Hei hei! Kuten jo edellisen osan kommenteihin kirjoitin, uusi osa on tällä viikolla ja kun mitä sanon, sen myös pidän ja onhan tässä vielä pari tuntia tätä viikkoa jäljellä joten... ;)
Lukuiloja!
Kuvia 43
Päivä saapui liian nopeaan, oli Brian syntymäpäivien aika. Tämän synttäreitä vietettiin perheen kesken mutta kun kuu nousi taivaalle Greta tuli hakemaan tätä. Greta oli asunut meillä hetken siitä kun Max oli soittanut tämän isälle, mutta onneksemme olimme löytäneet tytön äidin, joka oli mennyt uusiin naimisiin eikä ollut vain uskaltanut hakea Gretaa ex-mieheltään. Aina silloin tällöin Greta vietti öitä luonamme mutta enään hyvin satunnaisesti.
"Valmiina lähtöön?"
"Jep, me mennään nyt! Moikka!"
Näillä oli suunnitelmissa lähteä kaupungille jossa moni muu samanikäinen nuori vietti aikaansa. Se että yritin tytölle sanoa ettei olisi liian pitkään, meni kuuroille korville.
Aurinko oli jo nousemassa taivaanrannasta kun kuulin oven käyvän. En ollut nukkunut silmäystäkään, ja kun ovi lopulta kolahti alakerrassa vain Maxin käsi esti minua nousemasta sängystä pitääkseni puhuttelun Brialle.
Siitä huolimatta vaikka tämän synttärit olivat menneet pitkäksi tämä oli koko viikonlopun aikana jaksanut auttaa meitä kotiaskereissa. Siitä syystä olin antanut tytön olla rauhassa ja kun maanantai tuli olin jo unohtanut kokonaan koko asian.
"Eikö sinun pitäisi kohta pukea? Bussi tulee ihan kohta.."
"Tiedän isä, kerkiän vielä pultata tämän kiinni niin menen sitten vaihtamaan vaatteet."
Maxin viettäessä Halleyn kanssa aikaa tytön huoneessa, toisessa huoneessa kävi syvä ähkiminen Brian osalta sillä tyttö ei ollut yhtään tyytyväinen vaatteisiin joita olin tälle ostanut.
"Ei nämä ole minua! Iskä!"
"Siellä se siskosi huutelee vaikka olen ihan syytön.."
"Tyytön, tytön.. Iti on tytön"
Bria oli lopulta löytänyt jotain puettavaa ja oli tullut alakertaan. Saavuin olohuoneeseen hakemaan Halleyta aamupalalle kun kuulin Brian puhuvan puhelimeensa.
"Kyllä, sellaiset pitkät ja paksut.. joo, täysin lyhyeksi. Huomenna? Sop.."
"Bria, sulje puhelin!"
Tyttö oli selvästi luullut olevansa yksin, sillä tämä sulki puhelimen hyvin nopeasti.
"Mikä tuo äskeinen oli?"
"Ai mikä niin?"
Brian ilmeestä pystyi näkemään ettei pitänyt suunnasta mihin keskustelu oli menossa. Kohotin käteni otsaani hieroen yrittäen samalla miettiä miten sanoisin sanottavani ilman että siitä tulisi ilmi riita.
"Luulin että olimme sopineet asian, häiden jälkeen saat tehdä hiuksillesi mitä vain, mutta ennen sitä annat hiustesi olla pitkät."
Bria käänsi päänsä pois minusta, punan noustessa tämän poskille.
"Bria?"
"Sinä se sovit, en minä!"
Kavahdin taakse päin tytön agressiivisesta puheesta.
"Sopimukseen tarvitsee aina kaksi sitä tekemään."
"No eihän tarvitse! Jos sinä vain puhut ja lopulta häviät toiseen huoneeseen, miten voisin sanoa oman mielipiteeni!? En minä ole se joka menee naimisiin!"
Keskustelumme tai pikemminkin huutomme saavutti lopulta niin korkeat volyymitasot, että Max tuli alakertaan katsomaan mitä siellä tapahtui.
"Mikäs täällä on kyse? Halley säikähti teidän huutojanne.."
Käännyin katsomaan Maxia kun Bria selvästi puntaroi alkaisiko huutamaan myös isällensä. Lopulta tämä vain nappasi reppunsa mitään sanomatta ja paukautti ulko-oven jälkeensä kiinni.
"Anabel?"
"Haetaan Halley aamupalalle niin kerron kaiken."
Brian kertomana
Viskasin kiukuspäissäni reppuni omalle paikalle. Olin niin vihainen äidille siitä että tämä määräili minua!
"Onko se reppu tehny sinulle jotain pahaa?"
Kohotin katseeni Gretaan, sivusilmällä huomasin että Leo Sarmendos katsoi äkäistä olemustani myös.
"Äiti.."
"Ei siis anna leikata vai?"
"Tsih..pientä Bria parkaa.. hih"
Katsoin äkäisenä olkani yli, jossa lähimpänä seisova Nina McFatlan katsoi
minua silmät ilkkuen. Tuolilla istuva Paula Levin mulkoili olkansa yli
meitä kahta. Nämä oli tainneet taas kiusata Gretaa ennen tuloani.
"Hittoako se teille kuuluu!"
Siinä vaiheessa taaimmaisena suosikki poika Tanner Farleyn kaulassa roikkuva Heather Donner kääntyi minuun päin.
"Uskoakseni
kaikki kuuluu meille. Mutta se mitä sinulle kuuluu ei kiinnosta meitä
sitten tippaakaan! Yrität olla niin olevinas vaikka et ole mitään.."
"Kasvakaa aikuisiks!"
Sen sanottuani käännyin vihaisena tuoliini ja laitoin kyynerpääni pöytää vasten ja kämmenet poskiini kiinni. Ärsytti, ja paljon.
"Älä välitä Bria mitä ne puhuu, ovat kakaroita."
"En välitäkkään, ärsyttää vaan kaikki just nyt. Jos ne jatkaa vielä hetken tota hirnumista niin minä.."
Katsoin Gretan kättä, joka laskeutui käsitaipeeni kohdalle. Sydämmeni jätti yhden lyönnin välistä. Parempaa ystävää sai hakea.
"Et tee mitään, et yhtään mitään. Lupaatko?"
"huoh. Lupaan."
"Asettukaahan aloillenne, joka iikka."
Tulija oli oma opettajamme Garry Jeeves joka piti meille historian tuntejamme. Tämän tunnit olivat yleensä hyvin kiinnostavia mutta tuntui jo nyt etten varmasti saisi mitään tunnista irti. Pääni pyöri vain äitini sanoissa ja meidän riidassa.
"Tietääkseni luokkaan kuuluu 12 opiskelijaa, missä Daisy, Luke, Jen, Mical ja Frank on?"
Käden nostaja oli hyvin tuttuun tapaan Leo, tämä kun oli opettajien kultapoika.
"Daisy, Luke ja Jen on järjestämässä niitä tutori juttuja ja Mical ja Frank on oppilaskokouksessa."
"Jaahas, niinhän se taisi ollakin. No aloitetaan sitten, tänään aiheenamme on ranskan vallankumous."
Totuttuun tyyliin nelikko takana ottivat vain hyvät asennot tuoleilla ja tuijottivat lasittunein silmin opettajan selostusta, paitsi tietysti Tanner joka tyypilliseen tapaansa teeskenteli nukkuvaa. Opettajan kysyessään kysymyksen Ninalta, tämä nosti hiukan päätään vinoon tokaisten ettei ollut velvollinen vastaamaan tämän kysymykseen.
"On jos haluat paremman numeron Nina."
Vilkasin olkani yli nelikkoa, joka oli virhe sillä huomasin kuinka Paula mulkoili minua. Ties miten pitkään olikin katsellut meitä, sitä en tiennyt että mitä mutta tämän katseessa oli jotain. En osannut pukea sitä sanoiksi, katumusta? Tämä kun oli alakoulussa vielä joskus leikkinyt Gretan ja minun kanssa kunnes oli päätynyt Heatherin katseen alle.
Heatherilla kun oli tyyli "keräillä" simejä ympärilleen ja jos jokin ei mielyttänyt heitti tämän sitten pois kuin roskan. Sen tehtyään tämä yleensä myös alkoi mustamaalata kyseistä simiä, niin oli tapahtunut Gretalle ennen kuin tämä oli alkanut pyörimään minun kanssa. Siksi luultavasti Heather ei voinut kestää Gretaa, tämä kun olisi halunut minut joukkioonsa.
Leo nosteli tyypilliseen tapaansa kättään kun takaanta kuului Heatherin ilkkumista ja Tannerin hörötys naurua.
"Vanha vitsi, voisit välillä keksiä kuule uusia!"
"Ja pidä sinä Briia kuule huoli omista asioistasi!"
"Vaikka minulla on selkä teihin päin, en ole kuuro. Nyt loppuu nuo puheet! Katseet tauluun ja kirjat esille! Ja Tanner, jos et halua reputtaa naama ylös pulpetista ja kirja esiin, te myös tytöt."
Huokaisin syvään ja painoin nyrkkini vasten poskea samalla kun avasin oman kirjani joka oli vain pilke siitä mikä Gretalla oli kädessään.
"Taivas Bria! Mitä olet tehnyt kirjalles?!"
"Yksi sana, Halley"
Greta purskahti nauruun samalla kun tunsin taskussa värähdyksen tekstiviestin saapumisen johdosta. Kaivoin kännykän esille ja painoin sen auki, viesti oli äidiltä.
- Bria, päässäni on pyörinyt se meidän tyhmä aamuinen riitamme. Anna anteeksi, toivon että kun pääset koulusta voisimme jutella asiasta hiukan eri merkeissä, tietenkin minulle merkitsee se mitä sinä ajattelet. Olet rakas! T.Äiti
Anabelin kertomana
Olin aloittamassa ruoan tekoa kun kuulin kuinka ulko-ovi kolahti ja heti perään kuulin kuinka Bria kysyi Maxilta missä minä olin.
Tämä ei ollut vastannut viestiini joten sydämmeni hakkasi rinnassa ja käteni alkoivat hikoilemaan.
Brian tullessa kulmauksen takaa tämä kysyi hyvin varovasti minua
"Äiti?"
Käännyin puolittain ja säpsähdin, tyttö oli tullut todella lähelle kuulemattani. Tällä oli selvästi isänsä piirteitä tässäkin asiassa.
"Ennen kuin äiti sanot mitään, olet oikeassa! Anna anteeksi minunkin puolestani se aamuinen riita, riitaan tarvitaan aina kaksi. Niin ja jos se tekee sinut iloiseksi niin kai minä nyt muutaman kuukauden voin pitää pitkiä hiuksia, mutta saanhan leikata ne heti häiden jälkeen?"
Kaappasin Brian halaukseen antaen samalla tälle otsaan suukon.
"Et tiedä kuinka onnellinen olen siitä että olet tyttäreni. Kiitos kulta! Tietenkin saat leikata heti häiden jälkeen, haluaisin vain että sinun hiuksesi olisi ylhäällä kuten minun, eihän se haittaa?"
Bria pudisti päätään samalla kun irrottautui minusta.
"Saanko auttaa hääjärjestelyissä?"
Silmiini nousi väkisin kyynel, olin vihdoin kaikkien vuosien jälkeen saanut sen mitä lapsena unelmoin, perheen!
Kaksi kuukautta myöhemmin
Aamu valkeni pilvettömänä ja aurinkoisena, oli kuin taivaskin toivotti meille onnittelunsa. Oli minun ja Maxin hääpäivä!
Valmistelut olivat h-hetkeen asti menneet jouhevasti ja olimme saaneet kaiken pitopalvelun kautta järjestettyä. Tahdoimme rantahäät jotta lapsilla olisi jotain tekemistä ja samalla koimme että se oli parempi vaihtoehto kuin kotona järjestettävät.
Hääkakku oli juuri tuotu kun tulimme Maxin kanssa ennen muita. Kakku oli juuri sellainen kuin olimme sen toivoneet! Pitopalvelun väki asetteli sen keskelle noutopöytää samalla kertoen että ruoat tuotaisiin sitten kun seremonia olisi ohi ja että kakun päälle heillä oli laittaa suoja jotta kakku pysyisi ruokailuun asti hyvänä.
Jännitykseni alkoi muuttua odottavaksi tärinäksi jonka Max vaistosi, sillä tämä kaappasi käteni omiinsa ja alkoi heiluttelemaan niitä kuin teinit konsanaan.
"Kaikki menee hyvin"
Tuijotin tämän harmaansinisiä silmiä, tuntien pakahtuvaa rakkautta.
"Tiedän, mutta minä vain.."
"Muut ovat tulleet"
Käännyin katsomaan Maxin katsomaan suuntaan ja toden totta, muut olivat tulleet. Bria kantoi Halleyta joka puristi siskonsa mekon etumusta. Bria tuntui puhuvan Angelille samalla kun nämä lähtivät kävelemään meitä kohti.
Vaikka olimme kutsuneet Gretankin juhliin, tämä ei ollut päässyt tulemaan. Bria oli yrittänyt puhua Gretan äidille mutta tämän mielestä heidän sukulaiset menivät Brian vanhempien häiden ohitse, niinpä Greta vietti sukulaislapsen ristiäisiä kun me aloimme hiljalleen kokoontua seremoniaa varten.
Pappi tuli meidän eteen, vaikka olimme pyytäneet tätä tulemaan toiselle puolelle ettei tämä olisi selkä istujia kohti. Jouduinkin katsomaan sivuttain että näin papin ohi tyttäremme.
"Toista perässä, minä Max Heath, otan sinut Anabel Ria Quint.."
Max alkoi toistamaan papin sanoja joista osa oli korvissani yhtä puuroa. Liikutukseni sisältä alkoi hiljalleen muodostua onnen kyyneleiksi silmiini, ainoa mikä siitä hetkestä puuttui oli omat vanhempani sekä sisarukseni.
Kun Max oli lausunut papin sanat oli tämän omien sanojen vuoro.
"Anabel, kun ensi kertaa kohtasimme, se oli kuin salama olisi iskenyt. En tiennyt mikä minuun meni silloin mutta tiedän sen nyt, halusin suojella sinua jo silloin, kuten nyt ja aina. Rakkauteni kasvaa päivä päivältä eikä se kuole, se vain kasvaa. Olet sielunkumppani ja suostuessasi vaimokseni teet minusta maailman onnellisimman miehen."
Minun vuoroni ollessa lausua papin perässä ääneni oli pelkkää kuiskausta eikä omista vapaista sanoistani tullut mitään ellei Max olisi pitänyt minun käsiä omissaan.
Papin päästäessä konfettisydämmet yläpuoleltamme vapaiksi samalla kun lausui että hän julistaa meidät mieheksi ja vaimoksi, katsoin vuoronperään käsiämme ja Maxin silmiä jonka silmä kulmaan oli muodostunut kyynel.
Pappi ei kerinnyt jäädä ruokailuun sillä tällä oli vielä toinen seremonia toisella puolella kaupunkia. Pitopalvelyn laitettua ruoat pöytään, pääsimme hiljalleen niitä hakemaan. Ensimmäisenä tietenkin meidän piti saada Nathan ja Halley tyytyväisiksi.
"Onko hyvää Halley?"
Halley kohotti katseensa samalla kun tämän sormi kulhon käynnin jälkeen meni suuhun.
Varovasti tämä nyökäytti, pyöritellen silmiään kiinni jäämisen takia.
"Olemmeko sopineet että lusikalla?"
"Joo äiti.. lutikalla.. Tässä!"
Purskahdin nauruun kääntyessäni hakemaan itselleni ruokaa kun pysähdyin Willin viereen, sillä säikähdimme molemmat mitä näimme.
"Angel? Kaikki hyvin rakas?"
Angel käveli ruokapöydän toista puolta, käsi suun edessä yskien.
"Juu, tulen ihan kohta.."
Tämän puhe oli hiljaista köhinää siihen raikkaaseen heleään ääneen joka tällä ennen oli ollut. Säpsähdin sen kuultuani sillä en ollut kuullut tämän puhuvan pitkään aikaan.
"Milloin hänen ääni on mennyt tuollaiseksi?!"
Will huokaisi syvään, sanoen ettei puhuttaisi siitä meidän tärkeän päivän aikana. Huomenna olisi päivä uusi.
Nyökättyäni hyväksyvästi, mutta samalla sanoen että tulisin tosiaan kyselemään asiasta heti huomenna, menimme hakemaan ruokaa itsekkin ja menimme syömään.
Hetken päästä Angel liittyi seuraamme ja tämä istuutui viereeni.
Katselin Angelia niin ettei tämä huomannut ja olin huolissani. Pelkäsin että kaiken tämän ilon keskellä en ollut viettänyt tarpeeksi aikaa rakkaan ystäväni seurassa. Tämä nimittäin ei näyttänyt siltä että olisi ollut juhlakunnossa, tunsin syyllisyyttä siitä että tämä oli noussut sängystä juhliakseen minun ja Maxin avioliittoa.
Se syyllisyys kasvoi kun Will seuraavan aamun pienillä tunneilla toi Nathanin luoksemme yöksi, jotta sai Angelin vietyä yksityissairaalaan.
Kolmen tunnin päästä siitä saimme viestin.. Angel oli poistunut keskuudestamme.
Tämmöinen osa..
Paljon asiaa.. Pahoitteluni jos joku olisi tahtonut häistä kunnon spektaakkelit mutta ajattelin että kun häät olivat vain "perheen" kesken niin turhaan niistä tehdä omaa osaa.
Pitäkäähän mielessä nuo luokkatoverit sillä heitä tulemme vielä tässä nimittäin näkemään.
Vaikka jostain syystä tykästyin Angeliin (alunperin siis tein siitä sen näköisen etten kiintyisi häneen tässä hänen loppua kohti) niin hänen oli aika mennä. Miten pienen Nathanin ja Willin käy kun äiti/vaimo on poistunut heidän luontaan? Selviää tulevissa osissa..
Mitään fiksua kysymyksiä en nyt saa päähäni kun oli aivojen suuri työ saada kirjoitettua tämä, joten vastavuoroisesti toivoisin että te kirjoittaisitte omin sanoin jotain ja jos haluatte tietää jotain kysykää ihmeessä! Risut ja ruusut tervetulleita kuten aina. =) <3
-Phoenix-
Ps. Gretan silmien väri on kuin onkin vaihtunut tässä osassa, vaikka sitä ei nääkkään kun tyttöä ei näytetä siitä kuvakulmasta että näkyisi. Tahdoin vain jo nyt varoittaa ettei tule täytenä yllätyksenä seuraavassa osassa.
