perjantai 26. elokuuta 2016

Osa 53- Puhelu

Koska niin lupasin että tämä osa ilmestyy niin mikäpä sen iloisemmin voinkin todeta että tämä oli jo valmis silloin kun edellistä julkaisin.. niinpä pidemmittä puheitta.. Lukuiloa.

kuvia 44

 Tuijotin toista kahvikupillistani hiljaisuuden vallitessa. Olin lopettanut kertomisen, kertomatta poikien nimiä.
Jostain syystä tuntui pelottavalta antaa isän nähdä poikia sillä tämähän oli käskenyt minun keskeyttää raskaus kun hänen mielestä siellä oli olio eikä lapsi, tai minun tapauksessa lapset.

    ”Meidän pitäisi jutella, kirjasta.”
Katsoin isääni hämmennyksen keskellä. Kirjasta?!
   ”Mitä siitä?”
   ”Sinun pitäisi lukea se jotta voit kertoa jommallekummalle pojalle siitä siten kun aika tulee, jommastakummastahan tulee vielä merkin kantaja.”
En ollut ajatellut asiaa siltä kannalta.
Samassa ovi kävi.

    ”Äiti me tult-”
Katsoin isääni pakokauhun vallassa mutta tämä vain hymyili rauhoittavasti.
   ”P-pojat, tulkaa peremmälle. Tahdon esitellä teille erään henkilön.”

 En kyennyt irrottamaan katsetta isästä.
   ”Pojat, tässä on teidän ukkinne Max, isä- tässä on Tyler ja Jared.”
Isä kääntyi katsomaan poikia hymyillen.
   ”Erittäin hauska tavata teidät, kertokaahan, kumpi on kumpi?”
   ”Toi ruskea tukkanen on Jared ja minä olen Tyler. Äiti on kertonu susta paljon.”

 Isä kääntyi katsomaan minua niin että tämän ilme meni vakavaksi.
   ”O-onko? Minä luulin-”
   ”Pojat, menkääpäs tekemään omia juttujanne. Meidän täytyy ukin kanssa jutella muutamasta asiasta.”

Tyler lähti kipuaman portaita kun Jared taas tuttuun tapaansa meni nappaamaan kirjan hyllystä.

    ”Halley, ehkä meidän pitäisi mennä-”
   ”Älä Jaredista välitä, tämä ei kuule eikä näe mitään kun tämä aukaisee kirjansa.”
Isäni hymähti naurahtaen.
   ”Kuulostaa hyvin tutulta, äitiinsä tullut..”

    ”Täh?”
Purskahdin nauramaan joka sai Jaredin hämilleen.
   ”Ei mitään kultaseni, lue vain.”

  Juteltuamme aikamme pöydän ääressä isä antoi yllätyksekseni kirjasta tekemänsä
pienemmän version minulle käteen.
   ”Otin ne kaikkein tärkeimmät ylös. Mene lukemaan rauhassa.”
Tottelin tätä sillä paloin halusta tietää mitä siinä luki.

 Isä oli hetken hiljaa poistumiseni jälkeen mutta päätti silti yrittää jutella lapsenlapselleen.
   ”Oletteko molemmat yhtä innokkaita lukijoita Jared?”
   ”Mmm- mitä? Ai, tota ei. Tyler on- no-”

    ”Se on- enemmän tota, nukkensa perään.”
   ”Nukkensa?”
   ”No nii, äiti osti meille nuket kun oltiin jotain neljä ja Tyler ei oo sen jälkeen laskenu sitä silmistään ku ollaan kotona. Kouluun ja kavereille ei ota sitä mut muuten, ihan kiinni siinä koko ajan, antanu sille nimenki.”
   ”Nimen? Poika?”
   ”Poika? Ei ku tyttö, se anto sille nimeks Trixie, tai se kyl kutsuu sitä lyhennettynä nykyään. Trix on sen lempinimi kai.”

 Isä lähti hotelliin yöksi sillä meillä tilat oli rajalliset. Iltapuuhien jälkeen Jared nappasi kirjan uudelleen käteensä mutta oli aika pistää sille päivälle stoppi.
   ”Onko jo iltapuuhat tehty pojat?”

    ”Joo on.”
   ”Onkos huone siivottu?”
   ”On on, enkö äiti hetken vielä sais lukea?”
   ”Et, nyt peteihin. Huomenna on vielä koulupäivä.”

 Tyler oli jo nousemassa tikapuita yläkertaan kun tämä naurahteli.
   ”Lukutoukka..”
   ”Nuken halaaja.”
   ”Pojat! Nyt peteihin! Minun pitää mennä ukin kanssa huomenna asuntoja katsomaan! Tämä on sitä mieltä että hän asettuu tänne nyt ainakin hetkeksi joten minäkin tarvitsen lepoa! Kauniita unia.”
   ”Hyvää yötä äiti.”


**

 Olimme kiertäneet saaren kaikki vapaat asunnot ja onneksi yksi oli sellainen joka oli hinta-laatusuhteeltaan sopiva.
Olin huolissani siitä miten meillä riittäisi rahat kun kahta asuntoa piti täällä maksaa ja isä vielä ylläpiti Roaring heightissä vanhaa taloa.
   ”Älä sinä tyttö siitä huolehdi, sitä paitsi multimiljonääri, sinulla jos kenellä on rahaa vaikka muille jakaa.”
   ”Täh?!”
   ”Muistako Willin vaimon Angelin? Tämän vanhemmat ovat menehtyneet ja Angelin äiti oli viimeisillä elonvuosina katunut sitä, ettei kunnolla tuntenut omaa tyttärenpoikaansa. Niinpä tämä oli ottanut selvää asioista ja sai tietää että Nathan oli sinun kanssa läheistä pataa. Niinpä jotta Topoulus News ei päätyisi valtion omistukseen, kuten Roaring News niin tämä testamenttasi sen sinulle.”
   ”M-minulle? Lehden?! Enhän minä sitä voi ottaa!”

Isä oli asuntoesittelyn aikana vetänyt tärkeitä dokumentteja lakitoimistolta esille ja esitteli omaisuuttani. Onneksi kiinteistövälittäjä oli toisessa huoneessa kertomassa toiselle pariskunnalle talon yksityiskohtia.
Aikani luettuani, katsoin isääni hämmennyksen vallassa mutta kohdistaen sanani kiinteistövälittäjälle joka juuri tuli meitä kohti.

   ”Rouva Hinderson? Me otamme tämän!”

 Saapuessani illalla kotiin, molemmat pojat olivat lukemassa kirjaa.
   ”No kappas, mukavaa nähdä että olette molemmat kirjojen äärellä.”
   ”Ei toi muuten ois mut koulutehtävä.”
   ”Oo jo hiljaa!”
   ”Tyler, katso miten puhut veljellesi ja Jared, veljelläsi on nimi. Käytä sitä. Onko läksyt tehty?”
   ”Mulla on!”
   ”No sitten saat Tyler mennä, Jared? Olet yleensä ensimmäinen kuka on tehnyt läksyt?”

 Huoh, en tiedä välillä mitä pojille pitäisi tehdä. Jared oli joutunut tappeluun ja saanut rangaistukseksi jälki-istuntoa ja tehtävän kirjoittaa esseen miksi en lyö ketään.
Vaikka Jared yleensä tykkäsi tehdä tehtäviä, tämä näytti aiheuttavan pään vaivaa.
   ”Monta sanaa piti olla?”
   ”vähintään kakstuhatta.”
   ”Monta on jo?”
   ”tuhat kahdeksansataa yhdeksänkymmentä neljä, en keksi enempää!”
   ”Keksit keksit. muutama lause ja se on siinä. Sen jälkeen on aika mennä nukkumaan.”
   ”Joo.”

Onneksi pojat ovat jo sen verran omatoimisia että nämä saavat jääkaapista valmiita ruoka-annoksia lämmitettyä mutta tiskaamisessa olisi vielä paranneltavaa.
   ”Sain valmiiksi.”
   ”Sitten yläkertaan, hyviä öitä.”

    ”Öitä äiti!”
Jared hihkaisi vielä ennen kuin lähti kipuamaan portaita ylös.
Ylhäällä tämä oli pudota viimeisellä askelmalla alas kun näki veljensä huoneessa Trixien kanssa.

 Tyler viskaisi nuken sylistään ja ponkaisi seisomaan.
Jared ei sanonut mitään ettei suututtaisi veljeään, mutta se vain loi entistä äkäisemmäksi Tylerin.
   ”Et nähnyt mitään! Onko selvä?! Et mitään!”

    ”Onko selvä?!”
   ”En tiedä mistä puhut, puhu hiljempaa. Äiti hermostuu jos möykkäät.”
   ”Jared! Sano se!”

 Jaredin huulilla karehti hymy mutta oli liian väsynyt kiusatakseen veljeään.
   ”Joo joo, en nähnyt mitään.”


**

 Koska oli viikonloppu, pojilla oli usein lupa mennä käymään kavereiden luona. Se viikonloppu ei ollut poikkeus ja Tyler lähti Bradin luokse leikkimään.

Koska olin ollut kaikki ne vuodet vale nimellä liikenteessä, saaren asukkailla oli vaikeuksia muistaa oikea nimeni. Isäni kanssa olimme keksineet että kerroimme että olin paennut miestä kotikaupungista, mikä ei täysin ollut vale, nimittäin olinhan minä. Isää ja Williä, joka eli kuulemma vieläkin samassa talossa pitäen meidän talosta huolta.

Olin määrännyt Tylerin tulla kotiin ajoissa vaikka annoin pojan mennä kaverilleen, sillä oli tarkoitus mennä illemmalla syömään isän luokse, kuten olimme alkaneet ottamaan sen tavaksi.
Joka toinen viikonloppu isän asunnolla ja joka toinen meidän asunnolla. Nyt kun rahasta ei ollut enää pulaa pystyin huoletta viettämään enemmän aikaa kotona ja isän luona tätä auttaen. Vanhuus ei tosiaan tullut yksin.

 Brad oli iloinen Tylerin saapumisesta heidän kotiin niin että alkoi jo suunnittelemaan kolttosiaan isänsä kuullen.
   ”Brad, se on sitten sellainen juttu että jos kuulen yhdenkin noiden toteutuneen, saat kuukauden kotiarestia eikä Tyler saa tulla kahteen kuukauteen meille.”

 Pojat juoksivat pihalle Bradin isän uhkauksesta ja päättivät aloittaa siellä metkujensa suunnittelut.

    ”Mites sinä et ole kavereidesi luona?”
   ”Hank on isällään ja Greg on käymässä isovanhemmillaan. Mitä mä voisin tehdä?”
Hymyilin Jaredin kysymykselle.
   ”Voit aina käydä ruokkimassa kanat.”

 Olin yllättynyt että poika meni tekemään pyynnöstäni kanojen ruokkimisen sillä yleensä kumpikaan ei tykännyt tehtävien annosta tuohon kysymykseen.
   ”Äiti! Kanat on taas tehnyt tipuja!”

 Jared nappasi yhden tipun käteensä ja silitti sitä nenällään.
   ”Ootpa sä pörröisen pehmeä. Sä saat olla Pörri.”
   ”Tyhmä nimi musta.”
   ”No en kysyny sulta!”

 Tyler oli tullut juuri sillä hetkellä takaisin kotiin joka sai Jaredin laskemaan tipun maahan ja ruokkimaan kanat.
   ”Äiti sano et lähetään heti ku tuut, mee sanoo et oot tullu.”
   ”Joo joo joo.”
Jared irvisti veljelleen.
   ”Tulin!”
   ”Ai kun hyvä juttu, ukki odottaa jo. Mennään sitten.”
   ”Trix pitää hakea!”

 En voinut uskoa että poika kantoi nukkensa sinnekin mutta en, hennonut sanoa ettei se sovi. Niinpä kun kävelimme, isän asunnolle tämä kantoi sitä sylissään.
   ”Sitten pojat, ei tapella ukin kotona. Onko selvä?”
Sain myöntyviä vastauksia molemmilta joten menimme sisälle.

 Sisälle päästyämme menin itse keittiöön, isä kun ei ollut mikään paras mahdollinen kokki.
Pojat jäivät tämän kanssa olohuoneeseen.

   ”Mukava nähdä pojat taas, miten viikko mennyt- Tyler, kannatko nykyään Trixiä tännekin?”
   ”Minne se ei kantais sitä-”
   ”Jared..”
Annoin varoittavan ääneni tehdä työn kun sanoin pojan nimen ääneen.

 Jared nappasi isän kirjahyllystä kirjan, kun Tyler istahti lattialle juttelemaan nukelleen.
   ”Tuo ei ole normaalia..”
   ”Isä!”

    ”No mutta se ei ole! Tyler on ensinnäkin poika ja et edes sinä ja Briakaan kohdellut mitään nukkea noin! Miten voit antaa pojan tehdä noin? Se ei-”
   ”Jos poika tahtoo halailla ja jutella nukelle niin se ei ole mistään pois. Tämän arvosanat ovat ihan normaaleita ja tällä on myös kavereita, juuri ennen tänne tuloa tuli parhaan kaverinsa kotoa. En näe tuossa mitään vikaa.”

 Isä meni miettiväiseksi sanoessaan että nukke pitäisi piilottaa.
   ”Sitä et ukki halua tehdä, tein kerran ja mulla oli kipsi kädessä seuraavat neljä viikkoa. Tyler saa kaameet pultit jos se on hetkenkään tiellä tietämättömillä. Usko äitiä tässä asiassa ja anna olla.”
Isä katsoi hämmentyneenä Jaredia kun tämä puhui kuin aikamies konsanaan.

    ”No jos se häiritsee niin hiton paljon, niin voin lopettaa! Mitä te katotte?”
Tyler siirtyi kaksikon taakse katsomaan kalastusohjelmaa joka tuli telkkarista.
   ”No niin, syömään! Ruoka on valmis. Suljetko ukki telkkarin?”
   ”Ai kun tuoksuu hyvältä Halley, kiitos.”
Isä sulki telkkarin ja kaikki tulivat ottamaan lautasellisen kasvismuhennosta.

    ”Miksi ukki saa syödä sohvalla mutta minä en?! Tahdon syödä tuolla!”
Huoh, joka kertainen keskustelu Tylerin kanssa. Juuri sillä hetkellä en vain olisi jaksanut.

    ”Koska ukilla on huono selkä eikä kestä syödä puutuolilla. Olemme keskustelleet tästä Tyler ennenkin.”
   ”Mutta en mä sotkisi-”
   ”Tyler syö ruokasi.”

    ”Mut oikeesti, mäkin haluan syö-”
   ”Tyler Quint! Sinä et mene syömään sohvalle! Syö nyt ruokasi.”
Kuulin isän aloittaessa puhumaan että tämä hymyili, tuliko tälle jotain menneisyydestä mieleen vai mikä oli tämä hymyn tarkoitus.

    ”Kuulkaas pojat, jos nyt syötte ruokanne niin minulla olisi teille pieni yllätys yläkerrassa.”
   ”Mikä se on?!”
   ”Syötkö jos kerron?”
Molemmat pojat nyökkäsivät kiivaasti.

   ”Yläkertaan taisi tänään pari asentajaa käydä asentamassa teille telkkarin ja pelikonsolin.”
Samassa kun sana peli oli tullut isän suusta, pojat alkoivat syödä kiivaasti, jopa Tyler.

 Minua hymyilytti mutta samalla tuntui raivostuttavalta että isä lahjoi poikia.
   ”Hemmottelet pojat piloille, kohta nämä olettaa aina saavansa sinulta jotain.”
   ”No kaipa tämä nyt on sitä hyvitystä siitä että en ollut läsnä kun olisit tarvinnut.”


 Tunsin silmieni kostuvan jälleen kerran. Olimme keskustelleet tästä asiasta isän kanssa ennenkin. Tämä oli niin häpeissään mitä oli sanonut ja monesti pyytänyt sitä anteeksi.
   ”Saadaanko me nyt mennä pelaamaan?”
Nyökkäsin sillä en luottanut ääneeni.
   ”Siivotaanko yhdessä? Anna minä tiskaan, pyyhi sinä pöytä.”
Tottelin isää ja menin hakemaan lavuaarista rättiä.

 Ei mennyt kuin hetki kun yläkerrasta alkoi kuulua pelin ääniä sekä Tylerin kiukkua.
   ”Tää ohjain ei toimi!”
   ”No tää toimii, vaihdetaanko?”

 Tylerin paikka oli yksi hävitys, miten kahdeksan vuotias poika saa näin paljon sotkua aikaan?!
Samassa isän puhelin soi.
   ”Ai hei Bria”
   ”Kerro terveisiä!”

    ”Hei, hei! Hidasta vähän! En ymmärrä mitään mitä sanot, olet siis missä?”

Kohottauduin katsomaan ihmeissäni isän rauhoittelua. Ei tämä yleensä sellaisella äänellä puhunut.

   ”Olet siis minkä takana lasten kanssa? T-tekivät mitä?! Bria? Bria!”





Hähää.. jätämme osan tähän, oi kyllä vain! ja nyt pidämme parin päivän tauon että saamme teidän pulssit alenemaan ennen kuin selviää mitä on tapahtunut.

Mielelläni otan spekulaatioita vastaan.. ;)

8 kommenttia:

  1. ... HUI.
    HUI.
    HUI.

    Bria on ihan varmasti siepattu jonnekin lasten kanssa D: Tai sitten se on vaan noitten talon takana enkä mä hölmö tajua :D

    Pakko sanoa että Tyler näyttää kyllä niin paljon Nathanilta lapsena! Tee siitä perijä, jooko jooko <3 Nathania tuli ikävä. :3 No, kyllä muutenkin epäilen että Tylerista tulee perijä, jotenkin tuntuu että tuo nukke liittyy jotenkin sen erikoiskykyyn ja siitä tosiaan tulee sitten suvun jatkaja tms.

    Maxilla on kyllä ihan karmea talo, tuota värien määrää!! :D Mä en kestä, silmiin sattuu. Okei, ehkä se vanhalle miehelle sallitaan.
    Mua myös pelottaa että Max kuolee pian ;_; Kaikki kivat hahmot kuolee aina. Okei, ei Max voi elää ikuisesti... vai voiko?! Jos se on paranormaalien metsästäjänä löytäny jonkun keinon ikuiseen elämään?! Susta ei ikinä tiedä...

    Seuraavaa odotellen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, hui, paraskin puhumaan <3 Kiitos kommentista, luin jo heti kun olit sen kirjottanu mutta silti se saa vieläkin hymyn huulilleni :)

      Sen verran voin kertoa että ei ole noiden talon takana.. seuraavassa osassa paljastuu mitä mahtoi puhelu tarkoittaa.. muuta en sano.

      Piti ihan alkaa katsomaan Nathanin lapsuus kuvia että onko Tylerissa tosiaan niin paljon samaa näköä, ja onhan niissä jotain tosiaan.. Se että onko sitten vanhempana isänsä näköinen.. no se jääköön meidän salaisuudeksi ;)
      Vai Tylerista perillinen.. aika näyttää, aika näyttää.. *hieroo käsiään yhteen*
      Ihania nää spekulaatiot! Mie niin rakastan niitä! :D

      Ai sie huomasit Maxin "ihanat" tapetit? :D Silmiin kuule koskee itellänikin ja miun pitää sentään pelata siinä talossa! Vanhalle ihmisille tosiaan suotakoon tuo väri määrä, eihän vanha ihminen muuten niitä näekkään.. :D

      No comments... tosiaan hahmot menee ja tulee eikä kukaan voi elää ikuisesti.. vai voiko? ;) en kerro.. kjah kjah kjah.. olen ilkeä, anteeksi.. :D
      Kauhea lima yskä joka on myös nyt kaiken liman nostanut päähänkin ja viime yönä nukkunut kolme tuntia niin alkaa tähän aikaan illasta tekstitkin olemaan sen luokkaisia että en tiedä voiko näitä edes julkaista.. :P
      Mutta siinä olet oikeassa, minusta ei koskaan tiedä.. kuten ei sinustakaan ;) <3
      Seuraava tulee mahdollisimman pian sillä tahdon saada teidät kurottua siihen missä pelissä mennään tällä hetkellä.. tapahtumia nimittäin riittää.. jos on hattu niin pitäkää hatuistanne kiinni! :) <3

      Poista
  2. Mä veikkaan että valtion virkamiehet on saaneet vihiä Brian, noh, hiukan epämääräisistä lastenhankintatavoista ja Bria lapsineen on vaikeuksissa. Toivottavasti ei. Tai sitten karneborit on siepanneet perheen. Oli miten oli, ei kuulosta hyvältä.

    En malta oottaa että pojat kasvaa, haluan nähdä onko ne teininä yhtä komeita kun Nathan. <3 ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiih! ihanaa kun te spekuloitte! <3 Kiitos kiitos kiitos!!! <3 :) ilahdutatte kipeän ihmisen oloa näillä! :)
      Hmmm... no comments.. hih.. anteeksi, olen ilkeä kun en paljasta mitään mutta näette ensi osassa..

      En muuten malta miekään että näätte millaisia pojat on teineinä! Sen voin kertoa että ON! ehkä jopa vielä komeempia kuin Nathan! Ainakin omaan silmään.. :P
      Mutta vielä yksi osa ennen kuin pääsette kertomaan mielipiteenne onko komeempia kuin Nathan, ja se tulee mahdollisimman pian..
      Miut tuntien kun nyt menee näin vauhdilla niin varmaankin vielä tämän viikonlopun aikana..
      Kiitos kommentistasi! <3

      Poista
  3. Periaatteessa rauhallinen osa (noita karseita tapetteja lukuunottamatta:D) mutta tuo lopetus! En kyllä tiedä, missä Bri lapsineen on mutta veikkaan pulaa. Kaksosten välit eivät vaikuta kovinkaan lämpimiltä... Rajuja miehenalkuja ovat! Hui hui:3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, anteeksi, anteeksi! anteeksi nuo kauheat tapetit! En voinut olla muuttaa niitä kun sopii tuollaiselle vanhalle ukon rohjakkeelle niin hyvin! :D :P

      Kaksosten välit ovat tosiaan.. erillaiset, kiva kun pistit sen silmään.. aika näyttää josko ne vaikka lämpenisi siitä :)
      Kiitos kommentista <3

      Poista
  4. Max on oikea vanha höpsö isoisä pojille :D Lahjoo vielä minkä kerkiää :`D Vaikea uskoa samaksi mieheksi joka jahtasi kaukaisessa nuoruudessaan karneboje sun muita. Maxin todella taisi tajuta virheensä ja puheensa, kun katsoo kuinka kohtelee heitä. Nukke kohta jollain lailla nauratti ja silti vähän kismitti itseäni eli missä Max toteaa ettei pojan kuullu leikkiä nukella. Halley puolusti onneksi poikaansa erinomaisesti. Luulen että nukella tulee olemaan merkitystä vielä tarinassa, koska on paljon esillä.

    Tyler todella muistuttaa Nathania, kuten Irvikissa totesi. Mielenkiinnolla odotan kuinka paljon vanhempana muistuttaa isäänsä. Tästä sain aasinpolun siihen, että tietääköhän pojat isästään mitään? Siitä ei ole tainnut olla vielä mainintaa. Pojat ovat aika kovakouraisia toisiaan kohtaan jos tyler on murtanut veljensä käden! :DD

    Nauroin tuolle et Tyler yrittää vänkätä sohvalle syömään, koska ukkikin syö. Hän lupaa ettei sotkisi. Sitten kuitenkin Halley toteaa, että minä sotkun 8 v voi saata aikaan varsinkin Tylerin paikkaa.

    Voi ei Bria ja lapset DD: Lienee jonkin viraston (poliisia korkea-arvoisemman) pakeilla, mutta ei ilmeisesti eristetty täysin, koska sai luvan soittaa. Todennäköisesti hänen lapsensa ovat syynä, mutta uskon että jotain isompaa on taustalla. Toisaalta alkaako Munroen klaani päästä heidän peräänsä :P Voisiko Anabelin sisaret olla saapuneet kuvioihin takaisin? Liittyivätkö he Munroenhin ja saivat ikuisen (tai pidennetyn elämän) tai heidän lapsensa? Vai onko kaiken takana viaton selitys? Hmmm... Monta vaihtoehtoa :D Kunhan vai Bria ja lapset selviäisivät ehjin nahoin D:

    Maxin talo on kauhea värisota, mutta toisaalta olisiko vanha mies jaksanut enää alkaa remontoimaa? Max lienee tietää ettei elä enää kauan, joten ei kai viittinyt remontointiin hukata varoja ja aikaa ja hänenhän ei ollut tarkoitus jäädä ikuisesti asumaan saarelle. Ja yllätys oli totaalinen että Halleystä tuli miljonääri, joka sai varsin hulppean omaisuuden, kiitos Nathanin äidinäidin. Toisaalta hyvä, että Halley, koska onhan pojat puoliksi Nathaninkin :D Oli mukava kohta taas, että se menneisyys ei katoa mihinkään tässä vaa seuraa mukana koko ajan pienin kääntein :)

    Innolla odotan uutta osaa ja Brian kohtaloa!

    R.H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista,

      Vaikea tosiaan on uskoa vanhaa herraa samaksi yliluonnollisia otuksia metsästäväksi herraksi vai mitä? :P :D Hiukan on vuosien saatossa rauhoittunut ja tuo Halleyn pois lähtö teki oman tehtävänsä.
      Max vain on hiukan vanhoillinen mitä tulee nukke "leikkeihin" joten annetaanhan hälle tuo anteeksi, Halley kumminkin osaa puolustaa onneksi poikansa lelu vaihtoehtoaan. :)
      Hmm.. aika näyttää onko vai eikö nukella jotain merkitystä, voi olla että pelleilen teidän mielien kanssa ja sit tapahtuu jotain aivan muuta! :P ;) no näette sitten..

      Ai sieki oot sitä mieltä että Tyler on isänsä näköinen?! No oh! no joo, on ne ehkä vähän.. :D
      Näet sitten vähän myöhemmin onko näissä kahdessa miten paljon eroa vai ei, nyt kumminkin vielä ensi osassa mennään lapsen iällä..
      Hyvän aasinpolun olit hakenut, siis kyllä. Mainitsin siitä mielestäni ohimennen tässä, vai edellisessä osassa että Halleyn piti kertoa kun pojilla tuli erikoiskykynsä.. vai tekeekö mieleni tepposia ja en olekkaan kirjoittanut sitä.. pitääpä tarkistaa asia..

      Pojat on poikia, mutta näillä kahdella on tosiaan niin räiskyvät, varsinkin Tylerilla että oleettaa saattaa että jotain käden murtumaa pystyy tapahtumaan..

      Joo, tahdoin pienen aasinsillan tuohon itse että miksi Halley päivittelee sitä sotkuisuutta kun toinen oli hetkeä aiemmin vängännyt päästä syömään (eli sotkemaan) sohvaa, mutta onneksi Halley piti päänsä, siinähän olisi ollut vaikeutta yrittää saada kuvattua sellaista otosta jossa tämä olisi siivonnut itse sohvaa! :D

      Briaa ja lapset tosiaan! Seuraavassa osassa selviää mitä oikein sillä tapahtuu, joten sen verran pidän vielä jännityksessä että en paljasta mitään! :P xD
      Ihania nää teidän spekulaatiot tosin! Antaa vain tulla lisää! :P

      Maxin talo tosiaan on saanut monella silmät särkymään siitä winterin värikartasta, mutta olin ajatellut näin että vanha herra kaipaa väriä ympärilleen ja toiseksi. Ei nyt vanha ihminen enää rupea remontoimaan, vielä kun Max ei ollut aluksi ajatellut kuin piipahtaa saarella.
      Yllätys! Joo Halley oli aika yllättynyt myös tämmöisestä perinnöstä mikä hänen oman mielensä mukaan ei edes kuuluisi hänelle. Mutta se nyt on hänen ja aika näyttää mitä sille perinnölle sitten tapahtuu.. ;)
      Menneisyys tosiaan ei katoa tässä tarinassa yhtään minnekään, silloin kun vähiten sitä odotatte niin silloin jotain aina putkahtaa esille.. sen takia kannattaa laittaa kaikki pienikin asia mielen muistiin.. ;)

      Seuraava osan kait ilmeisemmin muistaakseni lupasin jo huomiseksi joten katsotaan josko tämä flunssa ja vointi antavat tulla sen tekemään.. nyt pitää mennä takaisin vuoteen puolelle.. Mutta osa on siis kumminkin pian tulossa! <3

      Poista