keskiviikko 24. elokuuta 2016

OSa 52- Menetetty aika

No niin! Kuten luvattu, tässä uusi osa. Päästän teidät sen kimppuun samantien.
Lukuiloa.

Kuvia 46

 Hidden spring, rauhan tyyssija jossa salaiset lähteet tekevät saarikaupungista täydellisen turisti kohteen. Mutta samalla ihmisille täydellisen piilopaikan, sillä kukaan ei osaisi etsiä täältä ulkopuolista. Kaikkien olettamuksena on että tämä kaunis rauhantyyssija on vain paikallisten asuttama.

    ”Taisin löytää hänet. Jäljet johtivat Glodder grindiin ja sieltä ei ole muita suuntia kuin autolla tai sitten lautalla Hidden springiin.”
   ”Toivon toisissani että olet oikeassa tällä kertaa.”
   ”En voi luovuttaa, minun täytyy korjata asiat.”
   ”Itsesi vai hänen vuokseen?”

    ”Hänen että itseni, äitisi olisi toivonut sitä.”
   ”Huoh, tiedän. En voi uskoa että hän teki näin, yhdeksän vuotta on isä pitkä aika. Mitä ikinä teetkään niin-”
   ”Tiedän, tiedän. En menetä malttia. Hei, mutta nyt pitää mennä kysymään näiltä paikallisilta josko he tietävät missä hän asuu, soitan kun tiedän jotain tarkemmin.”

 Vaatekaupan pitäjä varmasti osaisi neuvoa tien, sellainen kauppa varmasti tuntee melkein jokaisen asukkaan.
   ”Hyvää päivää, kuinka voin palvella?”
   ”Hyvää päivää vain nuori mies, tulin kyselemään että mahtaisitteko osata auttaa minua. Tänne muutti eräs nainen noin 8-9 vuotta sitten?”
   ”Jaa, silloin kyllä muutti muutama ihminen, muistan kun äiti siitä puhua paapatti kotona. Taisi olla että kaksi naista ja yksi mies, sanoitte että nainen? Se on sitten joko Natalie Krinston tai sitten Hally Kint.”
   ”Mahtaako kumpikaan asua enää näillä main?”
   ”Oi kyllä vain! Tai siis toinen asuu, Hally Kint. Natalie kun muutti pois sellaisen vuoden päästä, oli aika kova- No äidin sanoilla, puuma..”
   ”Eli tämä Hally on täällä ja”
   ”Juu kyllä vain! Todella mukava nainen, aina tervehtimässä kaikkia ja niin ystävällistä palvelua saapi. Hän kun on tuon meidän lähikahvilan työntekijä. Törkeän hyvää lounas ruokaa kun tämän vuoro on keittiössä- Hups, älä vain kerro tyttöystävälleni, hän kun on Hallyn työkaveri.”
   ”Minä lupaan olla kertomatta, kiitos nuori mies.”

 Kahvila sijaitsi aivan korttelin päässä ja näytti enemmänkin bileluolalta kuin kahvilalta, kaipa se oli sen paikkakunnan muotia tai sitten se oli tehty entiseen kapakkaan.
Astuin ovesta sisään jonka seurauksena sain erittäin iloisen ja pirteän tytön tulemaan luokseni.

   ”Hyvää päivää ja tervetuloa Cafe Blackiin, voinko olla jotenkin avuksi?”
   ”Kyllä vain, mahtaako Hally Kint olla työ vuorossa?”
Tyttö meni varautuneeksi ja katsoi keittiön suuntaan. Tämän käytös oli täysin päinvastainen mitä pojan vaatekaupassa.
   ”Valitettavasti Hally ei ole täällä tänään. Enkä oikeastaan saisi sanoa-”
   ”Cherry, mitä sinä teet? Olemme sopineet- äh- mene pyyhkimään pöytiä!”
   ”K-kyllä Rhianna, anteeksi.”

Nyökkäsin pahoittelevalle tytölle kun neljissä kymmenissä oleva nainen jota Cherry tyttö oli kutsunut Rhiannaksi tuli luokseni.
   ”Valitettavasti meillä on sellainen käytäntö että emme kerro työntekijöidemme asioita ulkopuolisille. Voinko ottaa teidän yhteystiedot niin Hally ottaa teihin yhteyttä jos kokee sen tarpeelliseksi.”
   ”Kyllähän se käy, todella hienoa että jossain vielä on tälläinen varovaisuus, nykymaailmassa kun ei voi olla liian varovainen. Nimeni on Max Quint, Hallyn isä.”
   ”Isä?! No mutta, kyllähän teillä silloin pitäisi olla yhteystiedot?”
   ”No ei ole, katsos- riitaannuimme ja- nyt olen täällä suru-uutisissa.”
   ”Voi sentään!”

 Rhianna oli kuunnellut tarinani ja oli lopulta päättänyt itse antaa kyydin tämän Hally nimisen naisen osoitteeseen. En tiennyt oliko tämä edes oikea osoite ja henkilö oikea mutta nimi oli lähellä Halleyn nimeä ja epätoivoiset ajat ajoivat epätoivoisiin tekoihin.
Katsoin naista autossa vielä kerran ja nostin käteni kiitokseksi.

 Rhianna oli sanonut että muurin jälkeen oikealle. Puskassa on ruusu ja polkupyörä jonka vierestä pitäisi kulkea. Näin ruusun ensimmäisenä jonka jälkeen pieni polun tynkä pilkisti pensaiden takaa.

 Lähdin kulkemaan polkua pitkin eikä tarvinnut kuin ottaa kymmen askelta kun metsä ympärillä alkoi harveta ja talo alkoi niiden takaa pilkistää.
Todella hyvin naamioitu paikka talolle jos halusi olla rauhassa. Hyvin fiksusti ajateltu, turvallisuutta silmällä pitäen!

 Sydän oli hypähtää kurkkuun kun tulin taloa lähemmäksi ja ovi aukeni. Siinä hän oli! Ilmielävänä ja selvästi terveiden kirjoilla! Sydän oli pakahtua, samalla kun tunsi kiukun kipinän, mutta huojennus oli suurempi joka vei näistä kahdesta voiton.

Kuinka mukavaa oli nähdä hänet kaikkien näiden vuosien jälkeen. Halley ei aluksi huomannut minua kun piti päänsä alhaalla mutta päästyään portaat alas tämä nosti päänsä pudottaen samassa roskispussinsa.
Seisoimme aikamme täysin paikallamme, Halley kumartui ottamaan pussin maasta. Mitään sanomatta laittoi sen roskikseen ja oli menossa takaisin sisälle kun pysähtyi portaissa.
   ”Kahvia?”

 Astuin varovasti Halleyn perässä sisälle ja huomasin että eteisessä oli kodinhoitohuone sen yhteydessä. Näköjään tilat olivat tässä huoneistossa rajalliset.
Halley kolisteli edessäpäin joten suunnistin kulkuni sinne.

    ”Juotko vielä samalla tavalla kahvisi? Vai keitänkö teetä?”
   ”Kahvi kelpaa kiitos. Samalla tavalla”
Halley nyökäytti vakavana.
   ”Miten löysit minut?”
   ”Monen vuoden työllä ja sillä että-”
Pala jäi kurkkuuni.
   ”Äiti taisi kertoa kuolinvuoteellaan?”
Nyökkäsin vaisusti. Tämä tosiaan oli kertonut kuolinvuoteellaan että oli salaa tukenut taloudellisesti Halleyta kaikki nämä vuodet, mutta siitä huolimatta vaikka teki kuolemaa, Anabel ei ollut kertonut missä Halley oli. Tämä oli vain ainoastaan antanut yhden pienen vihjeen, Glodder grind.

 Halley kantoi mukit pöydän päälle ja kutsui kahville.
   ”Valitettavasti minulla ei ole muuta tarjottavaa.”
Pudistin päätäni ja sanoin etten tarvitse mitään. Siinä olimme, isä ja tytär mutta kumpikaan ei osannut sanoa toiselleen mitään.
Halley kumminkin rikkoi hiljaisuuden hetken ajan päästä.

    ”Miten Bria ja Sarah voi?”
Olin tukehtua kahviini, Bria siis oli oikeasti puhunut totta! Tämä ei tiennyt missä Halley oli, olimme Anabelin hautajaisten jälkeen saaneet siitä ison riidan aikaiseksi. Pitäisi pyytää tältä anteeksi!
   ”Mmm, hyvinhän he. Sarah on jo teini, mutta ehkä pitäisi kertoa hiukan mennyttä?”
Halley nyökkäisi joten aloitin kertomaan.


 Näit viimeeksi Sarahin taaperona ja koska sinulla oli niitä- omia murheita et kerinnyt näkemään tätä lapsena, tässä alkoi paljastumaan mielenkiintoisia piirteitä.
Tämä nimittäin paljastui aivan Gretan näköiseksi tytöksi, mutta erikoisinta oli, ettei tällä ollut samaa silmän väriä.
Äitisi ja minä lähestyimme asiassa Briaa jolloin meille selvisi, ja tätä et sitten saa kertoa kenellekään! Bria lopulta myönsi tehneensä eräänlaisen kokeen koneillaan. Tämä oli aikoinaan Gretan eläessä ottanut Gretan dna:ta ja oli onnistuneesti monistanut sen. Tämä oli tieteellisien keinojen avulla saanut tehtyä Gretasta kloonauksen.


 Olimme aluksi hyvin järkyttyneitä tästä tiedosta mutta se ei vähentänyt sitä isovanhempien rakkautta tuota fiksua ja mahtavalla luonteella omaavaa tyttöä! Tosin kuin Greta, Sarah on todella ulospäin suuntautunut ja iloinen nuori naisen alku.

 Tässä välissä tahdon kertoa myös sen että muistatko sen Brian siemen kokeilun josta saitte aikoinaan ison riidan aikaiseksi? No se siemen alkoi lopulta itämään! Yhdeksän vuotta siinä meni ja se alkoi lopulta itämään.

 Bria oli aivan haltioissaan, oli kuin tälle olisi Greta tullut haudan takaa tervehtimään häntä. Karmivaa tiedän mutta niin se vain oli.
Sarahin kanssa nämä hoitivat sitä joka päivä ja Sarah oli alkanut jopa juttelemaan kasville.

 Äitinne oli hyvin usein auttamassa Briaa Sarahin kanssa mutta sairastuttuaan Brian oli pitänyt palkata apulainen siksi aikaa aina kun tämä oli ylitöissä. Kyllä vain, tämä vieläkin oli uranainen vaikka kasvatti nuorta tyttöä. Tosin Sarah oli sen verran intohimoinen opiskelija, on toki vieläkin mutta silloin erityisesti, tämä teki usein jopa edelle tehtäviä kuin se että olisi tehnyt liian vähän.


 Älä toki käsitä väärin. Bria on täydellinen äiti, tämä on hyvin huolehtivainen ja kun Sarahissa alkoi näkyä Gretan piirteitä, tällä oli hyvin tarkkaa se että tätä ei kiusattu.
Senpä takia sekä tietysti sen että tyttö tosiaan alkoi päivä päivältä muistuttaa enemmän Gretaa, Bria hommasi koti-opettajan tytölle. Siitä ei Sarah oikein pitänyt mutta taipui lopulta.

 Yksi syy miksi Sarah taipui asiaan, oli se että tällä riitti aikaa enemmän myös leikkiä.
Usein tämä leikki kasvavan taimen alun vieressä nukkeleikkejään kunnes eräänä päivänä tämä sai elämänsä säikähdyksen.

 Kasvi nimittäin liikahti!
Bria kertoi että Sarah kiljui äitiään niin että Bria jo luuli valtion virkamiesten saaneen vihiä tytöstä.

 Päästyään pihalle Bria oli saman tien huomannut mistä kiljunta oli johtunut ja lähti asiaa tutkimaan.
Sarah oli kuulemma varoitellut että Brian pitäisi jättää se maahan ja peittää se kokonaan mullalla.

 Noh, Brian tuntien tämähän ei jättänyt tieteellistä koettaan kesken ja äitinne opeilla kiskaisi ”mukulan” maasta kaikilla voimillaan.

 Saadessaan tämän mukulan maasta Bria ei ollut uskoa silmiään.
Tämä katseli hämmentyneenä lehtien kääröissä olevaa pakettia ja nappasi taskustaan sinisen huivinsa avuksi.

 Saatuaan mullasta ja lehdistä putsatuksi sekä huiviin käärityksi, Bria kohotti nyytin ylöspäin jolloin tämä pieni hento olento kikatti ensimmäisen kerran.

Yhdeksän vuotta ja yhdeksän kuukautta meni ja Bria sai lopultakin selville mikä se siemen oli jonka tämä oli yliopisto aikoinaan saanut monistetuksi onnistuneesti.


Sarah oli kuulemma katsonut näkyä silmät suurina kädet suunsa edessä, niin että Bria ei ollut aluksi tiennyt mitä tyttö ajatteli tästä uudesta perheenjäsenestä.
 
 Bria käänsi kääröä tytön suuntaan ja oli kuulemma sanonut näillä sanoilla Sarahille.
   ”Sarah, meillä on uusi perheenjäsen. Tässä on pikkuveljesi.”

 Samassa kuulemma Sarah oli alkanut pomppia tasajalkaa kädet kohti taivasta.
   ”Sain pikkuveljen! sain pikkuveljen! En ole enää ainoa lapsi talossa!”

 Briaa oli lämmittänyt tytön reaktio niin paljon että he olivat yhdessä keksineet pojalle nimen.
Poika sai nimekseen Holus Quint.

 Halley tuijotti kuppiaan kun lopetin tarinani.
   ”Hänellä siis on nyt tytär ja poika? Minkä ikäisiä he ovat?”
   ”Sarah on 17 vuotta ja Holus on 8 vuotta.”
Tiesin mitä Halley ajatteli, tämä oli menettänyt niin paljon. Kuten olimme me kaikki.

 Kaksi asiaa vaivasi mieltäni enkä voinut mitään sille että toinen niistä lipsahti suustani.
   ”Oletko sinä-?”
   ”Perillinen? Olen ja ennen kuin kerkiät kysyä niin kyllä isä. Synnytin, minä en tehnyt aborttia.”
Halley piti hetken syvän hiljaisuuden kunnes huokasi.
   ”Ehkä on minun vuoroni kertoa menneestä?”


 Saapuessani Hidden springiin minulla ei ollut merkkiä.
Saatuani tämän talon, äidin avulla. Heräsin eräänä aamuna siihen että minulla oli tullut merkki kylkeen. Kaksi varpusta.
Minulla ei ollut vielä maha alkanut siinä vaiheessa kasvaa mutta oli vain ajan kysymys milloin.

 En mennyt saman tien töihin, sillä kuka nyt palkkaisi raskaana olevaa naista. Niinpä hommasin pienillä rahoillani siemeniä ja aloin kasvattamaan äidin opeilla taimia. Olen saanut suht hyvät rahat siitä myydessäni kahvilaan kasvattamiani tuotteita, kahvilaan siis jossa nykyään olen osa-aikaisessa työssä.
Sitä kautta tutustuin kahvilan omistajaan ja sain työni.
Raskaus aika meni siivillä, pian olikin aika synnytyksen joka oli harkittu sektio.

 Se tapahtui syksyn pimeänä yönä kun sain syliini kaksi pientä kaunista tervettä poikaa.
Odotin siis kaksosia. 
Täysi työhän siinä oli hoitaa kahta pientä vastasyntynyttä mutta selvisin siitä.
En voinut lähettää kuvia heistä sillä äitini kielsi. Tämä sanoi että sinä et ymmärtäisi että nämä ovat ihmisiä siinä missä mekin eikä mitään outoja olentoja. Niinpä pysyin poissa ja aika kului.

 Kun pojat kasvoivat, näiden aktiivisuus lisääntyi, totta kai. Oli kotiaskareiden lisäksi opettelemista.

 Milloin potalla harjoittelua, milloin kävelyä sekä tietty puheen opettelua unohtamatta. Nämä olivat todella nopeita oppimaan asioita mutta yksin kahden taaperon kanssa, se ei ollut helppoa.

 Valitettavasti näiden luonteet alkoivat erottua erittäin hyvin. Temperamentti Quintien suvulta oli hyvin nähtävissä joka päiväisissä askareissa.
Kun ei tahtoa saatu läpi niin se kyllä tuotiin esille.

 Samalla kun pojat alkoivat syömään kiinteää ruokaa, niin kasvimaallani piti lisätä kasveja. Näistä olisi hyvää vauhtia tulossa kasvissyöjiä jos saisivat itse päättää mitä syötäisiin!

 Aikani oli vain tosin rajallista joten valitettavasti minun piti tehdä puutarha työt juuri ennen iltapuuhia. Se oli sellainen hetken oma rauha kun pojat olivat omien lelujensa kimpussa olohuoneessa. Toki minulla oli itkuhälytin mukana että kuulin oliko kaikki hyvin siellä.

 Eräänä iltana sitten jotain tapahtui. Kuulin itkuhälyttimestä itkua, suorastaan hysteriaa.
Kuultuani sen, juoksin takaovelle enkä ollut uskoa silmiäni.

 Jähmetyin kauhusta sillä luulin jo klaanin hyökänneen. Näin toisen mutta toinen oli kadonnut! En nähnyt häntä missään.

 Kiiruhdin sisälle taloon, jolloin jähmetyin uudemman kerran. Hetkeä aiemmin en nähnyt poikaa soittimensa edessä ja nyt tämä istua nökötti soittamassa sitä.

 Samassa huomasin toisen järkyttävän asian. Nimittäin sen että toisen pojan lelupalikkalaatikko kohosi ilmaan.
Tuijotin aikani hämmentyneenä sitä näkyä. En voinut uskoa mitä näin, kunnes hyvin hitaasti laatikko palasi lattialle ja poika jatkoi sillä leikkimistä.

 Tuijotin aikani molempia kun soittopelillä musiikki lakkasi. Poika tuijotti minua pitkään kunnes-

 Tämä katosi, katosi aivan minun silmieni alla! Huusin tätä hädissäni sen minkä keuhkoni antoi mutta kuulin vain iloista lapsen kikattelua.

En tiennyt miten reagoida kunnes takanani kuului tyytyväistä jokeltelua. 
Käännyin ja näin tämän siirtyneen soittopeliltä taakseni näkymättömänä. Silloin tajusin sen, näillä oli erikoiskykyjä.

Soitettuani äidille sain varmennuksen asiaan, näillä molemmilla oli tullut erikoiskyky ilman että olivat vampyyreita, eikä se vaikuttanut siihen suku olisi vielä turvassa.


Tälläinen menetetty aika siis molemmissa päissä, omaan mieleen aika tylsä osa mutta tämä oli välttämätön että pystymme jatkamaan eteenpäin.. toivottavasti ei ollut iso pettymys.
Koska tämä oli tälläinen takauma osa niin lupaan että saatte vielä tämän viikon aikana toisen osan, kyllä tämä on lupaus viikko nyt. <3



Lähettänyt klo

6 kommenttia:

  1. therogis24. elokuuta 2016 klo 10.35

    Huonovointisuus painaa mutta se ei estä mua lukemasta osaa! Quintit piristää aina, mitä nyt keskittymiskyky olis vähän heikkoa kun on nälkä mutta kuvottaa ja päätä vihloo, joten pahoittelen mahdollisesti lyhykäistä kommenttia.

    Pakko kehua tämän osan kuvia, oot vissiin alkanu muokkaamaan niitä enemmän? Tosi hienoja!
    Ja erityisesti muuten pidin tästä kuvasta, Halley tekee tuossa niin arkista asiaa eikä esim. vain seisoskele jossain. Hyvin oivallettu.

    Omasta mielestäni osa ei ollut alkuunkaan tylsä, kertomukset veivät mennessään ja oli mielenkiintoista kuulla mitä kaikkea olikaan tapahtunut.
    Mä myös tykkäsin Halleyn tavasta toivottaa isänsä tyynen rauhallisesti sisälle juomaan kahvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Phoenix24. elokuuta 2016 klo 12.41

      voi että, yritähän levätä <3 toivottavasti olosi parenee pian ja hyvä jos näistä on piristyksen aihetta vaikka itse en osasta niin välittänytkään.
      Eikös se aika usein mene niin että kun itse ei tykkää niin lukijat tykkää? :P

      Juu, käytin ehkä hiukan enemmän aikaa näiden kuvien muokkaamiseen mitä yleensä joten olen iloinen jos se näkyi kuvien laadussa :)
      Mie itsekkin tykkäsin tuosta Maxin sivuprofiilista mutta en edes ajatellut sen tarkemmin tuota kun tein tuota kuvaa että olisin tehnyt sen jotenkin muuten.. kaipa se tuli vain luonnostaan ettei ihminen vain seisoskele pihallaan jos ei tiedä että joku on tulossa..

      Halley on tainnut aina olla näissä tilanteissa joko kiivas tai sitten tyynen rauhallinen.. tämähän kysyi Nathaniltakin silloin kerran että tuleeko tämä sen jälkeen kun oli ensin raivonnut tälle kuin heikko pää.. :P onkohan se Halleyn "tavaramerkki". Raivota kuin hullu tai sitten olla tyynen rauhallinen..
      Mutta kiitos kommentista, eikä se ollut minun mielestäni lyhyt ollenkaan :)
      Lyhyt olisi sellainen jossa sanoisit vain "luin". Joten kiitos! <3

      Poista
  2. Hilbert24. elokuuta 2016 klo 10.35

    Hui, onpas tapahtunut paljon ja ihmeellisyyksiä! Jotenkin tykkäsin tän osan tunnelmasta, vaikka se olikin hyvin haikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Phoenix24. elokuuta 2016 klo 12.42

      Paljon ja vähän päälle.. lisää on siis vielä tulossa, raapaisimme vain pintaa tulevasta.. ;)
      Olinko luonut haikean tunnelman? Hmmm... *rullaa ylös päin, lukien millainen tunnelma on...*
      Taidat olla oikeassa siinä.. mutta hyvä jos pidit siitä :)
      Kiitos kommentista <3 <3

      Poista
  3. Anonyymi24. elokuuta 2016 klo 11.37

    Minusta osa oli hyvä ja olisi häirinnyt enemmän, jos ei oltaisi käsitelty mitenkään sitä, että 8-9 v oli kulunut. Tunnelma oli tosi rauhallinen ja ehkä Halleykin oli jo odottanut perheensä tapaamista, koska toimi rauhallisesti. Kutsu kahville oli suloinen :3

    Max muistuttaa todella paljon, muuten Anabelin isää (benjaminia?) vanhana :D Mielenkiintoinen yksityiskohta tuo, että Anabel tuki taloudellisesti tytärtä ja mietin, kuinka hän siinä onnistui noin hyvin salaamaan Maxiltä. Toisaalta kai äidinrakkaus on suurempi, kuin rakkaus omaa mieheensä ja se saa tekemään kyseisiä tekoja ja ehkä enempi salaamaan ne.

    Pidän siitä, että Bria on mukana ja nyt Sarah että vielä Holus. Brialle kyllä hatunnosto, kun kykenee olemaan läsnä lapsilleen ja vielä hoitamaan työnsä noin hyvin. Toki siihen vaatittii hoitajia yms. Sarahista vielä, että minusta on hienoa vaikka ulkoisesti muistuttaa Gretaa (vitsi varmaa pakko mennä lukee vanhoja osia joissa Bria ja Gretaa kuvattiin) niin luonteeltaan on erilainen silti.

    Huhhuh... mitä Halleyn pojille oikein tapahtuu o: Odotan innolla lisätietoa ja kuinka nuo kyvyt tulevat esiintymään myöhemmin tarinassa. Onkohan Nathanin isä (Will?) hengissä enää? Miljoona kysymystä, mutta onneksi saatiin jo paljon vastauksia ja mielenkiinto säilyy hyvin juuri sen takia, kun hiukan jää vielä epäselväksi :D

    Muuten edelliseen kommenttiin, niin ymmärrän hyvin. Itsellekin tapahtui Irviksen tarinaa kommentoinissa sama vklp. Et ei mitään hätää, kommentoi pidemmin, jos tulet jaksamaan tai sitten et :)

    R.H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Phoenix24. elokuuta 2016 klo 12.55

      Kiitos kommentistasi!
      Halley tosiaan oli osittain osannut tätä päivää odottaa kaikki ne vuodet mutta helppoa se ei hänelle siitä huolimatta ole, olihan Max halunnut lopettaa raskauden ennen kuin se oli edes päässyt kunnolla alkuunkaan..

      Benjaminia? Max?! Hmmmm... ehkä... toi parta varmaan, se on nimittäin sama.. en löytäny parempaa tähän hetkeen joten se sai sen takia tulla Maxillekin, pitihän ukosta saada vanhan näköinen.. :P

      Anabel tosiaan tässä asiassa oli Halleyn puolella vaikka rakastikin miestään enemmän kuin omaa elämäänsä. Mutta Anabelin ajatus oli suojella lapsenlapsia ja erityisesti Halleyta. Äidinrakkaus on sellaista rakkautta mitä ei voi millään rikkoa.

      Bria, Sarah ja nyt myös Holus tulee siis olemaan tarinassa mukana, se miten en kerro ja milloin sekä missä mutta näistä kuullaan aina tietyn väliajoin. Bria on kyllä aina ollut niin perfektionisti että mihin ryhtyy se tehdään kunnolla joten oletettavaa oli että äitiys sekä työ yhdistettynä tulisi onnistumaan, vaikka siten että palkataan hoitajia kotiin.
      Greta, oih <3 Olen iloinen että joku muukin tykkää siitä että Sarah muistuttaa häntä! <3 Luonne tosiaan on erilainen mutta onhan Sarahilla ja Gretalla aivan erilaiset lähtökohdat elämään, suosittelen menemään lukemaan niitä lapsuus/teini aikoja kun Greta ja Bria oli pääosassa sillä hetkellä. Sieltä pystyy lukemaan nyt näin jälkikäteen sen miksi Greta oli sellainen kuin oli, niin arka ja helposti kiusattavissa. Bria kun kumminkin on tehnyt paljon töitä siinä että Sarahilla olisi hyvä kasvaa ja elää rakastava äiti läsnä sekä luoda tytölle hyvä pohja kasvaa vahvaksi ja määrätietoiseksi nuoreksi neidiksi.

      Huh tosiaan, mitä pojille tosiaan tapahtuu... hihi! Se kuule selviää kunhan osia alkaa hiljalleen teille tippumaan.. ;) muuta en sano! *khähähähää*
      Will on vielä hengissä mutta tästä tullaan puhumaan vain lauseissa siellä ja lauseissa täällä.. eli tämä on osittain hyvästeltävä sillä ei ole sivuhahmoa järkeä ottaa liian esille enää kun ollaan toisessa paikassa täysin ja Halley ei ole enää tämän kanssa kontaktissa, tietty onhan Will poikien isoisä myös mutta mutta... tälläisen ratkaisun tein ja koska menemme tarinassa eteenpäin niin en näe järkeä yrittää survoa herraa kuviin mukaan.. joten pelkkänä tekstinä kuulette miehestä.. jos kuulette.. ymmärrät sitten kun luet sen jossain vaiheessa...

      Vastaukset tosiaan tulee tässä tarinassa ripotellen *hihittelee myöhäillen kierolle mielelleen*
      Joten hyvä jos mielenkiinto pysyy tämän takia yllä, onpahan jotain aina mitä odottaa.. :P :D

      Kiitos ymmärryksestä ja toivottavasti sait osaan tämän kommentin kautta vastauksia, jos et niin pitää yrittää joku toinen kerta kirjoittaa vastaukset paremmalla menestyksellä. :)

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)