Osa 64- Kyllä sinusta vielä mies tulee

Alkaa selvästi olemaan vaikea keksiä nimiä näille osille.. =D
Mutta nehän ei ole ne tärkein vaan mitä sieltä osasta sitten paljastuukaan.. nyt innostuin tauon jälkeen kuvaamaan oikein urakalla ne puuttuvat kuvat ja kirjoittamaankin.. ja kuinka yllättäen huomasinkin jo oikolukeneeni osan omasta mielestäni ihan suht luettavaan kuntoon.. mutta kun intoa on tuoda teille lukijoille näitä osia niin kovana nyt niin miksi sitä nyt sitten hillitsisi vain sen takia että saattaisi muutama kirjoitus virhe löytyä.. joten pidemmittä puheitta.. lukuiloa!

 Toby ei tehnyt liikettäkään ensin mennäkseen veteen vaan aukaili suutaan kuin kala kuivalla maalla. Lopulta tämä laski kätensä ja kääntyi uima-altaan portaille.

 Otin itse saman asennon jossa olin nähnyt Fyldridin olevan kaikki ne vuodet. Samassa tajusin miksi tämä oli ollut siinä. Asemani korostui opettajana siinä paremmin.

   ”Tää on kylmää!”

Tobylla oli vasta toinen jalka vedessä ja toista nosteli ylös ettei se vain koskettaisi veteen.

   ”Lakkaa ruikuttamasta ja veteen siitä! Kymmenen päästä päähän uintia.”

   ”Tää on lapsi rääkkäystä! Minä-”

   ”Sinä mitä? Olen isäsi ja tämä on sinun parhaaksesi, Toby- saatan olla kova mutta tämä on sinun omaksi parhaaksesi.”

Poika näytti että hangoittelisi vastaan mutta vilkaistuaan ilmettäni tämä ei selvästi enää uskaltanut.

** ** **

 Päivät menivät eteenpäin ja joka päivä vietimme aamupalan jälkeen ensin mietiskely tyynyillä, jonka jälkeen menimme lounaaseen asti uima-altaalle.

Päästä päähän uintien jälkeen käskin Tobyn hengen pidätysharjoituksiin. Harjoitus toisi voimaa lihaksiin sekä harjoitusta keuhkoille.

Joka kerta kun tämä nousi pintaan, Toby yski dramaattisesti.

    ”Mä hukun tänne!”

   ”Etkä huku, uudestaan!”

Tobyn ilme oli paniikkia täynnä. Olimme ottaneet jo muutaman kerran kunnolla yhteen ja tämä oli edellisenä päivänä sanonut että vihasi minua. Vihatkoon vain, kunhan tämä pysyisi turvassa ja osaisi tarpeen tullen puolustaa itseään klaanilta. Kiitos saisi tulla myöhemmin.

    ”Äiti!?”

Tobyn ääni oli aneleva mutta olin keskustellut Charloten kanssa asiasta niin että tämä ei kääntänyt päätään vaan teeskenteli keskittyvänsä shakin peluunsa.

   ”Äitisi ei tästä sinua pelasta. Uudestaan Toby.”

** ** **

 Viikot menivät eteenpäin, Tobyn koulun käynti oli siirretty kotiopetukseen joka soi sen että pystyimme harjoittelemaan niiden rinnalla miten tahdoimme.

Tästä myös hiljalleen alkoi hävitä vastaan väittäminen ja tämä teki, kuten tätä pyysin.

Pojan uinti alkoi silmin nähden parantua ja lihakset alkoivat hiljalleen tehdä tuloaan. Tiesin että kestäisi vielä pari vuotta ennen kuin voisin tämän kanssa alkaa kunnolla harjoittelemaan taistelulajeja, kuten olin itse oppinut mutta suunta oli kokoajan parempi.

 Yksi epäilykseni oli että Charlotte oli tainnut puhua pojalle siitä että tein tätä tämän omaksi edukseen.

Samassa kun Charlotte käveli viereeni, vilkaisin tätä sivusilmällä mutta en kääntänyt katsetta. 

Pidin perusilmeeni jämäkkänä jotta Toby ei käyttäisi sitä hyödykseen, kuten oli edellisellä kerralla käyttänyt kun Charlotte oli tullut juttelemaan.

    ”Taisit joutua valvomaan pitkään?”

Charlotte haukotteli syvään sulkien silmiään samalla.

   ”Valitettavasti, pomo tahtoi pitää palaverin kiinalaisen yhtiön kanssa ja se hiukan venyi.”

   ”On varmasti vaikeaa yrittää tehdä tätä kautta töitä yhtä hyvin kuin kotoa käsin. Oletko vielä lehden työntekijänä vai oletko jo vaihtanut paikkaa? En ole koskaan kysynyt asiaa.”

 Charlotte katsahti minua pitkään ennen kuin vastasi.

   ”Et olekkaan, ei, en ole enää siellä. Olen myyntipäällikkönä Consure Tecnologyllä.”

   ”Olen iloinen puolestasi, ja pahoillani että olet joutunut kasvattamaan poikaamme yksin samalla yrittäen luoda uraasi. Tiedän miten tärkeä se on sinulle”

    ”Siitä haluaisinkin jutella kanssasi jos vain sopii. Mahdollisimman pian itseasiassa. Mutta en Tobyn kuullen”

Kurtistin kulmiani hiukan sillä kaikkien näiden viikkojen aikana olin tullut siihen tulokseen että Charlotella ja Tobylla ei ollut salaisuuksia ja kaikesta pystyi puhumaan avoimesti vaikka toinen olisi huoneessa.

    ”Selvä juttu, annan Tobylle vielä ohjeet mitä tehdä kun olen poissa. Jutellaanko vaikka keittiössä?”

Charloten maha murahti samassa kun puhuin keittiöstä jolloin nainen naurahti hiukan myönteisen lauseen saattelemana.

   ”Sopii hyvin, voinkin sitten tehdä samalla lounasta.”

 Kun olin antanut Tobylle ohjeet mitä tehdä saavuin keittiöön jossa nykyään leijaili mitä parhaimmat ruoan tuoksut. Charlotesta oli vuosien saatossa tullut mainio kokki, parempi mitä itse voisin ikinä olla.

   ”Kerkiätkö jutella nyt?”

Charlotte kääntyi uunin luota jonne juuri oli laittanut vuoan.

   ”Kyllä, meidän pitäisi jutella sellaisesta asiasta että minun pitäisi lähteä käymään kotona. Työpaikallani kaivataan minua ja tahtoisin ottaa Tobyn mukaan.”

Ristin käteni selän taakse, olin osannut odottaa jotain sellaista kun Charlotte oli minut kutsunut juttelemaan.

    ”Se ei kyllä vielä käy, poika on vasta nyt alkanut tottelemaan antamiani ohjeita ilman mutinoita. Olethan sinäkin huomannut muutokset etkö vain, mitä luulet tapahtuvan jos nyt viet pojan ja tulette muutaman kuukauden päästä?”

   ”Mutta tämä ei ole nähnyt ystäviään ja-”

Charlotte hiljeni vilkaistuaan olkani yli eteiseen päin.

Käännyin katsomaan naisen katsomaan suuntaan nähden Tobyn seisovan jähmettyneenä. Tämä ei sanonut mitään, katsoi vain. Tämä ei ollut tainnut kuulla kaikkea mitä olimme jutelleet.

   ”Saitko kaiken tehtyä?”

Poika nyökkäsi vaitonaisena.

   ”Hyvä, voitkin mennä sitten vaihtamaan vaatteesi ja ota loppu iltapäivä vapaata, olet sen ansainnut.”

Tobyn kulmat kohottuivat hämmennyksestä, sillä en ollut antanut tälle vielä iltapäiviä vapaaksi, mutta hämmennys ei näyttänyt kauan kestävän, sillä tämä ilomielin sen näytti ottavan.

 Toby oli ripeästi pukenut arkivaatteensa päälle ja huikannut lähtiessään. Hypättyään pyörän selkään jonka olin tälle hommannut tämä kiiti vauhdilla kylän keskustaan.

Aikansa etsittyään ja kyseltyään kaupan tiskiltä missä hänen ikäisensä pyörivät tämä otti suunnaksi sen minne kassatyöntekijä, sekin teini oli tämän ohjannut.

 Saavuttuaan kesä uimalan edustalle Toby värähti, tämä oli saanut niin paljon uidakseen viimeisien viikkojen aikana että vaikka aurinko porotti kuumana taivaalla, tämän ei tehnyt mielikään pulahtaa uimaan.

 Asteltuaan sisemmäs Toby huomasi hyvin nopeasti hänen ikäisen kolmikon norkoilevan sisempänä uimalaa, pöytien juurella. Tytöt kihertelivät pojan letkautuksille kun poika taasen näytti tylsistyneen kaksikon lirkutteluihin

 Tobyn otettua askeleita sen verran lisää että kuuli kolmikon puheet tämä pysähtyi kuin naulittuna. Tämä nimittäin tunnisti pojan.
Ulkonäkö tällä oli muuttunut radikaalisti mutta ääni oli pysynyt vuoden takaisesta.

 Ennen kuin Toby kerkesi kääntyä ja juosta pois, poika, Gregor nimeltään äkkäsi tämän.
Tobyn pahin pelko kävi toteen, hän oli kuin olikin jälleen kohdannut pahimman kiusaajansa uudelleen.

**

 Olin juuri nousemassa pöydästä kun ovi avautui ja Toby asteli sisälle.

   ”Toby? Miten sinä näin aikaisin tu- Charlotte tule heti tänne!”

Toby oli selvästi vaistomaisesti kääntänyt päätään äänen suuntaan vaikka kaikin voimin oli yrittänyt peitellä kasvojaan.

    ”Hyvänen aika! mitä sinulle on tapahtunut?!”

Charlotte oli kiiruhtanut yläkerrasta alas kun olin tätä huutanut ja nyt seisoimme Tobyn edessä tämän tukkeena, niin ettei poika pääsisi karkuun.

    ”Minä- minä-”

   ”Päästän sinut ensimmäistä kertaa ulos ja tämän näköisenä tulet takaisin? Mitä siellä tapahtui? Kuka tämän teki sinulle?”

Toby laski katseensa alas ja näytti siltä että ei alkaisi puhua.

 Lopulta tämä rynnisti meidän ohitse mutta sain tämän kädestä kiinni.

   ”Toby! Et lähde minnekään ennen kuin kerrot mitä tapahtui?!”

Tämä mulkaisi minua vihaisesti, jolloin irrotin otteeni tästä.

Ensin tämä vain vilkuili kulmien alta minua hiljaa kunnes lopulta aloitti puhua mutta niin jäätävällä äänellä etten ollut aiemmin tämän äänessä kuullut niin kylmää pintaa.

   ”Olen kuulemma liian nörtti että pitää opettaa mua kovemmaks.. Kiitos sun erakkoutes koko kylän teinit on sitä mieltä et oon luuseri.”

 Jäimme jähmettyneinä ja sanattomina seisomaan paikallemme ja katsomaan kun Toby lähti juoksemaan portaita yläkertaan. Vasta kun tämä paiskasi oman ovensa kiinni heräsimme järkytyksestä.

   ”Ei hyvänen aika Jared! Hän ei ole näyttänyt tuolta pitkään aikaan! Viimeeksi silloin kun saimme Gregorin muuttamaan vanhempineen pois kaupungista!”

   ”Mitä?! Onko Toby ollut kiusattu?! Ja nyt vasta kerroit sen minulle! Charlotte kerro kaikki.”

** ** **

 Emme olleet ottaneet Tobyn kanssa asiaa enää puheeksi sillä näytti siltä että asia oli arka, mutta tämä näytti ottaneen uuden asenteen opetuksieni kanssa.

Charloten kanssa tämän lähtö asiaa emme olleet ottaneet myöskään uudelleen puheeksi ja kun pari viikkoa oli mennyt, tämä kuiskasi samalla kun oli nousemassa tuolilta sermin takana mennäkseen vastaamaan olohuoneen pöydälle jättämäänsä puhelimeen.

   ”Tahdon jutella kanssasi, Jared- tänään.”

Nyökkäsin niin huomaamattomasti, että en tiennyt näkikö nainen sen, vaiko ei, mutta sisälle tämä lähti vastaamaan puhelimeensa. Pian kuulinkin tämän kirkkaan äänen sisältä.

 Tobyn uitua päästä päähän loppuun käskin tätä nousemaan altaasta.

   ”Hienosti suoritettu, noudatit ohjeita ja et hangannut vastaan. Tätä kun jatkat, saat enemmän ja enemmän vapauksia. Saat ottaa loppu päivän vapaaksi ja käydä vaikka kaupungilla, keittiön pöydällä on sinulle rahaa varattuna, mikäli siis olet siihen valmis?”

Katsoin poikaa hiukan arvioiden että miten tämä ottaisi ehdotukseni sillä tämän edellinen kerta ei ollut mennyt niin kovin hyvin.

   ”Oikeasti?! Kiitos!”

Olin näköjään turhaan varovainen, seinät näyttivät kaatuvan liikaa pojan päälle kun tämä otti ideani noin hyvin vastaan.

Toby tiesi että en voinut sietää juoksemista, kiitos kaiken ajan jonka olin viettänyt Fyldridin seurassa. Tämä kun oli aina tehnyt rauhallisesti ja harkiten liikkeensä.

Suuntasin itse alakerran kylpyhuoneeseen jossa vaihdoin vaatteeni mukavimpiin. Olihan se sinänsä hassua pukea itsekin uimahousut, kun en itse uinut mutta jos jotain tulisi Tobylle altaassa, niin ei tarvitsisi ensimmäisenä rupea riisumaan mitään vaan voisin heti mennä pelastamaan tätä.

 Charlotte oli lopettanut puhelunsa sillä aikaa kun olin ollut vaihtamassa vaatteita ja tiesin, etten voisi enää viivytellä keskustelua. Toivoin silti että en joutuisi siihen.

Olin jo alkanut tottua että molemmat olivat talossa ja tuntuisi kurjalta jos kumpikaan tai kumpikin lähtisi.

Huokasin syvään ja kävelin naisen luokse.

   ”Tiedän, näen naamastasi ettet tahdo jutella asiasta ja olen miettinyt tässä näiden päivien aikana asiaa. Olet oikeassa siinä että en voi ottaa Tobya mukaan, tämä tarvitsee kaiken opin mitä sinulla on hänelle tarjota. Tämän täytyy jäädä.”

Kävelin naisen ohitse pidemmälle olohuoneeseen jolloin Charlotte kääntyi katsoen minua varautuneesti.

   ”Kiitos että ymmärrät. Tietysti on ikävää että joudut menemään ja anteeksi että joudut tällaisen päätöksen tekemään. Mutta olen iloinen että ymmärrät että tämä on Tobyn omaksi parhaaksi. Tämä ymmärtää kyllä kun alku järkytyksestä selviää.”

   ”Niin uskon minäkin. Enkä ole kuin vähän aikaa poissa, tulen toki takaisin.”

Juttelimme niin keskittyneinä tulevasta että emme kuulleet kun Toby laskeutui portaita alas, ensin innoissaan siitä että pääsisi kaupungille. Mutta hiljalleen tämän askeleet hidastuivat ja lopulta viimeiselle askelmalle pysähtyivät.

   ”Uskon että osaat opettaa hänelle koulutehtävien kanssa jos tämä niitä tarvitsee? Tällä on lukujärjestys jonka olen luonut joten hänen tulisi noudattaa sitä ja sinun tehtäväsi poissa ollessani on katsoa että ne tulee tehdyksi, samalla-”

   ”OLETKO LÄHDÖSSÄ?!?!”

Jätämme tähän Tobyn hämmennykseen osan jotta saatte vähän maiskutella asioita joita osassa tapahtui.. tuota kaupungilla oloa ei alun perin ollut mutta en ollut tyytyväinen miten vesipainotteinen ja jäykähkö osasta olisi muuten tullut joten idea kun juolahti mieleeni ajattelin toteuttaa sen ja omasta mielestäni toimi oikein hyvin.. nyt saatiin vähän osviittaa siitä millainen luonne Tobylla oikeasti on.. tämä on the nörtti vailla vertaa mutta tämän pinnan alla kytee.. 

Se miten tästä eteenpäin niin se jääpi teille nähtäväksi.. seuraava osa alkaisi olla viittä vaille valmiina myös, kuten alussa sanoin.. olen ollut tehokas, kuvasin eilen senkin puuttuvat kuvat nimittäin joten katsotaan milloin nyt sen intoudun laittamaan tänne.. ;)

Kertokaahan mitä piditte.. tämä nyt pyöri aika paljon treeni syövereissä ja hyppi mutta eiköhän me myös parin osan jälkeen päästä kunnolla vauhtiin.. en haluaisi liikaa hypellä joten yrittäkää kestää.. pian taas alkaa tapahtumaan..

-Phoenix