41- Koulua ja kotielämää osa 1

No niin! Finally.. kai..
Jeps, pahoittelen suuresti sitä että tämä osa on venynyt ja venynyt.. turhaan kai tarvii ruveta erikseen erottelemaan miksi sillä ne on vain omia selityksiä ja niin.. kuka muu kuin minä niistä välittää..
Tuo lupaamani viikonloppu deadline tosin venyi täysin siitä syystä että en vain ollut tyytyväinen osan tekstiin joten antakaa anteeksi se! En ole täysin vieläkään siihen tyytyväinen mutta annan teidän päättää miltä se kuulostaa ja luetuttaa..
Turhat löpinät nyt sikseen ja lukuiloja!

Edit:
Kerrottakoon vielä vaikka laitoinkin jo sen cboxiin niin olin tätä julkaisemassa lupaamani päivänä kun kone päätti aloittaa juuri sillä hetkellä päivittämään konetta ja sen jälkeen yksi sun toinen ohjelma alkoi vaatia päivittämistään.. Se jolla on kone tietää että siinä saattaa venyä, no sen jälkeen olin vihdoin osan saanut tänne niin jostain syystä blogger ei suostu julkaisemaan sitä!
Koska kiitos ihanien kommenttien! <3 Anonyymi, JulyEdith ja Aava! Kiitos teidän kommenttien päätin sittenkin vielä kokeilla tänä iltana eri selaimella ja katsotaan josko vihdoin saataisiin osa uloskin! =P

Kuvia yht. 41

Halley kuuli supattelua takaa.

Käännyttyään hän kohtasi neljät silmäparit arvostelevina ja katsoen häntä päästä varpaisiin. Ainoa joka katsoi häntä silmiin, oli Chloe.

   ”Tiedän mitä suunnittelet ja saat unohtaa ne täysin. Tämä on minun kouluni ja minun sääntöni.”

   ”E… en tiedä mistä puhut.. Olenko tehnyt sinulle jotain tai sanonut jotain..?”

Chloe otti kaksi askelta eteenpäin, jonka takia Halley otti yhden taakse mutta tajuten että hänen kaappinsa olisi vastassa takaa, niin hän pysähtyi.

Chloe taisi huomata saman joka sai tämän astumaan vielä toiset kaksi askelta.

   ”Ottakaa hänen reppunsa.. tiedätte mitä tehdä!”

   ”Antakaa se takaisin! Auh!”

Halley tunsi kädet rinnallaan kun Chloe työnsi hänet kaappinsa vasten samalla kun isku takaraivoon tuntui koko päässä.

   ”Sinä luulet olevasi kiltti viaton naapurin tyttö joka voi vaan tulla tänne ja viedä kaikkien huomion ja suosion itseesi! Voin kertoa ettei se tule onnistumaan..”

Halley näki sivusilmällä kuinka muut tytöt nappasi repun auki ja kaatoi kaiken sisällön suoraan lattialle.

   ”Ei ole todellista! Chloe kato! Sillä on vielä pehmolelu mukana!”

Muut tytöt nauroivat ja potkivat tavaroita kun Chloe siirsi kädellään Halleyn katseen itseensä.

   ”Kuuntele ja kuuntele tarkoin.. et tule koskaan olemaan tunneilla ajoissa, et tule miellyttämään opettajia Nathanin neuvomilla asioilla ja erityisesti, tulet olemaan tunneilla hyvin kaukana Nathanista kuin mahdollista, onko selvä?”

   ”Mitäs täällä tapahtuu?”

Nelikko perääntyi selittäen välitunti valvojalle kuinka he olivat löytäneet Halleyn tavarat lattialta ja Halleyin kaappiinsa nojaten.

   ”Selvä juttu.. alkakaahan mennä tunnille siitä.. Oletko kunnossa?”

Halley käänsi päätään poispäin valvojasta samalla heikosti sanoen olevansa.

Kun valvoja kääntyi poistumisen merkiksi, Halley antoi lopulta kyyneleiden joita oli pidätellyt valua pitkin poskiaan.

Kuin kohtalon ivaamana koulunkello pirahti merkiksi että tunnit alkaisi, Halley siirtyi reppunsa luokse ja keräsi ne hitaasti. Hänellä ei ollut mitään syytä ripeyttää toimiaan sillä viimeisemmäksi hän haluaisi Chloelta uutta käsittelyä, olisi vain parasta totella tätä.

2 viikkoa myöhemmin

   ”Halley Quint! Kuinka mones myöhästyminen tämä on jo tällä viikolla?! Etkö kuule kun kello lyö?”

   ”Anteeksi opettaja.. minä vain.. kävin vessassa..”

Oli ensimmäinen maalaustunti pelkästään tyttöjen kanssa, koska pojat olivat jälleen jalkapalloharjoituksissa. 

Halley katsoi kun muut tirskuivat samalla kun maalasivat omia teoksiaan joista näkyi, ettei nämä harrastaneet maalausta sitten yhtään.

   ”Olisi ehkä aika opettaja rankaista häntä myöhästymisestä? Eihän noin sovi että tulee häiritsemään muiden tuntia siten että tulee myöhässä.”

   ”Hmmm.. taidat olla Chloe oikeassa”

Opettaja tuli Halleyin luokse ja käänsi tytön ympäri.

   ”Tässä on telineesi, rangaistuksesi olkoon että joudut erilleen muista tytöistä. Et saa koko loppu aikana jutella muille ja sinä saat luvan olla välitunnin ajan täällä.”

   ”Kyllä opettaja..”

Halley katsoi kuinka opettaja kantoi hänelle tyhjän mutta hyvin pienen taulun hänen eteensä ja otti askeleen taaksepäin.

   ”Muutkin ovat aloittaneet pienistä tauluista joten sinäkin aloitat sellaisesta, oletko koskaan maalannut?”

Halleystä tuntui että rangaistus oli pikemminkin palkinto sillä viimeisimmäksi hän olisikaan halunnut muiden tyttöjen luokse, nyt hän sai tehdä rauhassa sitä mitä rakasti.

   ”Olen minä, olen käynyt taidekurssilla pienestä pitäen ja minulla on oma teline kotona.”

   ”No mutta sehän on hienoa! Sittenhän sinä et tarvitse ohjausta vaan voinkin hetken aikaa seurata sinun tekemistäsi ihan hissukseen.”

Halleysta tuntui ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon todella hyvältä ja tutuin vedoin hän lähti vetämään sivellintä taulun kangasta vasten.

   ”Kuinka hienoa Halley, juuri oikeanlainen ote siveltimessä, siitä tulee vielä hieno.. käyn vilkaisemassa muita..”

Chloe joka oli kuullut joka sanan pyysi opettajaa luokseen.

   ”En tiedä millä tekniikalla saisin tämän näyttämään oikealta kaislikolta.. Se ei tunnu oikealta..”

Opettajan neuvoessa Chloea tämä ei huomannut kuinka Jasmine kääntyi oman taulunsa luonta kohti Halleyta.

   ”Pidä varasi..”

Pieni ja viattoman kuuloinen sana sai Halleyn horjahtamaan niin että sininen väri siveltimessä sai aikaan sen että Halleyn tekemä luonnos muuttui yhdeksi isoksi siniseksi sutuksi.

   ”Voih!”

Opettajan kuultua Halleyn voihkaisun tämä käveli hänen luokse.

   ”Mitä tapahtui Halley? Luonnoksesi oli niin kaunis!”

   ”Minä… horjahdin..”

Susie, Chloen käskystä nojasi sivulle katsoen Halleyta ja opettajaa.

   ”Saan sen kyllä korjattua.. minä vain.. taidan tehdä siitä yötaivaan.”

   ”Erittäin hienoa Halley! Jos jokin muuttuu muuta se sitten kokonaan, todellisen taiteilijan puhetta.”

Opettajan poistuttua Halley kääntyi varovasti katsomaan Chloea joka näytti hyvin tyytymättömältä mutta Halley ei ollut varma johtuiko se tämän taulusta vai hänestä.

Samaan aikaan kun Halley yritti korjata vahinkoa maalauksestaan, poikien jalkapalloharjoitukse olivat muuttuneet metallinkäsittely tunneiksi, jossa muut pojat hiillostivat Nathania.

   ”No kerro jo! Onko Halley sitä vai ei? Miksi Chloe ei anna suoraa vastausta!?”

   ”Hittooko kysytte minulta, Chloelta se teidän pitää kysyä! En minä tiedä.. aina kun olen läsnä tämä kyllä on Halleyn kanssa, mutta kun en ole.. en tiedä, Halley ei sano mitään. Epäilen kyllä että on, Halley on Chloen silmätikkuna..”

   ”Mitä meinasit tehdä?”

   ”En tiedä.. en todellakaan tiedä..”

Summeri soi merkiksi että oli aika laittaa tavarat kasaan siltä kertaa ja suunnata ulos. 

Sen hetkinen välitunti nimittäin oli pidempi mitä muut, sillä kerran päivässä koulun säännöissä luki että oppilaiden piti mennä ulos kello 11-13. 

Jokaisella ikäryhmällä oli jaoteltu mikä tunti oli heidän ulosmeno tunti ettei leikkipaikoille muodostunut ruuhkaa. Tietty muillakin tunneilla sai mennä ulos mutta pakollinen ulosmeno oli kirjoitettu lukujärjestykseen.

Chloe, Jasmine ja Susie kiiruhtivat keinuihin mikä kertoi, ettei Halleyilla ollut niihin sillä kertaa asiaa. Olkiaan kohauttaen tämä kääntyi mennäkseen hyppimään viereiselle ruutuhyppelyruuduille.

Jolinan tultua ulos myös ja mentyä keinuille Chloe katseli ympärilleen.

   ”Eikö pojat ole tulleet vielä?”

Jolina pyöritti päätään samalla kun istui ystävänsä viereen.

   ”Saisivat jo tulla, kaipaan vauhdinantajaa!”

Halley hyppi ruutuja ja oli kaatua kun Nathan tuli hänen eteen.

   ”Miten tunti meni? Oho, varohan.. Saako tulla mukaan?”

Halley vilkaisi Chloen suuntaan samalla kun puhui Nathanille.

   ”Tietty saat mutta en tiedä onko se.. äh.. antaa olla.”

Nathan naurahti todeten samalla, ettei tytöistä aina saanut selvää. Halley kohautti olkapäitään ja jatkoi hyppelyä näkemättä että muut tytöt jo juoksivat kohti heitä.

   ”Odota Chloe! En jaksa juosta niin..”

Chloe mulkaisi ystäväänsä samalla kun kohdisti kiukkunsa Halleyn.

   ”Alahan kalppia, muiden vuoro!”

   ”Chloe! Halleyn vuoro hyppiä nyt, et voi vaan tulla ja..”

   ”Nathan.. mutta hän oli jo hyppinyt ties kuinka kauan ennen kuin sinä tulit, on muidenkin vuoro.”

Halley vilkaisi olkansa yli huomaten että vaikka Chloen puhe oli yhtä pehmeyttä täynnä, tämän katse ei sitä ollut. Viha paistoi ilmiliekkinä tämän silmissä ja suu oli yhtenä viivana. 

Halley oli unohtanut yhden tärkeän lauseen, älä ole Nathanin lähellä.

Halley jatkoi muiden keskusteluista huolimatta kuullen kumminkin Nathanin puolustelut häntä kohtaa.

   ”Anna olla Nathan, ei se mitään.. olen ihan kohta..”

   ”Hahaa! Virhe! Tipuit pelistä!”

   ”Chloe!”

Sekä Nathan ja James molemmat huomauttivat tyttöä mutta sillä ei ollut merkitystä.

Halley tunsi sisällään sen ivan mikä oli häneen kohdistettu.

   ”Jos se olisin minä niin sinä sanoisit ihan samalla tavalla Nathan!”

   ”Enkä sanoisi!”

Kello pelasti Halleyn kuuntelemasta enää yhtään enempää muiden kinasteluita.

Päivä meni eteenpäin ja oli viimeisien tuntien aika, musiikki tunnin aika.

Reba Cold oli Halleyn yksi lempiopettajista, jo pelkästään tämän tuntien sisällön takia, mutta tämä oli myös sellainen opettaja että tämä kävi jokaisen kanssa erikseen asioita läpi.

   ”Tänään onkin sitten pianon ensi kosketuksen aika, jokainen yksitellen tulee kokeilemaan miltä pianon ääressä tuntuu ja kuuluu. Ne jotka ovat mielestäni sopivia, tulee saamaan yksityisopetusta minulta. Orwin.. kerta vielä seisot niin voitkin tulla tänne saman tien.”

Takapenkki purskahti nauruun mutta Halley ei voinut kuin ajatella sitä kauheutta mitä tapahtuisi kun hän joutuisi omalla vuorollaan luokan eteen.

   ”Pelottomasti vain, ja sitten kuuntele.. a,b,c,d.. no niin.. sitten voitkin..Herran tähden! Seuraava!”

Orwinin soitto sai koko luokan pitelemään käsiään korvilla. Orwin vain paineli summanmutikassa koskettimia.

   ”Oliks se niin kauheeta?”

Jolina hymyili ihastukselleen pudistaen päätään.

   ”Ehkä hellemmin seuraavalla kerralla niin ei muiden tärykalvot vaurioidu!”

Kaksikko katsoi Susieta joka oli vastannut Jolinan puolesta. Orwin ja Jolina vilkaisi toisiaan, jonka jälkeen Orwin vain virnisti mennessään tytön ohi.

   ”Sitten vaikka, Chloe.. Tulisitko sinä?”

Chloe nousi pianon ääreen ja haparoi hetken ennen kuin nosti yhden sormen koskettimelle.

    ”Ihan rauhassa vain, nuotteja olemme käyneet läpi ja koskettimissa näkyy mikä nuotti on mikäkin..”

Chloe yritti hetken aikaa ja turhautui niin että rupesi kiukkuamaan suoraan koko luokan edessä.

 

   ”Tämä on ihan tyhmää! Miksi tälläistä edes pitää tehdä! Ajan voisi käyttää paremminkin! Isäni mielestä musiikin opettelu on ajan haaskausta! Pistä Halley mieluummin tähän, hänellä kun tuntuu intoa löytyvän tällaiseen tyhmään puuhaan!”

Halleyltä tuntui kuin veri olisi kadonnut kasvoilta kun opettaja kääntyi Chloen noustessa tuolilta pois.

   ”Halley?”

Hyvin varovasti Halley nousi, varoi katsomasta Chloeta kun tämä marssi vihaisesti omalle paikalleen samalla muille tytöille puhuen kuinka tyhmää puuhaa soittaminen oli.

Syvään henkäisten Halley meni pianon äärelle, istuutui siihen ja laski sormensa koskettimille. Katsottuaan opettajaan joka hymyili hänelle tukevasti, Halley katsoi nuotteja sekä sen jälkeen koskettimia joissa oli haaleat merkit mitä mikäkin oli.

Hitaasti mutta varmasti hän sai aikaan sointuja jotka opettajan avustuksella alkoivat kuulostamaan onnittelulaulun säkeiltä.

   ”Hienoa Halley! Seuraava nuotti, oikein hyvä! Taitaa olla että tässä on ensimmäinen jota alan opettamaan pianon soittoon!”

Halley kohotti katseensa innoissaan kohti opettajaan.

   ”Ihanko totta!?”

   ”Mikäli vain itse haluat?”

Halley nousi tuolilta innoissaan samalla nyökytellen kiivaasti.

Huoneen toisessa päässä käytiin kiivasta supinaa epäuskoisesti juuri sattuneesta tapahtumasta.

Mutta Chloe ei supissut, eikä keskustellut.

Tämän katse oli hyvin tiiviisti kohti eteenpäin edessä näkemäänsä tapahtumaan, jossa Halley ensimmäistä kertaa koko koulun aloituksensa hymyili iloisesti kun tämä meni omalle paikallensa.

Koska tämän osan kanssa on ollut nyt niin paljon kaikkea niin päätän että en kirjoita mitään loppuhöpinöitä, sillä kieltämättä niitä ei vain nyt tule.. Risut ja ruusut tervetulleita ja kun tämän kirjoittajan pää on nollautunut tulee osan toinen puolisko, kiitos ja kumarrus.

Teidän oma

Phoenix