Osa 56- Karu totuus

Koska tässä tarinassa on tämmöisiä osia ollut hyvin vähän, jos ollenkaan niin tahdon varoittaa teitä lukijoita! Eli kyseessä on paljon karumpaa kieltä sisältävä osa sekä nuorimmille lukijoille joissain kohdissa ahdistusta tms. aiheuttavaa materiaalia, joko kuvin tai tekstein. Tästä syystä tahdoin varoittaa ennen kuin päästän teidät osan kimppuun sillä tämän osan lukeminen tapahtuu täysin teidän omalla vastuulla!
Mutta pidemmittä puheitta, päästän teidän, omaan makuun liian ylipitkän osan pariin. Lukuiloa siitä huolimatta.

Kuvia 74.

 Viikko yksinään täysin tyhjässä talossa.

Äidin ruumis oli lähetetty Roaring heigtsiin isän viereen. Will-ukki oli hoitanut kaikki järjestelyt. Sinänsä ystävällistä häneltä mutta nyt emme olleet saaneet hyvästellä äitiä oikein. Ja se että sana me, ei kuvastanut sitä mitä nyt tunsin sitä ääliötä kohtaan! 

Mieluummin olisin puhunut vain itsestäni!

 Olin kaivanut Tyn kaverilta Bradiltä tiedon lopulta missä se ääliö oli viettänyt koko tämän ajan ja nyt seisoin vastenmielisen näköisen talon edessä. Miten kukaan pystyi asumaan sellaisessa?!

Ainoa mikä sai astumaan taloon sisälle, oli se että olin löytänyt Sarahin yhteystiedot ja soittanut tälle sekä se että olin kuin olinkin huolissani veljestäni, ties mitä oli tehnyt tämän viikon aikana kun äiti ei ollut enää saarnaamassa tälle.

Sisälle päästyäni kuvotus vatsanpohjassa ei ollut laantuakseen. Näky pihalla oli pientä verrattuna siihen miltä sisällä näytti.

Tulin siihen johtopäätökseen että se koko viikko mitä Ty oli ollut kateissa, oli ollut pelkkää juhlimista ja se näkyi asunnossa mutta myös Tyn kaverissa.

”Hoi! Missä se ääliö on?!”

”Puhu- yöhk- hiljempaa- K-kenestä sä- yöh- puhut?”

Gorillalla näköjään oli vaikeuksia puhua mutta en välittänyt tippaakaan. Mitä oli niin tampio että joi itsensä tuohon kuntoon.

Samassa kuulin vasemmalta korkokenkien kopinan tulevan portaita todella vaarallisen kolisevin askelin alas.

    ”M-mitäh thjäällä oikein mölytähn?”

Tämähän se vielä puuttui!

Näin jo sivusilmällä että kyseessä oli meitä vanhempi nainen ja tällä oli selvästi jotain osuutta asiaan että täällä oli näin paljon nuoria siinä kunnossa mitä olivat.

 Ei auttanut kuin kääntyä tämän puoleen.

   ”Et ole sattumoisin nähnyt veljeäni? Käyttää yleensä nimeä Ty ja tämän- serkkuamme- Trixiä?”

Miten vaikeata se oli vieläkin sanoa se ääneen, Trix serkku. Mutta äiti oli tämän sanellut aikanaan joten sitä kunnioittaisin.

    ”Ty? Tyyyyyih? Trix? Ei khjyllä muistu mieleen, mutta sinähän olet vharsin komee nuori uros. Yläkerran urhoot oon jo hjoidellu, mitesh ois?”

Tunsin aamupalan nousevan vatsasta tuota naista ja tätä paikkaa kohtaan, samalla kun tunsin vatsanväänteitä, ärtymys nousi aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Vaihteeksi mieleeni juolahti, että miksi pitikin olla näin uskollinen perjaatteilleen. OIin Sarahille luvannut etsiä kaksikon käsiini ja tässä sitä oltiin.

   ”Mene ehdotuksines muualle akka, Ty? Sellainen vaalea hiuksinen ja pieni pukin parran tapainen leukapiiressä ellei se idiootti ole mennyt sitä tässä viikon aikana ajamaan. Vaatteina vihreät kuteet, anna kuulua tai mä soitan poliisit!”

 Johan oli tullut naiseen ryhtiä, ainakin hetkeksi sanasta poliisi. Yläkerrassa näytti vielä kauheammalta kuin alakerrassa ja haisi myös juuri siltä itseltään!

Miten hemmetissä Ty oli saattanut päätyä tällaiseen paikkaan!?

 Huone oli pieni joten pieni liike nurkan takana sai huomioni. Mitä Thed oikein teki siellä? Punatukka oli sanonut että Ty oli ylhäällä, ei tämä muista ollut puhunut mitään.

   ”Alahan herätäh Sofia, oot muilleki ni miksh mä en sais?”

 Lähestyin muutaman askeleen peremmälle, samalla nähden että Ty oli sammuneena Thedin takana. Mitä helvettiä täällä oli menossa?!

   ” Voin kyl samuneenaki- Josh annath nii jätän sut het rauh- Mitä hitthoa?!”

 Kuupassa kiehahti Thedin sanoista, niin etten tajunnut mitä olin tehnyt ennen kuin olin tämän repinyt tytön päältä jo pois.

   ”Jaz? On shulla otsaa! Meneh poish! Ei sua kaivata!”

Kohotin kulmakarvaani inhosta.

   ”Ja sinuako kaivataan? Kai tiesit että noista sanoista voisin päätellä että olit raiskaamassa tuota tyttöä? Se jos mikä varmasti kiinnostais poliiseja jos tyttö huomenna menis tekee raiskausilmoituksen.. Mmm?”

 Johan oli tullu poikaan kiire mennä alakertaan niin että oli unohtanut vaatteensakin.

Voihan hemmetti, miten ihmeessä saisin ton hereille?

   ”Hoi, Ty! Missä nukkes?! *perkele* Ty, missä Trix? Herää idiootti!”

 Potku jalkaan näytti tekevän tehtävänsä.

   ”Mmm, m-mehne hiottoon JaZzh”

   ”Just.. anna mun kaikki kestää.”

 Palattuani alakertaan näin kuinka punapää makas lattialla sammuneena, Thed samassa kun tulin alakertaan ponkasi huojuen ylös tuoliltaan ja Randyn nojaamassa pahoinvoivana jonkun oven edessä joka epäilyttävästi näytti vessalta.

   ”Älähän vielä kiirehdi Thed, missä Trix?”

 Kuulin vaimean räkätyksen perältä.

Thed käytti hyväkseen huomioni kiinnittymistäni tuohon poikaan niin että luikahti otteestani pois.

Huikkasin jätkälle olla koskematta tyttöön yläkerrassa jonka jälkeen kiinnitin paremmin perällä olevaan poikaan huomioni.

    ”Ilmeisemmin sulla on jotain tietoa Trixistä?”

Poika myhäili tyytyväisenä samalla kun silitteli valahtaneella kädellään pystyssä olevaa puoliksi juotua pulloaan.

   ”Ehkä on ehkä ei, hik.”

   ”Jos henkes on sulle yhtään arvokas niin alahan kertoa!”

 Tämän harha silmäys nurkan taakse keittiön puolelle sai minun jalat liikkumaan eteenpäin.

Samalla kun astelin lähemmäs kuulin pojan räkättävän naurun porautuvan korvakäytäviini, niin teki mieli kääntyä antamaan selkäsauna tuolle ääliölle mutta näky sai minut pysähtymään.

 Siinä tämä oli!
Elintarvikkeita ympärillään avattuina, puoliksi syötyinä, sekä oksennus ja ties minkä muiden nesteiden ympäröimänä.

 En miettinyt kahdesti kun polvistuin tämän eteen.

   ”Et sä kuule sitä hereille saa, sellaista menoa annoin tälle että ei se siitä heti herää. khä khä khä- ouh!”

En tiedä mikä hitto minuun meni mutta oli pakko vaientaa se urpo!

    ”Trix? Hoi! Herää!”

   ”Jhaz? Shinäkö? Ohnko Ty jo vhalmis lähtemähn?”

   ”Paljonko sä oot oikein juonu?!”

   ”Ehn yhtään..”

 Samassa kun Trix oli, sanonut en yhtään. Ty joka oli tullut hoiperrellen alakertaan, suoristui, tämä oli selvästi kuullut sanat myös.

   ”Jutellaan tästä myöhemmin, jotain oot vetäny. Tule, lähdetään kotiin. Sinä myös aasi!”

 Onneksi matka oli tarpeeksi pitkä että loppu matka oli mennyt jo huomattavasti selvempänä kuin sen alku. Olin niin vihainen Tylerille että olin jättäytynyt taka-alalle. Sen olimme jo saaneet Trixiltä selville mitä se pellavapää räkättirastas oli tarkoittanut sanoillaan, Ty oli antanut sen jätkän koskea Trixiin. En voinut edes ajatella asiaa, niin pisti vihaksi.

Samassa kun pääsimme pihamaalle huomasin kaksikon pysähtyneen.

   ”Sisälle asti Ty, et nyt- mitä?”

Menin kaksikon ohi katsomaan mitä nämä olivat jääneet pällistelemään. Vastassani oli outo näky, nainen ja vihreä-mikä?

   ”Voinko auttaa?”

   ”Jared? Olen Sarah ja tässä Holus, anteeksi että tulimme pari päivää aikaisemmin sovitusta. Olitteko- Taivas! Mikä hänellä on?!”

Käännyin nähden kuinka Ty oksensi kaaressa pitkin pihaa, kiva!

    ”Öööö, pitkä tarina..”

   ”No siinä tapauksessa, mennäänkö sisälle?”

 Istuuduimme keittiönpöydän ääreen jossa olimme aikamme kaikki ihan hiljaa. Tilanne alkoi olla jo painostava ympärillämme.

Samassa Sarah aloitti kysymään mitä oikein oli tapahtunut.

 Kerroin tälle siitä mistä olin kaksikon löytänyt sekä siitä mitä Trix oli sanonut.

En voinut sille mitään että vilkuilin vähän väliä Holuksen suuntaan sillä en ollut varautunut ihan- niin- millaiseen? Vihreään- - - ihoon?

Sarah kuunteli ja toisin kuin oletin, tämä ei alkanut saarnaamaan.

   ”Tiedän mitä olette joutunut juuri kokemaan, olin itse yhtä hajalla silloin kun tätinne, äitimme Bria kuoli. Holus oli sairaalassa ja minä- Minä jouduin, tuota- minä, minä jouduin pieniin kokeisiin valtion toimesta sillä osoittautui että sairaalassa vanha hoitaja tunnisti minut. Tämä oli hoitanut toista äitiäni Gretaa kun tällä oli tapahtunut yliopistossa pieni onnettomuus. Mutta koska äitimme oli kuollut juuri ja minut todettiin vaarattomaksi, sain jäädä Holuksen luokse. Mutta Holusta ei pääsetty ihan hevillä sairaalasta, Will-ukkinne piti vedellä ties mistä naruista vanhoilta tuttaviltaan ennen kuin Holus luovutettiin Willin huostaan.”

    ”Mutta se meistä, kerrohan Trix, mitä tarkoitit sanoillasi kun sanoit Jaredille että et ollut juonut yhtään?”

Tyn katse kääntyi poispäin jolloin Trixin olemus valahti asteen alaspäin.

  ”Olen koko ajan yrittänyt sitä kertoa, minä olen linkitetty Tyhin. Jos Ty juo, minä humallun, jos Tyhin koskee minuun koskee. Tämä voi sanella mitä haluaa minun olevan ja minun täytyy totella. Minä olen hänen suojelusnukke ja tehtäväni on saada hänet tyytyväiseksi.”

Katsoimme Sarahin kanssa toisiamme mutta nyökkäsimme ymmärtävämme Trixin kertoman. Ty näytti siltä kuin olisi syönyt sitruunan ja tämän kehoon olisi juuri juntattua heinäseiväs.

Oli kuin Sarah olisi lukenut ajatukseni sillä seuraavaksi tämä alkoi puhua käytännön järjestelyistä.

 Keskustelumme tosin hiljeni samantien kun Ty avasi suunsa.

   ”Olet vihreä-”

   ”Ja sinä oot urpo”

En voinut sille mitään, joten purskahdin nauramaan Holuksen osuvalle vastaukselle.

Holus vain tuijotti Tyleria ja Ty taas mulkaisi vihaisesti minua. Minkä minä pystyin sille että veljeni ei osaa pitää suutaan kiinni.

 Sarah kääntyi minuun päin katsottuaan veljeään murhaavasti.

   ”Anteeksi Holuksen puolesta, hän ei kestä että ihmisen tuijottavat häntä, ei sen jälkeen mitä Munron klaani teki hänelle.”

 Vilkaisin Tyleria samassa kun sanoin pahoitteluni veljeni ääliömäisyydestä.

   ”Mitä ne teki sulle?”

 Tylerin sanat saivat Holuksen pään painautumaan.

   ”En halua puhua siitä.”

   ”Teidän täytyy ymmärtää että vaikka Will sai Holuksen pois valtion kynsistä emme ole koskaan turvassa. Nämä haluaisivat tehdä tällä tieteellisiä kokeita. Haluaisivat teljetä tämän jonnekin laitokseen. Ette saa kertoa kenellekään veljestäni. Arpi Holuksen kasvoilla on klaanin tekosia.”

 Katsoin Sarahia mutta sivu silmällä vilkaisin Tyleria joka näytti edes osittain nolostuneelta. Toivottavasti tämä tajusi mitä oli juuri saanut aikaan.

Samassa Trix alkoi puhua Sarahille.

    ”Minä lupaan että emme kerro Holuksesta kenellekään. Ty vain osaa olla välillä spontaani sanoissaan, mutta minä tiedän koska tunnen sen että tämäkin on pahoillaan sanoistaan Holus. Olette turvassa täällä. Klaani ei pääse teihin käsiksi koska minä suojelen tästä lähin myös teitä, te kuulutte perheeseen.”

   ”Kiitos Trix”

 Holus mumisi kiitoksensa.

   ”No niin, miten olisi pieni esittely missä kukakin nukkuu?”

Kaksi vuotta myöhemmin

Yhteiselo oli yhtä vuoristorataa perheessä jossa oli niin paljon salattavaa. Sarahin kloonius, Trixin yhteys Tyleriin, Holus- no kaikkinensa sekä vielä minun ja Tylerin voimat.

Emme vieläkään tienneet kummasta tulisi perillinen mutta olimme saaneet Willin kuoleman jälkeen pienen paketin postista jossa oli ollut sukumme kirja. Olimme luettuamme piilottaneet sen turvalliseen paikkaan josta sitä ei löydettäisiin mutta seuraukset luettuamme sen, oli kaikkea muuta kuin hyvät.

 Vaikka itsekkin kätkin paljon vihaa ja hämmennystä sisääni. Tylerista oli tullut vieläkin kylmempi ja katkerampi mitä tämä oli jo entuudestaan.

Aina kun Holus tervehti Trixiä, Tyler oli naljaamassa tästä.

    ”Mitä hittoa sä aina sitä moikkaat! Voisit totella välillä kun sanon että lakkaa olemasta sen- no olion kaveri!”

   ”Ei tämä ole tehnyt mitään pahaa-”

    ”Meillä on ihan tarpeeksi kestettävää ilman tollasta ufoa.”

   ”Ei hän ole ufo vaan kasvissim.”

   ”Mikä niin?”

 Trix oli paljastanut meille kaikille että kielletystä hedelmästä syntyi yhdeksässä vuodessa ja yhdeksässä kuukaudessa kasvisim joka eläisi samalla tavalla kuin ihmiset mutta eivät söisi ikinä lihaa tai muita eläinperäisiä aineksia.
Tosin Tyler ei ilmeisemmin ollut kuunnellut kovinkaan hyvin.

 Niinpä olimme antaneet Holukselle tehtäväksi hoitaa äitimme puutarhaa sillä kouluahan tämä ei voinut samalla tavalla käydä kuin me kolme muuta.

Meillä kaikilla oli omat tehtävämme kodissa. Holus hoiti puutarhaa, Sarah hoiti ruoanlaiton sekä kodin ylläpidon. 

Itse vastasin talouden ylläpidosta, mikä tuntui kieltämättä oudolta seitsemäntoista vuotiaan hoitaa.

 Ja Trix sekä Ty hoitivat kanat.

Olimme jälleen saaneet yhden pesueen tipuja joista jälleen Trix risti kaikkein pehmeimmän ja keltaisimman Pörriksi.

    ”Et voi jumalauta olla tosissas!”

   ”Miksi ei? Kato sitä! Se on niin suloinen ja pehmeä! Aivan kuin Pörri ensimmäinen.”

   ”Vitut kato, saat muuten tänään asiakkaan. Se tykkää punatukkaisista.”

   ”A-ai, s-selvä. Jos niin haluat Ty.”

    ”Niin haluan ja sen teet. Onko se yks vielä omassa ”lukaalissaan”?”

   ”Jaz? En ole nähnyt häntä tänä aamuna, ilmeisemmin. Tänään on kumminkin lehden nettipalveri päivä.”

   ”Lehti ja lehti.. Ihan varmasti on jo potkittu hommasta pois aikoja sitten, ku on liian kokematon hoitamaan hommaansa.”

 Nauru kantautui pihamaalta sisälle asti niin että keskittymiseni herpaantui hetkeksi.

   ”Kaikki hyvin herra Quint?”

   ”Mmm, mitä? Aa, juu kyllä on.. jatketaan vain Matt.”

Toisin kuin Ty aina vihjaili, olin saanut lehden toimimaan enemmän kuin hyvin ja vaikka Ty ei sitä tiennyt. Tämän suojatulle tilille tippui tasaisesti rahaa. Olin laittanut ehdon että tämä saisi sen vasta kun osoittaisi merkkejä siitä että pystyi hoitamaan taloudellisesti raha-asioita itse joten tällä ei vielä ollut pääsyä tililleen.

Tämän kohtelu Trixiä kohtaan oli aivan hirveää ja se miten kulutti kaikki pienet säästönsä, no sitä en tosin tiennyt mihin ne kulutti mutta se ei taas kuulunut minulle. Ainoa mikä minua kiinnosti, oli se että heti kun tämä osaisi käyttää rahaa paremmin, tämän talletustili päätyisi tämän omiin nimiin.

  ”Sanoitko seitsemän prosenttia?”

”Kyllä vain, sen verran on lehden menekki kolmessa kuukaudessa noussut. Sen Mainland-projektisi jälkeen tämä on tapahtunut. Täysin sinun aikaan saannoksesi herra Quint.”

”No hyvä että se meni kuten toivoimme. Hienoa työtä taas Matt, kerro työntekijöille että ensi kuun palkassa on pieni bonus kiitokseksi hyvästä työstä. He ovat sen ansainneet.”

”Kiitos herra Quint, minä kerron.”

”Mennäänkö sitten kohtaan viisi?”

 Sillä välillä kun kävin loppu raporttia läpi Mattin, luottomiehen Paikallislehti Roarista. Tyler ja Trix olivat saaneet omat askareensa valmiiksi.

   ”Muista laitta se pinkki mekko päällesi ja vaikka joudut nyt laittamaan jakauksen sille toiselle puolelle niin peitä se hir- Etkö osaa koputtaa?!”

   ”Koputin ja tulin, enkä tullut sinun takia vaan Trixin, onko hän huoneessaan?”

   ”On mutta hän on pukemassa, menemme ulos- sanoin ettei sinne saa mennä!”

 Sarah oli onneksi oppinut jo käsittelemään Tyleria.

   ”Trix, haluaisin puh- Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut!?”

 Trix kääntyi pelästyneenä Sarahin suuntaan nostaen kätensä varovasti hiuksiinsa ja toisen suojaamaan mustelmaa jonka oli onnistuneesti pystynyt peittelemään omalla kampauksellaan.

    ”Se on vähemmän mitä ne lupasivat, sano Matt niille että- mmm- odotatko hetken, serkkuni soittaa. Sarah? Olen keskellä palaveria, tiedät ett- on siis mitä!?”
Nousin samassa tuolilta niin että se otti ja kaatui nurin, mutta en välittänyt.
   "Matt, palaan ihan kohta."

 Sarahin laitettua puhelimensa taskuun, Ty oli rynninyt Trixin vierelle raivoten Sarahille, ettei tällä ollut mitään oikeutta saarnata, hän kun ei ollut meidän äiti.

   ”En ole äitinne, mutta olen teidän virallinen huoltajanne ja on minun tehtävä huolehtia teistä! Mitä ihmettä olet tehnyt hänelle Tyler?! Ala selittää!”

 Saavuin juuri parahiksi paikalle kun Ty yritti sepittää valheita, se näkyi tästä niin selvästi. Jotain hyötyä sentään siitä että olimme kaksosia.

   ”Nyt valehtelet minkä päästäsi jaksat, jätin Mattin linjoille roikkumaan kun tulin tänne joten jos saisimme paremman version kiitos.”

    ”Vittuakos mä sulle mitään kerron, et oo mun isä vaan rasittava veli joka työntää nokkansa asioihin jotka ei sille kuulu.”

Vilkaisin Trixiä joka yritti välttää katsekontaktia samalla kun Ty sanoi sanat minulle.

Vilkaisin tämän kääntynyttä selkäänsä jolloin päässäni naksahti.

 En ollut pahemmin väkivallasta sen kahdentuhannen sanan esseen jälkeen välittänyt mutta liika oli liikaa. Tyler tiesi samassa kun nakkasin tämän ympäri mitä olin tekemässä, jolloin tämä kohotti kätensä nyrkissä minua kohti.

Onnekseni olin tätä nopeampi ja sain Tylerin ranteesta kiinni samassa kun oma vasen nyrkkini osui suoraan tämän kasvoihin.

 Samassa kun oli saanut iskun osumaan tähän näin kuinka Trix tipahti lattialle.

Koska huomioni herpaantui, Tyler käytti tilannetta hyväkseen ja tönäisi minua taaksepäin.

 Samalla kun tämä oli ohittamassa minua, tämä naurahti sarkastisesti.

   ”Näetkös nyt veliseni, et voi tehdä minulle mitään jos et halua että Trix saa sen myös. Sinuna pitäisin tästä lähtien huolta omista asioista. Ylös Trix, meidän oli tarkoitus tavata Fred puolen tunnin päästä.”

Seisoin patsaana katsoen kuinka Trix nousi haparoivin askelin Sarahin auttaessa tämän ylös ja sanottuaan olevansa kunnossa Trix riensi Tylerin perään.

Tiesin että minun olisi pitänyt pyytää anteeksi mutta sanat eivät tulleet suusta. Mikä tosiaan minä olin mennä sanomaan Tylerille mitään, Trix oli tämän nukke ja tämä selvästi kuunteli Tylerin määräyksiä viimeiseen asti.

 Kahdeksan vuotta myöhemmin.

Starlight Shore

klo 5.30

 Itse pintainen puhelimen pirinä sai lasipöydän värinällään värisemään.
Käsi haparoiden peiton alta sai aikaan sen että puhelin oli pudota pöydältä lattialle.

 Kilahdus linjan toisessa päässä kertoi sen että puhelimeen oli lopulta vastattu ja että se oli laitettu kaiuttimelle.

   ”Herätinkö?”

    ”Et ollenkaan, olen- mm- ollut jo jonkin aikaa ylhäällä.”

Jalat heittäen sängyn laidalta lattialle sai aikaan sen että hitaasti mutta varmasti silmät alkoivat aukeamaan myös.

    ”Et kuulosta kovin vakuuttavalta että olisit ollut ylhäällä jo jonkin aikaa, kuules.. Lupasin ilmoittaa heti kun ollaan saatu muutettua ja purettua, joten-”

   ”Kiva kuulla, oliko vaikeaa löytää tavaroille paikat? Itselläni siinä meni aikaa.”

    ”Ei ole oll- Holus! Jalka pois sohvalta! Äh, mene keittämään vaikka kahvit meille. Kiitos”

Sarah katsoi veljeään joka laiskasti nosti jalkansa pois sohvalta ja nousi mennäkseen keittiön puolelle.

   ”Miehet-”

 Naurun purskahdus pääsi väkisinkin huulien välistä ulos.

   ”Puhut kuule juuri saman ikäisen miehen kanssa puhelimessa.”

    ”Niin niin, mitäs minä olin- Niin! Joko olet asettunut? Starlight Shore voi kuulemma olla tulijoille varsinainen myllerrys, olet kumminkin itse asunut koko elämän saarella. Siellä se oli helppoa”

   ”Paraskin puhumaan, nyt kun mikään ei pidättele niin en voi käsittää miten valitsitte Costhall fallin asuin paikaksenne.”

   ”Se että täällä olemme turvassa, tänne ei voi kuin eksyä jos ei tiedä tämän olemassa oloa. Emme mekään tietäisi, ellei Will olisi tästä aikoinaan maininnut. Tämä on niin, keskellä ei mitään, että tätä ei ole laitettu vieläkään kartoille. Täällä asuvat kaikki joilla oma rauha ja turva ovat tärkeää.”

    ”Kuulostaa- mm- tylsältä.”

   ”Puhu mitä puhut, sinulla kun ei ole toisen äitisi naamaa ja veljenä kasvissimiä.”

    ”Huoh, tiedän- veljenäni on ääliö tosin.”

   ”Onko heistä kuulunut mitään? Heidänhän takia et melkein kahdeksaan vuoteen asettunut minnekään.”

   ”En ole.”

   ”Jared, sinä tiedät että Tyler pitää löytää, suku-”

   ”On turvassa Sarah..”

    ”Mitä!? Miten, Sinä? Milloin? Nyt vasta?!”

   ”Näköjään viime yönä.”

    ”Mutta, sehän on- se on-”

   ”Perseestä, sitä se on.”

   ”Miten niin?”

   ”Koska tästä päivästä lähtien, en voi olla ilman paitaa ja pitkiä housuja, siksi.”

Olipas taas osa! Hykertelin tätä tehdessäni enemmän kuin kerran, mutta nyt tänne sitä laittaessa aloin miettiä että mahtoiko olla yhteen osaan aivan liian paljon kaikkea? Kertokaa te, tehän tätä luette ulkopuolisen silmillä. 

Niin, ja pyydän.. älkää tällä kertaa meinatko tervata ja höyhentää? Jooko? Mie oon ihan viaton mitä toi miun kiero mieleni aina keksii! Se kun saa idean en voi sitä sivuuttaa..

No joo.. toivottavasti tykkäsitte!

<3 <3 <3

Edit. Kuten kaikki varmaan näkevät kommentti osiosta niin pahin painajainen tapahtui ja innostuttuani ideoistani liikaa tein sen pahimman ja anteeksi antamattomamman teon ja olin vahingossa laittanut lehden uudeksi nimeksi DLT:stä tutun lehden nimen. Tahdon julkisesti pyytää Irvikseltä tätä anteeksi ja korjaus tehty. En voi sanoin kuvailla miltä tällä hetkellä minusta tuntuu ja kommenteista voitte myös nähdä sen että sanoin nyt laittavani Quintit hetkeksi jäihin koska minun pitää miettiä sukupolven suuntaa aivan uudestaan.. Vaikka lehti oli ainoa mitä toisesta tarinasta oli samaa niin en pysty vakuuttamaan ketään sillä että seuraavassa osassa ei olisi mitä Irvis väittää.. niinpä, annan nyt hetken pölyn laskeutua ja mietin mitä teen näille ideoilleni kun en keksi tähän hetkeen muuta. Syvät pahoittelut ja palataan kun palataan..
Lopuksi haluan vielä kuten kommenteissakin kirjoitin kiittää Irvistä siitä että kertoi suoraan mistä pahoitti mielensä, arvostan suoraa puhetta vaikka tällä hetkellä tuntuu että olen saanut saavillisen jäävettä niskaani. Mutta näin, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja katsotaan mihin päädyn jatkon suhteen. :/