Osa 102- Yöeläin

Näin sunnuntain kunniaksi uusi osa, olkaa hyvät. Lukuiloa.

Vuodet menivät eteenpäin. Olin ollut oikeassa siinä että paljoa ei tarvinnut kouluja käydä omaan uravalintani suhteen ja sen myötä olin myös saanut todella isoja paheksuvia sanoja äidiltä. Mutta hän kun ei sitä päättänyt mikä halusin olla isona.

Olin aikuinen ihminen ja se mitä tein elämälläni ei pahemmin kuulunut hänelle. Ei vaikka asuimme vieläkin saman katon alla. Jacob oli saanut töitä isosta kaupungista, joten olimme nykyään vain kaksin. Se jos mikä oli ollut äidille kova paikka, mutta ei tämä miehen uran tiellä halunnut olla. Niinpä Jacob oli lähtenyt ennen kuin oli saanut tietää minkä ammatin olin itselleni valinnut.

Saavuin Vihreään saukkoon juuri ruuhka aikaan. Patrick Walken oli tiskin takana.

   "Kiirettä pidellyt?"

Patrick käänsi hiukan päätään kohauttaen virnistyksen kera olkapäätään.

   "Lievästi sanottuna. Yliopistojen päätöspäivä. Tuhlaaja lasten paluu on saapunut kaupunkiin."

Naurahdin miehen letkautukselle. Patrickille kun tämä kylä oli jo kaupunki sieltä mistä hän oli itse tullut.

Tartuin tiskirättiin ja aloin kuivata laseja pesukoneesta, kone kun ei kuivannut niitä yhtään. Jos niitä ei kuivannut, laseille sai sanoa hyvästit siinä vaiheessa jos ne vahingossa laittoi pinoon märkinä. Samalla kun kuivasin laseja, mieleeni nousi menneisyyden tapahtumat siitä kun merkki oli viimein tullut kehooni. Sydämmen kohdalla olevat linnut olivat eräänä aamuna ilmestyneet, jolloin minun oli ollut pakko uskoa äidin kaikki älyttömät tarinat klaani Munrosta sekä kaiken mitä äiti oli koko lapsuuteni minulle syöttänyt. Vielä samana päivänä olin marssinut tatuointi liikkeeseen ja ottanut kehon täydeltä kuvia, niin että merkki ei hyppäisi muiden joukosta minään muuna kuin tatuointina. Samalla kaikki ne kuvat toivat uskottavuutta baarimikon töissä.

Nautin työstäni baarimikkona pääpiirteittäin. Miinusta tuotti se että koska olin nainen drinkkien valmistajana, jostain syystä se antoi miehien kuvitella minun olevan helppo iskukohde sekä pedin lämmittäjä. Sitä tapahtui päivästä toiseen, viikosta viikkoon. Mutta olin siihen jo tottunut, melkein.

   "Kiireinen ilta?"

Teki mieli huokaista syvään asiakkaan kysymykselle, se lause oli top kympin yleisimmästä iskulauseesta, jolla miehet aloittivat keskustelun kanssani.

 

Laskin rätin ja lasin paikoilleen, jonka jälkeen ojentauduin palvelemaan asiakasta. Seisoin hetken hämmentyneenä katsoen edessä olevaa henkilöä. Tämä vaikutti jotenkin tutulta.

   "Et taida muistaa minua?"

Samassa Patrickin sanat "tuhlaaja lasten paluu" kävi mielessäni kun nimi kyseiselle henkilölle tuli päähäni.

 

   "Victor Prime, siitä onkin aikaa!"

Niinpä niin, Victor Prime. Victoria alias Vicky Primen pikkuveli.

Vicky oli muuttanut isoon kaupunkiin ja mennyt naimisiin edellisenä talvena. Itse en ollut juhliin mennyt juuri sen takia että en tiennyt uskalsiko paikkakunnan ulkopuolelle enää edes mennä, kun en tiennyt mitä tarinaa äidin ´saduista´ oli uskominen.

Niin olin jäänyt entisen parhaan ystäväni elämänsä tärkeimmästä päivästä pois ja sitä myöten tämän elämästä, sillä Vicky oli suuttunut asiasta niin pahasti että oli katkaissut ystävyytemme viimeisimmän puhelumme lopussa.

 

   "Epäilin että mahdatko muistaa minua ollenkaan."

Hymähdin vaikka eihän se mihinkään siinä musiikin pauhussa kuulunutkaan. Kaiuttimista vain pauhasi korviini viimeisen säkeistön sanat. "Please let it grow, where it belongs. There in the dark where the shadoes are born. Leave it alone. I´m sure it will find its way to redeem and blossom. ´Cause i know, the black rose will find its home."

Pirun Patrick ja tämän musiikki makunsa.

Tunteet myllersi sisälläni niin paljon että en edes  aluksi tajunnut. Muistot lapsuudesta Vickyn kanssa Primejen talossa. Kaikki riidat äidin kanssa sukumme kirouksesta ja valvollisuuksista. Vickyn kanssa viimeinen puhelu ja kina. Kaikki tuntuivat vyöryävän päälle. Mahtoiko Victor tietää ettemme enää olleet Vickyn kanssa ystäviä? Pakkohan tämän oli se tietää.

Samassa David kääntyi kohti baaritiskiä ja meitä.

   "Et ole Wally, vai Victor kumpaa nimeä nyt käytätkään.. Et ole ollut moneen vuoteen täällä, joten sun pitäs tietää yhtä sun toista tästä meidän Yvonnesta..."

David Garcia kääntyi samassa katsomaan Patrickia, joka ojensi Davidin vieressä olevalle Hank McOille juoman ennen kuin tämä lähti viemään tarjotinta pöytään, jonne oli tilattu iso määrä drinkkejä.

Siristin silmiäni katsellessa Davidia, tämän istuutuessa tuolille baaritiskin eteen. Tämä ei selvästi kyennyt katsomaan minua silmiin letkautuksen jälkeen. Olin seonnut jo laskuissa montako kertaa olin Davidille antanut pakit ja Patrick hävyttömyyksillään potkinut Davidin pihalle Vihreän saukon ovesta.

 

Sen sijaan että olisin Davidin yllytykseen lähtenyt mukaan, käännyin Victorin suuntaan.

   "Mitä ottaisit? Ilmeisemmin sinua saa onnitella vai mitä?"

   "Jep. Lakipaperit taskussa. Tee joku valmistujaisdrinksu tai itseasiassa tee monta. Koko väelle!"

Hehkutus huutoja tuli ympärillä olevilta, jotka olivat Victorin kuulleet.

David nousi ehkä turhan rivakasti tuolistaan, samalla selvästi puntaroiden Victorin sanoja.

   "Että ihan lakia? Vau! Isukki mahtaa olla ylpeä."

 

Tietäen mihin asia ajautuisi, katsoin Victoria samalla kun tein juomia. Sanomatta mitään, pudistin huomaamattomasti päätä. Victor nyökäytti ja vaihtoi puheenaihetta.

   "Kerrohan sinun tarinasi Yvonn. Muistelin että olit aika haka monessa aineessa, niin miten on että ysin keski-arvolla päädyit tälläiseen paikkaan?"

   "Se onkin mysteeri kuule! Sitä me kaikki luokkatoveritkin ollaan mietitty! Tää Yvonn on kyllä yllätyksiä täynnä!"

Davidin ääni kantoi vaikka musiikki oli kovalla. Joku tämän takana huusi miestä, jolloin David irtautui seurasta.

 

   "Mikä ihme tuota kaveria risoo?"

Victor käänsi päätään niin että tämä näki sivukulmasta Davidin. Tiesinhän minä mikä tällä oli agressionsa takana, mutta hetken mietin vastaisinko. Niinpä keskityin hetkellisesti vain valmistuneiden erikoisdrinkkien kaatoon laseihin.

 

 En voinut lopulta hymyn tapaiselle mitään joka karehti huulilleni. Joten vastasin Victorille paljon asiallisemmin mitä olin hetkeä aiemmin ajatellut päässäni ja aikovani sen sanoa myös.

   "Jämähtäminen samalle paikkakunnalle missä on asunut koko ikänsä, pääsemättä urassaan eteenpäin, ollen isänsä varjon alla, sekä se että ei ole saanut kaadetuksi erästä baarimikkoa petiinsä."

 

Käännyin Victorin suuntaan kohdaten tämän vakavat kasvot edessäni. Perhana. Tämä oli kuin olikin yrittänyt iskeä minua.

   "Anna anteeksi Yvonn. En minä olisi mitään yrittänyt, jos olisin tiennyt että koet tälläistä häirintää töissäsi. Olin vain aikoinaan sinuun ihanstunut ja pakkohan sitä on pojan yrittää toteuttaa lapsuuden unelmaansa edes hetkellisesti kun siihen tuli mahdollisuus. Nykyään kun rohkeutta löytyy enemmän mitä silloin."

 

En tiennyt mitä aluksi vastata toiselle. Olihan Vicky aikoinaan maininnut veljensä fanittamisen minua kohtaan, mutta että ihastunut noin paljon että sitä piti testata vielä aikuisenakin.

 

Näin helppona sitä nais baarimikkoja pidettiin.

    "Kuten sanoin, olen todella pahoillani."

Puristin huuleni yhteen. Pahuksen kieli joka ei osannut pysyä hiljaa. Sanoin melko usein ajatukset tiskin sillä puolen ääneen.

 

Vaihdoimme Victorin kanssa kuulumisia, kun David palasi tiskin ääreen. Katselin tiukkaan tämän kuntoa, jotta tietäisin milloin lopettaa tälle tarjoilun. Samassa silmäkulmaani osui nainen joka oli jo pidemmän aikaa katsellut Davidia. Tai pikemminkin monta monituista viikonloppua.

 

Baaritiskin nurkassa seisoi Maddison. Se sama Maddi, joka oli aikoinaan ollut skeptinen tulemaan tähän samaiseen pubiin. Siellä hän kumminkin vietti viikonloppujaan kuten moni muukin. 

Maddison oli opiskellut toimittajaksi ja olikin Hollowbrooksin yksi freelancer toimittajista.

   "Tiesithän David että Maddi on tuijottanut sinua koko illan?"

 

Sen sanottuani David vilkaisi ympärilleen ja sain hetken hengähdyksen. Jopa Victor oli hävinnyt jonnekin sillä aikaa kun huomioni oli muissa asiakkaissa.

Koska kaikilla oli juomia sillä hetkellä, päätin vain kuunnella ympärillä tulevaa hälinää musiikkiin sekoitettuna ja putsasin tiskiä kaikista neste tahroista.

 

   "Vitsit että olet oikeasti niin badassin näköinen noiden tatskojen kanssa! Monelta pääset muru?"

Kohotin katseeni. Penteleen turistit.

Toki olihan ohikulkijoiden kanssa helpompi viettää sellaista seuraa, kun tiesi että nämä eivät levitelleet pitkin kyliä mitään juoruja koska lähtivät melko heti, mutta sitten oli näitä tapauksia.

John- Jan- Justin... Mikä ikinä miehen nimi nyt olikaan, alkoi kirjaimellisesti käydä hermoon.

   "Niin myöhään että valo jo kajastaa, mutta niin aikaisin että vielä voi mennä nukkumaan."

 

Noah rävähti nauramaan tiskin kulmalla, mutta lopetti nauramisen heti kun katsoin tähän. 

Oli ollut virhe pitää Noahia puhelinsoiton päässä olevana, friends with benefits tapaisena kaverina...

 

Noahin ilmeessä oli jotain toiveen, haaveen ja anelun sekoitusta. Tiesin että tämä tahtoi enemmän. Tiesin että tämä elätteli toiveita yhteen menosta, mutta-.

En tiennyt mikä minua esteli.

Tuntui vain että jos veisin sen syvemmälle, niin joutuisin hyvästelemään toisen ystävän. Enkä ollut siihen valmis.

 

Nostin tarjotinta samalla kun katsoin vielä Noahia, jonka huulilta pystyi lukemaan sanat ´monelta pääset´.

Otin kiukuspäissäni tyhjien lasien tarjottimen kanssa liian rivakasti käännöksen, sillä seuraavaksi huomasin että lasit tarjottimen kera tipahti suoraan kenkieni päälle ja särkyivät osuessaan laittiaan.

Mulkaisin vihaisesti Noahia, kuin se olisi ollut tämän vika. Sentään jätkä tajusi perääntyä ja hävitä näköetäisyydeltä. Muuten olisin tehnyt tästä Vihreän saukon ovi-maton, nyljettyäni tämän elävänä.

 

Onneksi turistikin oli tajunnut perääntyä vihaisen ilmeeni nähdessään. Joten kun olin saanut siivottua sotkut, Patrickin palvellessa sillä aikaa asiakkaita yksinään, koneellinen tuoppeja olivat valmiina kuivattavaksi.

Sillä hetkellä, sekunnin murto-osan ajan mietin voisinkohan vielä valita jonkin toisen uran jossa olisi enemmän arvostusta. Jossa nähtäisiin minut ihmisenä eikä vain lihakimpaleena, jolle pystyi heittelemään mitä tahansa sylki suuhun toi tai miten paljon tahansa haaroväliä pakotteli.

 

Kohotin katseeni tuopista, jolloin naurussa oli pitelemistä. Jos en ollut lihakimpale, joka tarjoili olon mukavaksi juomilla niin sitten olin cupido joka paritti ihmisiä. Mahtaisikohan pomo antaa bonuksia jokaisesta parista jonka olin parittanut baarissa olo aikanani.

David ja Maddi keskittyivät niin tiiviisti toisiinsa että näytti hetkittäin siltä että nämä unohtivat että ympärillä oli muitakin. Kuten esimerkiksi Emily Jones, joka jokainen kerta siellä ollessaan näytti niin hukassa olevalta.

 

Olin toki pyytänyt aikuisiällä tältä monta kertaa käytöstäni anteeksi tätä kohtaan. Mitä olin tehnyt hänelle ja mitä Emily oli saanut sen jälkeen kokea.

Monet meidän ikäiset vieläkin karttoivat häntä, mutta koska tämä hoiti vanhempiensa maatilaa nykyään, niin eihän Emily minnekkään aikonut lähteä. 

Vilkaisin sivusilmällä ketä Emily tuijotti niin intensiivisesti. Victor.

Tiesin että Victorin ja Vickyn isä, herra Prime odotti pojastaan isoja, joten oli suuri houkutus sekoittaa pakkaa ja ohjailla nämä kaksi kohtaamaan. Mutta koska olin jo saanut niin paljon pahaa aikaiseksi Emilylle nuorena, en voisi tehdä hänelle sitä. En jos riskinä olisi tämän särkynyt sydän.

Samassa korviini kantautui Noahin ääni.

 

Tarjoilin rouva Gloria Dallille juoman ja käänsin pääni äänien suuntaan.

   "Noah, en varoita enää sinua toiste. Vielä kerran niin lennät pihalle etkä pääse vasta kuin viikon päästä uudestaan. Onko selvä?"

Noah katsoi sivusilmällä Patrickia ja käänsi katseensa minuun vinkaten silmäänsä. 

Oli miehellä otsaa, se täytyi myöntää.

   "On selvä, selvä on herrä kapteeni!"

   "Tuoppi kiitos."

 

Pyyhkäisin tuoppilasia hiukan kohottamatta katsettani. Turisti oli tullut takaisin. Mieleni teki sulkea silmäni mutta en tehnyt sitä. Niinpä keskityin täyttämään tämän lasin.

Juuri kun olin tuoppia ojentamassa tälle, otti turisti toisella kädellä tuopin mutta toisella nappasi ranteestani kiinni samalla puhuen.

   "Ja puhelinnumerosi sekä kellon aika monelta pääset käpynen."

 

Riuhtaisin käteni irti, joka yllätti miehen. Laskin molemmat kädet tiskille ja kumarruin eteenpäin vihaisesti mulkoillen miestä.

   "Anti olla viimeinen kerta kun kajoat käsilläsi minuun mikäli vielä tahdoit päästä vierailusi aikana tänne. Olemme vähemmästäkin antaneet porttikieltoja, jopa paikallisille joten en koe menettäväni paljoa jos annan porttikiellon turistille!"

 

   "Yvonn, pyydän. Juan ei tarkoita pahalla."

Tuijotin Victoria, joka oli sulkenut silmänsä ja ristinyt kätensä kuin armoa pyydellen.

   "TUNNETKO sinä tämän pellen?!?"

   "Juan on opiskelukaverini ja käymässä vieraanamme perheeni luona. Anna hänelle anteeksi kun ei ymmärrä missä menee raja ottaneena. Eikö niin Juan että et kajoa Yvonneen enään?"

Juan nykkäili hiljaisena kuin peläten sanoa mitään minulle ääneen.

 

Tuhahdin näille sanat, kunhan se ei vierailunsa aikana enää toistuisi ja kyykistyin tiskin alle muka jotain etsien.

   "Pidähän Victor kavereitasi paremmin silmällä. Edes me, jotka käydään täällä usein ei kajota häneen. Saatetaan vihjailla silloin tällöin, mutta emme kajoa. Koskaan."

 

Kaksikko olivat kääntäneet katseensa Noahiin päin, niin etteivät nähneet että nostin kiukkuisena tiskin alta päätäni.

   "Juan ei tarkoittanut mitään pahaa, vai mitä?"

   "E-en todellakaan! En minä mitään-."

   "Näin juuri, et mitään ja se tulee pysymään siten vai mitä?"

Olin lähellä mennä tiskin takaa pieksemään heidät kaikki kolme. Mutta sain itseni pidäteltyä aikeesta, juuri ja juuri.

   "Minä en Noah pyytänyt saati tarvinnut sinun sanojasi pitääkseni puoliani!"

 

Olin laskeutumassa ottamaan vodka-pulloa tiskin alta samalla mulkoillen Noahia, joka käänsi katseensa minuun. Tämä oli selvästi nauttinut yhden liian monta niitä ilmaisia drinkkejä joita Victor oli pyytänyt minun tekemään.

   "Valomerkkisi tulee kohta jos et häviä silmieni alta Noah. Varoitan sinua."

 

Sanat tepsivät mieheen, sillä en seuraavaan tuntiin nähnyt muita kuin Davidin ja Maddin. Näillä tuntui ilta menevän ihan mukavasti ja tuntui helpottavalta että Maddi viimein sai Davidin huomion, sekä minä vältyin kerrankin miehen liehittelyistä.

 

Ilta alkoi olemaan jo aamuyön puolella. Asiakkaita alkoi hiljakseltaan vähenemään, joten säädin kaiuttimista tulevan musiikinkin pienemmälle. Victorin mukana tullut Juan oli viittä vaille pilkkimis kunnossa sivussa olevalla sohvalla, kun taas Victor oli päättänyt ottaa Noahin kanssa matsin pöytäjalkapallosta. Tosin epäilin ettei Victor tiennyt Noahin olevan haka kyseisessä pelissä, kun hieroskeli käsiään tahtoen pelata rahasta.

   "Huh mikä ilta vai mitä?"

 

Katsahdin Patrickia hymyillen, kun tämä nojautui tiskille.

   "Täällä ei nukuta!"

Vilkaisin kelloa, joka näytti sulkemisaikaa.

   "Pitkä ilta tosiaan. Painahan valomerkki nappia. Aika laittaa paikka kiinni."

 

Päivät olivat melko samanlaisia. Heräsin myöhään, puin, söin, saatoin käydä kaupassa ja ehkä luin kirjaa tai kävin juosemassa lenkin. Valmistauduin työvuoroon, kävin töissä ja tulin kotiin nukkumaan. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon. Mutta niin ankealta kuin se saattoi kuulostakkin, en valittanut.

 

Minä olin turvassa, äiti oli turvassa. Se oli tärkeintä. Joten jos se tarkoitti että piti elää pelkistettyä ´tylsää´ elämää niin kävi se minulle. Tosin kapina minä välillä nukkumaan mennessä huusi täyttää kurkkkua etten voisi elää näin ja minun tulisi lähteä niin kauas täältä kuin vain pääsisin. Mutta näin oli hyvä. En pelännyt ja se riitti.

 

 Auringon valo kajastus valaisi horisonttia sinä aamuyönä kun käänsin kylkeä yrittäessäni nukahtaa vedettyäni valoverhot ikkunoiden eteen.

  Jostain syystä jäseniä pakotti tavattoman paljon. En tosin vaivannut päätäni sillä, koska tiesin että minun tulisi saada unta edes hiukan. Minulla olisi tulossa tuplavuoro Vihreässä saukossa Patrickin kanssa, enkä halunnut joutua kuuntelemaan juopuneita ihmisiä väsyneenä. Siitä kun ei seuraisi muuta kuin harmeja minulle ja mustia silmiä asiakkaille.

**

Näin pääsimme kosketuksiin Yvonnen aikuiselämään. Se mitä se tuo tullessaan jääpi nähtäväksi. 

Kommentit enemmän kuin tervetulleita. <3

-Phoenix-