Prologi on lyhyt sillä tahdon vain ensin selvittää herättääkö alku edes mielenkiintoa jotta tätä kehtaisi jatkaa. Kahteen osaan on jo kuvat sekä tekstit, kuvia pitää vielä katsoa tarvitseeko mitään muokkausta mutta kunhan viikonloppu tulee niin viimeistään silloin ensimmäinen osa tulee julkisuuteen, siihen asti pidetään kantaäidin nimi pimennossa...
Auto heittelehti rajusti, seuraavaksi kuului vain kova
renkaiden kirskunta, jonka jälkeen hetken täysi hiljaisuus.
Kuski avasi ovensa tokkuraisena lyötyään päänsä rattiin.
Auto oli päätynyt joen varteen ja nyt makasi nokka joessa, ilmassa haisi
bensa. Kuski kuuli kuinka takana kuului
naksutusta, jossain naksui kipinä! Auton läheltä oli pakko päästä
mahdollisimman kauas!
Kuski katsoi pelkääjän paikalla tajuttomana olevaa naista,
pitäisikö tämä pelastaa vai jättää siihen. Omatuntoa kuunnellen kuski haparoi
toiselle puolelle ja otti tämän hartialleen vaikka jokaista lihasta koski.
Kauemmaksi päästyään kuski huokaisi helpotuksesta, samaan
aikaan kuului takana ensin uhkaava rätinä ja siitä seurasi äärettömän voimakas
räjähdys. Kuski tunsi kuinka ilmavirta heitti heidät suoraan maahan makaamaan.
Horjuen tämä nousi takaisin seisomaan ja jatkoi matkaa, joku oli varmasti
kuullut räjähdyksen ja tulisi katsomaan. Auto oli käyttökelvoton joten ei
auttanut muuta kuin jättää tajuton nainen lähimpään puistoon ja jatkaa itse
matkaa. Tämä vielä katsoi kerran taakseen ja kaivoi kännykkänsä taskusta, hänen
pitäisi tehdä yksi puhelu ennen kuin hävittäisi kyseisen puhelimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti