Osa 39- Tiedän mitä haluan, vai tiedänkö?

Finally!
Pahoittelut teille kaikille jotka vielä tätä luette! On ollut hiukan hetkistä tämä elämä tällä hetkellä nimittäin!
Ne jotka eivät tiedä tätä niin tämä kyseinen tarinan kirjoittaja tulee muuttamaan Ouluun ensi viikolla ja siksi tämä hiljaiselo.
Tahdonkin ennen muuttoa tuoda tämän osan julki sillä sitten tulee hetken hiljaisuus ennen kuin saadaan Oulussa kaikki asiat normaaliin uomiinsa.
Mutta pidemmittä puheitta, lukuiloa!

Kuvia 41.

Angelin hautajaiset järjestettiin nopeasti ettei tämän vanhemmat kieltäisi Williä osallistumasta. Näiden mielestä Will nimittäin oli syypää Angelin sairauteen.
Tämä ei tietenkään pitänyt paikkansa mutta nyt jos koskaan mies kaipasi tukea ja olin iloinen siitä että asuimme lähellä Williä ja Nathania.
Sinä aamuna Will toi Nathanin hoidettavakseni kun tämän piti mennä keskustelemaan asianajajansa kanssa.

   "Kiitos Anabel kun katsot poikaa"
   "Tietenkin katson, miten jaksat?"
   "Nathanin avulla suhteellisen hyvin, en kestä jos Angelin vanhemmat vievät pojan.. en vain.."
   "Et ajattele tuollaista, keskityt nyt siihen mitä asianajaja sanoo. Eivät he voi vain viedä poikaa omalta isältään, kaikki järjestyy"

 Hyvästeltyäni Willin ja Maxin joka lähti henkiseksi tueksi Willille, menin Brian huoneeseen sanomaan tytölle että lähtisi kouluun kun törmäsin tyhjään huoneeseen.
Tämä todentotta oli muuttanut huoneensa oman näköisekseen, kuten oli edellisenä päivänä omat hiuksensakin.





Brian kertomana

 Kävelin koulua kohti täysin tietämättömänä mitä koulun seinien sisäpuolella oli käynnissä.
   "Hei luuseri, joko teit ne?!"
Greta jähmettyi sijoilleen kun Heather tuli tyttölaumansa kanssa tämän taakse.
   "On Heather tainnut tulla kuuroksi.. heheh"
   "Kyllä se kuulee, kato ny ku jähmetty.. tyrkkää sitä Heather!"
   "Ja saastuttaisin käteni sillä! En todellakaan! Tollanen spitaalinen lesbo!"

 Aukaisin oven nostaen vihkoni esille jotta olisin ojentanut sen Gretalle kun kuulin mitä Heather sanoi viimeiseksi.
   "Että siis mitä!?!"

 Joukkio käänsi hiukan päätään kääntämättä ruumistaan minua kohti.
   "Mene huolehtimaan omista asioistasi tulokas, asia ei.. No mutta.. Sehän on Bria.."

 Kolmikko kääntyi minuun päin, Ninalla ja Paulalla ensin ollessa hämmentynyt ilme kasvoilla muodonmuutoksestani. Heather vilkaisi olkansa yli ja kolmikko otti samat asennot että ilmeet kuin aiemmin.
   "En ollut tunnistaa.. Nythän se on selvää mitä tuo puudeli näkee sinussa.."

 Nina ja Paula alkoivat kihertää Heatherin lausahdukselle minun tajuamatta mitä tämä oli tarkoittanut.
   "Ja sinä varsinainen parasiitti. Aina muita mollaamassa. Greta ei ehkä uskalla nousta teitä vastaan mutta tiedon jyvänen.. minä en pelkää teitä!"

   "Bria älä.."
Greta oli kävellyt huomaamattani viereeni, josta nyt yritti hillitä raivoani joka oli noita kolmea kohtaan kasvanut vuosien varrella äärimmilleen. Tästä piti tulla loppu! En voinut vain katsoa sivusta!

    "En tiedä mitä parasiitti tarkoittaa mutta se en todellakaan ole, olen itse yksisarvinen!Näyttäisi Bria siltä että sinulla olisi tunteita tuota kohtaan.."
   "Tuolla joksi kutsut häntä on nimikin ja se on Greta kuten itsekkin tiedät. Ja kyllä, minulla on tunteita häntä kohtaan,hän on ystäväni, toisin kuin sinulla jolla ei ole tunteita ollenkaan!"
   "Oi kyllä on ja voit uskoa että näet tästä lähtien niistä niitä tummimpia!"

   "Ja minähän en sinua pelkää, anna tulla vain jos uskallat! Jos olet unohtanut niin voin kyllä murtaa kätesi uudestaan kuten ala-asteella.."
Sanoillani oli vaikutusta sillä Heather kääntyi rivakasti, Nina ja Paula seuraten vanavedessä.

   "Niin ja Heather.. jos näen tai kuulen että olette tehneet Gretalle edes sanallisesti jotain, tiedän mistä sinut löytää!"
Vaikka Heatherilla oli selkä minuun päin, pystyin tämän asennon vaihtumisesta huomaamaan ettei tämä jäisi tähän samalla kun tämän asento vavahti pelosta.
Olin törkkinyt mehiläispesään, nähtäväksi jäisi milloin mehiläiset tulisivat ulos yhtenä joukkona.

 Annettuani vihkoni Gretalle, samalla kun olin kävellyt Heatherin perässä tehden asiani näin tälle selväksi, kävin omalla kaapillani ennen kuin huokaisin syvään ja käännyin parhaan ystäväni puoleen.

    "Et olisi saanut.."
   "Saanut mitä Greta? Nämä haukkuivat sinua ja se ei varmasti olisi jäänyt siihen, tiedät sen itsekin. Kuinka monta kertaa olen ranteessasi nähnyt Ninan ja Paulan tekemät mustelmat näiden pidellessä sinua ja kuinka monta kertaa olen nähnyt Heatherin lyönnin jäljen mahassasi?! Siihen on tultava loppu! Mistä tällä kertaa oli kyse?!"

 Greta näytti menevän vaivaantuneeksi, kääntäessään hitusen päätään.
   "Ei oikeastaan mistään, nämä olisi kai taas halunneet kopioda tehtäväni.. Tule, liikuntatunti alkaa pian.."

 Katsoin ystäväni menoa hämilläni, tämä salasi ensimmäistä kertaa minulta jotain enkä selvästi saisi sitä selville, en ellei Greta itse sitä kertoisi.
Haluni suojella ystävääni kasvoi vahvempana kuin koskaan, en tiennyt miksi mutta en kestänyt katsoa sitä kuinka Heather käytti tätä nyrkkeilysäkkinään.

 Vaihdoimme vaitonaisina vaatteet ja menimme jumppasaliin jossa vain puolet luokastamme oli huoneessa. Missä ihmeessä muut oikeen olivat?

 Leo katseli tuttuun tapaansa salin toisella puolella kaikkia salissa olijoita varautuneena, tämän koko kun rajoitti tätä liikunnassa aika paljon.
Tanner taas oli vaiheeksi lukenut opettajan papereita jotka oli vahingossa tiputtanut meidän tullessa. Niitä poimiessa tämä tokaisi etten saisi säikäyttää tätä niin, tämä oli luullut että olin opettaja.

 Ihmetyksemme kasvoi kun hetken päästä luokanopettajamme Jeeves tuli saliin liikuntavaatteet päällä.
   "Missä opettaja Lightuca on?"
Kysyjä oli Heather joka oli Lightucan suosikkeja.
   "Sairaana, joten jaoin liikuntaryhmän kahteen, toinen ryhmä lähti kaupungille kävelemään aluksi ja toisen tunnin aikana teemme vaihdon. Te lähdette jäähdyttelemään kävelemällä kaupungilla ja toinen ryhmä tulevat vielä vetämään treeniä. Tanner ja Leo voivat mennä vetämään leukoja kun tytöt tulevat peilin eteen jumppaamaan minun johdolla."

 Kuinka ollakkaan jouduimme Gretan kanssa eturiviin. Kuunneltuani Heatherin naljailuja aikani, en enää kestänyt.
   "Pidä Heather nyt se leipäläppi kiinni tai muuraan sen kiinni!"

   "Opettaja! Annatko hänen puhua minulle noin!? Miten oikeen ohjaat meitä jos tuollainen puhe on sallittua!? Teen tästä valituksen jos ei jotain tapahdu, minä olen vain koko ajan.."

 Heatherin jatkaessa vikinäänsä, meidän muiden jatkaessa jumppaamista, tämä ei edes nähnyt kuinka Nina ja Paula kuolasivat tämän poikaystävää, joka taas puolestaan pudisteli hikipisaroiden kihoillessa otsalla päätään.
   "Selvä, Bria.. Greta.. lähtekääs jo kävelemään, me muut jatketaan jumppaamista."
   "Mutta opettaja!"
   "Ulos ja kävelemään!"

 Nappasin Gretan ranteesta poistuessani joka taas vilkaisi hermostuneena olkapäänsä yli.
   "Katsohan Nina ja Paula.. Gretan unelma toteutuu, Bria otti tätä kädestä.. Oi Briia.. rakkaani.."

Ulos päästyäni hengitin syvään sisään ja puhalsin kaiken ilman ulos.
   "Voisin niin kuristaa sen idiootin!"

 Nyyhkäisy ja Gretan istuminen aidan vierelle maahan sai minut seuraamaan häntä hiljaa, istuin tämän vierelle ja aikani annettuani tämän kyynelehtiä katselin kuinka Greta pyyhki kyyneleensä sekä pyysi anteeksi.
   "Miksi? Miksi pyydät anteeksi?"
   "Koska olen aiheuttanut tämän sotkun.."

 Greta käänsi päänsä poispäin minusta vaikka pyysin tätä katsomaan minua.
   "Huoh.. hyvä on, älä katso minua mutta miten niin olet aiheuttanut tämän sotkun?"
   "Koska Heather nappasi lapun joka oli tarkoitettu roskiin.. ja nyt sen varjolla kiristää minua tekemään heidän läksyt.."
   "Roskiin? Kiristää? Mitä oikein horiset?"
   "No oikeastaan olin kirjoittanut...En voi kertoa sitä!"

 Greta nousi ylös jolloin menin tämän eteen. Tämän laskiessa katseensa jalkoihimme käännyin niin että näin tämän kasvot.
   "Voisitko kertoa Greta kenelle olit kirjoittanut kirjeen?"
   "Sinulle.."
   "Minulle? ja meinasit laittaa sen roskiin koska? Miten Heather sai sen?"
   "Tiputin sen eilen vahingossa kun olin lähdössä kotiin.."
   "Tiputit? Meinaat varmaan että Heather, Nina ja Paula kaatoivat taas sinut?"
   "Niin.."
   "Selvä.. Mutta miksi nämä.."
  "Koska nyt he luulevat että rakastat minua! JA minä... minä..."

 En tiedä mikä minuun meni mutta otin askeleen Gretaan päin niin että kasvomme olivat toisiamme vasten, jalkojemme ollessa melkein kiinni toisissaan.
   "Sinä mitä?"
   "Minä.... minä... Bria.."

 En ajatellut..
En tahtonut ajatella..
Sydämmeeni särki nähdä ystäväni sellaisena joten tein sen.
Otin tämän selästä kiinni toisella kädellä ja laitoin huuleni tämän huulille, ensisuudelmani sai rakkain ystäväni joka sattui nyt olemaan tyttö!

 Irrottauduin Gretasta emmekä sanoneet mitään.
Mieleni laukkasi villinä enkä tiennyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mitä sanoa.
Ei naurettavia laukauksia, ei piikittelyjä.. ei mitään.. ei edes keventävää lausetta, mieleni oli ihan tyhjä ja sydän rinnassani villisti hakaten. Mitä tämä oli?!

 Katsoin Gretaa jonka silmiin alkoi muodostua kyyneleitä. Piru!
Karaisin kurkkuani joka yhtäkkiä näytti muuttuneen santapaperiksi.
   "Tunti alkaa, pitää mennä vaihtamaan vaatteet.."

 En ollut nähnyt Gretaa enää sinä päivänä. Tällä oli taide kurssia loppu päivä kun minulla kemiaa.
Autettua äitiä alku illan, olin lopulta päässyt telkeytymään omaan huoneeseeni.
Tietenkään vaitonaisuuteni ei ollut jäänyt muulta perheeltä huomaamatta, mutta olin vain sanonut selitykseksi että koulusta oli tullut paljon läksyjä.
Se toisaalta ei ollut edes valhe, mutta se oli että tein niitä. Vaikka kuinka yritin en onnistunut tekemään läksyjä, mieleni pyöri vain Gretassa.

 Kaikki ne hetket kaatopaikalla, kaikki ne halaukset..

 Kaikki ne kerrat kun tämä katsoi minua haikeasti..

 Kaikki ne yökyläilyt makuuhuoneeni lattialla..

 Puhumattakaan ne leikkihetket puumajassa.. Olinko tämä jo silloin rakastanut minua?

 Vai vasta myöhemmin?! Miksi en ollut nähnyt niitä katseita?! Miksi en ollut tajunnut niiden todellista merkitystä!

 Miten olin voinut olla niin sokea?
Kosketin huuliani samalla kun Gretan kasvot nousivat tältä päivältä mieleeni, tämän katse oli rakkautta täynnä. Nyt kun tiesin mitä se oli, tämän katse oli varmasti sitä!
Mutta mitä minä tunsin? Tunsin...

Annoin käteni valahtaa alas samalla kun yritin keskittyä edessä olevaan tehtävääni.
Turhaan.. Juuri kun olin viskaamassa kynän päin ikkunaa, sivu silmälläni näin liikettä pimeällä pihamaallamme. Juoksija oli Greta!



Mitä Bria tuntee Gretaa kohtaan? Jatkuuko tyttöjen ystävyys ensisuudelmasta huolimatta? Selviää ensi osassa!

Sellainen osa, mitä piditte? =)
Itse tykkäsin tehdä tätä osaa koska aletaan hiljalleen päästä siihen vaiheeseen jossa haluaisin jo olla tarinassa nimittäin! =D
Seuraava osa onkin sitten jo 40!
Siitä seuraakin kysymys! Olen tehnyt kaksi vuotis tarinan teon ja osan 40 kunniaksi extran! Ja kysymys kuuluukin siis, tahdotteko extran ennen osaa 40 vai sen jälkeen? Enemmistön äänillä julkaisen sen joko ennen tai vasta sitten jälkeen. =) Sen voin paljastaa että osa liittyy tavallaan perheeseen, nimittäin menetettyyn sellaiseen.. ;)

Seuraavan kerran julkaisenkin sitten vasta Oulusta joten siihen asti olen passiivinen lukija/kommentoija.

Teidän oma

Phoenix