päättää häntäkin käydä tervehtimässä.
Devonista on vaikea sanoa tämän osan perusteella mitään. Hiukan alakuloinen ja itsepäinen mutta pohjimmiltaan varsin tottelevaisen oloinen ainakin Cameronia kohden. Devon ja Toby ovat kyllä varsin samannäköisiä ja menisivät helposti sekaisin ellei hiustyyli yms eroaisi noin paljoa. Devon ehkä muistuttaa vielä enemmän Jaredia kuin Toby. Koulutus voi olla hankalaa mutten usko sen olevan yhtä vaikeaa kuin Tobyn ainakin jos Cameron osallistuu myös. Enemmän mietin mikä on Devonin kyky ja jos se on mainittu pyydän pahoitellut etten huomannut :P
Cameronista tuli uusi suosikki hahmo tai siihen kategoriaan kuuluva :)) Muistuttaa hiukan Nathania eli isoisäänsä (toivottavasti lasken oikein sukupolvia :`D) Hän onkin perinyt häneltä hiukan ulkonäköään ja blondit hiukset. Toki Tylerillä oli kanssa vaaleat hiukset mutta Cameronin hiukset olevan vielä "kirkkaammat" kuin isänsä. Cameronin luonne on myös aikuismainen ja selkeästi hän joutunut kasvamaan varhain voi olla monia vuosia Devonia vanhempi. Häntä käy sääliksi mutta onneksi ei ole isänsä kaltainen ihminen. Tuntuukin, että Cameron on melkein enemmän isä-hahmo Devonille kuin isoveli.
Jään odottamaan miten kolmikon välien käy ja miten Jaredin välit poikiin tulee muodostumaan. Jaredia käy sääliski. Mies yrittää suojella poikaansa, kuulee olevansa isä toisellekin pojalle. Elämänsä oikea rakkauden kohde on kuollut ja veljensä aiheutti kuoleman ja kuoli itsekin jne. En tiedä miten mies pitää itsensä järjissään ja väsymys alkaakin näkyä. Huhhuh...
Tähän mennessä olleista hahmoista eniten suren Trixien kohtaloa. Hänellä ei montaa hyvää hetkeä ollut elämässään ja valitettavasti ei saanut onnellista loppuaan. Ainakin hän sai lapsensa ja ehkä se riitti hänelle :`(
Hmmm.... Odotan innolla mitä tapahtuu ja esim. kuinka Charlotte reagoi uutisiin, jos ikinä niitä tulee kuulemaan? Tuleeko Toby mihin ajatuksiin? Entä kehityykö veljessuhteita tai edes oppivatko kaikki sietämään toisiaan? Entä milloin klaani taas ilmestyy? Paljastuuko hahmojen luonteista mitä, mihin matka jatkuu jne.... Paljon kysymyksiä ja spekulointi mahdollisuuksia :D Tämän tarinan yksi suurimmista nautinnoista on ollut minulle juuri mahdollisuus spekuloimiseen ja sen näkeminen mikä osuus oikeaan ja mikä ei :)
Ja luin "Homero Folderton; `Mystinen maailma meidän ympärillämme`"-kirjan. Se on mainio lisä tarinaan ja luo syvyyttä sekä on helppo tarkistaa juuri olentoja, jottei tarvitse etsiä oikeita osia missä mainittaisi. Kaiken kaikkiaan pidin siitä paljon :D
R.H
Oi kiitos jälleen todella pitkästä kommentista ja näin vähän olen arvellut että lukijoita kyllä on mutta eivät vain kerro itsestään mitään. Mutta ei se haittaa, jokainen kommentoi jos ja kun tuntuu siltä. :)
PoistaHmm.. mistäs tuota kommenttia alkaisin purkamaan..
Tobysta?
Eli nuori mies on tosiaankin lajia ärsyttävä ja siihen tähtäsin tämän luonteessa ja olen näköjään osunut aivan nappiin sillä kukaan ei tunnu tykkäävän tästä.. :D siis en edes minä..
Olet aika pelottavan hyvin tulkinnut myös Devonia mutta kuten jo edelliseen kommentoin niin pojan pinnan alla on paljon muutakin mitä ei ulos näytä, eli kyseessä on hyvin mielenkiintoinen ja räiskyvä persoona.. jaksakaa vain odottaa osia niin se vielä paljastuu teille hiljalleen.
Devonin kyky kyllä mainittiin osassa mutta taisi mennä sinulta ohitse, mikä ei haittaa siis.. eli kyseessä on paikantaminen, tämä osaa paikantaa esineitä, asioita ja ihmisiä. Tämä tietää missä mikäkin/kukakin on kunhan vain harjoittaa kykyään enemmän. Näette vielä mihin kyky kykenee kunhan tarinassa mennään eteenpäin. ;)
Jared on kyllä hyvin symppis hahmo, itse pidän hänestä tooodella paljon juuri näiden sattumuksien kautta ja sen että miten yrittää pitää kaikkia lankoja käsissään mutta sisällä alkaa olemaan henkisesti hyvin väsynyt. Tämän luonne on vaan aina ollut jotenkin, ahw <3
Voi, niin.. Trixie.. kun hänet tarinaan aikoinani toin, tiesin jo silloin mihin hänen kohtalonsa kuljettaa tämän, eli tähän osaan.. mutta ei sitä silti ollut helppo kirjoittaa sillä olisin halunnut yhdistää sisimmissäni tämän Jaredin kanssa.. mutta tarinaan se ei sopinut joten en sitä tehnyt.
Tälle tosiaan riitti poikansa, tämä sai vielä olla viimeiset hetket heidän kanssa ja pojat olivat tämän koko elämä. Ja saihan tämä ohjattua heidät elämänsä rakkauden luokse, kyllä.. Trixie rakasti Jaredia yhtä paljon kuin Jared tätä.
Hmmm.. seuraavaa kohtaa kommentissasi en voi oikeastaan millään muotoa kommentoida, etten vain spoilaa teitä millään tavalla.. eli kaikki jää nähtäväksi mitä tapahtuu.. :)
Mutta hyvä jos juuri siitä tykkäät että jää paljon kysymyksiä leijumaan ilmaan ja mahdollisuuksia spekulointiin on.. tosiaan, sen näkee mitkä niistä on oikein ja mitkä eivät.. ;)
Mahtavaa että luit sen! Se tulee olemaan isossa roolissa vielä jonain päivänä.. vielä en osaa sanoa milloin mutta sitä tulette kyllä tarvitsemaan ja sitä tulen täyttelemään sitä mukaan kun saan kehiteltyä noita hahmo/olento ideoitani päässäni.. mutta hyvä jos tykkäsit :)
Cameron vaikuttaa oikein vastuuntuntoiselta nuorelta mieheltä, harmi että hän ja Devon saivat kokea järkyttävän lapsuuden Tylerin huostassa. Toby otti uuden veljensä vastaan kyllä paljon paremmin kuin olis luullut. Kyllähän poika järkyttyi ja hermostui "turhasta" koulutuksesta, mutta uskon Tobyn sulattavan kaiken ajan kanssa ja ehkä alkuvaikeuksien jälkeen hän voisi myös lähentyä veljensä kanssa.
VastaaPoistaMäkin oon sitä mieltä että Devonin astuminen kuvioihin on hyvä juttu, sillä pidän siitä paljon enemmän kuin Tobysta. :D
Kiitos kommentista!
PoistaCameron yksi vastuuntuntoisimmista hahmoista mitä olen koskaan tähän tarinaan tehnyt! Mutta pojat eivät olisi sellaisia mitä nyt ovat jos he eivät olisi kokeneet kaikkea sitä mitä kokivat lapsuudessa.. Joten se oli oikeastaan välttämättömyys.
Ai otti? No sitten en aivan onnistunut kuvailemaan pojan tunteita tarpeeksi hyvin, sillä tämä ei tooodellakaan ottanut uutista hyvin vastaan mutta jatketaan tarinaa niin katsotaan mihin poikien välinen suhde etenee.. :P
Tobyn reaktio lukijoihin on kyllä ollut juuri sellainen mitä toivoin sen olevan joten olen ihan innoissani ja melkein pompin istualtaan tuolillani tästä! :D
Tobyn luonne nimittäin on juurikin niin hankala että en edes itse pidä tästä.. :P
Niin hullulta kuin se kuulostaa.. mutta katsotaan jatkossa mitä pidätte Devonista kun tämän luonne kuoriutuu kerros kerrokselta kuten sipuli konsanaan... Voi olla että vielä toivotte että Toby olisikin perillinen.. ;)
Muuta en paljasta.. :P :D ;)