Osa 44- Yliopisto

No niin! Tauti taltutettu ja vihdoin pääsen ottamaan mittaa bloggerista (katsotaan suostuuko ekalla yrittämällä jopa julkaisemaan..) =D
Koska olette joutuneet minun takia odottamaan osaa näinkin kauan ja ihanien tukevien kommenttien (kiitos niistä!) takia päästän teidät samantien lukemaan itse osaa, lukuiloa!

Kuvia yht. 62

Hellurei Halley täältä yliopistosta!

Saavuttiin sitten tänne ja voi taivas mikä paikka! Tekisi mieli potkaista itseäni kun edes harkitsin sitä etten menisi yliopistoon ja varoitan, jos sinä edes epäilet ettet tulisi niin saat potkun minulta! Tulet varmasti tykkäämään tästä.

 Saatiin Gretan kanssa järjestettyä asiat niin että saimme yhteisen huoneenkin! Tekemistä siinä oli asuntolavalvojan kanssa mutta saimme lopulta huoneen joka ajoi meidän kriteerit. Kaksi pöytää, kirjahylly, lipasto vaatteille sekä parisänky. Uskon että tulemme viihtymään huoneessa todella hyvin.

 Ensimmäisenä päivänä joudumme menemään campuksen pää taloon joka sijaitsee alueen ytimessä. Siellä luultavammin tulee tapahtumaan suurin osa kursseistanikin, mutta se selviää kun ilmoittaudumme omien alojemme kursseille.

 Toivon vain että kurssini olisi suhteellisen joustavia sillä omasta mielestäni otin ehkä liian tiheän tahdin opiskelulle, tiedän pilkka käy omaan nilkkaan kun vasta sanoin sinulle että älä ahnehdi liikaa ja opiskelet liikaa. Mutta en tiennyt silloin miten erilainen kuva jo nyt on tästä yliopistosta kuin se mitä olin mielessäni miettinyt.

Kirjoitan taas kun pääsen vauhtiin mutta tahdoin vain kertoa että olemme turvallisesti perillä. Palamisiin!

Siskosi

Bria

 Ilmoittautuminen, huh mikä tilaisuus!

Ensiksi jouduin hyvin työhönsä kyllästyneen vanhan naisen eteen joka katseli nimeäni ja totesi että olen varmaan suvun ensimmäinen. Mitäpä tuohon nyt voisi muuta vastata kuin että kyllä? Ihmeellisiä kysymyksiä esitteli ja sen jälkeen jouduin Gretasta erilleen, sillä jouduin opinto-ohjaajan puheille kun olin valinnut niin tiuhan opiskelutahdin.

 Open kanssa käyty keskustelussa venyi kaksikymmentä minuuttiseksi ja kun lopulta pääsin muiden aloittavien joukkoon huomasin että Greta kävi jo kiivasta keskustelua jostain asiasta.

Katsoin parhaimmaksi että annan hänen keskustella rauhassa ja päätin esitellä itseni muille.

 Ei niin hyvä idea.. noup. Esittelyjen jälkeen, Fariq Shimor näytti olevan ei niin suvaitsevaa tyyppiä.

   ”Et tainnut kuulla kun vasta tulit. Meidän joukossa on lesbo pari! Tuo punatukkainen juuri kertoi että tämä tuli tyttöystävänsä kanssa tänne! Mihin tämä maailma on oikein menossa!”

Tunsin lievää kiukkua että kohtaisimme näitä tyyppejä myös täällä, eikö missään voinut olla rauhassa?

Tunsin että Greta oli kääntynyt katsomaan suuntaamme kuulessaan Fariqin puheet.

    ”Tiedoksesi Fariq, minä olen se toinen puolisko. Jep, ja turhaa kuule rupeat mitään maailmoja tässä ihmettelemään, se on jokaisen oma asia ketä rakastaa. Oi kyllä vain, katso vain kauhuissasi. Olemme lesbo pari ja ylpeitä siitä!”

Katsoin lopetukseni jälkeen Gretaa ja sanaakaan sanomata nappasin tämän kädestä kiinni, tahdoin lähteä siltä istumalta rauhaisampaan paikkaan juttelemaan.

 En keskeyttänänyt matkaani ennen kuin pääsimme omaan huoneeseemme. En vaikka Greta oli yrittänyt pysäyttää meitä vähän väliä.

Lopulta kun sain meidät huoneeseen kaappasin tämän halaukseen. Tunsin kuinka Greta vastasi lämpimästi halaukseeni.

   ”Vihdoinhan sinä pysähdyit, mikä ihme sinuun oikein meni? Et sinä yleensä reagoi noin vahvasti Bria.”

Irtaannuin Gretasta katsoen tätä silmiin.

   ”En tiedä itsekkään. Kaipa tahdoin tuoda vain selväksi sen ettemme suvaitse tuollaisia puheita, tahdon että nautit tästä ajasta yliopistossa.”

   ”Voi Bria!”

Suudelma jonka Greta oli aloittanut, olisi syventynyt pidemmälle jos en olisi unohtanut kiihdyksissäni ovea auki josta James, asuntolakaverimme tuli sisälle.

   ”Hups, tuota anteeksi lempiväiset.. Kuulimme että aloittaneille järjestetään bileet joten mentäisiinkö porukalla sinne? Bileet pidetään nimittäin toisessa asuntolassa.”

 Olimme bileiden kuumin puheenaihe ja jokainen tahtoi jutella meidän kahden kanssa. Ilmeisemmin tutustumis hetken kohtaus oli kaikkien tiedossa ja oudolta kuin se kuulostikin, kaikki oli meidän puolella.
Kaikkien mielestä oli rohkeaa tulla julkisesti lesboparina yliopistoon. Kireys haihtui sitä mukaan kun juttelin muiden kanssa ja saman näin Gretassakin tapahtuvan.

 Viikot vierivät hurjaa vauhtia ja sain huomata että opiskelutahti oli erittäin erilaista kuin peruskoulussa, pitäisi varoittaa Halleyta seuraavassa kirjeessä.

Kuten olin epäillyt, tunnit pidettiin pääsääntöisesti vanhassa kampustalossa mutta poikkeuksiakin oli.

 Ensimmäisen jakson jälkeen meidän tunnit hiukan muuttuivat niin että yksi tunti oli Gretalla ja minulla sama.
Pidin tästä muutoksesta todella paljon sillä muuten meidän yhdessä olot olivat hyvin vähäisiä, jos ei siis laskettu viikonloppuja.

 Gretalla oli lääketiedettä jossa oli jo luurangon anatomiaakin kun taas minun tunnit..

 Ne painottuivat kolmen laitteen oppimiseen ja käyttöön.
Koska olin eksentrinen luonteeltani, opin laitteiden käytöt muita hiukan nopeammin josta syystä sain oman laitteen jolla tutkia asuntolassa. Kolmas kerros oli puoliksi tyhjillään lopettaneiden takia joten se kävi enemmän kuin hyvin laitteen sijainniksi.

 Olin jopa saanut ensimmäiset näytteeni joita minun kuului tutkia. Se jos mikä ei ollut ihan niin helppoa. Monesti huomasin tekeväni pikkutunneille asti hommia ja kun lopulta kömmin Gretan viereen, tämä oli jo umpiunessa.

 Aamuisin Greta oli meistä ensimmäinen ylhäällä ja kun itse saavuin kylpyhuoneen puolelle, tämä oli jo harjaamassa hampaitaan.

   ”Anteeksi Greta, olin tällä kertaa niin lähellä..”

   ”Mmm..”

 Tuntui pahalta jättää heitteille parisuhdettamme mutta toivon Gretan ymmärtävän. Vaikka vaikeata se olikin, olin päättänyt pitää, päätökseni valmistua siinä ajassa jonka olin asettanut. Greta valitettavasti ei ollut samoilla ajatuksilla.

 Kurssini oli loppunut aiemmin kuin Gretan joten olin ruokasalissa syömässä ennen tätä.
Oletin tietty että tämä olisi istuutunut lähemmäs minua mutta väärässä olin. Tämä jäi pöydän toiseen päähän joka ei jäänyt edes Heleniltä, asuntolakaveriltamme huomaamatta.

Tiesin että minun pitäisi vielä hyvittää poissaoloni jotenkin tälle mutta sillä hetkellä en tiennyt miten.

 Tahti kursseilla tuntui kiihtyvän mitä pidemmälle kurssejamme pääsimme.
Gretan kurssit alkoi olemaan niin täynnä että opinnot piti pitää ulkosalla. Toki se häntä ei haitannut sillä Greta oli alkanut nauttia ulkoilmasta todella paljon.
Helen oli ottanut saman kurssin tämän kanssa joten näiden muodostettua parin tunnilla Helenillä oli mahdollisuus udella meidän väleistä. Helen kun oli asuntolamme jourukello.

 Jos olisin tiennyt mitä ympärilläni tapahtui, olisin tietty korjannut asian mutta sen hetkinen tutkimus vei voiton.

   ”Täällä vielä Bria? Eikö tämän päivän tutkimukset jo tehty päätökseen?”

   ”Mm, mahdollisesti James mutta proffa antoi uuden kasvinäytteen enkä saa selvyyttä mikä ihme se oikein on! Kuulemma vain yksi kampuksen opiskelija on saanut sen näytteet dna:n kopioitua materiaaliksi että näki mikä se on.”

   ”Entäs Greta?”

Kohotin katseeni Jamesiin jolloin laitteesta kuului pahaenteinen lasin rikkontuminen.

   ”Kiva.. Mitä Gretasta?”

   ”Sitä vain että tämä on viime aikoina ollut aika yksinäinen.. oletko edes tietoinen että olet jättänyt heitteille häntä?”

 Käännyin niiltä sijoiltani jättäen Jamesin seisomaan paikoilleen. Kuten olin arvellut, Greta oli omalla tietokoneen äärellä tekemässä raporttia jostain lääketieteen asiasta.

Gretan säpsähtäessä kun laitoin käteni tämän olkapäälle, tajusin Jamesin olevan oikeassa. Olin tosiaan jättänyt parisuhteemme toiseksi opiskeluiden vieden kaiken aikani.

Nostin Gretan hitaasti tuolilta ylös, jolloin tämän katseeseen tuli odottava, toivova ja kostuneet silmät kun tämä tajusi eleeni merkityksen, olin jättänyt tutkimukseni kesken hänen takiaan.

   ”Annatko tällaiselle työmyyrälle anteeksi?”

 Vaikka tahtimme opiskeluissa ei hidastunut kurssien määrän takia, jokin oli hitusen paremmin. Greta hymyili joka kerta kun katsoin tätä ja olimme jälleen syömässä samaan aikaan, vastakkain.

   ”Tuletko sieltä työmyyrä?”

Tosin se oli muuttunut että olin saanut uuden lempinimen, kiitos oman möläytykseni tosin se miten Greta sen sanoi, ei ollut pahasta pikemminkin se sai minun ihoni väreilemään. Niin hassulta kuin se kuulosti, Gretan suusta kuultuna se oli hellittelynimi minulle, tosin kukaan muu ei siksi saanut minua kutsuakkaan.

 Jaksomme vaihtuessa uudelleen saimme erikoisia tehtäviä kursseiltamme. Greta oli saanut psykologiassa tehtävän tehdä värimustetestejä oman asuntolan asukkaille ja kirjoittaa raportteja niistä. Jostain syystä Greta näytti nauttivan siitä kurssitehtävästä todella paljon.

 Minun jaksoni muuttui radikaalisti, sillä pääsin tekemään tieteellisiä testejä Anthax hiukkaskiihdyttimellä.

Hyvin mielenkiintoinen laite vaikka olin vasta päässyt alkeisiin siinä, mutta miinuspuoli asiassa oli se että sen kanssa työskenneltiin vasta kun aurinko oli laskeutunut. 

Se taas tarkoitti että aika Gretan kanssa väheni lisää. Kokeet tehtiin illalla siksi että silloin ulkona liikkui vähemmän väkeä, mikäli jotain tapahtuisi kokeen aikana. 

Viime vuonna oli kuulemma yksi oppilas saanut pienen paineaallon aikaiseksi siten että viereisistä rakennuksista oli ikkunat alemmista kerroksista hajonnut.

 Olin kerran päässyt hyppytunnin aikana käymään paikallisessa matkamuistomyymälässä jossa myytiin kaikkea yliopistoon liittyvään.
Päätin siltä istumalta kun näin koristeen ostaa sen piristykseksi Gretalle. Iskin patsaan ehkä liian kovaan pöytään sillä tämä hätkähti säikähtäen raportin kirjoituksesta.

   ”Taivas että säikäh.. mikä tuo on?”

   ”Yliopisto maskottisi, ajattelin että se voisi vahtia sinua silloin kun minä en ole paikalla. Muistat minut kun en ole täällä.”

   ”Ensiksi, yliopiston maskotti on laama ja toiseksi tuo kauhistus. Mistä ihmeestä oikein löysit noin kauhean patsaan? Kolmanneksi, en tarvitse muistutusta sinusta, riittää että katson ympärilleni.”

   ”No piristys sitten?”

Greta käänsi päänsä poispäin minusta samalla hitusen hymyillen.

   ”Annan sinulle raportointi rauhan, tulen kohta takaisin.”

Suikkasin suukon tämän niskaan ennen kuin lähdin huoneesta pois huomaten samalla että patsas pienellä käden liikkeellä putosi suoraan roskapöntöön joka oli Gretan pöydän vieressä. Hymähdin hymyillen tämän liikeelle mennessäni alakertaan.

 Alas päästyäni eteisessä vallitsi hurja kuhina kun toisen asuntolan, samalla kurssilla kuin minä oleva oppilas seisoi vaatien nähdä minua. Oppilas oli valvoja oppilas jolle professorit antoivat toimeksiannot antaa lisätehtävät oppilailleen.

   ”Miranda? Mitä sinä täällä?”

   ”Bria, siinähän sinä! Nämä uunot eivät laske minua sisälle! Vaikka olen valvojaoppilas!”

   ”Noh? Mikäs sinut tänne lennätti? tai kuka professori pikemminkin?”

Lausahdukseni sai muut rentoutumaan ja nauramaan kun taas Miranda näytti hapanta naamaa.

   ”Professori Xavier käski antaa tämän kirjeen sinulle. Hän kysyy miten sinun..”

Miranda näytti entistä ärtyneemmältä, tämä selvästi kantoi vieläkin kaunaa siitä että, vaikka tämä oli valvojaoppilas, olin itse professori Xavierin lempioppilaita, tämä oli juuri se kuka oli vaatinut laitteen asuntolamme kolmanteen kerrokseen.

   ”Niin? Hän haluaa tietää mitä?”

   ”Tämä haluaa tietää miten projektisi kolmannessa kerroksessa etenee? Niin ja jokaiselle tämä antoi tehtäväksi kerätä joltain oppilaalta DNA:ta, tämän oppilaan suostumuksella tietty. Joten, saisinko sinun?”

   ”Et, kiitos tiedosta ja kerro professorille että olen projektissa.. odotus vaiheessa.”

Asia piti oikeastikin paikkansa että olin tullut siihen lopputulokseen että kokeeni vaati omaa aikaa joten olin sädettänyt näytettä ja nyt annoin tämän kasvaa hautumossa.

 Kun Miranda oli lähtenyt happaman näköisenä, kävelin kolmanteen kerrokseen tarkistamaan ettei kukaan ollut ronkkinut laitetta, en ollut uskoa silmiäni kun avasin hautomon. Sisällä oli hedelmä!

 Tuojotin hölmistyneenä hedelmää joka makasi hautumon alustalla. Kaivoin taskustani puhelimeni, sillä tein kuten professori oli vaatinut.

   ”Anteeksi professori Xavier, mutta toivoitte tilanne päivitystä. Minä.. tuota.”

   ”Niin Bria? Odotatko hetken, Miranda on ovella.. Niin?”

Kuulin kuinka taustalla Miranda antoi tilanne päivitystä käynnistään minun luona enkä voinut kuin hymyillä, tämän tilanne päivitys oli juuri hetki sitten muuttunut.

   ”No niin, mihin jäimmekään. Aah. Miranda juuri selitti asian joten onko sinulla jotain lisättävää siihen vielä?”

   ”Kyllä vain, haudutin huvikseni sitä näytettä sädetyksen jälkeen ja nyt viikon haudutuksen ja sädettämisen jälkeen minun täytyy todeta että näytteestä tuli, öö. Hedelmä?”

   ”Mahtavaa Bria Quint! Aivan mieletöntä! Sait sen onnistumaan! Minä niin tiesin tämän! Ota hedelmästä niin monta näytettä kuin pystyt talteen, se hedelmä on maailman kallein hedelmä ja tällä hetkellä ainoa laatuaan, maailmassa ei ole kuin näytteitä koska edellinen jo puhkesi kukkaansa.”

   ”Mmm, professori. Saanko kysyä että mikä hedelmä on oikein kyseessä? En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.”

   ”Uskon sen, hyvin harva on. Minun lisäkseni vain sinä olet nähnyt sen tuoreena. Kyseessä on kielletty hedelmä.”

 En voinut aluksi uskoa mitä professori oli minulle kertonut mutta kun pääsin hedelmä kädessä, huoneeseemme pakko se oli uskoa.
Kerroin Gretalle kaiken kun tämä huolestui hämmentyneestä katseestani. Loppuun päästyäni laitoin hedelmän talteen, kuten professori oli ohjeistanut ja päätin ryhtyä toiseen tehtävään jonka tämä oli antanut.

Greta tietty suostui epäröimättä dna:n antajaksi joten laitetta näppäillessäni tämä vain kysyi.

    ”Sattuuko se?”

   ”Hä? Ei, sain sen jo.”

   ”Mitä?!”

   ”Jep, tässä se on..”

   ”Oikeasti? Vau, niin nopeasti. Hienoa!”

   ”Arvaa mikä muu on hienoa, tulen huomenna teidän luurankotunnille.”

 Niinpä niin, minulle oli lisätty ylimääräinen ihmiskehon anatomian tunnit koska kuulemma tarvitsisin sitä tiedealalla.
Tutkaillessani luurankoa en voinut kuin ihmetellä miten ihmeessä jokin anatomian kurssi auttaisi minua tieteen alalla.

 Miettiessäni eteeni tuli Gretan anatomian professori jonkin vieraan kanssa.
Toivon niin hartaasti että Greta olisi ollut sillä hetkellä vieressäni, sillä tämän kertoman mukaan professori Thallous oli sitä mieltä että Gretan pitäisi ryhtyä kirurgiksi eikä psykolokiksi.

 Sillä välillä kun olin ulkona, Greta oli luennoilla juuri psykologiasta ja tämä loisti niillä tunneilla. Sillä hetkellä kun keskittymiseni herpaantui professorin vieraaseen, olin iloinen, ettei Greta ollut minun tunneilla.

 Professori Thallous ei näyttänyt huomaavan mitään poikkeavaa vieraassaan vaan selitti innokkaasti tuntiensa tärkeydestä ja siitä kuinka siitä oli monilla aloilla hyötyä.
Itse vieras vain silloin tällöin nyökkäsi että kuunteli tämän puheita mutta itse pystyin näkemään ettei tämä oikeastaan ollut kiinnostunut professorin puheista.

 Tämän katse nimittäin oli kohdistunut minuun ja vaikka en tiennyt kuin puheista mitä etsiä, tiesin sen silti. Vieras professorin vieressä oli vampyyri ja tämä katseli minua juuri sillä hetkellä ehkä hiukan liian kiinnostuneesti.

Käänsin pääni ja aloin tekemään muistiinpanoja anatomiasta, vaikka jännittynyt kehoni olisi halunnut vain paeta. Mitä ihmettä vampyyri haki yliopiston kaltaisesta paikasta!?

Kun tunnit olivat ohi, kiiruhdin asuntolaan sydän rinnassa hakaten.
Samassa kun pääsin asuntolaan James tuli ruokasalista kysyen mitä ihmettä tein asuntolassa kun tuntini hiukkaskiihdyttimellä alkoi.

Hiljaa mielessäni kiroten pistin juoksuksi huikaten lentosuukon Gretalle jolla oli keittiö siivous vuoro.
Se oli yksi asuntolan varjopuolia. Kun asuntolassa oli niin paljon väkeä, keittiöstä tuli yhtenään varsinainen kaatopaikka. Greta oli yleensä se joka vaivautui hakea siivouskaapista moppia siivotakseen muutakin kuin pöydät.

 Oma tuntini hiukkaskiihdyttimellä oli jo alkanut kun pääsin sinne. Sain pienen nuhtelun professorilta, jonka jälkeen tämä käynnisti koneen ja aloitti tuntinsa.

 Minun vuoron ollessa kävelin jännittyneen oloisesti professorin luokse hakemaan suulliset ohjeet kokeelle, kun näin sen.
Nuoren naisen joka tuijotti professoria herkeämättä kiiluvilla silmillään. Katselin ympärilleni, mutta kukaan ei tuntunut huomaavan tämän naisen poikkeuksellisia silmiä.

Tiesin että jos en keskittyisi kunnolla ohjeisiin, kokeesta tulisi katastrofi.

 Katsoin ohjeiden aikana monesti punaista liekkiä jota ei ollut aiemmin kiihdyttimen reaktiosta tullut. Nyt oli tosi kyseessä.

   ”Jännittää ei kannata, rohkeasti menet vain ja teet kuten ohjeistan. Huutelen aina välillä ohjeita jos näen sen tarpeelliseksi. No niin, eiköhän aloiteta.”

 Avasin hallinta paneelit eteeni kuten professori oli neuvonut ja jäin odottamaan, kuunnellen samalla muiden kuiskutuksia.

   ”Kuulitteko, Bria oli onnistunut saada kielletyn hedelmä näytteen toimimaan, tällä on kielletty hedelmä!”

   ”Uskomatonta, meinaakohan hän tehdä kuten professori ja istuttaa sen?”

   ”Kuka tietää, mutta jos meinaa niin siinä on aika iso vastuu.. kaikki se salailu mitä siitä tulee ja muuta, professori ei edes itse kerro mitä siitä syntyy kun sen istuttaa.”

 Keskittymiseni kiihdyttimen kanssa vaati kaiken huomioni niin että jätin muiden puheet omaan arvoonsa. Yhtäkkiä laitteen laipat irtosivat, joka sai pienoisen pelästymisen sisälläni aikaiseksi.

   ”Hyvä Bria! Nyt ihan rauhassa, toimi kuten sanon, oikeallasi on vipu. Vedä siitä kun annan luvan.”

 Vilkaisin oikealle jolloin huomasin vivun jota professori tarkoitti. Katsoin taakseni huomaten muiden ottaneen kolme askelta taaksepäin. Samassa muistin että tässä kohtaa viimeksi oppilas oli epäonnistunut. Tiesin että minun piti odottaa ja lukea näyttöjä ja vetää vasta sitten vipua kun kirjoittamani käskyt olivat koneessa pyörähtäneet kolmannen kerran näytöllä.

 Samassa kun näin tekstin menneen kolmannen kerran näköpiiristäni kuulin kuinka professori huusi käskyn vetää vivusta.
Oman tietoni että professorin käskyn säestämänä vedin vivusta, tämän jälkeen otin askeleen taaksepäin ja katsoin reaktion reakointia.

 Valo juova oli todella kirkas ja kuuluva ujellus sai monet pitämään korviaan haukkoen samalla henkeään näystä. En tiennyt mitä olin juuri sillä hetkellä tehnyt mutta valojuova vaihtoi väriä hailakan violetiksi ja ilmassa väreili sanoin kuvaamatonta pölyä joka otti ja lähti eteenpäin ilmassa.

 Näin kuinka professori lähestyi minua varmoin hitain askelin nojaten keppiinsä.

   ”Hyvin tehty Bria, hyvin tehty.”

   ”Öö, professori. Mitä minä oikein tein?”

   ”Kokeen aivan oikein Bria, sen sinä teit. Sait aikaan oikeanlaisen reaktioin jonka johdosta koko ryhmäsi jäsenet saavat kiitettävän arvosanan.”

 Vaikka professori ei sanonut virallista syytä kokeelle, tai sitä mitä oli juuri tapahtunut. Uskoin että se liittyi jotenkin siihen maailmaan johon vereltäni kuului. Sillä kun katseeni kohdistui naiseen jonka silmät olivat tunnin alussa kiiltäneet, ne eivät enää kiiltäneet pahaenteisesti. Nainen käänsi katseensa minuun ja hymyili, ennen kuin poistui paikalta.

Muut ryhmäläiset piirittivät minut kuka mitäkin päivitellen mutta itse en saanut sitä tunnetta pois sisältäni jonka koe oli saanut aikaan. Tuntui kuin olisin saanut jotain taianomaista aikaan ja olin sen laskenut ilmoille. Se oliko se hyvä vai huono, sitä en tiennyt.

 Olin todella väsynyt, niin väsynyt että en meinannut jaksaa riisua vaatteita. Mutta huomatessani että Greta oli laskostanut pyjamani sängyn reunalle, en voinut hymylle mitään kun rupesin sitä päälleni pukemaan.

Käperryin Gretan vierelle saaden tämän havahtumaan.

   ”Bria? huoh, onnistuiko koe?”

   ”Mm, kerron myöhemmin, nukutaan nyt.”

 Kuukaudet vaihtuivat, muuttuivat vuodeksi ja sen jälkeen toiseksi. Illat alkoivat hellittää niin että jopa minullakin oli aikaa osallistua Gretan tavoin iltajaisiin.
Aluksi monet olivat hämmentyneitä että minua näki illanistujaisissa mutta pian se muuttui uteliaisiksi kyselyiksi mitä hiukkaskiihdyttimen kokeessa oli tapahtunut, tuntui että se oli koko kampuksen tiedossa että ryhmämme oli onnistunut jossain missä viimeiset kolme vuosikurssia oli epäonnistunut.

Pian huomasinkin jo seisovani puhuja korokkeella pitämässä tutkintotilaisuuttani. Jälkeen päin huoneen ulkopuolella en muistanut puoliakaan mitä olin juuri puhunut, mutta tyytyväiset taputukset selkään sai minut vakuuttuneeksi että jotain taisin siinä tilaisuudessa sanoa oikeinkin.

  Rakas Halley,

Siitä on jonkin aikaa kun kirjoitin sinulle viimeeksi. Paljon on tapahtunut ja en voi uskoa että olen nyt tässä vaiheessa kirjoittamassa sinulle.

Loppukokeeni oli viime viikolla, voitko kuvitella?! Mihin tämä vuosi on oikein mennyt! Toivottavasti olet hitusen hellittänyt sitten viime kesän? En voi kuvitella miten kaiken sen pänttäämisen lisäksi sinulla on aikaa valmentaa Nathanin kestävyyttä juoksemisen osalta? Olet oikea kone, ja uskon että tulet pärjäämään täällä yhtä hyvin kuin minä.

 Nyt on nimittäin niin että sain eilen soiton kampuksen rehtorin sihteeriltä joka kutsui minut rehtorin puheille. Aluksi pelästyin ja uskoin että saisin viimein rangaistuksen siitä kokeesta josta viime kesänä kerroin sinulle? 
Uskoin vakaasti että yliopisto oli erehtynyt kokeen oikein menemisestä, kuten sinulle jo silloin kerroin, uskon vieläkin siihen. Uskon että päästin ilmoille jotain mitä minun ei olisi pitänyt. Vaikka olen käyttänyt kaiken vapaa aikani etsien tietoa kyseisestä kokeesta, en ole siinä onnistunut.

 No se miksi minut kutsuttiin, rehtorin kansliaan oli aivan toinen. Asia on nimittäin niin että kahta tuntia myöhemmin olin ojentanut Gretalle keittiössä paperin jossa oli minun päätöstodistukseni. Olen valmistunut puoli vuotta etuajassa!

 Sain päivän hyvästellä kampukselle jäävät kaverit ja tietenkin Gretan. Tällä nimittäin on vielä ainakin vuosi jäljellä ennen kuin voisi tehdä päättötyönsä.

 Tuntuu hurjalta jättää hänet sinne yksin kaiken sen jälkeen mitä olin meidät pistäneet kestämään, varsinkin Gretan.

 Hyvästejä tehdessäni kerroinkin sen tälle, johon tämä vain sanoi että suhteemme oli syvempi mitä uskoin. Olimme selvinneet niistä koettelemuksista ja tulisimme kestämään tämän vuoden eron jonka joutuisimme kestämään.

 Greta kertoi aikovansa paneutua opiskeluun entistä enemmän ja aikovansa valmistua aikaisemmin mitä muut kurssilaisensa. Sen kyllä uskonkin kun tämä niin on päättänyt.

 Kirjoitan tätä sähköpostia loppuun muuttoautossa enkä tiedä saavuttaako tämä uutinen teidät ennen kuin olen kotiovella mutta toivottavasti ei, sillä tahdon yllättää teidät kaikki kolme. =D 
Olen kiero, tiedän. Kohta nähdään!

-Bria

Koti ovi, kuinka oudolta se tuntuikaan saapua sinne kaiken tämän jälkeen. 

Vasta valmistuneena tieteen maisterina ja ilman Gretaa, tuntui oudolta saapua ilman häntä. Olikohan Halley jo katsonut sähköpostinsa vai ei, se jäisi nähtäväksi kun astuisin ovesta sisälle.

Pian koittaisi aika kun minun pitäisi etsiä Gretalle ja minulle oma asunto mutta nyt olisi aika vain ensin asettua aloille ja etsiä tieteen alalta töitä.

Tälläinen osa siis tälläkertaa, tahdoin saada yliopiston yhteen osaan sillä sillä.. no nyt voin viimein paljastaa sen tielle kaikille.. Bria ei siis ole perillinen. Kyllä vain, Halley neidistä on siis tulossa seuraava perillinen joten spekuloinnit saavat jäädä. Näemme toki vielä Briaakin, onhan tällä vielä asunnon etsimistä ja tämänkin elämään olen suunnitellut yhtä ja toista, niin ja se seikka että tällä on vielä tulevaisuudessa tietty osa Halleyn elämään, mutta siitä ei sen enempää.

Pahoittelut edellisen osan kommentoinneille etten niihin ole vastannut, kiitos niistä todella paljon! Arvostan jokaista kommenttia!! <3 

Seuraavassa osassa palaamme siis kotikonnuille mutta seuraavaa osaa en tiedä milloin tulee koska rakentelen vielä tällä hetkellä yhden kohtauksen ympäristöä.. Niinpä se nyt riippuu miten saan kuvatuksi sitä.

Pahoittelut vielä tämän osan tekstistä, itse en ole 100% tyytyväinen, mutta koska menin itse hölmönä alkuperäisen poistamaan saan syyttää vain itseäni jos siinä on jotain huomautettavaa (ja uskon täysin siihen että on), jos ja kun näitä huomaatte niin saa toki kertoa =)

Kommentit jälleen ihania piristyksen ruiskeita, rakentavat myös! Joten sanokaahan mielipiteenne.

Hyviä viikonloppuja kaikille! Tämä kirjoittaja lähtee lavastamaan sitä viimeistä kohtausta! =)

-Phoenix