Aluksi kiitos jälleen kommenteista Arya ja uusi lukija Pisara! Oli mukavaa huomata että tarinasta tykätään ja saan uusia lukijoita!
Tässä teille pieni joululahja eli osanen jossa paljastuu Abigailin menneisyys kaikkine kantarautoineen ja sekavine kertomuksineen.. Oli osittain todella vaikea kertoa yhdessä osassa kaikki menneisyydestä, joten sallikaa sekavuus ja yrittäkää saada siitä selvää.. Kuvia tässä osassa on 46 kappaletta joten osa on pitkä! Mutta eiköhän pyhien aikana jokaisella ole aikaa lukea ajatuksen kanssa osa ja saada selvyys kaikesta. Lukuiloa kaikille!
Camberly,
Melinda Camberly.. se oli ollut nimeni. Olin syntynyt hyvin vanhaan Camberly
klaanin sukuun, josta enää minä olin jäljellä. Miksi?
Jotta voisin
kertoa sen, niin minun suvustani pitää tietää yhtä sun toista. Camberlyn klaani
ei ole mikään normaali klaani, tai mikään normaali sukunimi. Sukunimi aiheuttaa
tietyissä simeissä kauhun väreitä ja jopa pelkoa, toisille se aiheuttaa vihaa
ja raivoa. Olen nimittäin erittäin vanhan vampyyri klaanin viimeinen
jälkeläinen. Vuosi satoja vampyyrit ovat olleet sodassa keskenään, klaanit
taistelleet toisiansa vastaan ja tuhonneet toisiaan. Välissä on tietty yritetty
rauhaakin, tuloksetta. Teidän täytyy ymmärtää että on olemassa vampyyreissä
klaaneja ja sitten on olemassa yksilöitä. Vampyyrit joita kutsutaan yksilöiksi,
ei ole niin järjestäytynyttä ja eivät asu niin monen vampyyrin kanssa saman
katon alla. Minun on hyvin vaikea selittää tätä, miten se toimii mutta näin
asia vain on. On olemassa hyvin vanhoja klaaneja ja niiden perillisiä, kyllä..
vampyyrit lisääntyvät ja kuolevat. Kuolema vain ei tule niin nopeasti kuin
muille kuolevaisille, vampyyrit elävät huomattavasti pidempää. No miksi en
kutsu itseäni vampyyriksi? Koska en ole sellainen, vielä..
Sukuni
tapettiin yhdessä historiamme pahimmassa taistelussa melkein kokonaan, vain
äitini ja muutama muu kaukainen sukulainen jäi eloon. Äitini oli siis vampyyri,
tämä sai minut tavallisen kuolevaisen kanssa jotka molemmat murhattiin kun olin
vielä lapsi. Murhauttaja oli klaani nimeltä Munro, jonne minut vietiin. Mariah
Valentine ja Spike Toulence määräsi perheeni murhautettavaksi ja minut
määrättiin tuoda heidän luokseen, jossa kasvaisin nuoreksi aikuiseksi. Miksi?
Syy on täysin se että Mariah ja Spike ovat klaanin pää tätä nykyään kun William
Munro kuoli vanhuuden päivillään pois, nämä tahtovat nähdä omaanko erikoiskykyä
joka on jokaisen klaanin yhdellä jäsenellä jokaisessa sukupolvessa.
Mikäli
minulla ei olisi sitä, joutuisin heidän ruokapöytään ja en todellakaan syömään.
Koska
klaanit ovat sodassa keskenään, nämä yrittävät haalia erikoiskyvyillä olevia
simejä ympärilleen joita sitten käännyttävät kun näillä se ilmenee, no mistä
sen tietää vai? Kun Sim siirtyy teinistä nuoreksi aikuiseksi, tälle tulee
jonnekin päin kehoa tatuoinnin näköinen värillinen tai väritön ”kuva”.
Erikoiskykyä itsessään ei tiedä ennen kuin on kääntynyt vampyyriksi mutta tästä
kuvasta tietää että kyseisellä henkilöllä on joku kyky.
Katselen
haikeana Bridgeport cityn hämyistä maisemaa, kohta minun pitäisi mennä olohuoneeseen
jossa selviäisi kohtaloni. Mutta palataan ensin aamuun ennen kuin olin
vaatteeni pukenut…
Katsoin
peiliin tyhjä olo sisälläni, kyyneleet olivat erittäin lähellä tekemässä
tuloaan. Olin viettänyt syntymäpäiviäni edellisenä iltana ja näin muutoksen itsessäni
jo tänä aamuna.
Secil Hoyt
oli myös ryövätty perheeltään kun tämä oli nuori teini tyttö ja tältä myös
odotettiin uutisia lähi kuukausien aikana. Vaikka simi kasvaa ja on
erikoiskyvyn veressään omaava, tämä ei välttämättä saa ”kuvaansa” heti kehoonsa.
Olen kuullut että joillakin meni jopa vuosi sen saamiseen.
Minulla se
ei valitettavasti ollut kestänyt niin kauaa.. Olin saanut sen yön aikana ja
harmikseni sellaiseen paikkaan vielä että sen varmasti näki jokainen! Olin
klaanini viimeinen jälkeläinen ja erikoiskyvyllä kirottu.
Secil katsoi
minua surullinen katse silmissään. Pelkäsimme molemmat samaa, emme tahtoneet
tulla käännytetyksi. Tahdoimme pysyä normaali simeinä, ilman klaania, ilman
sotia.
”Voi
Melinda.. Mitä meinasit tehdä? Jos muutut, et voi lähteä klaanista..”
Minä tiesin
sen vallan hyvin, klaaniin kun astut, sieltä et niin vain poistu. Kirous joka
tulee jos joku klaanin *Vanhoista* käännyttää sinut.
”En
todellakaan tiedä Secil.. en todellakaan tiedä.. mutta voitko pitää tämän omana
tietonasi? Ainakin vielä vähän aikaa…”
Juuri sillä
hetkellä sisälle tuli Steve, tietenkin tämä tuli juuri silloin..
Steve A`nkour
oli tullut taloon samoihin aikoihin kun itse olin tullut. Poikkeus meissä
kahdessa oli se että Steven vanhemmat olivat antaneet pojan klaanille ja tämä
toivoi saavansa erikoiskyvyn.
Sims jolla ei ollut erikoiskykyä muutettuna oli
vain pelkkä janoinen peto. Tai niin ainakin klaani meille oli tiuskaissut kun
olimme kysyneet Steven toiveesta mitä jos pojalle ei tulisi erikoiskykyä mutta
tahtoi vampyyriksi.
Mariah oli todennut tälle että tämä olisi silloin kuin
paino jalassa joka pitäisi repiä irti. Sen jälkeen Steve oli joka aamu tutkinut
kehonsa läpi, oliko kuva jo ilmestynyt. Joka aamu pettyen.
"Ei nyt
Steve!”
Secil
tiuskaisi olkansa yli nuorelle miehen alulle joka vain nosti kättään
heilutellen sitä kasvojensa edessä.
”Ohhoh..
joku on noussut väärällä jalalla tänään..”
Seisoin vain
lamaantuneena katsoen miestä peilin kautta. Jos tämä huomaisi kuvion, tämä
varmasti juoksisi kertomaan siitä!
Steve
kääntyi möläyttäen että oli aamu kokoontumisen aika ja poistui paikalta. Ovella
tämä kääntyi kumminkin, mulkaisi kättäni ja tokaisi että kertominen oli minun
asiani. Tiesin että tämä oli mustasukkainen minulle asiasta mutta Steve myös
tiesi että en olisi sitä tahtonut.
Kyyneleet valui pitkin poskiani jolloin
Secil pyyhki ne pois ja auttoi minut pukeutumaan. Naisella kun oli hiukan
mukavammat vaatteet arki-/”työ”vaatteina.
Secil
poistui antaen minun koota itseni ennen kuin joutuisin kohtaloni sinetöimäksi.
Aamut
menivät hyvin samalla kaavalla aina. Secil siirtyi pianon ääreen, sillä tämä
oli mielettömän lahjakas soittaja. Kun taas minä ja Steve menimme klaanin
vanhojen eteen heti kun nämä oli vapaita.
Niin kauan
kun olimme talossa, Secilin oli tarkoitus soittaa pianoa. Olimme me siinä
edessä tai joku muu ”ryhmä”. Luulitteko että olisimme ainoita klaanissa?
Luulitte väärin. Ei, klaaniin kuuluu melkein kolmekymmentä simiä ja vampyyriä.
Osa oli kuin me, osa oli ”töissä” heillä ja osa no.. oli pelkkää ruokaa,
hurmejuoma kun ei näille vampyyreille kelvannut. Se kun ei anna samanlaisia
voimia kuin simistä ”juomalla”. Kauheata tiedän.. Vampyyrit sitten taas olivat
ja elivät talossa kuin kuninkaalliset tai kuin työläiset.. riippuen miten
innokkaasti olit ollut käännytyksestä.
Sinä aamuna
katsoin Mariahia ja Spikea kauhuissani mutta perusilmeelläni. En voinut mitään
itselleni, että joka kerta kun jouduin noiden eteen, tunsin pelkkää vihaa,
näiden takia olin menettänyt perheeni!
Spike katsahti
minua näreissään.
”Milloin
olet Melinda tuonut tänne arvokasta lastia?”
Mariahin
heleä ääni seurasi Spiken lausetta.
”Sama pätee
sinua Steve…”
Steve
katsahti naista kun minä katsoin jonkin näköinen anova katse kasvoillani
Spikea.
”En ole vain
löytänyt…”
”Se ei ole
selitys! Tuolla täytyy olla kaltaisiamme liikkeellä! Et ole vain etsinyt!”
”Se voi
johtua myös näistä vaatteista.. jos vain saisin…”
”Tiedät että
et saa! Asia käytiin viisi vuotta sitten läpi! Tuolla kropalla sinun kuuluukin näyttää itseäsi ja siten me saamme mitä haluamme!”
Mariah
katsoi Seciliä samalla kun puhe oli tarkoitettu minulle.
”Secil on
ainoa joka on löytänyt sitä mitä olette tuolla joka päivä etsimässä. Te kaksi
tuotte vain riistaa..”
Tiesin kyllä
mitä Mariah tarkoitti, Secilillä oli jokin outo taika löytää juuri sitä mitä
klaani halusi. Automaattisesti katsahdin George Fallavelia.. Mies oli
antautunut kohtaloonsa ja nyt seisoi patsasmaisesti eteensä lasittuneena
katsoen. Miehestä oli alku käytöksensä takia tehty Mariahin henkivartija, tämä
kun ei ollut heti innoissaan käännytyksestä.
”Tiedätte
kyllä mitä seuraa jos jatkatte vielä tätä samaa rataa! Tahdomme suurimman
klaanin, mutta jos ette tuo meille oikeanlaista tavaraa niin miten voimme
kasvaa!?”
Mariah
hipaisi luisevilla sormillaan Georgen käsivartta joka aiheutti sen että mies
paljasti hampaansa meille ja naksautteli sormiaan pahaenteisesti.
”Emme tuota
pettymystä! Minä lupaan sen, tu-tuo-tuon teille tänään laatua!”
Katsoin
Spiken tavoin Steveä joka vikisi vieressäni epätoivoisesti. Mariah nousi mitään
sanomatta ylös, joka kertoi vain yhdestä asiasta, ”laatutavaraa” oli pakolla
raahattu porteille, muuten nainen olisi istunut tuolillaan viihdyttämässä
itseään meidän pelottelulla.
Kuinka
oikeassa olinkaan.. Jälleen yksi ”orja” joka varmasti ei sodasta selviäisi.
Mariahilla ja Spikella kun ei ollut intressejä kouluttaa käännyttämiään
vampyyreitä, nämä tukeutui täysin siihen että erikoiskyvyllään klaani voittaisi
jokaisen taistelun mikä tulisi vastaan.
Odottaessamme
Mariahin paluuta Spike selitti tämän päiväset kohteemme joista painotti että
meidän tulisi löytää joku.
Mariahin korviin kun oli kantautunut että toinen klaani oli aikeissa valloittaa Brideport City ja nujertaa heidän klaani täysin, viimeistä klaanin jäsentä myöten.
Kuuntelin
miestä vain puoli korvalla sillä en voinut ahdistuneelle tunteelle mitään, kun
George tuijotti minua.
Tämän katse
tuijotti kasvoistani käteeni ja jälleen kasvoihini. Mies siis oli huomannut sen
mitä olin yrittänyt peitellä pitkähihaisella sifonkipaidalla.
Mariahin
palatessa miehen ilme meni paniikista lasittuneeseen eikä mies tiennyt miten
päin olla. Tämä oli jostakin oudosta syystä aivan paniikissa. Olin siinä
luulossa että miehellä oli automaattinen tilivelvoite jos näki meillä
jollakulla muutoksen tapahtuneen.
”George? Mikä
sinua tänään oikein vaivaa?! Olit jo ensimmäisen ryhmän kanssa ihan
samanlainen!”
Mariah
tuijotti miestä pitkään vastausta odottaen.
"Vastaa!"
Kaikki huoneessa olijat säpsähtivät naisen heleän äänen kiljahdusta kun tämä vaati mieheltä vastausta.
”Ei minulla
mikään rouva..”
”En olisi
niinkään varma.. oletko kenties juonut hurmejuomaa kun olet noin sekaisin.. Kai sinä tiedät että se tökötti on tässä talossa kiellettyä? Se aine tappaa...”
Mies sulki
silmänsä, tämä selvästi kampaili itsensä kanssa mutta lopulta sai vastattua
naiselle joka katsoi tätä vieläkin.
”En ole
rouva.. edellisestä ruokailusta on vain vähän aikaa..”
”Siinä
tapauksessa.. mene syömään vaikka se läski mies jonka Melinda toi eilen.. sehän
on vieläkin sammuneena tuolla kellarissa. Te kolme, töihin siitä!”
Työt siis tarkoittivat
sitä että päivisin minä istuin tarkkailemassa, kun Steve ja Secil liehitteli
paikallisia. Meidän oli selvitettävä ensin oliko näillä erikoiskykyjä ja jos ei
ollut niin kuinka suuressa asemassa nämä olivat yhteiskunnassa, jos nämä eivät
olleet, niin nämä päätyivät ruokapöytään. Kuulostaa kauhealta sanoa näin
kylmästi asiat, mutta pakotettuna emme voi muutakaan. Joko he tai me..
Steve tosin
ei asiasta välittänyt, sillä tämä oli päättänyt miellyttää klaania kaikin
keinoin. Secil taas oli päättänyt heti mahdollisuuden tullessa karata
klaanista. Idea kuulosti todella houkuttelevalta varsinkin kun itselläni oli
kuva jo tullut, vieläpä näin nopeasti.
Katselin
parivaljakon toimia samalla miettien mitä tehdä. Tiesin että karkumatka ei
onnistuisi ilman apua kun vastassa oli niinkin mahtavia vampyyreitä kuin Spike
ja Mariah. Mistä tiesin että ne ovat mahtavia?
Siitä syystä
että Spiken ”syntymäpäivälahja” oli ollut eilen jotain sellaista mitä en olisi
tahtonut. Miehen erikoiskyky oli saada simit tekemään sellaista mitä oikeasti
eivät tahtoisi tehdä. Tämän kuvakin kertoo kaiken, susi. Niinpä olin menettänyt
neitsyyteni miehelle jota vihasin eniten maailmassa.
Mies jos
kuka oli vaarallinen! Mariahin kanssa yhdessä nämä olivat melkein
voittamattomia. Olin miehen teon jälkeen uhannut tätä poliiseilla sekä muilla
keinoilla, mutta tämä oli vain irvistänyt minulle ilkeästi todeten että jos en
olisi kunnolla, tämä muuttaisi minut vampyyriksi ja tekisi minusta orjan
itselleen.
Mariahin
kykyjä en ollut vielä nähnyt, sillä tämä ei niitä vielä koskaan minun nähden
käyttänyt, mutta olin kuullut että sitä kykyä ei halunnut nähdä saati tietää. Vilauksen kuvasta olin kerran nähnyt joka kaunisteli naisen kuulasta
ihoa alaselässä.
Olin tullut
tauolle jättäen Secilin ja Steven vielä töihin kaupungille kun George käveli
huoneeseen sisälle joka oli minun ja Secilen.
Mies katsoi
minua hetken vaiti kunnes irvisti hiukan, ennen kuin alkoi puhua.
”Tiedän mitä
sinulle on tapahtunut yön aikana..”
”En ymmärrä
George mistä puhut..”
”Älä leiki
tyhmää kun olemme kahden Melinda..”
Vahvistaen sanomaansa
mies katsahti rannetta, josta automaattisesti nostin toisen käteni kuvaa
peittämään.
”Haluan
auttaa sinut pois täältä!”
”Mutta
miksi?”
”Olet ollut
aina kiltti minulle ja tiedän mitä suunnitelmia Mariahilla on sinun suhteesi,
klaani vihaa sukuasi Melinda! Vieläkin vaikka olet ainoa jäljellä oleva, nämä pelkäävät että sukusi kasvaa sitten kun olet vampyyri! En
tahdo että joudut pelinappulaksi niin kuin minä olen..”
Ennen kuin
kerkisin antamaan vastausta miehelle, tämä lähti salamana sanoen Mariahin
etsivän tätä. Menin parvekkeelle miettimään miehen sanoja kun samassa huomasin
Steven tuoneen jonkun naisen talolle. Voi ei!
Steve
vaikutti hyvin tyytyväisen näköiseltä joten asiasta ei voinut päätellä kuin
yhden asian. Yritin keritä ulko-ovelle ennen kuin kaksikko pääsisi peremmälle
mutta sinne päästyäni en nähnyt ketään.
Olin liian
myöhässä! Törmäsin Steveen käytävällä joka hymyili erittäin leveästi.
”Melinda!
Arvaa mitä! Spike lupasi käännyttää minut vaikka minulle ei tulisikaan kuvaa!”
Tiesin että
Steve oli siis kerinnyt viedä naisen jo Spiken luokse. Tämä varmasti juuri
sillä hetkellä katsoi naisen silmiin ja antoi erikoiskykynsä tehdä loput!
Kerittyäni
Spiken huoneeseen, en ollut ajatellut syytä miksi olin sinne mennyt. Yritin
mielessäni keksiä hätäisesti syytä menemiselle sillä tiesin että mies olisi
vihainen kun tämä keskeytettiin kesken kaiken.
Jähmetyin
kauhusta sillä hetkellä kun huomasin että naisella oli nilkassaan kuva,
arvaukseni oli siis mennyt oikein! Siksi siis Spike oli luvannut käännyttää
Steven ilman erikoiskykyä, tämä oli tuonut laatua miehelle.. Tämä kun tykkäsi yli kaiken yhdistää "työn" ja huvin.
”Mitä hittoa
teet täällä?! Ulos!”
Katsahdin
miestä hämilläni, enkä osannut enää keksiä mitään syytä tulolleni joten
poistuin vähin äänin surullisena siitä että naisella ei ollut vaihtoehtoja
enää. Tästä tulisi klaanin yksi pelinappuloista.
Tiesin että
en voisi antaa itselleni käydä samaa kohtaloa joten tein kuten George oli
joskus minun pyytänyt tehdä. Mietin mielessäni miestä ja puhuin kuin tämä olisi
edessäni.
”Hyvä on..
otan tarjouksesi vastaan. Vie minut pois täältä!”
En tiennyt
oliko viesti mennyt perille mutta ulko-ovella George oli ensin jähmettynyt
jonka jälkeen tämän kehosta kimpoili sähköisiä virtauksia. Secil katsoi
tilannetta lamaantuneena, sillä tämä ei ollut nähnyt koskaan Georgen kykyä.
Ilta meni ja
onnekseni koko klaani juhli uuden tulokkaan, Hilde Toulerin tuloa klaaniin.
Joten minun ei tarvinnut sinä iltana mennä ”töihin”. Aamu valkeni ja syvään
huokaisten menin jälleen pukemaan ainoat vaatteet jotka omistin päälleni. Olin
juuri pukenut kun George tuli huoneeseen.
”No niin,
oletko valmis lähtemään heti?”
”Mitä?
Oletko tosissasi? Entäs kokoontuminen?”
”Sitä ei ole
tänään, juhlivat liikaa yöllä Hilden tuloa.. tällä kun on aika mielenkiintoinen
kyky.. no oletko?”
”Tietysti!”
George
nappasi minut syliinsä ja tämä pisti juoksuksi. Vaikka oli aamu, miehellä oli
selvästi vielä kykyä juosta vampyyrin vauhdilla, mistä ihmeestä tämä oli saanut
voimaa siihen, sitä en tiennyt.
Kun olimme
päässeet kaupungin laidalle, siellä odotti hyvin vanha avolava-auto jonne mies
nosti minut kyytiin. Tämä itse kiersi kuskinpuolelle ja lähti ajamaan.
Matka tulisi
olemaan pitkä enkä tiennyt minne päätyisin, mutta tavoitteena oli hyvin kauas
Bridgeport Citystä!
Loput jo
Abigailin (entisellä nimeltä Melinda) automatkasta jo tiedetäänkin.
Miten tästä
edes käy kun tämä muistaa menneisyytensä? Mitä Abigail keksii suojellakseen
syntymätöntä perhettään?
Siinä se oli, täydessä pituudessaan. Lukiessani läpi tätä huomasin hiukan sekavuutta mutta en oikein osannut pistää noihin kuviin mitenkään muuten tuota tekstiä vaikka kuinka mietin. Jos olisin kaikki kuvat joita suunnittelin laittanut, kuvia olisi ollut 70-80 kappaletta ja tekstiä vieläkin enemmän! Joten karsin sitä huomattavan paljon!
Erittäin hyvää Joulua kaikille ja palataan asialle ensi vuoden puolella!
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014! <3
-Phoenix kiittää ja kumartaa tältä vuodelta!-
