Osa 71- Susia lampaiden vaatteissa

Tiedättekö.. kun yrittää ja yrittää mutta blogger ei tahdo toimia.. Sitä voisi luulla että itkee, potkii, raivoo ja ties mitä.. mut minnuun naurattaa..
Eli jos tämä nyt onnistuu niin.. lukuiloa!

Kolme kuukautta eteenpäin

Minut oli suorastaan imetty ”jengiin” mukaan, kuten porukka itseään kutsui. Ryhmämme taisi olla koulun kauhu, sillä muut tuntuivat välttelevän meitä. Ehkä suurin syy siihen oli Ziva ja Jane tytöistä ja pojista Martin sekä Klaus.

Ziva minut nähdessään oli liimautunut minuun ja joka hetki jonka vain soin hänelle, tämä imi huomioni itseensä. Jos vain haluaisin, Ziva olisi valmis viemään ystävyytemme syvällisempään, sen tämä toi hyvin selvästi esille. Mutta kuten oletettavaa, en kyennyt mihinkään suhteeseen niin kauan kuin Giselle oli kuvioissa ja tämä ei ollut saanut minusta tarpeekseen. Se jos mikä ahdisti vieläkin. Joka ikinen kerta kun tämä lähetti yksityisopetus viestinsä minulle ja kutsu kävi tämän asuntolan huoneistoon.

Luokkamme kuten muutkin luokat olivat pieniä, mutta silti meidät välillä jaoteltiin eri ryhmiin. Mikä toisaalta oli ihan hyvä asia, koska jostain vielä selvittämättömästä syystä Ziva ei voinut sietää Allisonia silmissään. Olin kuullut että nämä olivat joskus yrittäneet ystävyyttä, mutta lopulta tilanne oli mennyt siihen että Allison oli omien sanojensa mukaan kaatunut vahingossa portaissa ja päätynyt sairaalaan ranteen kipsaukseen ja Zivan sanoen että tämä oli nähnyt kaiken.

Epäilyksiä luokassa liikkui että Ziva olisi työntänyt Allisonin portaista, mutta todistajia ei ollut, joten kaikki vain mielistelivät Zivaa ja välttelivät Allisonia.

Toki yksihän helppo kohde Allisonissa oli tämän paino. Tämä kun ei pitänyt huolta itsestään. Siksi tätä kaikki kutsuikin isoksi Alliksi.

Minua yritettiin saada lähtemään siihen haukkumiseen ja kiusaamiseen mukaan, mutta Jaredin opetuksien kautta pidättäydyin vaikka halua olisi ollutkin aina välillä. Tyttö tarvitsisi selkärankaa, jotta pärjäisi elämässään. En vain ollut varma olinko minä se oikea opettamaan tätä hänelle.

   ”No mutta.. Iso Allihan se siinä..”

Allison jähmettyi Zivan ivallisesta puheesta ja kääntyi kuin sanoakseen takaisin. Viime hetkellä kumminkin perääntyessään paniikkia silmissään.

   ”Minne matka mato? Olitko jotain sanomassa? Katsokaahan, Allihan yritti ihan puolustautua!”

Muut revähtivät nauramaan ivallisesti Zivan takana. Tunsin Gliven käden tökkäisyn kyljessäni tämän räkättäessä vieressäni. Myhähdin jonka tämä ilmeisemmin otti nauruna, enemmänkin se oli vastalause, sille ettei tekisi vastaavaa toiste tai murtaisin tämän ranteen. Se kun olisi isän opeilla hyvin helppoa, tarvittaisi vain pieni vieton nopea ranne liike, mutta kuten Jared oli opettanut, pidättäydyin väkivallasta viimeiseen asti, silti pitäen asuntolan huoneessani taitoja yllä.

   ”Mitä täällä tapahtuu?”

Gisellen käheä ääni kuului selkäni takana. En voinut sille inhon väristykselle mitään, joka tuli kun kuulin naisen äänen, jouduin sentään kuuntelemaan sitä joka ikinen päivä opetuksissa sekä tämän omassa vuoteessa kerran viikossa.

Allison kääntyi opettajan suuntaan ensin selvästi houkutusta kertoa totuus, mutta Zivan hyvin pieni viattoman näköinen sihahdus sai Allisonin muuttamaan mielensä.

   ”E-ei mitään neiti Stone. Ziva vain muistutti minua eräästä lukutehtävästä äidinkielessä.”

En tiennyt mitä selkäni takana tapahtui, mutta Allisonin hartioiden lysähtäminen kertoi että Giselle uskoi selvityksen. Olihan Ziva hänen lellikkinsä.

   ”Herra Quint?”

Nousin hitaasti ylös kohdatakseni inhoamani äänen kasvot.

   ”Niin neiti Stone?”

   ”Minulla on rehtorilta välitetty viesti teille, jos saan pyytää, seuratkaa minua. Muu luokka, menkää luokkahuoneen eteen odottamaan. Tunti myöhästyy hiukan.”

   ”Uuu!”

Muu luokka piti uhkaavia pelotus ääniä kuin että olisin saamassa nuhtelut, käänsin kasvoja virnistäen näille vastaukseksi, jolloin nämä revähtivät nauramaan kuuluvasti.

   ”Hiljempaa jos saan pyytää! Emme häiritse muiden luokkien opetusta mekkaloinnilla!”

Seurasin Giselleä kuvaamataidon luokkaan jossa tämä laittoi kuuluvasti perässään oven lukkoon. Vaistonvaraisesti jähmetyin keskelle huonetta niin että tämän piti kiertää minut jotta oli kasvokkain kanssani.

   ”Pyysin sinut tänne jotta voin kertoa mitä kuulin juuri luokanvalvojan virallani rehtorilta. Isäsi lakimies oli soittanut tälle. Tiedätkö sinä asiasta mahdollisesti jotain?”

Katsoin hämmentyneenä Giselleä silmiin, lakimies? Isäni lakimies soittanut koululle? Päässäni lähti juoksemaan monta syytä miksi näin olisi, mutta mitään järkevää vastausta en saanut mietittyä.

   ”Niin?”

   ”Ei kyllä mitään hajua.”

   ”Tiedäthän että koulu tietää isäsi pois menosta, mutta tämä on maksanut ensimmäisen vuoden lukukausi maksusi, joten tämä vuosi on turvattu. Se että lakimies soittaa nyt kun koulu on hyvä että edes alkanut, herättää hiukan hämmentäviä kysymyksiä rehtorille ja koululle. Sekä tietty minulle, unohtamatta että tarvitset vieläkin tukiopetusta arvosanojesi vuoksi.”

Tunsin palan nousevan kurkkuun pahoinvoinnin vuoksi, tämä ja tämän tukiopetus..

   ”Voitte kertoa rehtorille että en tiedä asiasta mitään, asiaa pitää kysyä siltä lakimieheltä.”

Giselle näytti uskovan sanojani.

   ”No se on todella mukava kuulla että et ole ottanut lakimieheen yhteyttä itse, sillä muissa kouluissa ei arvosanoillasi olisi mitään mahdollisuutta. Haluathan parhaan mahdollisen opetuksen koulullamme että voit menestyä tulevaisuudessa.”

Giselle yritti ottaa kädestäni selvästi vihjaillen eleellään.

   ”Ethän sinä aiemmin kesken päivän ole halunnut, eikö tämä asia pitänyt pitää meidän kahden välisenä asiana? Salassa? Sanoit itse niin kun kesäkoulu oli loppumassa, että asiat muuttuvat, ettei kukaan epäile mitään.”

Giselle otti vetämäni käteni uudelleen omaansa.

   ”Hyvin muistettu ja olet oikeassa, mutta tämä nyt on tällainen käytä tilanne hyväksi hetki, kun olemme jo täällä lukittujen ovien takana.”

Käteni roikkuivat vierelläni kuin kuolleet kalat, samalla kun mieleni huusi täyttä kurkkua isoa eitä päässä, suusta kumminkaan tulematta sitä ulos.

Yritin kohteliaasti vetäytyä naisen otteesta kun tämä nosti kätensä olkapäilleni.

   ”No, älä nyt vääntelehdi siinä vaan auta- Mikä tuo mekkala on?!”

Giselle oli lähtenyt kuin myrskyn merkki, käytävältä kuuluvien huutojen takia.

   ”Mitä täällä tapahtuu?!”

Luokan ulkopuolella, luokka oli kokoontunut, kuten Giselle oli määrännyt mutta siellä oli selvästi Ziva saanut kohtauksen aikaiseksi, niin että Allison oli tämän kohteena- jälleen.

   ”Opettaja! Luojan kiitos että tulitte! Allison sai ihan ihmeellisen kohtauksen niin että jouduin puolustautumaan! Jouduin korottamaan ääntäni että tämä lopettaisi, tämä ei uskonut kun sanoimme hänelle olla hiljempaa.”

Ziva yritti vierittää tilanteen Allisonin syyksi, näin tämän kasvoilla ensimmäistä kertaa puhdasta vihaa Zivaa kohtaan.

   ”Mitä?!”

   ”Neiti Stone, en minä! Se oli Ziva joka hyökkäsi minuun päin! Yritin vain päästä heidän läpi repulleni, joka on tuolla nurkassa!”

   ”Hiljaa! Molemmat! Enkö sanonut että muut luokat ovat aloittaneet jo opiskelunsa?!”

   ”Näin sanoitte ja samaa yritin sanoa tuolle- hän ei vain-”

   ”En se minä ollut!”

   ”Allison Lovett! Riittää! Olen kuullut tarpeeksi. Liza, Jane, Riya, miten on? Kumpi aloitti?”

   ”Allison opettaja.”

   ”Kuten näet Allison, totuus tulee kyllä ilmi. Nyt loppuvat valehtelut suustasi. Luokkaan siitä, joka iikka, tunti alkaa.”

   ”Olipas se helppoa.”

Lizan kommentti meni Giselleltä ohitse mutta Ziva silti kohotti kättään tarkoittaen liikkeellään tätä olemaan hiljaa, samalla kuin nyökäten tyytyväisenä tyttöjensä apuun.

Allison jättäytyi hartiat hytkyen taka-alalle.

   ”en se ollut- minä-”

Vaikka olin helpottunut sekä kiitollinen siitä että tilanne oli kärjistynyt niin paljon, että itse en olisi nyt vaaka mamboa kuvaamataidon luokan pöydällä. En voinut sille mitään että kiukku Allisonin alistumisesta nosti sanat suustani ulos tätä ohittaessani.

   ”Hanki selkäranka.”

En tiedä miten tämä sanani otti mutta ärsytti niin paljon etten välittänyt miltä sanani kuulosti ulos tullessaan.

Ziva repi minut istumaan viereensä takariville niin, että Allison joutui istumaan Janen viereen.

   ”Valehtelija.”

   ”Allison Lovett!”

Gisellen käheä ääni sai Allisonin kohottamaan katseensa Janesta, joka katsoi mukamas järkyttyneenä opettajaa vierustoverinsa puheesta.

   ”Olet ehkä huonoin valehtelija jonka olen koskaan nähnyt, mutta että jatkat tuolla radalla vielä luokkahuoneessa vaikka annoin asian jopa olla, ilman että olisin käytävällä käskenyt sinua pyytämään Zivalta ja muilta anteeksi käytöstäsi. En yhtään ihmettelisi jos sinusta ei tulisi koskaan mitään, kun et osaa edes käyttäytyä kuten ihminen, olet kooltasi kuin gorilla mutta että käytökseltäsi myös. Olet-”

Allison oli noussut opettajan piikittelyiden aikana ja muiden revetessä nauramaan, tämä lähti juoksemaan kohti ovea.

   ”En antanut sinulle lupaa poistua! neiti Lovett!”

Giselle ei tehnyt elettäkään lähteäkseen tämän perään, kääntyi vain meidän muiden suuntaan.

   ”ja minä kun yritän kaikkeni opettaa teille elämän perus asioita, niin sitten luokallanne on yksi häirikkö, joka ei välitä koulunkäynnistään. No, ei anneta sen häiritä teidän muiden ahkerien opiskelijoiden opintoja, aloittakaamme.”

** **

Hyppytunti, se yksi tunti joka mielestäni on yksi turhimmista asioista opiskelussa. Et pysty lähtemään oikein minnekään, edes asuntolaan kun kohta kumminkin pitää olla jo palaamassa takaisin. Kukaan ei käytä sitä opiskeluun vaan kaikki lorvivat missä kukakin, samalla tavalla luokkamme piti omaa hyppytuntiaan.

Mutta kuten tyypillisesti, Ziva ei kestänyt kieltävää vastaustani, vaan yritti jälleen lyöttää meitä yhteen.

   ”Devon, etkö näe että olisimme niin täydellinen pari yhdessä? Etkö voisi edes kokeilla kanssani sitä? Uskon että pitäisit siitä. Olemme jo muutenkin kuin pari, niin miksi emme vahvistaisi sitä ja kertoisi että seurustelemme, tahdon olla tyttöystäväsi. Jos se on siitä yhdestä asiasta niin voin-”

   ”Ziva, kyse ei ole sänkyyn menosta. En vain halua pilata ystävyyttämme sillä että kun siitä ei tulisi mitään, niin eroaisimme vihamiehinä. En halua että kaverimme joutuisi valita sinun tai minun välillä.”

   ”No kaipa tuossa on järkeä, mutta-”

   ”D-Devon..”

Allison oli tullut huomaamattamme Zivan taakse ja kutsui minua ensimmäistä kertaa nimeltä. Kun katseeni kääntyi tähän, Allison lehahti punaiseksi mutta vain hetkeksi.

Sillä kun Ziva käänsi päätään tätä kohtaan, Allisonin kasvot valahtivat kalpeiksi.

   ”Kuinka kehtaat tulla lähellemme?! Kuinka kehtaat kutsua Devonia nimellä, eivätkö käytöstavat merkitse sinulle yhtään mitään!? Näit että keskustelimme ja silti tulit röyhkeästi keskeyttämään sen! Neiti Stone oli oikeassa, käytöstapasi vastaa gorillan tapoja! Ei siis minkäänlaisia!”

Muiden huomio kiinnittyi Zivan sivalluksiin kun Allisonin silmiin nousi kyyneleet. Tämä oli kuin liimautunut lattiaan, hän näytti jähmettyneen kauhusta.

   ”Voisin jatkaa vaikka koko päivän, mutta et ole sen arvoinen, häviä silmistäni!”

Allison oli lähtenyt itkien, emmekä olleet nähneet tätä loppu päivänä. Päivä päätyttyä yksitellen oppilaitos alkoi hiljenemään oppilaista ja piha-alueella ei ollut enää ihmisiä. Ei muita kuin Ziva tyttöineen ja eräs joka varmasti toivoi, ettei olisi tullut piilostaan esille.

   ”Tyhjentäkää sen reppu! Sillä on varmasti se! Kattokaa! Ootko vähän nolo! Mennään tytöt, ennen kuin joku näkee!”

Korkojen kopina kaikui seinistä kun Ziva ja tytöt lähtivät juoksemaan kohti tyttöjen asuntolaa. Korkojen kopinan hävittyä, seinistä kaikui vaimea nyyhke.

Olin seisonut siinä koko sen ajan, nähden kaiken. Ziva oli kaapannut Allisonin tabletin käteensä ennen poistumistaan. Näin Ziva siis pärjäsi koulussa, hän otti kaiken materiaalin Allisonilta.

Tunsin pienen syyllisen piston sisälläni. Isä ja Cameron ei ollut kasvattanut ja kouluttanut minua tällaiseen. Nämä eivät olleet opettaneet minua katsomaan sivusta kun jotakuta kiusattiin, miksi siis tein niin? Miksi katsoin sivusta kun Ziva joukkoineen alisti Allisonia?

Nyyhke voimistui samalla kun seinistä kantautui Allisonin ääni.

   ”E-e-en jaksa enää, miksi tosiaan elän? E-ei minulla ole syytä enää elää.”

Samassa kun tämän sanat kaikuivat seinistä, selkäni suoristui ja yllätyin itsekin seuraavasta jonka tein.

Kävelin Allisonin eteen. Tämä kohdisti itkuiset kasvonsa minuun säikähtäneenä. Tämä oli kuin säikähtänyt kauris auton ajovalojen edessä.

Mitään sanomatta tungin Allisonin maahan levinneet tavarat tämän reppuun, suljin repun samalla kun nostin hänen käsivarresta auttaen tämän ylös.

Nostin repun Allisonin olalle samalla kun tämä vain tuijotti minua pyyhkien viimeiset kyyneleet silmistään.

Sekunnin hetken katsoimme vain toisiamme, jonka jälkeen totesin tälle päätäni pudistellen.

   ”En käsitä miksi annat muiden tehdä itsellesi näin.”

Mitään muuta sanomatta käänsin selkäni hänelle. Allison availi ja sulki suutaan saamatta sanottua mitään minulle takaisin. En odottanutkaan. Kauempana tungin käteni housujeni taskuihin ja huokasin syvään. Vain aika näyttäisi olisiko edes tuosta pienestä eleestä mitään hyötyä. Ei ollut enää minun asiani, kaikki riippuisi hänestä itsestään.

JES! Se on ulkona!
Eli tulin muokkaamaan näitä loppu tekstejä julkaise painalluksen jälkeen..
Kommentit tervetulleita.. nyt en keksi mitään muuta tähän loppuun..

<3 Phoenix