keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Osa 35- Totuttelua

Viimein! Viimein on flunssa kutakuinkin taltutettu, jos ei siis lasketa tätä huminaa päässä, vuotavaa nenää ja kaameaa yskää jonka aikana tuntuu että keuhkot hyppää kurkkuun. Mutta sain kuin sainkin itseni tänne ja julkaisemaan kauan odotettua osaa. Pahoittelut heille jotka odottivat yli 40 kuvan osaa, sillä tämä on vaiveisen 25 kuvan osanen mutta tämä pitää julkaista jotta tutustumme erääseen hahmoon jolla tulee olemaan tärkeä osa tarinassa.. Niinpä, pidemmittä puheitta.. lukuiloa!



Kertojana Will:

 Tässä sitä ollaan..
Olihan se tiedossa että Max tulee takaisin, ainahan se tulee..
Silti sisälläni tuntuu haikealta, olen niin kiintynyt Briaan tuntuu kuin olisi oikeasti tämän setä ja Anabel sisko jota minulla ei ole koskaan ollut. Vähän kuin Max on veli jota ei ole ollut..

 Tahdon oikeasti että ne kaksi saa asiat selvitettyä ja voivat elää perheenä, mutta mihin se jättää minut?!
Olen oikeastaan nyt yksin enemmän kuin koskaan.
Otettuani hotelli huoneen läheisestä  hotellista päätin lähteä kävelylle, huone oli ehkä liian iso yhdelle ihmiselle mutta muutakaan hotellissa ei ollut vapaana..

 Ranta rauhoitti mieltäni yleensä enemmän kuin mikään muu, mutta nyt tuntui todella rauhattomalta. Tuntui kuin matto olisi revitty altani ja kuin olisin saanut iskun palleaan, henki ei kulkenut.

Ulkona oli vähän väkeäm mutta silti kelloon nähden yllättävän paljon.. En aluksi kiinnittänyt mitään huomiota muihin, ajatukseni oli seuraavassa päivässä ja siinä että nyt pitäisi sitten etsiä se koti josta olin Anabelille puhunut.

 Liikettä oikealla! Suuttuneita olentoja? Kostomielessä?
Käänsin katseeni sinnepäin ja aloin haukkoa happea, oliko se? Eihän se voinut! oliko hän tullut haamuna takaisin?!
Angelina?!

 Mitä tämä teki?! Ei kai vaan!? Kyllä! Tämä meni veteen ja vaatteet päällä!

 Ennen kuin kerkisin ajattelemaan mitä tein, lähdin juoksemaan kohti vettä, tämä täytyi pelastaa!

 Nainen oli mennyt veden alle ennen kuin kerkisin paikalle. Sain tämän silti nostettua pinnalle ja kannettuani tämän rantaan huomasin että tämä oli vielä tajuissaan.

Laskin naisen maahan joka nyyhkäisi yhden, sitten toisen ja lopulta kolmannen kerran samalla kun vedin tuolin tämän eteen. 
   "Miksi? Miksi pelastit minut? Ei minulla ole oikeutta elää..."
   "Mitä hittoa sinä horiset! Tietenkin sinulla on!"
Lähempää huomasin ettei tämä ollut Maxin edesmennyt sisko Angelina mutta tässä oli todella paljon samaa näköä!

   "Onko hän kunnossa?"
Kohotin katseeni lähemmäs tuleeseen simiin joka kysyi naisen kuntoa, nyökkäsin miehelle jonka jälkeen tämä poistui niin että pystyin kohdistamaan huomioni nyyhkyttävään naiseen.
   "Mikä on nimesi?"
   "Angel, Angel Tupoulus.. Entä sinun?"
   "Will Barrel.. Tupoulus Newsin tytär?"
Nyt nainen aloitti itkemään hysteerisenä. Rauhoittelin tätä aikani kunnes tämä lopulta vain niiskutteli.
   "Mikä ihme on saanut sinut noin tolaltasi?"
Angel nosti varovasti katseensa minuun jolloin sisäntäni koski, naisen tuska oli käsin kosketeltavaa.
   "Sen sinä tulet näkemään huomisessa lehdessä.. olen häpäissyt sukuni nimen.. Äitini ei tahdo olla enää missään tekemisissä kanssani ja isäni.. tämä meni vielä suurempiin toimiin.. minä en ole enää hänen tyttärensä.."
   "Hyvänen aika! Mitä olet muka voinut tehdä että nämä ovat tehneet noin!?"

 Angel käänsi uudestaan katseensa maahan, jonka jälkeen nosti sen päättäinen ilme kasvoillaan.
   "En mennytkään luvattuni kanssa naimisiin.. Se olisi tuonut lisää suvulleni mainetta.. meidät oli tarkoitus naittaa tänään.."
   "Tarkoitus? Luvattusi, etkö tarkoita kihlattusi?"
Angel myhähti josta tajusin kokonaisuuden. Tupoulusin suku näytti olevan äärimmäisen vanhoillista kansaa! Nämä päättivät lastensa avioliitot eikä näillä ollut sanottavaa siihen.
   "Ilmeisemmin et ollut kovin halukas näin tekemään?"

 Angel ponkaisi seisomaan jollon tein samoin, tosin hitaammin. Kun saavutin tämän katseen tämä katsoi minua järkyttyneenä.
   "Olin minä! Tai siis... parempi Steve kuin Frank.. nämä ovat kaksoisveljet, Frank olisi varmasti.. no.. helppo aviomies, en vain kestä tämän likaista olemusta ja ylipainon takia tullutta isoa mahaa! Steve on.. Kevyt ja puhdas..  mutta Stevestä paljastui tänään uusi puoli.. löysin tämän tänään kappelinvessasta... toisen naisen kanssa.."
   "Aa.. Ymmärrän.."
   "Minulla ei ole enää mitään minkä takia elää.. Olen perheen ainokainen, isä opetti minut jatkamaan lehden päätoimittajana mutta tunti sitten tämä kertoi että ne haaveet saan asuntoni lisäksi luovuttaa unholaan.. Mitä minä oikein teen?! Miksi et vain antanut minun mennä?"
   "Koska muistutat erästä tuntemaani henkilöä enkä voinut silloin pelastaa häntä.. Sinut minä voin.. tule.. asun tämän yön hotellissa, saat yöpyä siellä ja mietitään molemmille parempi elämä yön aikana.."
Angel katsoi hämillään minua jolloin kerroin oman tarinani pääpiireittäin, jostain syystä naiselle oli helppoa puhua. Kun olin lopettanut tarinani tämä katsahti minuun.
   "Kiitos, nukun vaikka lattialla.. se ei haittaa..Olet niin kiltti, korvaan tämän vielä jotenkin."
   "Älä hulluja puhele.. Sviitti oli ainoa joka oli jäljellä.. siellä on kaksi erillistä makuuhuonetta. Kiitä minua sitten kun asiasi on kunnossa ja kadut tuota mustaa hetkeäsi. Tule, lähdetään suunnittelemaan.."

 En tiennyt oliko tämä järkevä ratkaisu mutta tämän tuska oli niin kosketeltavissa, etten vain voisi jättää häntä yksin rannalle. En pystynyt aikoinani pelastamaan Maxin siskoa mutta tämän naisen pelastaisin vaikka se olisi viimeinen tekoni. Tahdoin pystyä elämään itseni kanssa sillä yksinäinen tästä elämästä tulisi, sen tajusin nyt kun kävelin Angelin kanssa kohti hotellihuonetta.


Anabelin kertomana:


 Will ja tämän uusi tuttavuus Angel kävi seuraavana aamuna luonamme, kuningasideansa kanssa. Nämä päättivät etsiä yhdessä asuntoa kavereina ja näytellä Angelin vanhemmille rakastuneita, Angel kun ei kuulemma ollut kertonut miksi todellisuudessa oli peruuttanut häät. Will ja Angel meinasivat huijata näitä että olivat salaa rakastaneet toisiaan.

 Olin yrittänyt puhua näiden päitä ympäri mutta turhaan, jopa Max oli yrittänyt puhua Willille järkeä mutta mies oli päättänyt tehdä sen joten puheemme menivät kuuroille korville.

 Näiden lähdettyä jäimme kolmisin, minä Bria ja Max.. Bria oli yleensä hyvin ujo lapsi mutta Maxin kohdalla tämä oli kaikkea muuta kuin ujo! Nämä selvästi olivat samasta puusta veistettyjä.

 Max seurasi jokaista asiaa mitä tein Brian kanssa, mikä alkoi päivän lopussa käydä jo hiljalleen hermoille. Tätäkö tämä tulisi olemaan?

 Saatuani Brian lopulta nukkumaan, laitoin tytön huoneen ovea kiinni samalla kun käännyin ympäri. Samassa törmäten kumminkin Maxiin. Tuijotin miehen kohoilevaa rintaa hetken, tämän ollessa myöskin ihan hiljaa. Max oli se joka lopulta rikkoi kumminkin hiljaisuuden.

   "Anabel.. Meidän pitää jutella.."
   "Ei tarvitse Max.. ei ole mitään mistä puhua. En vain voi, enkä edes halua.. Satutit minua.."
Max huokaisi todella ahdistuneen kuuloisesti, mikä sai minut nostamaan katseeni tämän silmiin, se oli tosin virhe. Samassa kaikki neljän vuoden takaiset tunteet tätä miestä kohtaan tulivat takaisin.
Käänsin pääni miehestä pois, jolloin tunsin kuinka tämä lähestyi minua nostaen kätensä olkapäilleni.

    "Tiedän sen, enkä anna sitä itselleni ikinä anteeksi, vähiten sitä että jouduit kokemaan sen kaiken yksin. Olen Willille ikuisesti kiitollinen että oli sinun tukenasi ja kyllä, minun pitää jonain päivänä pyytää tältä anteeksi ja jos tarvis vaatii niin tehdä tälle palvelus takaisin, toivon ettei sitä päivää tule mutta olen valmis."
Neljä vuotta sitten näin pilkahduksen siitä oikeasta Maxista mutta nyt.. jotain oli tälle miehelle tapahtunut että tämä näytti itsestään aivan uuden puolen, oliko tämä se todellinen Max josta Will oli nämä vuodet puhunut?!
   "Tule, Bria vielä herää jos jatkamme tässä, mennään olohuoneeseen.."
Toisin kuin pääni huusi minulle, jalat tottelivat miehen kehotusta.

 Kävelimme hiljaisuuden vallitessa olohuoneeseen eikä se tuntunut tällä kertaa yhtään niin painostavalta kuin edellisenä iltana kun tämä oli tullut takaisin.

 Istuuduin toiselle sohvalle jättäen Maxin istumaan yksin toiselle, mutta miehellä oli aivan toiset suunnitelmat ja tämä nousi näyttääkseen sen. Max istuutui rennosti viereeni katsoen minua.
Siirryin paikallani niin että pystyin kääntymään miehen suuntaan.

   "Kerro ettei tämä kaikki ollut turhaa.."
   "Mitä tarkoitat Anabel?"
   "Että sait sen hirviön joka vei siskosi sinulta ja Williltä.."
Max irvisti hiukan mutta kohotti kätensä koskettaakseen minua, tunsin kuinka joka lihakseni jännittyi odotuksesta, halusin että mies koskettaisi minua.
   "Sain, mutta millä hinnalla?! Menetin Brian ensimmäiset vuodet. En koskaan anna sitä anteeksi itselleni ja ymmärrän jos et sinäkään anna. Jos haluat, voin etsiä itselleni jostain läheltä talon ja käydä täällä. Jätän metsästyshommat, en halua olla enään poissa hetkeäkään. Tahdon olla tyttäremme arvoinen isä. Menetin itse perheeni niille olennoille, en todellakaan anna samaa tapahtua omalle lapselleni, tiedän milloin pitää sanoa nyt se loppuu.."

   "Tekisitkö oikeasti niin Brian tähden?!"
   "En vain Brian, Anabel.. Sinun myös.. tahdon tutustua sinuun kunnolla, kuten oman lapsen vanhempien pitää tuntea toisensa.. ja... tahdon että sinä opit tuntemaan minut.."



Tunsin kuinka kauan odotetut sanat, sanat jotka olivat kummitelleet minua unissani, tuli nyt Maxin suusta. Olin niin kauan unelmoinut asiasta että lopulta olin lakannut unelmoimasta siitä! Nyt se oli totta!
   "Voi Max!"
   "Haluan olla perhe Anabel.. Uskotko että se onnistuisi meiltä?"
   "Uskon.. Mutta se vaatii työtä, meiltä molemmilta."
   "Sen olen valmis tekemään, olkoon se sitten minun uusi työni, saada tämä toimimaan."
   "Max... entäs talous? Miten pärjäämme jos emme saa rahaa.. olen myynyt viimeaikoina todella hyvällä rahalla puutarhani tuotoksia mutta se ei riitä.. Minulla oli Will apuana talouden ylläpidossa mutta.."
   "Älä murehdi.. Vanhempani jättivät minulle perintönä aika paljon rahaa, ja kaikki keikat jota olen tehnyt.. viimeistä lukuunottamatta on tuottanut minulle rahaa. Olen säästänyt jokaisesta hiukan. Me kyllä pärjäämme."

 Max oli hetken hiljaa, katsoin tätä silmiin josta näki että tämä pohti jotain. Lopulta tämä avasi suunsa kuin kamppailun hävinneenä. Samalla tämä kaappasi minut niin lähelle että vaikka tämän puhe oli pelkkää kuiskausta kuulin kuin tämä olisi puhunut normaalilla äänellä.

   "Anabel.. kunpa tietäisit miten paljon merkitset minulle.. Anabel.. Rakastan sinua, olen rakastanut jo pitkään.. en vain ole sitä aiemmin myöntänyt.. Vasta eilen kun näin sinun pelleilevän Willin kanssa ja luulin... no ei sillä ole väliä.. tai on! Luulin että olit rakastunut Williin ja olin menettänyt sinut, silloin tiesin mitä tunnen sinua kohtaan koska vasta silloin myönsin itselleni sen!"
Sydämmeni oli pakahtua rinnasta ulos, tämä rakasti minua!
   "Max.. niin minäkin sinua.."

Enempää sanoja ei tarvittu, Max painoi minua lähelleen entisestään ja suuteli.
Tiesin että antauduin miehelle liian helposti mutta kun olin odottanut Briaa, saanut tämän ja nähnyt miehen tytössä joka päivä. Silloin tiesin että rakastin tätä ja jos tämä jonain päivänä tulisi ja kertoisi rakastavansa minua, en voisi taistella tunteitani vastaan!




Onko Maxin sanoissa totuutta, loppuuko miehen metsästykset ja miten parin elämä lähtee etenemään perheen arjen keskellä. Selviää seuraavassa osassa!


Siinä se siis oli, lyhyt mutta tärkeä osa kun Angel saapui uutena hahmona Willin elämään, tämän annettua Anabelin ja Maxin kasvattaa suhdettaan ja Briaa perheenä. Oliko mielestänne Anabel liian antautuva kun näin nopeasti "antautui" tunteilleen? Tämä tosiaan joutui toteamaan rakastavansa miestä kun sai Brian mutta se miten elämä lähtee menemään ja miten näiden kahden luonteet törmäilevät, se selviää seuraavissa osissa.
Kommentit enemmän kuin tervetulleita jälleen ja niitä jopa aina nykyään innolla jopa odottelen! Joten laittakaahan niitä tulemaan!
Nyt lähden juomaan jotain kuumaa että saan tämän flunssan lopullisesti kukistettua!

Phoenix kiittää ja kuittaa.


7 kommenttia:

  1. Arvaan, että Max tarkoitti mitä sanoi mutta joku tai jokin vielä riuhtoo hänet väkisin mukaan vaaratilanteisiin. >8D

    Pidän siitä, miten kaikki ei pyöri perijän romanttisen suhteen / perhe-elämän ympärillä, vaan sivuhahmoilla on omat kuvionsa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä Willin ja Angelin kanssa tapahtuu. (Will on ihana!! On kuitenkin hyvä, että hänen suhteensa Anabeliin on pysynyt platonisena. "Hän lohdutti minua kun olit poissa ja eihän siinä ketään muutakaan ollut niin yksi asia johti toiseen..." -tyyppisen kliseen sijasta saamme puhtaan ystävyyden. :>)

    Tarina on todella mukaansatempaava. Olen viimeisen parin viikon aikana ahminut kaikki 35 osaa, joten minulla on paljon asiaa. :D

    Ensin tylsät kielioppikommentit...

    - Esim. "Magbeth jäi odottamaan Mathewta sillä tämä ei uskaltanut kohdata Beniä ilman veljeään." Tämä-sanan pitäisi viitata henkilöön, joka mainitaan viimeisenä - tässä tapauksessa Mathew. Eli koska tarkoitit Magia, olisi pitänyt käyttää hän-sanaa. "Huulilleni nousi huvittunut hymy samalla kun kysyin tältä että haittasiko se häntä." Tässä taas hän-sanaa olisi kuulunut käyttää koko ajan. Viljelet tämä-sanaa aika paljon mutta sen varmaan jo tiesitkin, halusin vain muistuttaa koska mua häiritseeee. :(

    - Joka viittaa edeltävään sanaan ja mikä viittaa edeltävään lauseeseen.

    - Suosittelen kertaamaan yhdyssanoja.

    - Uusimmasta osasta pisti silmään toi "aloitti itkemään hysteerisenä" (pitäisi olla "alkoi itkeä hysteerisesti").

    - Olet pari kertaa eri osissa käyttänyt kaksosista sisar-sanaa. Sisar = sisko (naispuolinen), sisarus taas on sukupuolineutraali ja varmasti sana jota hait.

    Ranska-osa on yks mun suosikeista, ehkä siksi että olen puoliksi ranskalainen. Charlotte on ihana ranskatar. :D (Vähän kömpelösti ehkä välttelit sanomasta mitä kieltä Quintit puhuu... Mun mielestä olisi ollut parempi päättää, että ne puhuu vaikka simlishiä.) "Lentokoneesta otetut" naapurustokuvat oli muuten hienoja, samoin kaikki maisemakuvat mitä on ollu. :)

    Niin, otat hyviä kuvia! Mä vasta opettelen eri kuvakulmia ym. mutta arvostan sun kuvaustaitoja. Olet loistavasti onnistunut tekemään kuvista mielenkiintoista katseltavaa. Joskus tosin vaikuttaa vähän siltä, että kuvia on jäänyt välistä pois (tekstiä enemmän kuin tavallisesti tai kappaleiden välissä on erityisen paljon tyhjää).

    Alkujaksoista jäi erityisesti mieleen peura, joka ilmestyi tontille ennen kuin Abigail sai tietää Johnnyn kuolemasta. Kohtaus oli todella kauniisti kirjoitettu ja tunnelma oli juuri oikeanlainen. *niisk*

    Mathew on ehdottomasti suosikkihahmoni. Mulle onkin tyypillistä ihastua hahmoihin, jotka aiheuttaa paljon konfliktia. Matt ja Kello. <333 ;__;

    Abigailin ja kaksosten menettäminen oli kamala shokki! Mä en olis kestäny jos mun pelissä ois käyny noin. Välitän simeistäni liikaa, tai no joo kyllä mä tapan niitä joskus huvikseni niinku kaikki normaalit simittäjät mutta jos jotain tollasta käy ja pilaa MUN SUUNNITELMAT ni menetän järkeni! Todella hienosti sä kirjoitat kaikki pelin (tai tässä tapauksessa koneen) kenkkuilut tarinaan, esim. LeShawnin isän änkemistä mukaan synttäreille en olis arvannu pelin ideaksi. :D

    Nohnih... Ensi kerralla vähän lyhyempää kommenttia, haha. Pikaista paranemista! Taisteleeh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Uusi lukija! Tervetuloa ja hatunnosto että olet jaksanut lukea jokaisen osan ja ajatuksella! Kiitos todella paljon rakentavasta palautteestasi, arvostan sitä todella paljon! ja tiedän että viljelen sanaa tätä todella paljon, liiankin paljon! Silloin kun innostun kirjoittamisesta en edes tajua sitä viljeleväni, oikolukiessakaan en aina niitä huomaa vaikka yritän niitä karsia siinä vaiheessa niin paljon kun pystyn.
      Pistän korvantaakse ehdottomasti vinkkisi ja kommenttisi, mutta varmaksi en voi sanoa että innoissani muistaisin niitä mutta jatkossakin saapi niistä mainita, josta pääsemme uusimman osan mainitsemaasi lauseeseen.. eli kyllä se tosiaan pitäisi olla noin kuten sanoit.. =) =P
      Olen tosiaan tarkoittanut sanaa sisarus mutta näemmä jälleen silmäni ja näppäilyni on tuottanut kirjoitus virheitä.. =P
      Ranska oli yksi vihatuimmistani mutta samalla ihanimmistani osista sillä peli oli vielä silloin vanhalla koneella ja jouduin ties kuinka monta kertaa avaamaan pelin uudestaan jotta saisin kaikki kuvat otettua kun peli kaatui älyttömän monta kertaa, jopa silloin kun Benjamin oli tulossa takaisin kotiin ja eikun uudestaan pelaamaan kaksi päivää jotta herran saisi kotiin.. mutta Charlotte oli omalla tavallaan mukava hahmo, nyt iski jopa jonkin asteinen ikävä naista kohtaan! =D
      Olen kyllä tosiaan vältellyt ihan tiedostaen tuota kerrontaa mitä kieltä Quintit puhuvat mutta nyt kun mainitsit niin voisivat tosiaan puhua Simlishiä kun puhuvat kumminkin simeistä eikä ihmisistä.. Kiitos siis tästä, sait yhden päänivaivan pois päästäni!
      Tässähän ihan punastuu, ai että hyviä kuvia? =) Kiva jos tykkäät ja työntulos alkaa näkyä kuvissa. Olen pitkään leikkinyt pelin kameralla ja suosittelen tekemään samaa, siten oppii hiljalleen eri kuvakulmien hienouden. Eli otat monta kuvaa samasta tapahtumasta eri kuvakulmilla niin sieltä kyllä löytyy niitä helmiä. =)

      --------Jatkuu--------

      Poista
    2. ----Jatkoa edelliseen kommentiin----

      Et ole ensimmäinen joka sanoo samaa, ja joissain tilanteissa tekstiä on tarkoituksella enemmän mutta joissain tilanteissa olen mysteerisesti hävittänyt tietyn kuvan jonka piti tulla osaan ja siitä syystä olen joutunut joissain tilanteissa tekemään ratkaisun että yhdistän kahden kuvan tekstit yhteen kuvaan kun en ole jaksanut yhden kuvan takia lavastaa uudelleen kohtausta.
      Uskomatonta että joku vielä muistaa niinkin pienen asian kuin peuran! Itse tykkäsin siitä kuvasta niin paljon että tahdoin laittaa sen osaan. Mukavaa lukea että tunnelma ja kirjoitus on jollekin kolahtanut ja siitä on tykätty.
      Voi, vai että Mathew.. Herralle oli niin isoja suunnitelmia ja kyllä, tämä olisi järjestänyt isojakin konflikteja mutta kone päätti toisin..
      Shokki ja ahdistus oli kyllä suuri kun tajusin silloin että olen menettänyt osan perheestä ja juuri nuo kolme, vieläkin ajatellessani näitä möykky sisällä nousee.. Tiedostaen jonkun hahmon menettämisestä on ihan toisenlainen asia sillä silloin tietää että se hahmo lähtee pois mutta kun se tapahtuu näin.. en voi edes pukea niitä tunteitä sanoiksi joita koin silloin!
      Se kyllä vaati muutaman viikon rauhoittelua ja uudelleen suunnittelua mutta nyt osittain olen osittain iloinen että niin kävi, sillä muuten emme olisi koskaan kohdanneet Maxia, Williä ym. Eikä Briaa olisi koskaan syntynyt! Eli jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin. (nyt vain uteliaisuuteni nousi pintaan aika voimaakkaana että mahtaisiko tällä uudella koneella Abigail, Magbeth ja Mathew toimia sillä jostain oudosta syystä säästin nimittäin tallenteet kun siirsin pelin tiedostoja ulkoselle muistille.. pitääkin ihan vilkaista että oliko kaikki tallenteet korruptoituneita.. uteliasuuttani tahtoisin tietää miltä Mathew olisi näyttänyt nimittäin isona!) =)
      Pelin ja koneen temppuilut/kenkkuilut on toisinaan välillä raivostuttavia! Meinaa välillä hiukset lähteä kun revin niitä niin paljon kun kone/peli keksii tehdä jotain! Silloin pitää pähkäillä asiat uudestaan mutta onneksi ainakin tähän mennessä olen saanut ne suhteellisen hyvin lisättyä tarinaan, kuten tuo LeShawnin isä.. (pitäisi varmaan koputtaa puuta..)
      Kiitos tosi paljon siitä että jaksoit kirjoittaa näinkin pitkän kommentin ja kiitos kaikesta siinä olevasta sisällöstä! <3
      Tervetuloa vain, vielä en osaa sanoa ajankohtaa milloin uusi osa ilmestyy, on hiukan kiireinen viikko. Kuvat on kyllä otettu ja tekstin pohjaa kyllä löytyy mutta täysin kirjoittamatta vielä. Joten toivotaan että viimeistään ensi viikolla olisi ilmestynyt!
      Flunssa on sitkää sorttia, mutta onneksi tämä kirjoittaja on sitäkin sitkeämpi eikä anna sen päästä enää niskan päälle!
      -Phoenix-

      Poista
  2. Tykkäsin osasta eikä haitannu yhtään että oli 25 kuvan osa. Mielestäni oli hyvä ettei ollut kovin paljon pidempi, eikä ainakaan jatkunut noiden viimeisten kuvien jälkeen, koska toi oli hyvä lopetus tälle osalle. Joo saas nähä voiko Max lopettaa noi työnsä kuitenkaan. Ja miten heillä rupee arki toimimaan yhdessä..toivottavasti onnistuvat, ovat niin ihana pari:) Mitäs muuta kommentoisin... Joo oli kiva juttu, että kirjoitit Willille tarinaa, toivottavasti kuullaan heistä lisää ja selviää miten Angelin perhe suhtautuu asiaan ja antavatko anteeksi. Mutta hyvä osa ja innolla odottelen seuraavaa ja koita parantua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi kommentista, hyvä että kuvan määrä ei haitannut.. Minustakin se tuntui sopivalta lopettaa tuohon kohtaan. =)
      Seuraavissa osissa nähdään miten yhteiselo lähtee sujumaan ja mitä tuleva tuo tullessaan.. muuta en sano.. ;)
      Tuntui oikealta että kerron Willistä kun muuten herra olisi kadonnut "hetkeksi" vain kuvioista ja se ei tuntunut oikealta.. eli miestä tullaan näkemään mutta miten, sitä en vielä paljasta ettei tule liikaa paljatettua, suuria suunnitelmia kumminkin! =D
      En ole vielä varma miten kertoisin Willin jatkosta/ Angelin jatkosta, miettinyt olen sitä mutta en vain saa mitään ideaa kuinka lavastaisin sen niin että sopisi tarinaan.. jos ei muuta niin varmaan ensi osan jälkeen teen kirjoitetun extran ilman kuvia, mikäli siis se saa kannatusta lukijoilta ja kiinnostusta riittäisi tietää mitä heille käy.. =)
      Seuraava osa kuten jo edelliseen kommenttiin mainitsin on nyt hiukan suunniteltua julkaisu kohtaa myöhässä sillä tälle viikolle on nyt tullut yhtä sun toista, mutta viimeistään ensi viikolla ilmestyy! Sen voin luvata! =)

      Poista
  3. Jaa-ah nopeasti etenevä Anabel. Hyvä osa oli kyllä. :) Oot niin taitava kuvaaja, että on aikamoinen ihme etten oo kateellinen. Ei oo ehkä mitään järkevää sanottavaa, mutta tota Angel naista inhosin alusta asti. Joo muuten tykkäsin.

    -Lukija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lukija kommentista, hiukan mietin eteneekö Anabel liian nopeaan mutta sitten toisaalta kun kerta toista rakastaa niin... =P =D
      Tässähän ihan punastuu, parhaani yritän ja kiva jos se alkaa tuottamaan tulosta.. Tosin seuraavan osan osiin kuvista en ole 100% tyytyväinen..
      Ai vihasit?! Onko naisessa jokin piirre vai naama joka tekee sen? =)

      -Phoenix-

      Poista